Minä pelkäsin synnytystä hullun lailla. Hilluin täällä palstoilla kun halusin tukea synnytyspelkooni, toisin kävi. Nyt kun synnytyksestäni on 2kk aikaa, palasin lueskelemaan näitä juttuja ilman pelkoa ja hormoonihuuruja. Ja tiedättekö, nyt kadun että koskaan hilluin täällä palstalla raskauden aikana. En ihmettele, että mulle ylipäänsä tuli synnytyspelkoa. Täällä on pelkkiä kauhukokemuksia synnytyksistä. Ehkä ihmiset, joilla on kauhukokemus, tulevat tänne käsittelemään asiaa, mutta ensisynnyttäjälle se antaa kuvan, että kaikki synnytykset ovat ihan hirveitä.
Minulle synnytys oli kuten mikä tahansa muukin päivä.. tajuntani tai tietoisuuteni ei ollut heikentynyt missään vaiheessa. Supistukset eivät olleet liian kivuliaita. Nykyään on helppo synnyttää epiduraalin vuoksi. Sain epiduraalin kun olin auki 3cm ja siitä asti sitä pidettiin loppuun saakka. Kun olin saanut epiduraalin, join kahvia ja vitsailin miehen kanssa. Henkilökunta oli Taysissa ammattitaitoista ja ystävällistä. Kun olin synnyttänyt, ei tuntunut että olisin maratoonin juossut kuten sanotaan. En ollut yhtään puhki, päin vastoin energiaa täynnä. Mielestäni synnytysvalmennuksessakin annetaan väärää tietoa synnytyksistä. Pelkäsin myös synnytyksen jälkeistä masennusta kun sitä aina hoetaan. Pah.. sanon minä. Masennus loppui kuin seinään kun vauva oli syntynyt.
Minä huhkin synnytyssalissa 14 tuntia ja se oli helppoa kuin heinänteko nykylääketieteellä ja ammattitaidolla. Tiedän saavani lokaa niskaani, mutta tämä on totuus synnytyksestä useimpien kohdalla.
Minulle synnytys oli kuten mikä tahansa muukin päivä.. tajuntani tai tietoisuuteni ei ollut heikentynyt missään vaiheessa. Supistukset eivät olleet liian kivuliaita. Nykyään on helppo synnyttää epiduraalin vuoksi. Sain epiduraalin kun olin auki 3cm ja siitä asti sitä pidettiin loppuun saakka. Kun olin saanut epiduraalin, join kahvia ja vitsailin miehen kanssa. Henkilökunta oli Taysissa ammattitaitoista ja ystävällistä. Kun olin synnyttänyt, ei tuntunut että olisin maratoonin juossut kuten sanotaan. En ollut yhtään puhki, päin vastoin energiaa täynnä. Mielestäni synnytysvalmennuksessakin annetaan väärää tietoa synnytyksistä. Pelkäsin myös synnytyksen jälkeistä masennusta kun sitä aina hoetaan. Pah.. sanon minä. Masennus loppui kuin seinään kun vauva oli syntynyt.
Minä huhkin synnytyssalissa 14 tuntia ja se oli helppoa kuin heinänteko nykylääketieteellä ja ammattitaidolla. Tiedän saavani lokaa niskaani, mutta tämä on totuus synnytyksestä useimpien kohdalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos sinulle kertomuksesta. Minä odottelen ensimmäistäni ja ei olisi enää kauaa h-hetkeen. Olen raskausviikolla 39 nyt. Minullekkin välillä iskee paniikki kun luen tarinoita täältä ja synnytyspelkoakin on jonkun verran. Oli mukava lukea välillä rohkaiseva ja positiivinenkin kertomus :)
Onnea sinulle perheenlisäyksestä! :)
Pian se on lähtö sinullakin ja pian on vauva kainalossa. Minulle lähtö tuli rv 39 3. Olin ollut varma, et menee yliaikaiseksi kuten kaikilla sukulaisilla ja "ensisynnyttäjillä yleensä"
Itsekin täällä ja monilla muilla keskustelupalstoilla olen ollut ahkera vierailija, mutta en kyllä ole kertaakaan katunut sitä. Toisten kokemuksia on kiva lukea ja mielelläni kerron omianikin. Mielestäni palstoilla on luettavana kaikenlaista ihanasta synnytyskokemuksesta pahimpaan painajaiseen, ihan niin kuin on synnytyksiäkin. Tietysti, jos on valmiiksi synnytyspelkoa, niin silmiin tarttuu pääasiassa noita huonoja kokemuksia ja kauhutarinoita.
Mutta siis tuo, että synnytyspäivä oli kuin mikä tahansa muukin päivä, kuvaa hyvin pitkälti minunkin synnytyskokemustani. Tai no olihan se aika lailla poikkeava, mutta periaatteessa. Synnytys ei siis ollut mitään maailmoja mullistavan karmeaa eikä myöskään jumalaisen ihanaa.
Minäkin olin koko ajan täydessä tajussa ja kommunikoin supistusten välillä normaalisti. En vaipunut mihinkään "regressiotilaan", enkä kokenut mitään suuria tunne-elämyksiä vauvan synnyttyä tai sen jälkeisinä päivinä. Olo oli aika hyvä ja tasapainoinen kaikin puolin.
Supistukset olivat kyllä kivuliaita ilman lievitystä, mutta varmasti niistä olisin selvinnyt tahdonvoimalla. Mukavuudenhaluisena kuitenkin otin kohdunkaulapuudutteen, mikä tehosi kipuihin hyvin sen reilun tunnin ajan, minkä vaikutti. Minäkin jaksoin loistavasti ja olisin fyysisesti jaksanut ponnistaa vaikka 7 vauvaa peräkkäin tähän maailmaan, vaikka ponnistusvaihe kestikin minulla lähes tunnin. Liekö tuo johtunut miten paljon sitten siitä, että olin harrastanut raskauden loppuun melko rankkaa liikuntaa.
Todellakin voin kuvitella, että synnytys voi olla helppo juttu varsinkin, jos ottaa tuon epiduraalin tai muita puudutteita niin, että ne vaikuttavat käytännössä koko synnytyksen ajan. Näin jälkeenpäin kun tuntuu, että minunkin synnytys oli aika helppo suhteellisen vähäisestä kivunlievityksestä huolimatta.
Tosiasiassa aika kuitenkin vääristää melko paljon muistikuvia. Hyvästä kokemuksesta tulee ajan myötä vieläkin parempi ja huonosta vieläkin huonompi. Ehkä siksi monet kokemukset kuulostavat kauhutarinoilta, mutta toisaalta monet myös elämysmatkoilta. Itse kirjoitin heti synnytyksen jälkeen pitkän synnytystarinan kaikista tuntemuksistani, ja nyt jälkeenpäin kun sitä luen, niin huomaan jo, miten aika on tehnyt muutamassa viikossa tehtävänsä ja monet epätoivoiset ajatukset tuskan keskellä ovat unohtuneet. Mutta hyvä niin.
Kiitos teille ihanista tarinoista!! Itse olen jo monta vuotta potenut niin kamalaa synnytyspelkoa, että kova pelko on täysin estänyt koko halun hankkia lapsia.. Nyt kuitenkin mieheni on erittäin innoissaan perheen perustamisesta, ja hänen intonsa myötä olen itsekin ruvennut unelmoimaan omista pikkuisista jotka ovat meidän yhteisiä tekeleitä.
Olen lukenut paljon synnytyksestä ja kun aika koittaa, vierailen varmaankin pelkopoliklinikalla, mutta kuitenkin tällaisten positiivisten tarinoiden myötä olen pikkuhiljaa asennoitunut siihen että itsekin selviän synnytyksestä hengissä! Ihana kuulla normaalien äitien normaaleja tarinoita, eikä aina vain niitä kauhukertomuksia! Kiitos teille! :-)
Ensimmäisen lapseni synnytin vajaa 10 vuotta sitten ja voin sanoa että ihana kokemus oli! Synnytys eteni vauhdilla ja kokonaisaika oli vain muutama tunti. Ponnistusvaihe muutaman minuutin. Ei kipulääkkeitä eikä myöskään ylitsepääsemättömiä kipuja.
TV-sarjoissa ja elokuvissa hikisenä puuskuttavat, kiljuvat naiset olivay jostain ihan toisesta maailmasta.
En halua missään nimessä vähätellä teitä joilla synnytys on ollut vaikea, mutta totta on sekin että on meitä joilla se oli lähes naurettavan helppo.
Nyt odotan toista, laskettuun päivään on viikon verran aikaa. Jännittää, varsinkin kun muutama tunti sitten lääkärillä sain kuulla että tämä lapsi on reippaasti yli 4-kiloinen.
Lueskelen juttuja täällä ja muissa chateissa ja huomaan että aika monella isokin lapsi on reippaasti solahtanut maailmaan. Toivottavasti tämäkin.
Perua ei voi, nyt täytyy vain ajatella ja asennoitua positiivisesti...
Ei aina ole mahdollisuutta esimerkiksi epiduraaliin... Yö-tai viikonloppu aikaan voi lääkäri olla varattu juuri silloin. Ainakin meidän sairaalassa... (tosin itse en ole synnyttänyt :))
minä olin myös energiaa täynnä heti synnytyksen jälkeen! synnytys meni todella hyvin! olen myös itse lueskellut paljon näitä juttuja nyt kun odotan toista lastani koska tiedän että minulla ei ole mitään hätää luen vaan ihan huvin vuoksi muiden kokemuksia.(minä synnytin ihan ilman lievitteitä) olo oli mahtava! mitään ei hampaan koloon jäänyt vaikka kätilöt olivat kärttyisempiä kuin ampiaiset:)