ahdistaa..

Meitä on monenlaisia paniikkitapauksia.Yksi pelkää sitä ja toinen ihan muuta. Yksi yhteinen asia siinä kuitenkin on, se pelko on pelkääjäsä itsessään.Siksipä paniikkihäiriön kierre onkin aikamoinen oravanpyörä. Mitä enemmän sitä mietit ja mitä enemmän sitä YKSINÄSI haudot, sen suuremmat mittasuhteet se saa.Ajattelin joskus samoin kuin sinä, etten uskalla puhua siitä.Pelkäsin ihan samoja kuin sinä.Sitten avasin suuni yhdelle ja sitten toiselle ja mitä enemmän uskaltauduin asiasta puhumaan,totesin, että ihmiset suhtautuivat siihen hyvin ymmärtävästi, kukaan ei pitänyt hulluna tms. vaan monet näkivät että taustani on sellainen että olisi ollut ihme jos ei siitä seurauksia olisi ollut ja hyvin monet kertoivat että he itse ovat kärsineet samasta nyt, tai joskus ennen tai ainakin heillä oli joku tuttu jolla oli paniikkihäiriö!Paniikkia sairastaa enemmän ja vähemmän monet ihmiset, mtta silti se jää valitettavasti niihin asioihin joista ei paljoa puhella. Pelko kun koetaan jotenkin heikkoutena, mutta useimmiten sen takana on herkkä, muiden toiveet huomioon ottava, herkästi vaistoava, sanallisesti, mielikuvituksellisesti tai muuten taiteellisestikin lahjakas ihminen. Olet ollut todella rohkea kun olet käynyt koulua pelosta huolimatta, se on hieno saavutus josta kannattaa pitää kiinni.Nuoruusiän paniikkihäiriö voi usein johtua hormoniheittelystä jota tapahtuu kaiken aikaa.En tiedä oletko tyttö vai poika, mutta jos tyttö, niin oletko huoannut että pelko lisääntyisi kohti kuukautisia?
Apua on saatavilla, aia mielialalääkkeistä kaikenlaiseen muuhun. Laitan tähän muutamia:
-ota B vitamiini kuuri (B on hermojen vitamiini ja jatkuva stressi kuluttaa sen varastoja) Ota aluksi hieman enemmän (pari viikkoa) sitten pidä siät yllä.(kysy luontaistuotekaupasta vahvaa ja samalla annostusohjeet masennuksen aikana, neuvovat kyllä mielellään)Ota aina tuoremehun kanssa, jolloin aivosi saavat siitä suurimman osan!
-Toinen on E-epa.Tämä parantaa keskittymiskykyä.
Molemmat näistä edellä mainituista, ovat tärkeitä tekijöitä serotoniinin tuottamiseen, jota tarvitset.
- Vältä kahvia ja teetä ennen koulua ja sen aikana.
-Muista uni
-Tee jotakin säännöllisesti joka rauhoittaa mieltäsi.(ei tv, musiikki tms.) maalaa, kirjoita, kävele tms.
-Joillekin toimii myös ruusunjuuriuute
-luontaistuotekaupasta sa amyös mäkikuismaa, joka on saksassa yksi yleisimmin käytetty lääke lievään masennukseen. Vakavampaan se ei tehoa.
- Muista palkita itsesi. Tämä kuulosta akummalta, mutta paniikkihäiriössä on oma minä kadoksissa useimmiten. Joten helli itseäsi, kehu itseäsi.Kun olen tehnyt tämän ja tämän asian...ostan itselleni kyllä suklaalevyn vaikka.
Onko koulussa liian kiire tahti sinulle? Voisiko sitä jotenkin hidastaa?
Kukaan ei katso sinua, sinusta itsestäsi tuntuu siltä koska se pelko on sinussa. Paniikki on sairaus, että mitä enemmän tappelet sitä vastaan sitä enemmän sitä on....ja samalla myös sairaus joka tulee ihmisille jotka pelkäävät menettävänsä kontrollin. Yritä ajatella asiaa vaikka ulkopuolisen kantilta. Jos näet että jotakin jännittää, mitä ajattelet? Todennäköisesti että tuota vähän jännittää, niin jännittäis muakin ja sitten unohdat koko jutun.
Itse olen oppinut nauramaan paniikilleni ääneen, sanon että kattokaa nyt tällaista tää on, ihan kun kännissä ois joskus, eipä tarvita viinaa ainakaan: )Ja siihen se loppuu, jännitykseni hälvenee ja muut ihmiset ohittaa sen samantien.
Siellä koulussasi on muitakin jotka potevat samaa, mutta huomaatko sitä? Meistä hyvin harva on nähnyt ihmistä jolla olisi paniikkihäiriö ja nekin jotka ehkä on nähty on huomattu siksi, että itse paniikkihäiriöisenä osaamme katsoa asiaa siltä kantilta.Lääkäriin voi myös mennä vaikka kouluterkkarin kautta. Toteavat asian ja lähettävät esimerkiksi nuorten psykologiselle klinikalle josta saat reseptin lääkkeisiin.Kukaan ei ihmettele tai päivittele, lääkäreille tämä on jokapäiväsitä elämää.Ja jos jännittäisitkin niin mitä sitten? näkevätpähän ainakin vaivasi; )Hienoa että uskalsit tänne kirjoittaa, se on alku: ) Tsemppiä sinulle!

yritin taistella pitkään paniikkia vastaan,mutta se vaan paheni ja paheni.ajattelin jo,etten halua elää,jos minusta tuntuu aina näin hirveältä.sitten päätin lopulta,että on pakko mennä lääkäriin.sanoin lääkärille heti,että epäilen minulla olevan paniikkihäiriö.sitten hän antoi kaavakkeen,jossa oli paniikkiin liittyviä kysymyksiä.vastasin niihin kirjallisesti,ja lääkäri tarkasti vastaukset.minulla todettiin tosi paha paniikkihäiriö.siihen aikaan päivät pitkät oli paniikki päällä.ei sitä mitenkään edes pystynyt laskemaan kohtausten määrää.sain sitten lääkkeet kokeiluun.omalla kohdallani kesti kauan,ennen kun sopivat lääkkeet löytyi.viidennet oli hyvät.lisäksi sain rauhottavat lääkkeet pahimpiin tilanteisiin.ja sitten se elämä vasta alkoikin.olo parantui pikkuhiljaa tosi hyväksi.olo oli tosi mahtava.söin lääkkeitä muutaman vuoden,kunnes raskautta suunnitellessani ne lopetin.lopetus pelotti kovasti,mutta ihan turhaan.nykyään en lääkkeitä syö,ja toivottavasti en niitä koskaan tarvitsisi.
neuvoni sinulle on siis,että äkkiä lääkäriin,että pääset taas nauttimaan elämästä!tällaisten vastoinkäymisten jälkeen elämää osaa arvostaa ihan eritavalla.

Itselläni on ollut erilaisia pelko- ja ahdistustiloja, ja mulla on hyvin auttaneet bachin kukkatipat, joista löytyy tippoja myös tuohon kuvailemaasi paniikkiin. Tippoja on siis 38, eri mielentiloihin, kuten pelkoon, paniikkiin, masennukseen, vihaan, itseinhoon yms. Esim. rock rose auttaa paniikinomaiseen kauhuun ja pelkoon, ja mimuluksesta voisi olla apua tuohon kuvailemaasi pelkoon, ettet uskalla puhua julkisesti ja pelkäät niitä tilanteita. Larch-uute antaa itsevarmuutta. Tippoja voi käyttää viittä samanaikaisesti, netissä on paljon tietoa ja tippoja saa luontaistuotekaupoista. Jos tuntuu, etteivät tipat toimi, voi ottaa holly ja wild oat-uutteita, ne ikäänkuin voi "avata" kukkatippojen parantavalle vaikutukselle.

E-EPA saattaa myös auttaa pelkoihisi, siitä on jopa vaikeasti masentuneet ja skitsofreenikot saaneet apua. Lisäksi sinkki ja B-vitamiinit tärkeitä hermostolle, kun aloin käyttämään niitä, niin hermot paranivat ja hermot vähenivät. Sinkinpuutos on kuulemma hyvin yleistä mielenterveyspotilaillakin.

Kaikkea hyvää sulle ja uskon todella, että vielä tulet voimaan paljon paremmin ja voittamaan pelkosi.