Vaikka SRK ei halua esittää pahoitteluaan 70-luvulla tapahtuneiden julmuuksien vuoksi, on silti uskallettu myöntää, että ylilyöntejä sattui.
Nyt kiinnostaisi tietää (esim. Hynde voisi kertoa), että mitä nämä ylilyönnit olivat, ja onko ylilyöntien uhreilt pyydetty anteeksi? Entä jos ylilyönnin seurauksena heitettiin saatanan haltuun, eikö tuo jotenkin pitäisi perua, muuten kuin siten että tämä uhri itse joutuu tekemään "epäuskostaan" parannuksen?
Nyt kiinnostaisi tietää (esim. Hynde voisi kertoa), että mitä nämä ylilyönnit olivat, ja onko ylilyöntien uhreilt pyydetty anteeksi? Entä jos ylilyönnin seurauksena heitettiin saatanan haltuun, eikö tuo jotenkin pitäisi perua, muuten kuin siten että tämä uhri itse joutuu tekemään "epäuskostaan" parannuksen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Nyt kiinnostaisi tietää (esim. Hynde voisi kertoa), että mitä nämä ylilyönnit olivat, ja onko ylilyöntien uhreilt pyydetty anteeksi?"
-Täällähän noita on riepoteltu jo laidasta laitaan, admatalta löytyy ihan kotisivu niille. Käypä lukemassa. Näistä ylilyönneistä tietävät pääasiassa niiden uhrit ja täällä foorumilla olevat eivät ainakaan(?) ole anteeksipyyntöjä kuulleet. Yhä edelleen uskon että uskovaisia tavoittaa 24h jos asiasta haluaa keskustella. Sitä kautta asiaa on hyvä lähteä hoitamaan.
"Entä jos ylilyönnin seurauksena heitettiin saatanan haltuun, eikö tuo jotenkin pitäisi perua, muuten kuin siten että tämä uhri itse joutuu tekemään "epäuskostaan" parannuksen?"
-Tuli mieleen kuva kuinka liekinheittimellä puhaltaa koko pellon kerralla sileeksi.. kuinkas sieltä kukaan tietää yhden ruohon tarinaa?
Se joka aiheetta joutui erotetuksi, ei suinkaan voi korjata asiaa "tekemällä parannuksen". Niin tekemällä asianomainen syyllistyisi väärään oppiin. Kristinopin mukaan väärinteon uhri ei ole syyllinen vaan juuri se joka väärin on tehnyt.
Tämän pitäisi olla selvä jokaiselle joka on rippikoulun käynyt, ja varsinkin meille jotka olemme lapsuudestamme saakka uskovaisessa kodissa kasvaneet.
On syytä rukoilla että vääryyksiin syyllistyneet saavat tunnon tekosistaan ja kiirehtivät korjaamaan jälkiään asianomaisten kanssa, ja mikäli vääryys on julkisesti tehty, myös rientävät hoitamaan asian seurakunnan edessä.
Taidat nyt yleistää pahan kerran: ei suinkaan kaikki silloin sidotuksi tulleet olleet väärinkohdeltuja, ei sinnepäinkään!
Väittäisin, että näitä väitettyjä ylilyöntejä oli loppujen lopuksi melko vähän, etten sanoisi muutamia yksittäistapauksia. Näille muutamille väärinkohdelluille on ohjeena Kristuksen kirkkolaki: luehan se Raamatusta ja rukoile sitten näille väärinkohdelluille tuntoa ja rohkeutta toimia sen mukaan.
>>
Väittäisin, että näitä väitettyjä ylilyöntejä oli loppujen lopuksi melko vähän, etten sanoisi muutamia yksittäistapauksia. Näille muutamille väärinkohdelluille on ohjeena Kristuksen kirkkolaki: luehan se Raamatusta ja rukoile sitten näille väärinkohdelluille tuntoa ja rohkeutta toimia sen mukaan.
>>
Hoitokokousaalloissa erotettiin ja "heitettiin saatanan haltuun" yli tuhat uskovaista. Sekö on vähän, vai yritätkö maalata että suurimmassa osassa olisi hoidettu oikein? Tässä luvussahan ei ole hoidetut, vaan erotetut ja tuomitut. Suurin osahan taipui, joten siitä saa jokainen hieman lukumääriä ja suhdelukuja siihen kuinka laajasta puhdistusoperaatiosta oli kyse.
Kristuksen kirkkolakiin on mahdoton vedota koska:
a.) Se on tarkoitettu kristittyjen kahdenkeskisten välien selvittelyyn "jos veljes rikkoo SINUA VASTAAN"
b.) Kristuksen kirkkolakia ei käytetty, vaan siitä jätettiin kokonaan pois ensin kahdenkesken tapahtuva nuhtelu ja parin-kolmen todistajan kanssa käytävä neuvonpito sen jälkeen. Vasta sitten olisi ollut seurakunnan vuoro, johon hoitokokouksissa mentiin ensimmäiseksi.
c.) Kristuksen kirkkolaissa ei anneta koko seurakunnalle oikeutta pitää "pakanana ja publikaanina", vaan ainoastaan sille jota vastaan toinen on henkilökohtaisesti rikkonut. "Olkoon hän SINULLE kuin..."
Kannattaa jokaisen lukea tarkkaan mistä Kristuksen kirkkolaissa varsinaisesti on kyse.
Meille ei ole annettu lupaa mielivaltaiseen vallankäyttöön toisiamme kohtaan.
> Hoitokokousaalloissa erotettiin ja "heitettiin saatanan haltuun" yli tuhat uskovaista.
En epäile ollenkaan sinun tutkijantaitojasi, mutta mielenkiinnosta kysyn, miten olet päätynyt tähän lukemaan. Löytyykö sinulta lähdeviite johonkin tilastoon tai tutkimukseen, mistä voisimme tarkistaa asian? Minä vuosina nuo erottamiset on tehty? Vuosina 1970-1980?
Kun olet perehtynyt noihin lukuihin, tiedät varmaan myös, kuinka paljon vanhoillislestadiolaisia oli tuona aikana Suomessa?
Ilman syytä uskonyhteisöstä erotettujen asian hoitaminen on yksi asia hoitokokoussotkussa, mutta se ei lopulta ole se olennaisin.
Olennaista on se, minkä prosessin läpi kaikki uskovaiset pantiin johdon päätöksellä kulkemaan.
Kyse on toisaalta ajallisessa mielessä epäoikeudenmukaisesta ja epäeettisestä toiminnasta ihmisten kesken, ja toisaalta hengellisessä mielessä opillisesta erehdyksestä.
Meno joka hoitokokouksissa oli, ei vastannut lainkaan Raamattua eikä sellainen meno ole kuulunut koskaan elävään kristillisyyden perinteeseen.
Evankeliumin kieltäminen ja ehdollistaminen, ihmisten nöyryyttäminen, pakollisen julkiripin vaatiminen asioista, jotka eivät ole syntiä tai jotka eivät julkirippiä vaadi, epämääräinen hatusta vedetty eli keksitty "henkioppi", omantunnon äänen sivuuttaminen - nämä ovat vakavanlaatuisia opillisia erehdyksiä, joihin rauhanyhdistyksissä SRK:n johdolla jouduttiin.
En kirjoita tässä omasta päästäni, vaan nämä nimenomaiset opilliset erehdykset ovat sekä Erkki Reinikainen että Seppo Lohi todenneet julkisesti.
Asiasta löytyy tietoa, mm. Seppo Lohen Kotimaa-lehden haastattelussa antama lausunto, täältä:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/kotimaa030206.html
>>
> Hoitokokousaalloissa erotettiin ja "heitettiin saatanan haltuun" yli tuhat uskovaista.
En epäile ollenkaan sinun tutkijantaitojasi, mutta mielenkiinnosta kysyn, miten olet päätynyt tähän lukemaan.
>>
Lähdeviitteinä käytän kahta toisistaan erillistä lähdettä. Toinen on toimittaja Vesa Toijosen tekemä raportti lestadiolaisuudesta. Siinä mainitaan tämä luku "yli tuhannesta" erotetusta:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/sensuroitu_ohjelma.html#Raportti_lestadiolaisuudesta
Toisen mainion lähteen antaa erotettujen vuonna 1977 muodostaman yhdistyksen kesäseurat, jonne osallistui yli 700 ihmistä sanankuuloon vuonna 1980. Kun ottaa huomioon että ihmiset erotettiin yksitellen ja läheskään kaikki eivät liittyneet uuteen yhdistykseen, vaan hajaantuivat useaan eri joukkoon ja osa päätyi ateisteiksi kovan uskonnollisen rääkin johdosta, niin luku yli 1000 on erittäin perusteltu. Tässäpä lainaus lähteestä Rauhan Tervehdys 29 - 1980 Torstaina 17.7:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/erotettujen_seurat.html
siihen voi jokainen vl-kristitty myös vedota.
Sen mukaan viimeinen vaihtoehto on sitominen:
Matt. 18:
"15. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa."
Näinko te vl:t sovellatte "Kristuksen kirkkolakia" - ja yhä vielä nykyäänkin, ei vain 70- ja 80-luvulla?
Karmeaa menettelyä vuonna 1995:
http://www.vapaasana.net/keskustelu/index.php3?topic_id=35285
Sinä tulkitset valitettavasti aivan virheellisesti Raamatun sanomaa ja selität väärin käsitettä Kristuksen kirkkolaki.
Kun seurakunnan toiminnasta ja suhtesta yksittäisiin uskvaisiin on kyse, menettelyohjeita pitää etsiä tarkastellen Raamattua sen kokonaissanomasta käsin, eikä lähtien näin vakavassa asiassa toimimaan kuin norsu lasikaupassa. Vahinkoja tulee enemmän kuin aitoa sielunhoitoa. Siksipä Raamatussa onkin ankarasti kokonaan kielletty tuomitsemasta lähimmäistä, eritoten uskonveljeä tai -sisarta.
Luepa tästä:
Room. 14:
"10 Kuinka sinä voit TUOMITA VELJESI? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.
11 Onhan kirjoitettu: -- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
12 Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.
13 ÄLKÄÄMME siis enää TUOMITKO TOISIAMME. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan"
1. Kor 4:
"3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
5 ÄLKÄÄ sentähden LAUSUKO MITÄÄN TUOMIOTA, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta."
Mitä Kristuksen kirkkolakiin tulee,
Matt.18 voidaan käyttää vain uskovien keskinäisiin riitoihin, mihin teksti selkeästi viittaa. Siinä sanotaan painokkaasti: "Veljes rikkoo SINUA vastaan." "Pidä SINÄ häntä..." Seurakunnalla ei siten ole tässä mitään roolia, ei seurakuntaa tässä edes mainita.
Siteeraan seuraavassa Admatan kirjoitusta 3.4.2006, hän on argumentoinut asian monen monta kertaa hyvin kiteytettynä. Näin Admata:
"Matt. 18: 15-18, sanoo selkeästi että ihmisten välisissä riitatilanteissa seurakunta voi antaa oikeuden iksittäiselle ihmiselle pitää toista pakanana, mutta missään ei luvata että koko seurakunta saisi niin tehdä. Luehan myös kyseisen luvun loppu:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible ?formname=search&formrnd=1144063721007&search=&rng=0&su bmit1=Hae&ref=Matt. 18:23-35&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2= &mod3=
Linkkejä Admatan tätä asiaa koskeviin kirjoituksiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015379306#22000000015379306
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008079118#22000000008079118
oli väärinkohdeltuja ja he kyllä löytävät takaisin Herran huoneeseen tai ovat ehkä jo palanneetkin kaikessa hiljaisuudessa.
Loput ovat kävelleet "omin jaloin" ulos Jumalan valtakunnasta, sillä heille ei "yksinkertainen evankeliumi" ole kelvannut.
> Toisen mainion lähteen antaa erotettujen vuonna 1977 muodostaman yhdistyksen
> kesäseurat, jonne osallistui yli 700 ihmistä sanankuuloon vuonna 1980.
Jos kesäseuroihin osallistui 700 ihmistä ja ne lasketaan samalla tavalla, kuin olet laskenut suviseurojen kävijämäärän suhteessa vanhoillislestadiolaisuuden kannattajien määrään, niin eikö SVR:n kannattajien määrä ole silloin oleellisesti pienempi, ehkä 300 – 400? Mistä voimme tietää, että kaikki he ovat erotettuja vanhoillislestadiolaisuudesta juuri 1970-luvulla? Seuraava lainaus on sivuiltasi:
> Mainittakoon että rauhansanalaisia kävi huomattavasti SVR:n, eli SRK:sta
> erotettujen seuroissa silloin kun seuratoiminta oli vielä vilkasta.
Paljonko rauhansanalaisia voisi olla tuosta 700:n hengen väkimäärästä? Entä kävivätkö elämänsanalaiset noissa seuroissa? Kuinka paljon ulkomaalaisia seuroissa on ollut, kun otetaan huomioon, että SVR:n Amerikkalainen sisaryhdistys on ollut jo 1930-luvulta ja sen kannattajia on ollut useita tuhansia? Myös Ruotsin vastaava liike Morjärveläisyys on ollut olemassa ennen 70-lukua.
>>
Jos kesäseuroihin osallistui 700 ihmistä ja ne lasketaan samalla tavalla, kuin olet laskenut suviseurojen kävijämäärän suhteessa vanhoillislestadiolaisuuden kannattajien määrään, niin eikö SVR:n kannattajien määrä ole silloin oleellisesti pienempi, ehkä 300 – 400?
>>
Eli tarkoitatko että SRK-lestadiolaisuudessa onkin oikeasti vain 30-40 tuhatta ihmistä?
SVR:n seuravieraista ei ole eroteltu lapsia ja varmasti seuravieraita oli muualtakin. Tuskinpa kuitenkaan minkään uskonnollisen yhdistyksen tilaisuuksissa on enemmän vieraita kuin omia.
Kun peilataan erotettujen hoidettujen lukumäärää SVR:n, eli erotettujen yhdistyksen kautta, niin olennaisena huomioisin tämän seuraavan:
"Lauri Pietilä, kirjoittaa vuonna 1990 SVR:stä seuraavaa kirjassaan Vioilla ja virheillä peitetty:
"s.128
Suomen Vanhoillislaestadiolainen Rauhanyhdistys ei saanut kuitenkaan isompaa kannatusta ehkä useammastakin syystä. Vaikka Paavo Sillanpää oli sydämenkristitty, totuuteen pitäytyvä ja lähimmäistänsä rakastava, hänen luonteessansa oli jyrkkyyttä ja kiivautta. Toimintatapa oli sanelunomaisuuteen taipuva. Silloin kun hän huomasi erehdyksensä, hän pyysi heti nöyrästi anteeksi. Sillanpään temperamenttisten puhuttelujen jälkeen muutamat tuumailivat:
"Samoja SRK:laisia näkyy olevan", ja jäivät syrjään."
Suurin syy SVR:n jäämiseen pieneksi oli SRK:n "hoitotapa". Ihmiset otettiin puhutteluun yksitellen. Vaikka he eivät hyväksyneetkään opetuksen muutosta, he taipuivat, koska toisetkin olivat taipuneet. He eivät kestäneet koetosta, vaan luopuivat entisestä uskostansa."
Erotetut hoidetut hajaantuivatkin useammalle suunnalle, koskapa jäivät erottamisensa jälkeen yksin. Erotettuja hoidettuja löytyykin esimerkiksi vapaakirkosta, helluntailaisista ja jokaisesta vanhemmasta lestadiolaisesta liikkeestä. Tämä kaikki tukee voimakkaasti sitä, että aivan varmasti hoitokokouksissa erotettiin yli tuhat uskovaista, jotka julistettiin "helvetin matkalaisiksi". Tähän lukuunhan päätyi myös toimittaja Vesa Toijonen omissa tutkimuksissaan tekemäänsä raporttia varten.
>>
SVR:n Amerikkalainen sisaryhdistys on ollut jo 1930-luvulta ja sen kannattajia on ollut useita tuhansia?
>>
Niin. Tästä liikkeestähän Suomen SRK:n kanssa 70-luvulla kiivailemaan alkaneet erosivat itse. Jäljelle jäänyt Amerikan suurin lestadiolainen liike, OALC, tuki luonnollisesti Suomen kiivailijoiden keskuudestaan erottamia.
>>
Myös Ruotsin vastaava liike Morjärveläisyys on ollut olemassa ennen 70-lukua.
>>
Juu, mutta vasta 70-luvulla heidätkin julistettiin SRK:n taholta eriseuralaisiksi koska eivät hyväksyneet autuuden ehdoksi SRK:n vaatimusta tv-kiellosta.
"Ruotsalaiset pyysivät Suomesta ns. johtomiehiä selostamaan, kuinka tuollaiset päätökset voivat olla Raamatun mukaisia. Pyydettyjen vieraiden sijaan he saivat kirjeen, jossa sanottiin: "Niin kauan kuin teillä on tämä ajatus, emme voi edes neuvotella kanssanne tästä asiasta..." ja "jos asia ei teille selviä, niin, että voitte asennoitua samalla tavoin TV-kysymyksen kohdalla kuin me täällä Suomessa, niin suomalaiset saarnaveljet eivät voi tulla teidän tykönne." Näin tehtiin noista ruotsalaisista uskovaisista pakanoita."
Voidaan siis käyttää sellaisia lukuja, jotka kulloinkin tuntuvat hyviltä.
Toimittaja Toijonen saattaa olla ihan pätevä tyyppi ja hyvä toimittaja, mutta onkohan hän tarkoittanutkaan, että ihmiset olisivat ottaneet alkuunkaan tosissaan hänen lohkaisujaan?
> Eli tarkoitatko että SRK-lestadiolaisuudessa onkin oikeasti vain 30-40 tuhatta ihmistä?
En minä tiedä. Kaikki tutkijat mm. Talonen ja Mustakallio sanovat väkimäärien olevan arvioita. Mutta eräällä nettisivustolla, jonne on tältä palstalta monessa viestissä linkki, on seuraavanlainen päätelmä:
> aikuisten vanhoillislestadiolaisten määrän voidaan arvioida olevan hieman suurempi.
> Ehkäpä välillä 28 000 - 38 000 ihmistä. Aiemmin vanhoillislestadiolaisten lukumääräksi
> on arvioitu jopa 80 000 - 100 000, mutta näistä on suurin osa ala-ikäisiä lapsia.
Mikähän lienee tuon arvion esittäjän mielipide siitä, että paljonko tuolloin 70-luvulla oli vanhoillislestadiolaisia? Hyvän kuvan esimerkiksi suviseurojen väkimäärän kehityksestä saa tänä vuonna ilmestyneestä Suvi on läsnä –kirjasta. Se on hyvä kirja muutenkin. Joko olet Admata sen hankkinut?
Niissä hoitokokouksissa joissa itse olin, ei muuta tapahtunutkaan kuin mielivaltaista ihmisten hengellistä kiusaamista, skandaalinhakuisuutta ruokkivaa yksityisasioiden penkomista julkisesti sekä avointa julmuutta.
Jos joku nimittää näitä menettelyjä "ylilyönneiksi", hän syyllistyy vähättelyyn ja vääristelee häpeämättä totuutta.
Kuinka siis sellaiseen ihmiseen voisi luottaa muissakaan yhteyksissä, joka syyllistyy moiseen?
Tässä linkissä on luettavana yksi kuvaus "hoitokokouskäräjistä".
Vastaavia kohtaloita on tällä palstalla kuvattu suuret määrät eri keskusteluissa.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/deboran_kuvaus.html
Et sitten ollut mukana noissa kokouksissa ihan "loppuun saakka", miksi?
Asioita kuule myös korjattiin silloin ts. ne jotka olivat ajautuneet lakihenkeen, tekivät siitä parannuksen ja ihana rauha palasi koko Suomen Siioniin ja tätä rauhan ja rakkauden aikaa on kestänyt jo kokonaista 30 vuotta :)
Minä ainakin luotan edelleen Jumalaan, joka myös puhdistaa ja hoitaa seurakuntaansa ajallaan.
"...luotan edelleen Jumalaan, joka myös puhdistaa ja hoitaa seurakuntaansa ajallaan. "
Olemme siis ihan samalla kannalla. Ajallaan!
Ja kuten tiedämme Raamatusta, Jumala ehdottomasti ei puhdista seurakuntaa ennen tuomiopäivää. Ihmisellä ei ole myöskään oikeuksia "puhdituksiin". Kristillisyydessä ei siten voi olla uskovaisiin kohdistuvia puhdistuksia joita kukaan voisi Raamatulla perustella.
Lue Matt.13, vertaus vehnästä ja rikkaviljasta (luste) sekä nuottavewrtaus!
"29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
30 Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"
Tässä valossa meillä ei ole uskovaisina mitään hätää. Kun seuraa omantuntonsa ääntä, joka on Pyhä Henki uskovaisen sydämessä, ja ahkeroi kärsivän lähimmäisen suuntaan edes yrittää rakkaudellista mieltä osoittaa, ei ole huolta "puhdistuksista".
Mutta Siionissa riehuivat raatelevat sudet hoitokokousvuosina, ja jäljet olivat kauhistuttavat.
Ne jäljet eivät lakkaa kivistämästä SRK:ssa ja rauhanyhdistyksissä niin kauan kuin yhteisö kieltäytyy niitä käsittelemästä.
"Elonkorjuupäivänä" ei enää puhdisteta mitään,
vaan silloin korjataan "valmista viljaa".
"Puhdistus" so. ruokkiminen ja kaitseminen evankeliumilla on tehtävä jo täällä ajassa, kuten Jeesus opettaa, Joh. 21:
"15. Kuin he siis syöneet olivat, sanoi Jesus Simon Pietarille: Simon Jonan poika! rakastatkos minua enempi kuin nämät? Hän sanoi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Hän sanoi hänelle: RUOKI MINUN KARITSOITANI.
16. Ja sanoi taas toisen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Hän vastasi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Sanoi hän hänelle: KAITSE MINUN LAMPAITANI.
17. Hän sanoi kolmannen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Pietari tuli murheelliseksi, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: rakastatkos minua? ja sanoi hänelle: Herra, sinä tiedät kaikki: sinä tiedät, että minä rakastan sinua. Jesus sanoi hänelle: RUOKI MINUN LAMPAITANI."
>>
"Elonkorjuupäivänä" ei enää puhdisteta mitään,
vaan silloin korjataan "valmista viljaa".
"Puhdistus" so. ruokkiminen ja kaitseminen evankeliumilla on tehtävä jo täällä ajassa, kuten Jeesus opettaa, Joh. 21:
>>
Pelleiletkö, vai yritätkö oikeasti väittää että vl:t sekoittaisivat keskenään toisten uskovaisten suoranainen vainoaminen ja henkisellä väkivallalla tehdyt sisäiset puhdistuksen evankeliumilla ruokkimiseen noin härskisti?
Tämä paikka ohitetaan suvereenisti ja ei välitetä mitään siitä, että jokainen näkee toiminnan päinvastaiseksi:-o
Matt. 13:27-30
"Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi:
--> 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
--> Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
Noh, jokainen taaplaa tyylillään...
kuoleman jälkeen.
Kyllähän se minustakin tuntuu, että nämä hoitokokous asiat pitäisi saada puitua. On vielä ihmisiä, jotka kantavat arpia näistä tapahtumista ja srk:n pitäisi mielestäni lähestyä rakkaudella heitä kohtaan, ei tylysti ilmoittamalla "ettei asia kuulu meille" miksi ihmeestä te meikäläiset kuvittelevat, että se on HEIDÄN hommansa. Mistä te tiedätte onko vieläkin ihmisiä, jotka kantavat vieläkin niin syviä arpia, etteivät edes uskalla puhua niistä missään vaan ovat hiljaa pelosta.
Tämä ei voi olla rakkautta, jos hoitajat vaikenevat heitäkin on varmaan elossa ja jos HE ajatelevat niinkuin te mitä siitä seuraa. Heidän kohdalla asia on varmaan loppuunkäsitelty parannuksen muodossa mutta on vielä se kärsinyt kolmas osapuoli jolle vain sanotaan tylysti se on tapahtunut joskus kauan sitten. On hoitajien, on srk:n asia lähentyä hätää kärsiviä edes kirjoittamalla päivämieheen tai johonkin ties vaikka joku TOIVOO sitä että hänen puoleen käännytään eikä hän itse ehkä pysty tekemään aloitetta.
Miettikää vaikka omlta kohdalta, onko jäänyt asioita hoitamatta on onglemia yms... ja ei uskalla ouhua niistä muille, vaan odottaa sitä muilta.