Meillä on esikoisella jo todettu näitä häiriöitä, lähinnä yliherkkyyksiä.
Nyt olemme ihmetelleet toisen lapsemme käytöstä tietyissä tilanteissa. Hänellä oli vauvana myös selkeästi ongelmia näissä, ja oli sen vuoksi "vaativa vauva". Silloin lapsi oli kuitenkin erittäin herkkä reagoimaan ärsytyksiin. Neurologin hoidossa olemme olleet aina, johtuen vaikeasta hapenpuutteesta syntymän jälkeen.
Nykyään hän on hyvin rämäpäinen, ja esimerkiksi kipua ei valita. Saattaa kaatua pyörällä ja saada vertavuotavia haavoja, mutta ei valita kipua. On jatkuvasti mustelmilla, mutta ei tiedä milloin on jokin osunut. Myöskään nokkosen polttama ei aiheuta mitään valitusta, on seissyt nokkosen päällä, eikä edes huomannut sitä. On myöskin tuonut minulle nokkosia kukkina. Eilen ihmetteli potalla istuessaan ihottumaa, ja tuumasi, että onkohan nokkoseen osunut. Ei kuitenkaan missään vaiheessa valittanut kirvelyä tai kipua. Ison varpaan kynsi on irtoamassa, kun se jäi vauhdissa ovan väliin, mutta ei ole valittanut sen kipeän olevan, eikä sekään vahinko vauhtia hidastanut.
Lapsi on hyvin raju leikeissään välillä. Myöskin on hyvin lyhytpinnainen, tosin ikääkin on vasta kolme. Keskittymiskyky on kuitenkin parempi kuin seitsemänvuotiaalla veljellään, jolla onkin tarkkaavaisuushäiriö diagnoosina.
Ongelmahan ei sinällään ole suuri, mutta tapaturma-altis lapsi on ihan selkeästi. Kömpelö myös, sitä on ollut aina, ja motoriikassa on puutteita muutenkin.
Itse olen pohtinut sitä, että en edes oikeastaan tiedä, miten lapset yleensä reagoivat, voisiko tällä lapsella vaan kertakaikkiaan olla niin korkea kipukynnys, että ei siksi valita. Toisaalta en oikein voi verrata hänen käytöstään esikoiseenkaan, koska hänen reaktionsa ovat niin kovat. Miten siis yleensä ns. "normaalit" lapset reagoivat.
Luin juuri lehdestä (Keskisuomalainen) artikkelin asiasta, ja jäin miettimään, että pitäisiköhän tästä asiasta ottaa taas yhteyttä lääkäriin, vai annanko vaan ajankulua. Lasta itseään ei häiritse, ja pystyn kyllä valvonnalla ehkäisemään isot vahingot, ainakin vielä. Toisaalta, lapsi on aika pieni vielä tutkimuksiin, onnistuukohan tuo sensorisen integraation kartoittaminen edes vielä.
Jos muilla on kokemuksia asiasta, niin olisin kiinnostunut niitä kuulemaan. Pikkuisen olen pitänyt vahingoista päiväkirjaa, jos niitä joskus tulevaisuudessa vaikka tarvitaan, mutta en oikein tiedä mihin kaikkeen pitäisi kiinnittää huomiota.
Aistisäätelyn häiriöt?
6
1196
Vastaukset
- ilmeisesti
saman jutun Savon Sanomista ja tulipa heti mieleen, että onko keksitty uusi dg heille, joille "ei kelpaa" esim Asperger-dg. Esimerkki iisalmelaispojastakin oli niin as-tyypillinen...
Itselleni assius aika tuttua, suvusta ja tuttavista löytyy asseja, itselläni murrosikäinen As-dg nuori ja epäilemättä itsessäni myös piirteitä...Aistiherkkyydet ovat assille ominaisia. Oma nuori on erityisen kipuherkkä. Assin herkkyys onkin usein jompaa kumpaa ääripäätä.- Jaana.K
Enpä usko, että aistiongelmat ovat pelkästään AS-henkilöiden erityisomaisuutta. Tarkkaavaisuushäiriöisillä ne ovat yhtä lailla jokapäiväistä leipää. Enpä usko, että toureetikotkaan pääsevät niistä välttiin. Näiden lisäksi psykiatrisissa potilaissa laajemminkin on taatusti aistimisen ongelmista kärsiviä vielä toinen mokoma lisää.
Ystävällisin terveisin
Jaana.K. - olet oikeassa
Jaana.K kirjoitti:
Enpä usko, että aistiongelmat ovat pelkästään AS-henkilöiden erityisomaisuutta. Tarkkaavaisuushäiriöisillä ne ovat yhtä lailla jokapäiväistä leipää. Enpä usko, että toureetikotkaan pääsevät niistä välttiin. Näiden lisäksi psykiatrisissa potilaissa laajemminkin on taatusti aistimisen ongelmista kärsiviä vielä toinen mokoma lisää.
Ystävällisin terveisin
Jaana.K.ja tulin ilmaisseeni liian yksioikoisesti mielipiteeni, mutta eniten tunnen asseja, joilla kaikilla on aistiherkkyyksiä. Aistiongelmia ja ongelmaisia on paljon ja oman kokemukseni (tiedonkin) mukaan niitä esiintyy eniten neurologisissa oireyhtymissä.
Erään AS-päivillä saamani asiantuntija-kaavion mukaan as/adhd/tourette/damp menevät osin limittäin, eli vaikka oireisto on pääosin as, henkilöllä on muitakin neurologisia oireita, varsinkin touretten. Ja tulevaisuudessa löytyy varmaan geeni(t),jotka todistavat, että neurologiset oireyhtymät periytyvät.
- Jaana.K
Kuvailusi kertoo yliherkän lapsen vastakohdasta, ns. aliherkästä lapsesta. Kivun tunto on alentunut, joka tekee hänestä erittäin tapaturma-alttiin koheltajan. Ilmeisesti hänellä on sitten vielä ollut lyhyt konttausaika, alle 6 kuukautta?
3-vuotiaalle vesselille kannattaa selostaa koko ajan juttuja. Ellei hän saa tietää syitä omaan käyttäytymiseen, hänellä tulee ongelmia ymmärtää itseään ja tapojaan toimia. "On huono asia, jos saat haavan." "Laitetaan tällaiset touhuilijan haalarit, niin sinulla on turvallisempaa hommailla."
Ehkä sinuakin kiinnostaisi, millaisia aistihavaintoja poikasi tekee ja millaisia kosketuksia hän tunnistaa? Hyvä, että olet alkanut pitää sitä turmapäivyriä. Samaan vihkoon voisit ehkä kirjata em. kokeen tuloksia.
Vietä poikasi kanssa pieniä sessioita, joita varten keräät muutamia "instrumenttteja". Ihossa on nimittäin pintatunto ja syvätunto, joiden herkkyydet voivat vaihdella vielä kehon eri osien välillä ja muuttua iän myötä. Mutta yleensä niitä leimaavat kuitenkin äärimmäisyydet, koska ne eivät asettune keskelle.
Pehmeä ja kova harja, silikoninen pullasuti saattaisi olla myös mielenkiintoinen. Miten reagoi turkikseen ja sen kevyeen kosketukseen iholla, pinnalliseen kutittavaan kosketukseen? Miten reagoi kylmään teräkseen ja ihon lämpöä heijastavaan silikoniin?
Puuvillakuituisia täkkejä on saatavana, jotka ovat raskaampia kuin standarditäkit. Ne saattavat olla hyvä ratkaisu nukahtamisongelmiiin, sillä ne tuntuvat erilaisilta ja saattavat rauhoittaa lasta turhalta soutamiselta ja huopaamiselta.
Aistisäätelyn ongelmia voidaan todennäköisesti auttaa myös sensomotorisen kuntoutuksen avulla.
Kannattaa ottaa asia ehdottomasti neurologin kanssa puheeksi. Tuossa iässä lapselle voitaneen saada helpommin apua.
Sensomotorisesta kuntoutuksesta lisää tietoa:
http://www.thalamusoy.com
Ystävällisin terveisin
Jaana.K. - meillä
Hei!
Tutustuhan sensorisen integraation häiriöön , hyvä kirja on Carol Stock Kranowitz: Tahatonta tohellusta. Mulle antoi sielunrauhan omien epäilysteni kanssa.
s.hattara - arvoisa tyyppi
taas tääällä mainostetaan tätä yhden porukan bisnestä. Kannattaa kysyä alan erikoislääkäreiltä mitä he ovat mieltä diagnoosista eikä alkaa tekemään sitä jonkun epämääräisen koulutuksen hankkinutta terapeuttia tms uskomushoitoporukkaa kuuntelemalla. Kysy missä yliopistosairaalassa ko teraupeutti on kouluttautunut alaan. päätä sitten kenelle usko lapsesi terveyden.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 935411
Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata
Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai754726Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi
Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas1374697Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san3692124- 961778
- 991627
- 2571517
- 3561222
Pääsit koskettamaan
Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.581054- 2001021