Miksi sinä et pysty (vieläkään) kohtaamaan minua? En ole tietääkseni tehnyt sinulle mitään pahaa. Kuitenkin olit ihastunut, rakastunutkin. Kyllä me kumpikin tunsimme sen tunteen, eikä sellaista voi teeskennellä, tiedät sen. Ei sinun olisi tarvinnut toimia niinkuin toimit. Tai vaikka silloin teitkin niin (ja myöhemmin myönsitkin tehneesi väärin) niin miksi sitten jatkaa sitä pelleilyä.
En ole mitään ikinä sinulta vaatinut, vaan antanut mennä kun halusit mennä. Olen ollut ystäväsi silloinkin kun sinä käyttäydyit minua kohtaan kuin olisin pahin uhkasi ja vihollisesi. Mutta minä olen tällainen ja olen aina ollut, vaikka ilmeisesti et tuntenut minua silloin. (Tunsit kyllä sydämessäsi ja sielussasi sen oikean tunteen silloin noin vuosi sitten, sen tiedän.) Mutta sitten jostain syystä aloit ajatella minua joksikin jota sinun täytyi paeta. Miksi? Ehkä menneisyytesi haamut siinä puhuivat?
Et sinä voi olla varma onko tämä sinulle, mutta vastaa kuitenkin. Eikä tämä (ehkä) ole oikea palsta, mutta luulen että jos näillä palstoilla käyt, niin käyt täällä ainakin, koska 'love'...
En ole mitään ikinä sinulta vaatinut, vaan antanut mennä kun halusit mennä. Olen ollut ystäväsi silloinkin kun sinä käyttäydyit minua kohtaan kuin olisin pahin uhkasi ja vihollisesi. Mutta minä olen tällainen ja olen aina ollut, vaikka ilmeisesti et tuntenut minua silloin. (Tunsit kyllä sydämessäsi ja sielussasi sen oikean tunteen silloin noin vuosi sitten, sen tiedän.) Mutta sitten jostain syystä aloit ajatella minua joksikin jota sinun täytyi paeta. Miksi? Ehkä menneisyytesi haamut siinä puhuivat?
Et sinä voi olla varma onko tämä sinulle, mutta vastaa kuitenkin. Eikä tämä (ehkä) ole oikea palsta, mutta luulen että jos näillä palstoilla käyt, niin käyt täällä ainakin, koska 'love'...
Vastaukset 34
Vanhimmat
niin mutta sinähän olet varattu??? Tai sitten olet väärä henkilö.
En tiedä oletko tarkoittamani S. mutta: En ole varattu. Enkä tiedä sinun tilanteestasi. Mutta ei se minusta ole oleellista, koska voisimme kaikesta huolimatta olla ystäviä. Olimme ystäviä jo silloinkin (olimme kyllä muutakin...), mutta pelon ja kaiken sen sähläyksen takia pilasimme sen. Ja minä olen myös myöntänyt että itse pelkäsin ja en uskonut. Voisimme silti nyt toimia toisin kuin silloin.
Täällä yksi s:llä alkava...paljasta enemmän nimestä, vaikka se et millä sukunimi alkaa!
Meinaan et jos täsmää voin kirjoittaa enemmän!
No, sukunimen toinen kirjain on u. Täsmääkö?
Ja mä en muuten ole kirjoittanut tänne palstalle pitkään aikaan, vaikka aika moni teksti täällä vois sopia. Kaipa mä yritän jotain keskustelua tässä kuitenkin. Jos olet tarkoittamani S. niin tiedät kyllä miksi en sulle soita tms.
tuo kohta "vuosi sitten" pois, tosin menneisyyden haamut ei tahdo uskoa että ne kuuluu vain menneisyyteen ...
aiemmin vastanneista? Täsmäsikö muuten?
Miksi menneisyyden haamut ovat "haamuja"? Onko teillä sitten jotain asioita jäänyt keskeneräisiksi?
heitinpähän vain jotain ...
Teitä ässiä on varmaankin paljon...
sukunimen toinen kirjain ei täsmää meikäläiseen :(
N ? ja etunimen toka A??
Eipä ole, harmi.
jos toinen on varattu niin ystävyys ei ole parhain idea. Ainakaan sellainen että oikein vietetään aikaa yhdessä ym. Kumppani tulee vaan turhasta mustasukkaiseksi. Hyvänpäiväntuttu on ihan eri asia, sellainen että tervehditään ja vaihdetaan kuulumisia.
että olisi aika ottaa etäisyyttä tai siirtyä seuraavaan ...?
varatuillakin. Kumma, jos toisen itsetunto ei sitä kestä. Varattuna olo ei ole sama kuin vankila.
se ei ole hyvä idea kun niin usein heikolla hetkellä, kun omassa parisuhteessa on ongelmia, kapsahdetaan ystävän kaulaan lohduttautumaan. Siitä se helposti lipsuu. Tämä on vain oma mielipiteeni.
sukunimen kolmas kirjain ole t ?
Omasta mielestäni, ja myös tämän tarkoittamani S:n mielestä, ystäviä voi olla. Te voitte tietenkin toimia niinkuin parhaaksi katsotte.
Ja tarkoittamani S tietää että olen kauan sitten jo "ottanut etäisyyttä" ja "siirtynyt seuraavaan"kin, vaikka minusta se ystävyyden kannalta merkityksetöntä onkin. Kyse on tässä siitä että meillä jäi asiat silloin kesken ja aika huonolle tolalle, ja toisinaan mietin vain miksi, koska se tuntui niin turhalta. Oma tulkitani on että S loukkaantui minuun, mutta asioita ei koskaan saatu kunnolla puhuttua auki. Se on surullista.
ei...
vatkaat tuota vanhaa juttua?
Oletko S?
u? Siis sukunimessä
mistä tuollaisia mieleesi putkahtaa?
Ei ole, ei.
Luulen ettei tämä minun S:ni täällä edes käy. Tai siis nyt alkaa tuntua että aiheutan vain pahaa mieltä ihmisille tällä, ja sitä en kyllä ikinä halua. En S:llekään. Oikeasti ajattelen ja olen ajatellutkin hänestä vain hyvää (vaikka en uskaltanut silloin sitä näyttää) ja toivon että hän joskus voisi antaa mulle anteeksi. Tiedän etten ollut silloin vielä valmis siihen mitä meillä oli, ja pelkoni vuoksi toimin torjuvasti häntä kohtaan. En ymmärtänyt silloin miten loukkasin ja miten herkkä hän oli (on varmaan vieläkin). Myöhemmin kyllä ymmärsin ja olen anteeksi pyytänytkin. Ehkä hän joskus ymmärtää. Lämmin halaus, siili. (enkä mä sano varmaan nytkään mitään oikein, mutta ymmärrä mua, jos luet kuitenkin)
päähän putkahtelee asioita, kuten tunnettua. Ks. vastaus ylempää, lopetin keskustelun omalta osaltani. Hyvää päivän jatkoa ässille ja muillekin! :)
olen varattu
onnetenot vain olen
ilman sinua
olisitko onellinen
jos olisin sinun
ja sinä minu?
S ja sukunimen toinen kirjain u täsmää. Varmaan sopii muutamalle tuhannelle muullekin. Mistäs päin tämä ässä on? Jotenkin tuntuis sopivan mulle. Tai ainakin toivon niin.
Oisko sukunimen kolmas kirjain h?
... sukunimen kolmas kirjain k?
saattaisin olla onnellinen kanssasi..loppu riippuu taas niin monista asioista.
olisin niikuin ne muut
tosiaankaan minulta.
täällä voi olla keltä vain, tai ei yhtään keltää. Joku vaan huvittelee tylsän työpäivän ratoksi.
piikkipallero siellä sähisee..?
Tiedoksi vielä teille, ettette turhaa arvuuttele.
Ja eilinen "keskustelu" kyllä paransi mun oloa, vaikka se ulkopuolisen silmissä vaikuttaiskin kummalliselta. Sain vahvistuksen siihen että todella oli niin että S loukkaantui. Siis se ei tietenkään ole hyvä, mutta sikäli kuitenkin on, että ehkä hän jonain päivänä vielä pystyy antamaan mulle anteeksi? Kyllä uskon että se on mahdollista, jos ja kun hän tietää etten tehnyt mitään pahaa tarkoittaen vaan ainoastaan pelkoni takia. Ja sitä paitsi, kyllä hänkin pelkäsi yhtä paljon, joten samalla viivalla oltiin. Nyt olen kaikin puolin jo paremmin tasapainossa kuin silloin kun tavattiin, toivottavasti ässänikin on. Varmasti voidaan olla vielä ystäviä sitten kun hän sitä aidosti haluaa.