Jääkö teillä hyvät vanhemmat/kasvattajat riittävästi aikaa hoitaa parisuhdettanne suurperheidenne arjen tiimellyksessä?
OLETTEKO TYYTYVÄISIÄ
PARISUHTEESEENNE?
241533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
öisin :)!
kun katsoo katraitanne ;)
Miksi automaattisesti ajattelet, että kaikilla tällä palstalla kävijöillä on suurperhe? Riippuu toki mittarista millä mitataan ja mihin verrataan, mutta itselläni on keskisuuri perhe. Omasta kohdastani voin todeta, että aikaa löytyy mikäli molemmilla on halua sitä järjestää. Yhteiset lomat ja harrastukset tuovat vaihtelua arjen pyöritykseen. Olen kuitenkin iän myötä huomannut, että myös ihan siitä tavis arjesta oppii nauttimaan. Oikeastaan tuo termi, jota nykyisin paljon käytetään, "hoitaa parisuhdetta" on hiukan outo. Eihän parisuhdetta ja sen "hoitamista" tarvitse erottaa muusta elämästä. Mikäli elämä on tyydyttävää kaikilla osa-alueilla, myös parisuhde voi hyvin ja vastaavasti toisinpäin. Parisuhteestakin ollaan tänäpäivänä tekemässä suoritusta, jota tiettyinä kellonaikoina hoidetaan. Kahdenkeskiset lomamatkat toki ovat mukavia ja piristäviä. Joten tälläinen nelikymppinen nainen, jolla on sekä aikuisia lapsia että vielä alle kouluiässä oleva lapsi, vastaa että tyytyväisyysaste parisuhteeseen ja elämään ylipäätään on kasvanut avioliittovuosien myötä. Tällä hetkellä antaisin kouluasteikolla arvosanaksi 9 1/2 :) Elämä maistuu oikein hyvältä, kipuja ja vastoinkäymisiä on siihen mahtunut, mutta nekin ovat osa elämää.
Minustakin parisuhdetta hoidetaan parhaiten siinä arjen keskellä, eli työtä se vaatii, mutta ei mitään erityisiä hoitojuttuja. Mielestäni arjen pyörittäminen yhdessä, töiden yhdessä tekeminen, toisen kuunteleminen arjen asioissa ja vastuun jakaminen ovat jatkuvaa parisuhteen hoitamista.
Jos arki on kamalaa, itsekkyyden leimaamaa taistelua, ja sitten lähdetään yht´äkkiä parisuhdelomalle, niin siitä voi tulla enemmänkin katastrofi, kun siellä on aikaa miettiä kaikkea sen kamalan arjen keskellä hampaankoloon jäänyttä...
Juuri tuota minäkin ajoin takaa. Parisuhteen "hoitaminen" todella tärkeä asia, mutta siitäkin on tehty asia, joka aikataulutetaan tyyliin "torstaina klo.19-21 parisuhteen hoitoa"...:)
Mielestäni tuota osa-aluetta ei voi erottaa muusta elämästä, se on keskeinen asia, joka heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Koko perhe-elämän kulmakivi, jos niin voisi sanoa. Mutta ei riitä että toinen pyrkii siihen, että kotona olisi molemmilla ja kaikilla hyvä olla, kyllä siihen tarvitaan molempien panostus. "Normaalissa" parisuhteessa parisuhteen hoito tapahtuu tavallaan luonnostaan, jos välit ovat kunnossa ja keskusteluyhteys toimii arjen pyörityksen keskelläkin.
perhe?
Minun mittapuuni mukaan kuusi lasta on keskisuuri perhe, mutta varmasti monen mielestä suurperhe. Kaikki on niin suhteellista, riippuu mistä kokemuspohjasta katsoo, kuten totesin.
omasta näkökulmastani suurperhe :).
Mikä tässä mallissa on sinusta niin pahaa? Sekin on yksi mahdollinen tapa hoitaa parisuhdetta ja saada keskinäistä aikaa muulloinkin kun "öisin" kun lapset nukkuu.
Ja mikä sinusta on normaali parisuhde?
Tiedän pareja joissa molemat käy vuorotöissä ym ym ym ja siellä ainoa tapa on se että yritetään kalenteriin laittaa aika ja paikka milloin ollaan yhdessä niin että kumpikin tietää että siihen ei ole muita hyväksyttäviä menoja.
noudata perinteisiä kaavoja muussa mielessä kuin siinä että siinä on ykisi nainen ja yksi mies.
Mitä taas tulee parisuhteen hoitamiseen niin ei siihen riittäväsi aikaa ole pienten lasten kanssa. Arki on monesti uuvuttavaa molemmin puolin eikä kahdenkeskistä aikaa ole mahdollista järjstää. Tästä taas meillä on seurannut se että suhde on välillä ollut enemmän seksi kuin parisuhde :-) parisuhteeseen kun minusta kuluisi enemmän että tietäisi mitä toiselle myös ihmisenä kuuluu....
on parisuhteen ajasta pois.
Parisuhteeseen tarvitaan kaski osapuolta. Ja jos toinen ei ole mailla halmeilla voin istu tässä siinä kuin sohvallakin.
No yönseutu on ainoa, jolloin kerkeää parisuhdetta hoitamaan, jos silloinkaan.
Ainakin on niin väsynyt, että jos orgasmiin asti jaksaa, niin varmasti ei sen jälkeen enää keskusteluun.
Yhteistä aikaa ei ole koskaan ollut, mitä nyt silloin alussa oli.
Nyt on niin kiireistä, että kaikki tuntuu menevän kuin robotin elämä.
Isä-äiti leireilläkään ei ole vielä koskaan joutuanut käymään
Eikä siellä suviseuroissakaan ehdi kyllä levähtää, sillä koko ajan pitää tehdä jotakin. Kun on kymmenkunta muksua, ei siinä jää aikaa muuhun kuin huoltohommiin.
Seksielämäkin on vain suoritus, tunteita siinä ei ole. Mutta tällaistahan uskovan elämä onkin. Se ei ole autuutta ja lepoa, vaan ankaraa puurtamista.
Jospa sitten taivaassa olis kirkas kruunu ja aikaa nauttia levosta ja rauhasta.
Kaikki sanoo, että lasten aika on hetkessä ohi ja huomaa jääneensä taas kahden. No, ei se ihan niin ole, siitä pitävät lapsenlapset huolen.
Niin, kysyitte, että oletteko tyytyväisiä parisuhteeseenne.
Ei semmoisen miettimiseen ole jäänyt aikaa.
Tokihan puoliso oli alussa nuori, nätti ja hoikka, mutta nyt on levennyt ja mennyt ruppanaksi.
Ja Reinhard itse on selvinnyt keski-ikään samana poikamaisena tyyppinä, johon vaimo ihastui? Rohkenen epäillä, ikävä kyllä. Vaimon "leviäminen" vaan on luonnollisempaa, kun hän on kantanut, odottanut ja imettänyt ne "kymmenkunta muksuasi". Mutta kyllä ne elämänjäljet sinussakin näkyy.
Kenen elämä on tässä ajassa autuutta ja lepoa? Niin kauan kuin elossa, kuuluu elämään tiettyjä toimintoja ja rituaaleja jotka on hoidettava. Puhu vaan omasta puolestasi siitä miten uskovan elämä on ankaraa puurtamista. Minä ainakin perheeni kanssa nautin jokaisesta päivästä. Elämämme on aktiivista ja täynnä toimintaa, mutta mukavaa.Siihen on mahtunut myös paljon vastoinkäymisiä, mutta tänäpäivänä voin kiittää niistäkin, nekin ovat olleet tarpeen, vaikka niiden merkitys ei usein heti aukenekaan.
Elämää ei kannata suorittaa, sitä pitää elää. Kyllä minä olen ajattelmassa, vaikka Jumalan johdatukseen luotankin, että tiettyyn pisteeseen asti jokainen on oman onnensa seppä.
ihaileminen parisuhteen hoitamisen sijasta. Monet täälläkin kirjoittaneet vl-naiset ovat jättäneet miehensä vastoinkäymisten kohdatessa. Itse olen parisuhteen ongelmien korjaamisen kannalla.
En ole kuullutkaan. Missäpäin Suomea sellaista tapahtuu tai tapahtui?
Koska heille annetaan ylhäältä voimia tarpeen mukaan. Mitäpä siinä itse mitään yrittämään kun kaikki kuitenkin säännöstellään ulkopuolelta?
Miksi sitten järjestetään aviopuolisoleirejä, aviopuolisoiltoja jne... Vl-liikkeessä nimenomaan korostetaan parisuhteen hoitamisen tärkeyttä!
onkelmaa ilmenee niin pitää mennä SRK:n järjestämille avioliittoleireille
siellä viimeistään lähtee viimeisetkin omat yritykset pois
Opetetaanko siellä leireillä entisen vl-tavan mukaan, että asioita ei saa kaivella? Kun kaikki loukkauset, mitätöinnit ja halventeeraamiset pyytää vain kaikki yhtenä pompsina anteeksi, niin mitään ei saa "muistella". Sama jatkuu sitten kotona ja taas "kuittaus" ja pakkounohdus. Meillä se ei toimi, kun itse haluan laajempaa keskustelua syistä ja motiiveista. Jos nimittäin sama jatkuu yhä vaan.
Myönnän, että SRK:n leireilläkin ehkä voidaan nykyisin puhua jo oikeista keskusteluista puolisoiden kesken. Ettei heti "kuitata" ja jätetä silleen. Niin on opetettu ennen.
Minusta se oli liian yksioikoista ja pinnallista. Ei näin naisena tuntenut sitä hyvänä, kaikki jäi jotenkin vajaaksi ja mieli jäi tyhjäksi. Sitten syyllistyi itse kun ei ollut ns. anteeksiantavaa mielenlaatua...
Totta kai asiat pitää ensin käsitellä ja keskustella kunnola läpi. Ei anteeksipyytäminen ja antaminen tarkoita asioiden mitätöimistä. Molempien on hyvä kertoa asiat, niin kuin ne tuntee ja molempien täytyy kuunnella toista. Siis ei vain kuitata anteeksipyytämisellä! Kaivelu taas on jo käsiteltyjen ja anteeksiannettujen asioiden ja esillenostamista. Jos näin pitää palata vanhoihin asioihin, niistäkin kannattaa keskustella eikä heti tyrmätä tällaista kaiveluksi.
Tuohan kuulostaa ihan hyvältä. Ajatuksesi ovat sellaisia, joiden avulla ongelmat ratkeavat ja suhde pysyy kunnossa. Tuota minäkin tarkoitin. Minulla on vain tunne siitä, että vl:ssa ei ole arvostettu aiemmin keskustelun merkitystä. Ehkä siihen on syynä tiettyjen vanhojen yksinkertaisten miesten tapa suhtautua meidän naisten tapaan käsitellä elämää. Naisten mieli ja tarpeet ei ole tullut kuulluksi eikä huomioiduksi.
Jo nuorena naisena minua kiusasi tuollainen, joskus muka vitsinä kerrottuna. Oma mieheni on tietysti yhteisön mallin mukainen, mutta ei onneksi pahin jäärä.
Olen kuullut opetettavan nimenomaan toisin mitä edellä muistelet nuorena kuulleesi. Nimenomaan tämä puhuja alustuksessaan sanoi, että ei ole kaivelua se, jos anteeksiannetuista asioista keskustellaan sen takia, että ei taas jouduttaisi samaan tilanteeseen. Arvelisin, että aika on muuttanut ihmisten käsityksiä keskustelun tarpeellisuudesta ylipäätäänkin. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon että vllissäkin on persoonia laidasta laitaan. Joidenkin sovinistien, joita löytyy kaikista ihmisryhmistä, puheet minä ainakin jätän omaan arvoonsa ja arvostan omaa elämääni, tasa-arvoista parisuhdetta ja rakasta aviopuolisoani.
Toivon, ettei nuo mainitsemasi sovinistit pääse enää ikinä valtaan vl:ssa. Joitain äänenpainoja ja korostuksia näkyy yhäkin. Jopa alustajien joukossa.
Sitä paitsi minä olen oppinut ettei saa korvasyyhynsä mukaan valita alustajien tai saarnamiesten puheita. Kaikki he ovat SRK:n kannalla ja hyväksymiä. Ei siellä sooloilut auta. Tiukkahenkisenä kyllä kaikki pärjäävät, heitä ei kukaan pysty ojentamaan.
Seurakunnan syvät vanhojen rivit eivät uskalla luottaa tuollaisiin lempeisiin alustajiin. Selkärangassa on jotain muuta menneisyyden muistoina.