Hei te kaikki jotka kärsitte hypoglykemian oireista! Minkä painoisia te olette?
Olen 30- vuotias nainen ja painan n. 64kg, olen lihonnut koska joudun syömään jatkuvasti jotakin varsinkin aamupäivisin jotta pysyisin tolpillani.
On muuten ärsyttävää kun joutuu syömään muiden nähden tunnin välein aamupäivisin. Varmaan ajattelevat että mikä läski tuokin on, varmaan joku bulimia.
Olen 30- vuotias nainen ja painan n. 64kg, olen lihonnut koska joudun syömään jatkuvasti jotakin varsinkin aamupäivisin jotta pysyisin tolpillani.
On muuten ärsyttävää kun joutuu syömään muiden nähden tunnin välein aamupäivisin. Varmaan ajattelevat että mikä läski tuokin on, varmaan joku bulimia.
Vastaukset 20
Vanhimmat
eli hypoglykemioista kärsin ja jatkuvan pakkosyömisen takia paino nousee jatkuvasti. Jos yrittää laihduttaa ja vähentää syömisiä, vointi menee todella huonoksi ja varsinkin sydän temppuilee jatkuvasti. Huhhuijaa, että tämä rasittaa...
Jälleen kaipaisin tietoa siitä, että onko kyse diabeetikosta vai ei?
Kyllä me diabeetikotkin kärsimme hypogkykemian oireista, mutta meidän ohjeemmehan eivät pure muuta kuin diabeetikoiden hypoglykemioihin.
Siis tarkennusta - pyydän. Ei tarvisi arvailla.
Eli ei diabetestä, ainakaan vielä. Hyposta kärsinyt jo vuosia. Vaikuttaa ja vaikeuttaa työelämää ja elämää ylipäätään. Eilen hankin verensokeri mittauslaitteet. Saapi nähdä mitä ne kertoo, ei varmaan mitään. Kukaan ei tunnu uskovan miten suuria ongelmia minulla oikeasti on tämän sokerin vuoksi. :( Sanotaan vaan että syö porkkanaa, joopa joo.. jos en syö aamupäivisin n. 1h välein kunnolla jotakin lähtee taju. Oireet helpottavat yleensä vasta iltapäivällä. Välillä on parempia kausia, välillä todella huonoja. Onneksi olen saanut itselleni nyt iltatyötä.
Oletko lukenut noita Hypoglykemioita, mutta ei diabetesta- ketjuja?
Verensokerin ei, toisin kuin usein luullaan, tarvitse laskea hirveän matalaksi, jotta voisi kärsiä hypoglykemiasta, vaan jos vs laskee paljon/nopeasti, voi tilassa olla kyse relative hypoglykemia(engl.)-tilasta, jonka suomenkielinen vastine voisi olla suhteellinen hypoglykemia, mutta käsittääkseni meillä ei sellaista vastinetta ole, eikä juuri tietoa tilasta muutoinkaan.
Tilanteeni on hyvin samanlainen kuin sinulla. Jatkuvat hypoglykemiat vaikeuttavat elämää ja vievät työkyvyn, mutta kukaan ei tunnu käsittävän sitä, millaista elämä voi tämän riesan kanssa olla. Aamut ja aamupäivät ovat minullakin todella vaikeita, enkä pysty silloin oikein mihinkään. Syödä pitää tuolloin vähänväliä, jotta pysyy tolpillaan. Kaikenlaisia aikatauluja on vaikea noudattaa, koska tämä riesa on se, joka elämän aikatauluttaa ja määrää sen milloin kykenee mitäkin tekemään. Kaikenlainen lihastyö ja liikunta pahentaa oloa, etenkin juuri aamuisin ja aamupäivisin. Yleensäottaen kiire ja kaikenlainen stressi on myrkkyä meikäläiselle, enkä kestä niitä, kuten terve ihminen, tulematta todella huonovointiseksi.
Iltapäivisin ja iltaisin vointi ja toimintakyky ovat huomattavasti paremmat, edellyttäen, että aamupäivän aikana ei ole päässyt tulemaan pahaa kohtausta. Jos siis taas aamun/aamupäivän aikana rasitan itseäni liikaa tai syön liian harvoin ja päästän kerrankaan verensokerit kunnolla mataliksi, on koko päivä pilalla.
Myöskin minulla on välillä parempia kausia, ja välillä taas todella huonoja. Kun verensokerit alkavat humpaamaan, niitä on vaikea saada kuriin- eli ei onnistu kuten voisi luulla, että syö vain ja olo paranee. Kyllähän se hetkeksi helpottuu, mutta kohta tullaan taas alas korkealta ja kovaa... Itse käsitän asian niin, että noina kausina on aina vastassa ns. vastareaktio, eli kun vs nousee korkealle, haima ylireagoi ja erittää liikaa insuliinia, ja vastaavasti kun verensokeri laskee haiman ylireagoinnin seurauksena paljon/nopeasti, alkavat toisessa päässä toimia verensokeria nostavat hormonit, ja kun sitten taas syö, humahtaa vs hetkessä korkeaksi jne. jne.. Matala verensokeri pitäisi siis korjata mahdollisimman "pienesti", mutta tuollaisena kautena olen saanut verensokerini nostettua 12:n pelkästään juomalla 4dl tuoremehua ensiavuksi pahoihin oireisiin, eli itse näkisin syypäiksi juuri ne verensokeria kohottavat hormonit. Diabetesta minulla ei silti ole.
Sen verran mittasin sokereita että toissailtana söin maxi Tuplan ja sen jälkeen verensokerit oli yöllä siis.. 6.8 ja aamulla laskua vain 6.1 ja silti oli jo hieman huono olo, mutta ei todellakaan mikään kaaosolo vielä. Nyt on hyvä kausi muutenkin menossa. Mitä jos noissa sokereissa ei näykään mitään erikoista.. mikä minua sitten vaivaa? No, en ole mittaillut vielä montaakaan kertaa joten vaikea sanoa yhtään mitään. Yllätti vain tuo noin pieni lasku.
"I also learned from the R. H. Williams "Textbook of Endocrinology" that the most dramatic symptoms of hypoglycemia do not coincide with a low glucose nadir (the lowest point on the GTT) at all, but with a
rapid fall in blood glucose."
http://www.fred.net/slowup/hai147.html
Vähemmän tunnettu tosiasia siis on, että verensokerin ei tarvitse laskea kauhean alas, jotta se voisi aiheuttaa huonoa oloa. Tärkeintä asiantuntijoiden mukaan on se, kuinka paljon/ nopeasti verensokeri laskee.
"If the blood glucose level drops rapidly i.e., greater than 1.6mm/L (30mg per 100ml) in 1/2 an hour or greater than 2.6mm/L (50mg per 100ml) in 1 hour, then Relative Hypoglycemia exists."
http://www.hypoglycemia.asn.au/articles/testing_hypoglycemia.html
Minulla itselläni on selkeästi tuo relative hypoglykemia, eli verensokerini saattaa laskea useita yksikköjä tunnin aikana. Välttämättä se ei siis mene kauhean matalaksi, mutta esim. kun tullaan tunnin aikana alas 10:n tienoilta jonnekin 4:n tienoille, olo voi olla aivan kamala.
Mielenkiintoista on, että ennen, kun paastotasoni oli vakiona 4:n tienoilla, hypo-oireet tulivat 3:n tienoilla, mutta nykyään kun paastotasoni on reilusti yli 5:n, hypo-oireet tulevat jo 4:n tienoilla- eli tuokin kyllä tukee mielestäni sitä väitettä, että tärkeintä ei ole se, kuinka matalat vs lukemat ovat, vaan se vs:n vaihtelun nopeus ja suuruus.
Asiantuntijoiden mukaan hypoglykeemikon verensokerikäyristä on nähtävillä usein myöskin normaalia nopeampi ja suurempi nousu. Hypoglykemia-sana hämää pahasti tässä, ja olisikin syytä keksiä tälle riesalla kuvaavampi nimi, koska kyse mm. relative hypoglykemiassa on enemmänkin verensokerin epävakaudesta, kuin varsinaisista hypoista, joskin minullakin on ihan selkeitäkin (mitattuja) hypoja ollut... monimutkaista siis.
Kuvan verensokeriesi vaihteluista saat mittaamalla ensin aamulla paastoarvon, ja sitten puolen tunnin välein muutaman tunnin ajan- joko siihen asti, että olet huonovointinen ja joudut syömään, tai sitten vaikka viiden tunnin ajan. Liuskoja siinä kyllä menee...
Itse kun teen mittauksia em. tavalla, joudun joskus keskeyttämään pahojen oireiden vuoksi ja juomaan mehua tai syömään, mutta silloin kun kestän oireet ilman ruokaa tai juomaa, on nähtävillä se, että verensokerini nousee itsekseen takaisin paastotasolle, käytyään matalammissa lukemissa. Ne samaiset verensokeria nostavat hormonit, jotka aiheuttavat sen huonovointisuuden, ovat siis (käsittääkseni) tuon nousunkin takana.
http://www.alternativementalhealth.com/articles/hypoglycemia.htm
Tuli mieleeni, että minulla on varmasti ollut tämä vaiva jo ihan alle kouluikäisestä asti. Minua tutkittiin ala-asteella, koska aloin aina aamupäivällä voida pahoin ja mahani meni täysin sekaisin. Tätä ilmenee edelleenkin aina hypokohtauksen aikana. Ikinä minulta ei mitattu verensokereita, vaan otettiin kaikenlaisia muita testejä ja kyseltiin jopa koulukiusaamisesta jota ei esiintynyt. Olen pienestä asti halunnut aamupalaksi mieluummin munkkeja kuin leipää ja muistan voineeni usein pahoin, myös iltaisin. Toki jouduin puuroa ja leipääkin syömään, mutta kyllä minä jonkun piparin nappasin aina jos vain niitä sai.
Tänään on taas ollut tosi huono aamu. Jotenkin myöhään valvominen tekee hallaa aina seuraavalle aamulle. Söin mielestäni suht normaalisti, mutta silti heräsin huonoon oloon ja "nälkä" tuntuu olevan koko ajan. Mitään ei tekisi silti mieli, se tässä ärsyttävää onkin. Pitäisi lähteä aamulenkille, mutta pelottaa lähteä kun syke on jo valmiiksi yli sata ja olo on aika voimaton.
Minulla on ollut teini-iästä asti syömisongelmia. Voisi sanoa että välillä olen ollut anorektinen ja välillä bulimiaan taipuvainen. En tiedä onko hypolla mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Välillä mietin, olenko itse aiheuttanut itselleni näin pahat oireet laihduttamalla ja lihoamalla jojona nuorempana. Oireeni eivät ole koskaan olleet näin pahoja kuin nämä viimeiset 3 vuotta.
En usko että pystyisin normaaliin päivätyöhön, sillä jotuisin jatkuvasti miettimään syömisiäni ja inhoan syödä ihmisten seurassa. (johtuu varmasti syömisongelmistani)
Olen käynyt terapiassa, minulle on sanottu että minulla on paniikkihäiriö ja masennusta, ei tosin enää, mutta silloin n. 3 vuotta sitten. Mahtaakohan näidenkin diagnoosien takana olla vain sokerit. Minulla on edelleen nimittäin hyviä ja huonoja päiviä. Huonoina päivinä en voi lähteä esim. kaupungille koska minua pyörryttää ja on sellainen etäinen olo koko ajan. Sitten seuraavana päivänä voi olla taas oikein hyvä olo eikä mitään ongelmia. Ei se minusta välttämättä ole paniikkihäiriötä...
Ihanaa, että te joilla on samanlaisia ongelmia edes ymmärrätte miltä tämä tuntuu.
Ruokavalioiden noudattaminen on tosi vaikeaa, olen hirmuisen riippuvainen sokerista. Ihan kuin sokeri olisi jotain huumetta.
Kuten otsikko kertoo, nämä ovat vain aatoksiani.
Nuo teidän oireenne ovat ihan identtisiä omiini, kun minä D1-tapauksena palasin sairaalasta kotiin. Eli verensokerit menee häränpyllyä ja se äkillinen lasku saa voimaan todella huonosti.
Minulla tilanne korjautui vaihtamalla pitkäaikaisinsuliini todella pitkäaikaiseen. Eli ideani on se, että pitäisikö teilläkin olla joku hyvin pienimääräinen perusinsuliinilääkitys, jotta se oma haima ei pillastuisi päin näköä heti ensimmäisestä sokeripalasta.
Toinen mahdollisuus, tässä puhun nyt lähinnä aloittajalle, jolla on näitä sosiaalisia ongelmia tuon syömisen kanssa, on että käyttää sitten puhtaasti sokeria (tai siripiriä) tuohon pahonvointiin. Hyvin pieninä annoksina vain. Sokerihan ei esim. palana imeskeltynä ole mikään nopea hiilari vaan keskinopea. Kaikki juomat menevät ruuansulatuksessa ohi kiinteän ravinnon.
Mutta tällaista tuli mieleen D1:lle:)
Kyllä minä olen Siripiriäkin kokeillut. En tiedä olenko oikeasti hullu vai mikä minua vaivaa, mutta kun paha kohtaus on päällä tuntuu ettei Siripirikään tuo apua tai sitten sen vaikutus kestää vain 15-30min ja taas on huonompi olo. Oikein huonoon oloon saa napata Sirejä tuollaiset 5kpl ennen kuin alkaa yhtään tokenemaan. Nykyään pyrin syömään aina leivän, kinkkua ja juustoa jos kohtaus tulee. Usein syön jo ennen kuin kohtaus iskee eli aamupäivisin n. tunnin välein. Siitä sitten lihoaakin..
Joskus minulla on myös sellaisia kohtauksia, että tuntuu ettei mikään sokeri riitä. Tällöin ramppaan myös pissalla koko ajan. Olo on tosi huono. Kerran tällaisessa olotilassa nappasin sipsejä kourallisen ja olotila koheni hetken kuluttua huomattavasti.
Voisiko esim. jotkut suolatasapainot olla jotenkin myös sekaisin?
Kyllä minä silti uskon että verensokerista nämä oireet johtuvat.
kyllä minä nuo ajat muistan. Todellisuudessa sitä on pitkälle invalidisoitunut noiden hypojen kanssa. Työkyky on mennyt tyystin.
Noi sipsit pitävät sisällään paljon hiilareita ja jotta suolatasapaino olisi sekaisin, sitä pitäisi olla melkoinen kuntoihme. Eli sokereista on kyse.
Eikö tuohon tosiaan löydy yliopistosairaaloista asiantuntemusta? Minusta sinut pitäisi ottaa sisälle ja syynätä eri vaihtoehtoja (ruokavaliota, antistressihormooneja, jne).
Mulla nuo oireet poistuivat Lantuksen myötä (tai sitten elimistö tottui viimein itse alhaisempaan sokeritasapainoon). No mitäpä minä viisastelemaan,
kun en oikeasti osaa auttaa. Tosi erikoinen vaiva
tuo hypotaipumus. Tuo insuliinin ottaminen tuli mieleen siitä, että ulkopuolinen insuliini auttaa diabeetikonkin haimaa pelaamaan paremmin.
No, voimia nyt kuitenkin. Ei sun päässäsi mitään vikaa ole. Hypot ovat karseita kavereita;/
kun kirjoitat, että sitä on pitkälle invalidisoitunut noiden hypojen kanssa, mutta saadapa tämä yhteiskunta ymmärtämään se, että tämä voi viedä työ-ja toimintakyvyn todella huonoksi. Väitänpä, että eläkkeellä ollaan paljon pienemmistäkin syistä, mutta meikäläisille ilmoitetaan vain, että vaiva saattaa hieman haitata työskentelyä, ja että kyllä sitä kykenee ihan entisiin, oman ammatin töihin... Ensimmäinen ongelma tulee vain vastaan heti aamulla, kun pitäisi pystyä siinä aamuheikotuksessa lähtemään sinne töihin. Ekan "hypopalan" kai saisi sitten syödä käveltyään bussipysäkille ja toisen päätepysäkillä, että pääsee sieltä kävelemällä töihin... jne. ;)
Jotenkin ihmetyttää, että tämän vaivan invalidisoivaa vaikutusta aliarvioidaan niin kovasti, vaikka lääkärien pitäisi kyllä ymmärtää, että nämä hypoilut vaikuttavat hyvin kokonaisvaltaisesti ihmiseen.
Ei tosiaan tähän löydy yliopistosairaaloista asiantuntemusta, mutta ehkä pian asiaan tulee muutosta. Olen nimittäin kerännyt tietoa ja ihmisten kokemuksia tästä vaivasta/viasta/sairaudesta* ja lähettänyt nuo tiedot eteenpäin eräälle tutkijalääkärille, joka on (onneksi!) osoittanut kiinnostusta asian tutkimiseen.
*ei oikein tiedä voiko kirjoittaa sairaudesta, kun sellaiseksihan Suomessa ei tätä vielä tunnusteta/ymmärretä, mutta ehkä pian ymmärretään...
Hypot ovat tosiaankin karseita kavereita, enkä kyllä kaipaisi noita kavereita yhtään, jos pääsisimme eroon toisistamme..;)
Olen 67-vuotias mies. Pituuteni on 185 ja painoni vaihtelee 93-95. Jostain syystä se on nyt juuttunut 95 kiloon. Pitää paikkansa, mitä Hyponen on ansiokkaasti linkeissään osoittanut, että painon pudottamisen vaikeus kuuluu tähän oireryppääseen.
Minulta on mitattu paastosokeri muutama kuukausi sitten pariinkin kertaan. Se on silloin ollut noin 5. Yritykseni päästä mittailemaan sokeriarvoja useammin on torjuttu lempeästi viitaten kustannuksiin.Oloni vaihtelee tyypillisesti monen muun kanssakokijan tavoin. Aamulla on pahin tilanne ja ajoittain hyvinkin helppoja kausia. Merkillistä kyllä paastoaminen pitkälle iltapäivään on helppoa, mutta aamupala tuntuu vauhdittavan "luhistumista".
Nimimerkki "Nimetön" kuvaili aika tarkasti minunkin nuoruuteni tilaa. Napostelin aika tiheästi välipaloja. Olin lapsena lihava mutta nuoruudessani lähes alipainoinen. Urheilu oli kouluiässä huonoin menestysalueeni, nyt liikun halukkaasti ja kestävästikin.
Hyponen esitti tässä ketjussa hyvän linkin oireisiin, jotka kuvaavat suhteellista hypoglykemiaa. Kokeilin omaa osuvuuttani näihin oireisiin. Mentaalisella puolella alekirjoitan 4 asiaa 13sta, fyysisellä puolella 12/20. Lieneekö tilastollista merkitystä.
Esiinnyn näissä ketjuissa nyt arginiinifanina. Joku riiviö on pöllinyt minulta jo kaksi rekisteröimätöntä nimimerkkiä. Lienenkö aikanaan keksinyt liian hyviä? :)
Verensokerimittarit ovat yllättävän edullisia. Kun itse ostin viimeisimmän, maksoi koko aloituspaketti noin 20 euroa, ihan tarkkaa hintaa en enää muista. Liuskathan ne kalliita ovat, mutta minulle on oma terveyskeskuslääkäri kirjoittanut suosituslapun, jolla saan tk:sta 7 liuskaa/ viikko. Voisit kokeilla kysyä, tekisikö oma tk-lääkärisi saman "myönnytyksen".
Paavo Airolan kirjassa, alhainen verensokeri, on kuvattu terveen ihmisen verensokerikäyriä, sekä esimerkit diabeettisista ja erilaisista hypoglykeemisista käyristä. Kun teen itse "tutkimuksia", eli siis niitä "omia sokerirasituksiani", joista olen kertonut, on oma käyräni lähes aina identtinen erään Airolan kirjassa kuvatun hypoglykeemisen käyrän kanssa.
Tämän riesan kanssa joutuu olemaan itse hyvin aktiivinen ja tutkimaan ja hoitamaan itse itseään, kunnes asia toivottavasti etenee tutkijatasolla...
Nimimerkkisi olivat aivan selvästi liian hyviä, ja saas nähdä, miten käy tämän uuden..:)
Minä saan TK:n hoitotarvikejakelusta vain 100 liuskaa vuodessa - se on melkein 2 mittausta per viikko. En saanut enempää vaikka sairaalan sisätautipolilla kirjoitettiin lappu, että tarvitsen vähintään 2x3 mittausta viikossa. Olen tablettihoitoinen diabeetikko.
Eikö ole mielessä käynyt, että pistät aamuisin liikaa insuliinia?
Yksikään D1-potilas ei liho, jos hoitotasapaino on kunnossa. Paremminkin päin vastoin. Jos et itse osaa vähentää annostusta, niin ota yhteys diabeteshoitajaasi tai lääkäriin.
En halua kuulostaa tylyltä, mutta kokemukseni mukaan nämä asiat on kaikille diabeetikoille tarkoin selitetty, ja lisätietoa voi lukea esim. Diabetes-liiton sivuilta, tai vaikka soittaa sinne, jos kynnys ottaa sinua hoitaviin ihmisiin on liian korkea.
Kannattaa selvittää asia, niin elämäsi on paljon helpompaa ja saat helposti pudotettua turhat kilosi! :)
Alkup. kirjoittaja ei taida pistää insuliinia, vaan saa hypoja muuten. Mutta vastatakseni kysymykseen olen aina (ennen diabetesta, jolloin sain myös hypoja, ja nyt diabeteksen kanssa) painanut 44-47 kiloa ja olen "parikymppinen". En oo lihonut missään vaiheessa, enkä myöskään laihtunut. Minulla insuliini auttoi jossain määrin hypo-oireisiin. Siis hypoja tulee silti ja välistä oikein pahoja (sokerit n. 2), mutta oireita ei enää juurikaan. Huh! Joten olkaahan tyytyväisiä niiden oireidenne kanssa, ne kun varoittavat siitä hyposta ennenkö se tulee. Ikäviä ne ovat, mutta voin kertoa että ikävämpää on se, kun hypo tulee ilman oireita. Siinä ei kerkiä enää alkaa laittaa ruokaa, kuten aiemmin "terveenä" tein oireiden alkaessa.
t: söpö
Joo minulla ei siis ole diagnosoitu diabetesta, enkä ole käynyt lääkärissä hypovaivojen vuoksi koskaan.
Mittasin eilen illalla töiden jälkeen verensokerit kun heikotti vähäsen. Ajomatkalla kotiin oli pakko syödä suklaapatukka kun alkoi tuntumaan todella huonolta, kotiin päästyäni verensokeri = 5.0. Söin leivän ja parin tunnin kuluttua olikin jo yli seitsemän.
Aamulla klo 6.30 heräsin pahaan oloon, en pystynyt mittamaan oli pakko syödä jogurtti. Heräsin siinä 9.30 ja huono olo oli, join kahvia ja söin puolikkaan sitruunapullan.. tiedän huono homma. Mittasin verensokerin n. tunti tämän jälkeen jolloin se oli jo 7.8 ja vieläkin oli jotenkin kuvottava olo. Omituista... Olisi mukava tietää miten korkealla ne sokerit oikein käyvät yöllä kun syön tosi myöhään vielä yöllä yleensä.
Mitä minun kannattaisi syödä illalla ja mihin aikaan jotta ei tarvisi aamulla olla näin huonovointinen. Tämäkin vaihtelee, ei minulla aina ole näin huonoja oloja aamuisin vaikka syön kutakuinkin aina huonosti..
Eivät nuo ole diabeetikon arvoja. Kyse on jostain muusta. Ehkä syömishäiriöstä.
Hmm, minustakin tuntuu että se huono olo johtuu jostain ihan muusta. En tiedä miten muilla, mutta mulla ei korkeat sokerit aiheuta huonoa oloa/tai juuri mitään muitakaan tuntemuksia. Huono olo on ennemminkin jos ei ole syönyt. Aamulla saattaa olla ns. tyhjän mahan oksetus ja sitten on niitä lukuisia muita syitä miksi voi olla huono olo - vatsatauti, raskaus, kilpirauhasen häiriöt... En nyt jaksa selata viestiketjua taaksepäin mutta aloittaja taisi puhua virtsan määrän lisääntymisestä? Miten olisi diabetes insipidus, joka on eri juttu kuin D mellitus. Ja sit jos se ois vaikka aivolisäkeperäinen niin kimpassa saattais olla hyvinkin aivolisäkkeestä johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta ja siinähän sitä on sotkua kerrakseen huonoon oloon. No mutta, tässä vain arvailuja, toivottavasti homma selkiää :)
t: söpö