Itse koen häpeälliseksi juuri sen että saatan jollekulle antaa vaikutelman itsevarmasta ihmisestä ja kuitenkin jos jokin saa itsetuntoni taas pohjalukemiin (kuten ajoittain paheneva akne niin turhamaiselta kuin se kuulostaakin) alan taas erakoitua ja ujostella. Voin vain kuvitella kuinka hämmentävältä moinen tuntuu. Olen esim. saattanut itsevarmana flirttailla jonkun miehen kanssa jonkin aikaa ja kun tapaan tämän seuraavan kerran jossain en pystykään enää olemaan oma itseni. Vasinkin jos kyseinen henkilö ilmaisee halunsa tutustua paremmin armoton lukko iskee enkä saa sanaa suustani. Jopa koulun esitelmät ja omat lauluesiintymiseni koulun juhlissa olen moneen otteeseen vetänyt kunnialla läpi ja antanut luullakseni melko itsevarman vaikutelman, mutta ikuisuuksia se kuva ei ymmärrettävästikään säily. Joskus tuntuukin että olisi parempi alun alkaenkaan olla itsevarman oloinen kun ujot kaudet tuntuvat kerta toisensa jälkeen iskevän. Inhottavaa on että olen pariin otteeseen jäänyt rannalle ruikuttamaan kun olisin halunnut tutustua ja mennä pidemmälle ihmisen kanssa johon olen ollut korviani myöten ihastunut. Olen joka kerta tilaisuuden tullen mennyt lukkoon ja juttu on jäänyt siihen. Näitä äärimmäisen turhauttavia tilanteita onkin sitten poikkeuksetta seurannut kaameat itsesäälissä kieriskelyt ja itsesyytökset kun on tällä tavoin hämmentänyt toista. Lopulta homma ajautuukin usein siihen että ajattelen etten kai olisikaan ansainnut rakkautta kun olen tällainen tuuliviiri. Tunnen oloni jotenkin pohjattoman pahaksi ihmiseksi, kun aluksi olen antanut ymmärtää, mutta sitten käykin näin. Pelkään eniten lopullista katkeroitumista, joka kai vääjäämättä seuraa jos en koskaan pysty katkaisemaan moista käytösmallia.
ajoittain ujo
177
1462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ite olen kanssa ajoittain ujo. On tiettyjä kausia milloin tunnen itseni itsevarmemmaksi ja rohkeammaksi, joskus taas en kye edes pienintäkään ponnistusta tekemään sen eteen ettenkö miuden silmissä vaikuttaisi aralta. Olen yrittäny miettiä että mitkä asiat siihen vaikuttaa etten pysty tasaisen varmasti olemaan tietynlainen. Olen kait kans jonkinlainen tuuliviiri, mitä tulee käyttäytymiseen ja olemukseen.
Minulla voi olla osasyynä se, etten ole kovin vanha,,olen 21. Ja siis vielä kasvan ja kehityn/muokkaudun ihmisenä.
Uskon että kokemukset tuovat varmuutta, ja mitä ennemmän pyrin vahvistamaan hyviä puoliani, sitä enemmän muutun sen kaltaiseksi.
Tsemiä vaan sullekin. Ei oteta itteämme turhan vakavasti. ja yks kans minkä olen todennut, niin kannattaa elämässä keskittyä mahdollisimman paljon muien ihmisten tuntemuksiin..sit ei jää turhaa aikaa ruotii omia, kuitenkin aika vähäpätösiä, asioita.