Lukiossa opettaja kertoi, että ei ole olemassa sanoja 'paljoa', 'kauaa' ja 'montaa', vaan on vain 'paljon', 'kauan' ja 'monta'.
Kaksi ensimmäistä hyväksyn, mutta entä jos minulla on kolme omenaa, joista jokaisesta haukkaan palan; enhän silloin voi sanoa "söin monta omenaa".
Kaksi ensimmäistä hyväksyn, mutta entä jos minulla on kolme omenaa, joista jokaisesta haukkaan palan; enhän silloin voi sanoa "söin monta omenaa".
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä sanoisin tuossa tilanteessa: Haukkasin palan monesta omenasta.
"Lukiossa opettaja kertoi, että ei ole olemassa sanoja 'paljoa', 'kauaa' ja 'montaa'"
Hän oli väärässä. Kyllä ne ovat olemassa. Juurihan esitit ne tuossa, ja varmasti hänkin ne sanoi (tai kirjoitti) aikanaan. Ei olematonta sanaa voi sanoa tai kirjoittaa.
Hän varmaan tarkoitti, että ne eivät hänen mielestään sovi hyvään yleiskieleen, ja jos niitä käyttää hänelle kirjoitetuissa aineissa, hän sakottaa pisteitä. Monet opettajat uskovat vakaasti tällaista mitä kummallisimmista asioista. Tässä hän lienee kuitenkin ollut melkein oikeassa; ainakin sanat ärsyttävät monia muita, jotka ovat oppineet (koulussa?) niitä vihaamaan.
Kielitoimiston kanta montaa-sanaan on jo sallivampi, jos oikein muistan. Kielioppaani ovat jossain keräämässä pölyä, joten enhän minä tiedä.
Esimerkkilauseesi voisi sanoa "söin monesta omenasta (palan)", jos haluaa syödä-verbiä käyttää.
Suomen kielen lautakunta on ottanut 1995 kannan, jonka mukaan 'montaa' sallitaan yleiskielessäkin sellaisiin objektitapauksiin, joissa syntyy merkitysero – sekä kielteisissä lauseissa jopa silloin, kun merkityseroa ei synny.
"Mies ampui monta hirveä" (= hirvet pääsivät hengestään).
"Mies ampui montaa hirveä" (= hirvet pääsivät haavoittuneina tai ohiammuttuina karkuun).
"En ole nähnyt eläessäni monta(a) hirveä".
Korvaavana sanana sopii monesti käyttää sanaa 'usea', jolloin kielikorvan ärsytysongelma onnistutaan kiertämään:
"Mies ampui useita hirviä" / "Mies ampui useaa hirveä".
* * *
Monttako on voimalaitos Muhoksella?
Montako voimalaitosta Fortumilla on Oulujoessa?
Ketä teki tuollaisen säännön?
Ketä...kuka on oikea sana?
Sanoisin ehkä ennemmin kekä.
Ehkäpä opettajasi ei tuntenut kaunista ja monivivahteista kieltämme riittävästi: paljo / paljoa on todellakin olemassa ja se on vieläpä ihan oikeaa ja hyvää yleiskieltä.
Paljo (adj.) taipuu näin:
yks. nom. paljo
yks. gen. paljon
yks. part. paljoa
yks. ill. paljoon
mon. nom. paljot
mon. gen. paljojen
mon. part. paljoja
mon. ill. paljoihin
komparatiivi enempi
superlatiivi enin
"Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjain tekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin"
--
"Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjain tekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin"
Mistäs lainasit? Olisi kiva tietää, vanhastako tekstistä on kysymys ja kuka on kirjoittaja. Silmä tarttui tuohon "ota vaari" -ilmaukseen - eikö sen pitäisi olla "ota vaarin"? Onko kielikorvassani tinnitus vai oikolukuko petti?
...siitä, kun tätä asiaa puitiin tällä sama(ise)lla palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=1500000000000154&posting=22000000017863581
Kielitoimiston sanakirja kuulemma hyväksyy molemmat muodot.
Taisin lainata katkelman Joensuun yliopiston Suomen kielen ja kulttuuritieteiden laitoksen nettisivuilta, tarkemmin sanottuna professori Hannes Sihvon jäähyväisluennosta. Se löytyy täältä:
http://www.joensuu.fi/suomi/oppiaineet/kirjallisuus/hannes.html
Sihvo lienee ottanut lainauksen Raamatusta (Saarn.12:12), missä tuo sanamuoto on ainakin vuoden 1938 suomennoksessa.
Vuoden 1992 raamatunsuomennoksessa sama kohta kuuluu:
--
Poikani, paina varoitus mieleesi.
Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,
ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.
--
vaarinottamisesta ei enää puhuta mitään, mutta tuo paljo-adjektiivi esiintyy siinäkin.
>Olisi kiva tietää, vanhastako tekstistä on
>kysymys ja kuka on kirjoittaja.
Hyvin vanhasta: arvioidaan että se on kirjoitettu noin 250 eKr. Kirjoittajasta ei ole täyttä varmuutta, mutta hän ainakin esittäytyy kuningas Salomoksi. Wikipediat saattaisivat tietää muutakin...
Näin opetettiin myös minua 70-luvulla, mutta uusavuttomat voivat keksiä itse mitä vain. "Montaa" kuulostaakin tyhmältä. Esim. ammuin montaa hirveä= typerää. Ammuin useaa hirveä.
Ammuin useaa haulikkoa on oikeampi ilmaisu. Hirveä et voi ampua.Se ei näet laukea. Jos taas ammuit lehmää se ammui takaisin. Lehmä vastaa niinkuin sille huudetaan.
Onhan se ihan eri asia naida monta naista kuin naida montaa naista.
Suomessa on laitonta naida monta naista koska vain yksiavioisuus on laillista.
Salaa tehdään monenlaista kivaa(kin)...
Kusipäistä purra monta omenaa syömättä sitten kuitenkaan. Tällaista ei ole otettu edes huomioon kielisääntöjä laatiessa.
Kukaan ei tee noin hyi.
...monta- montaa
...laatiessa- laadittaessa