Itsellä on hovawart rotuinen koira, sellainen "isohko" eli säkäkorkeus on n. 53 cm ja painoa reilu 30 kg. Purjeveneessähän on ongelmana koiralle:
1) veneeseen meno: on kaiteita, keula korkealla ja kapea, kaiken lisäksi keluaharus on kaiken keskellä edessä. Miten tuollainen rontti saadaan helpoiten veneeseen? Jopa mieluiten niin, että koira menee sinne ihan itse?
2) kannella kulku: jos kansi on kaltevaa pintaa ja lasikuitua, parhaimmalla kulkureitillä on vantteja yms... no onneksi koiran ei kovin paljon tarvitse liikkua kannella. Menee tuo tietysti agilitynä :)
3) sisätiloihin pääsy: Ennen oviaukkoa on laitaa, ja heti laidan jälkeen on reilu pudotus. Portaat on tietysti kohtuullisen kapeat, ja pudotuksen jälkeen tulee tietysti pöytäsysteemi. Hyppääminen ei tule siis kuuloonkaan.
Mites te muut koiralliset purjehtijat, miten te olette saaneet järjestymään kyseiset koiraongelmat?
Siitä on nyt lähdettävä, että koiraa ei vaihdeta, mutta kun vene on vasta hankinnasssa (27-30 jalkanen), niin veneen voi vielä vaihtaa :) Onko olemassa "koiraystävällisiä" venemalleja?
1) veneeseen meno: on kaiteita, keula korkealla ja kapea, kaiken lisäksi keluaharus on kaiken keskellä edessä. Miten tuollainen rontti saadaan helpoiten veneeseen? Jopa mieluiten niin, että koira menee sinne ihan itse?
2) kannella kulku: jos kansi on kaltevaa pintaa ja lasikuitua, parhaimmalla kulkureitillä on vantteja yms... no onneksi koiran ei kovin paljon tarvitse liikkua kannella. Menee tuo tietysti agilitynä :)
3) sisätiloihin pääsy: Ennen oviaukkoa on laitaa, ja heti laidan jälkeen on reilu pudotus. Portaat on tietysti kohtuullisen kapeat, ja pudotuksen jälkeen tulee tietysti pöytäsysteemi. Hyppääminen ei tule siis kuuloonkaan.
Mites te muut koiralliset purjehtijat, miten te olette saaneet järjestymään kyseiset koiraongelmat?
Siitä on nyt lähdettävä, että koiraa ei vaihdeta, mutta kun vene on vasta hankinnasssa (27-30 jalkanen), niin veneen voi vielä vaihtaa :) Onko olemassa "koiraystävällisiä" venemalleja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Etelän mailla olen nähnyt, että kaikki veneet pannaan laituriin perä edellä. Siitä sitten on helppo kulkea, melkein kaikilla on landkongi, lankku tai hienompi silta, jota pitkin veneeseen pääsee vaikka korkkarit jalassa. Kulku avotilasta kajuuttaan on sitten toinen juttu, (Loyd´s:in?) määräyksistä johtuu, että siitä tulee väkisin hankala. Veneen pitää kestää istumalaatikkoon kaatuva aalto täyttymättä ja uppoamatta. Siis vaikka loora täyttyy, niin vene ei täyty.
Olen käyttänyt tätä peräkiinnitystä aina joskus, kun on 80- vuotisia likkoja ollut kyydissä.
Ostapa iso katamaraani, niin kulku onnistuu, eikä ole kaltevia pintoja. Käy vaikka Hesan Uivassa näyttelyssä katsomassa.
Meidän veneessä seilailee kaksi kansiharjan kokoista cottonia (Coton de Tulear), joiden kanssa ei ole ollut erityisiä ongelmia. Nostelua ja auttamista on tietty jonkin verran, mutta koirat painavat 5-6 kiloa kipale :)
Toinen koirista on sopeutunut merielämään loistavasti; toista mainingit, moottorin äänet ja kovat kallistelut hiukan jännittävät. Silti purjeilla kulkeminen on jännittäjällekin henkisesti helpompaa kuin konettaminen ja kevyemmässä kelissä sekin osaa rentoutua. Veneemme on 30-jalkainen.
- Ankannokalla ja lankongilla veneeseen pääsy on helpompaa. Keulakaide ei ole edestä suljettu, joten korkean kaiteen yli ei tarvitse mennä.
- Sitloodaan olen ajatellut värkätä luukkujen lisäksi myös penkeille teakrimoituksen, koska myös koiran tassut pysyvät teakilla paremmin. Molemmat tuntuvat tykkäävän teakista, koska luovilla kallistellessa karhea teakluukku on niiden mielipaikka.
-Sisätilaan meno/tulo on estetty jakamalla luukku vaakaan kahtia. Hurjin juttu meinasi sattua tänä kesänä, kun emäntä kutsui nuorempaa koiraa kannella ja sisällä ollut koira luuli kutsua omakseen. (Liikuttavan) kuuliaisesti sisällä ollut otti valtavan loikan ja jäi roikkumaan sisääntuloluukun reunalle, mutta onneksi ei kuitenkaan pudonnut alas.
-Harmillisin puoli koirissa purjehduksen kannalta on se, että ne myös vaativat liikuntaa ja ulkoilutusta, jota ei voi veneessä järkätä. Päivittäiset seilaukset ovat enimmillään seitsentuntisia, joten koiraston kanssa esim. Gotlantiin meno on mahdotonta.
- Koira on lähdöissä ja rantautumisissa aina sisällä, jos keli on vähänkään haastava. Muuten ne tykkäävät olla "laumansa" parissa eli kannella tai kylmällä säällä sisällä.
- Vierasvenesatamissa tein huomion, että lapsiperheitä on aika vähän, mutta koirallisia ja vanhempia pariskuntia hyvinkin paljon.
-Koiratkin tykkäävät näköjään katsella maisemia. Suurin osa ajasta niillä menee kuitenkin nukkuessa kannella.
-Orastavan haukkumisongelman saimme hoidettua toisen osalta sitruunapannalla (panta reagoi haukkumiseen suihkuttamalla ilmaan koiran mielestä ällöttävän hajuista sitruunaa), joten olemme voineet jättää koirat satamissa kohtuulliseksi ajaksi veneeseen (ja nyt myös ilman pantaakin).
- Koirilla on veneessä oma lämmin ja pehmeä peti lattialla maston juuressa.
Itselläni on vajaa kymmenen kiloa painava valkoinen länsiylämaan terrieri purjeveneessä (pieni 22 jalkainen vene). Veneeseen nouseminen on toki aina tehtävä huolellisesti ja me nostamme vaimon kanssa koiran pelkkareiden kantokahvasta varovasti kannelle. Se on siihen oppinut eikä ole moksiskaan. Purjehduksen aikana makoilee sitloodassa varjossa ja kovemmalla kelillä emännän vieressä. Kajuutassa ei ole ollenkaan ellemmme ole siellä myös itse. Kannella liikkuu vain tarvittaessa muulloin kuin satamassa vahtia pitäessään. Onneksi ei juuri hauku ellei toista urosta olla väen väkisin tuomassa lähelle. Sisätiloihin on tosiaan kynnys ja sen jälkeen vielä hankala porras. Ei mene siitä mielellään. Ajattelin siihen jonkinlaista aputasoa ensi kesäksi viritellä, toisaalta ehkä on parempikin kun ei niin helpolla pääse. Koira tykkää olla vesillä ja tarkkailee koko ajan liikennettä ja maisemia. Isomman kanssa luulisin olevan aika vaikeata liikutella, vene kun ei ole eläinten tarpeisiin suunniteltu. Olen kyllä nähnyt saksanseisojia ja sakemannejakin purjeveneissä. Kyllähän koira sopeutuu sinne missä oma lauma on. Kovemmilla keleillä koira katselee kyllä puomin liikettä epäluuloisesti kun kerran myötäisellä tuli vahinkojiippi tuulenpyörteessä.
Koirat on niin ihanii.
16 kesän ajalta kolmesta venetyypistä, nopea (Marino), hidas moottorivene (Trista 30) ja viimeiset 7-8 vuotta pieni purjevene. Koirat suuri nöffi, n. 65 kg ja nykyisin keskikokoinen sussari.
Veneeseen nousu: Hankimme purjeveneen, jossa molemmat kaiteet sivuilla ovat avoimia, ei välikaidetta. Molemmat koirat ovat hypänneet kaiteen alta keulakannelle. Kaikilla laitureilla ei aina onnistu ilman pientä auttamista, meillä ei ole rullaa. Tuollaisen kaiteen voisi mahdollisesti myös teettää ja rustata lankongin, joka tulee etuviistosta kannelle.Moottoriveneissä meillä oli kunnon liukukiskoista, puutarhatralleista ja kanapienoista tehty lankongi.
Kannella käveleminen viistolla pinnalla voi olla ongelma, meillä on osa laidasta tasaista. Liukuesteeksi leikkasimme paksuhkoa kumimattoa, ohuet matot menevät tuulen mukana. maton voi matkan ajaksi ottaa pois.
Ulkotilassa olemme laittaneet levyn levangin eteen matolla varustettuna, siitä koira hyppää sisälle sohvalle ja lattialle ja kääntäen. Moottoriveneessä laitakorkeus oli n. 60 cm ja laitoimme veneen sisälle sarjapöydän, jota pitkin koira tepsutteli laidalle. Iso koira ei mielellään anna nostaa itseään eikä se edes oikein onnistu.
Koiran kanssa veneily on ihan mukavaa mutta kaikenlaisia kikkoja täytyy keksiä erilaisille veneille.
Jos veneessäsi on kattoluukku sopivasti maston juurella teetä koiralle nostoliivit nostolenkillä ja käytä etupurjeen nostinta ja vinssaa koirasi sen avulla ylös kannelle ja laske taas tarvittaessa alas.
Kannelta sen saa pois kulkusiltaa tms avulla.
Koiramme n. 40 kg Kultsi tottui ko. nostotapaan niin, ettei homma tuota mitään vaikeutta.
Veneeni on Finnsailer 29, jossa turhan kapeat kulkutiet, joita koira ei suostu kulkemaan.