Miten te vl äidit suhtaudutta jos vl- äiti käyttää ehkäisyä sairauden hoitoon, siis äidillä ilmenee jotain esim aivoveren vuotovaaraa , raskauden aikana johtuen veren hyytymistekijöiden häviämisestä raskaus aikana?? Siinähän on kyse sekä lapsen että äidin terveydestä??
Ehkäisy sairauden hoitona?
anjusca32
644202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
ehkäisyä?
Ja asiaa on kysytty minulta näin:
Jos tiedetään että äiti tai lapsi on vaarassa seuraavassa raskaudessa onko seksin harjoittaminen käskyn älä tapa rikkomista? Tai jos äiti tai lapsi kuolee ollaanko silloinkin syyllistytty murhaan kun tämä riski on ollut tiedossa ennen raskautta?
Henkilö joka tätä kysyi minulta perusteli kysymystään sillä että kyseistä käskyä oli käytety perusteena sille ettei kohtalolla tule leikkiä kuten - ylinopeus, heikoilla jäillä kävely... muu riskikäyttäytyminen.
ja vastasin tähän:
että hyväksy ehkäisyn sairaanhoidossa ja ajattelen ettei tilannetta tule päästää siihen että tämän kysymyksen miettiminen tulee ajankoihtaiseksi.
Itse käytän ehäisyä sairauteni vuoksi enkä näe siinä ristiriitaa suhteessa vl-vakaumukseeni.
semmoisia ehdonvallan asioita...
ja ovat ajanlopun merkkinä...
valitutkin tahtovat eksyä...
selibaatti olisi oikein oikein ratkaisu...
Mikä on avioliitto, jonka osapuolet ovat kymmeniä vuosia selibaatissa? Toteutuuko siinä mielestäsi se, miksi Jumala on avioliiton tarkoittanut, aviopuolisot lahjaksi toinen toisilleen myös fyysisessä mielessä. Miksi joiden Jumalan toisilleen osoittamien ihmisten pitäisi kieltää tuo puoli itsessään loppuiäkseen tai siihen saakka kun hedelmälliset ajat ovat ohi? Jos avauksen tehnyt ihminen on todellinen riskisynnyttäjä, tätähän se hänen kohdallaan tarkoittaisi. Olisitko itse valmis tuohon elämään, onko asia sinulle mitenkään itseäsi koskettava? Luulenpa että joudut vastaamaan että ei. On helppo olla hyvin jyrkkä silloin kun asia ei mitenkään kosketa itseä, toisten elämää on paljon helpompi ohjastaa miten heidän PITÄISI elää kuin omaa, eikö vain? Tuo asia ei kosketa minua henkilökohtaisesti mutta kykenen asettumaan tuon henkilön asemaan ja noin yksinkertaisesta tuon asian käsittely ei ole. Ei tarvitse alkaa ennustaa maailmanloppua, jos joku ihminen haluaisi elää tyydyttävää ja onnellista perhe-elämää. Hiukka inhimillisyyttä ei ole koskaan pahasta.
- visti on provo siis viesti jossa asetutaan ehdottoman selibaatin kannalle.
Tiedän että poistamalla viesini tämän ketjun alusta voisin poistaa myös ko viestin mutta jätän sen tekemättä (ainakin toistaiseksi).
Asiat eivät todella ole niin yksinkertaisia kuin annetaan ymmärtää. Itse olen tässä asiassa siinä ehdottomalla kanalla että joko hyväksytään sairauden hoito tai ei hyväkysytä sitä sitten missää tilanteessa.
Kaikki sairaudet pitää laittaa samalle viivalle eikä voida osoittaa että toinen sairaus olisi vähäarvoisempi kuin toinen. Jos uskovaiselle on saalittua hoitaa korvatulehdus pitää samaa perjaatetta noudattaa silloin kun kyse on vakavimmista sairauksista.
Hoidon ehdoksi voidoksi voidaan asettaa myös luotettava ehkäisy.... tilanne voi olla jatkuva vuosia kestävä. Ehkäisypillereitä käytetään usein myös muiden sairaukien hoidon tukena tai osana. Omalla kohdallani on näin.
Pitkäaikaissairauden olemus on usein sellainen että voidaan päästä oireettomaan tilaan mutta sairaus itsessään ei parane.
"Mikä on avioliitto, jonka osapuolet ovat kymmeniä vuosia selibaatissa? Toteutuuko siinä mielestäsi se, miksi Jumala on avioliiton tarkoittanut, aviopuolisot lahjaksi toinen toisilleen myös fyysisessä mielessä. Miksi joiden Jumalan toisilleen osoittamien ihmisten pitäisi kieltää tuo puoli itsessään loppuiäkseen tai siihen saakka kun hedelmälliset ajat ovat ohi?"
Selibaattin voi hväksyä silloin kun se kuuluu luonnollisena osana sitä elämän vaihetta. Silloin kun seksittömyys on yhtä lunteva asia kun seksi itsessään.
Kuinka luonteva ja tärkeä osa se kenellekkin on varmaan yksilöllistä. Erikoista vain on se että osa väittää täällä ettei seksi ole niin tärkeä osa elämässä ja parisuhdetta etteikö ilman sitä voisi elää. Voi varmaan vuoden ja parikin mutta seksitön liitto ei ole avioliitto vaan kaveriliitto.
Kaverin kanssa voi asit jättää sopimatakin ilman että siitä tulisi tunnon tuskia. Sänkyyn vain on mahdoton mennä jos asiat ei ole puolin ja toisin selvät. -> eli jos seksiä harrastetaan aidosti siksi että sitä molammat haluavat niin ainakaan minä en pysty siihen jos minulla on hampaan kolossa jotain. En pysty olemaan niin intiimisti lähellä toista ja osittaa varauksetonta hyväksyntää jos välillä on jotain eripuraa. -> ja minusta näin on tarkoitettu. Varaukseton seksi on asia joka ainakin meillä on ositus siitä että asiat ovat välillämme kunnossa. Sana tai läheisyys ei voi koskaan korvata sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta jonka hyvä seksi tuo mukanaan -> kokemusta on pitkästäkin selibaatista sairauden vuoksi ja vaikeaa on nähdä että siitä olsi kenellekään ollut mitään hyvää jaettavaa.
Itselläni on omakohtaista kokemusta näistä pohdinnoista useammaltakin kerralta elämässäni. Olen nähnyt sen että meitä ei ole kovin paljoa jotka ovat näitä asioita joutuneet toispaikassa miettimään. Toivoisin niiden joilla ei ole kokemusta olevan hiljaa tai miettisivät asiaa siinä valossa ettei armo unohtuisi.
voi käyttää hoitokeinona sairaudenhoitoon, jos tarvitaan esim. hormonaalista lääkitystä.. :O
Raskauden ehkäisyyn kyllä voi...
kuten ap kysjän tapauksessa ainoa parantava hoito on vältää raskaus? Sairaus on oireettomassa tilassa tasan siihen asti kun raskaustest näytää? Eli onko sinusta oikeus parantavaan hoitoon vai ei?
"Selibaattia ei voi käyttää hoitokeinona sairaudenhoitoon, jos tarvitaan esim. hormonaalista lääkitystä.. :O
Raskauden ehkäisyyn kyllä voi..."
Niin kun tilanne on se että raskaudesta seuraa sairaus = raskaus=sairaus tuleeko se hoitaa lääketieteelisin vai luonnonmukaisi keinoin?
Jos kallistut luononmukaiseen ratkaisuun (selibaatti) niin miksi hyväksyt muisen sairauksien lääketieteellisen hoidon?
Asiat ovat täysin rinnasteisia?
En ymmärrä miksi selipaatti on hyväksytympi ehkäisykeino, kuin mikä ehkäisykeino muu hyvänsä, sillä molemmissahan on ehkäisystä kumminkin kysymys.Uskovainen on monesti terveysongelmiensa kanssa kuin valintojen edessä, miten tästä eteen päin.Ajattelen esim. äitiä,jolla saattaa olla kuusi- kahdeksankin keskenmenoa peräkkäin, eikä raskaudet ole onnistuneet kaikista mahdollisisista saatavilla olevista hoidoista huolimatta. Mikä on se raja , kuinka kauan on kestettävä, kun veriarvot ja yleisvointi laskee äidillä.Salliiko Jumala paussin pitämistä vähäksi aikaa, että pääsisi äiti kuntoutumaan. Tarkoitan ehkäisypillerin käyttöä, en selipaattia, koska se on esim. miehelle vaikeaa ja on mielestäni sopimaton avioliittoon toteutettavaksi,sillä monet ovat joutuneet tämän kautta huoruuden syntiin. Jumalan valtakunnassa on neuvo tähänkin kysymykseen. Rukoilen , että tähän tulisi Hengen mukaisia vastauksia.
Emme voi laittaa uskon ja armon ehdoksi yhtään tekoa.
Ainakin itsellä on täysin kirkaana se ajatus että sairaus on lahja siinä kuin lapsikin. Ja ainakin itselläni on täysin kirkaana se näkemys etten voi vaikka oman itseni uhraisin pelastua, vaan armosta.
Jos siis yritän lapsia synnyttämällä ansaita armon yritän sinne teon kautta. Samoin käy jos ajatellaan että pakkoselibaatti tuo ikuisen elämän.
Toisessa viestissä sanoin että selibaatti on ihan ok silloin kun se luentevana osana kuuluu parisuhteeseen. Mutta se ei ole luontevaosa parisuhdetta silloin kun se tulee ulkoisesta pakosta.
Uskon ja luotan siihen että tästä eteenpäin minulle on varattu muu tehtävä elämässä kuin äitiys.
"selibaatti on miehelle vaikeaa ja on mielestäni sopimaton avioliittoon toteutettavaksi,sillä monet ovat joutuneet tämän kautta huoruuden syntiin"
Kovin moneen syntiin joudutaan jo enne sitä. Seksittömässä liitossa kun kovin helposti mennään siihen että aletaan nakkelemaan loukkauskiviä siksi että läheisyyteen sisällytettään niin paljon pelkoa (oman tai puolison terveydestä) ettei uskalleta olla lähellä toista. Enkä voi ajatella että siinä avioliitto toteutuisi siten kun Jumala on sen asettanut.
SRK:n virallinen kanta on selibaatti. Päivämiehessä oli aukeaman mittainen kirjoitus avioelämästä joskus 80-luvulla.
En muista siitä nyt tällä hetkellä muuta kuin sen, että SRK-n edustaja sanoi sairaustapauksissa LUONNONKIN opettavan, miten pitää käyttäytyä kun toinen puolisoista on joko fyysisesti tai psyykkisesti väsynyt, kykenmätön tai sairas. LUONTO opetettaa olemaan selibaatissa.
(Luonto opettaa kyllä muutakin, mutta siitä muusta ei saa ottaa mallia. Miten moninaista luonnossa tapahtuvat asiat ovatkaan, kun eri eläimiä seuraa. Muutamat linnut ovat uskollisempia puolisolleeen kuin kunnon veeällät, eivät ota uutta vaikka edellinen kuolee. Tai sitten kiima-ajan ulkopuolella ei tipu eikä lirise, vaikka ei olisikaan sairas... vrt. nyt ihminen! )
Kyllähän kaikki luontoa tuntevat tietävät, että siellä ei väkisin oteta eikä anneta. Kotielämillä taas IHMINEN päättää, toimineenko jumalana, milloin eläin saa lisääntyä ja milloin ei, eläimen haluista välittämättä. Siellä ei edes luonto saa määrätä!
Mutta ei tuo sovi ihmiselle. Ihmisen avioelämä on paljon paljon syvällisempää kuin lisääntyminen. Jos joku ei sitä tajua tai itse pääse muulle kuin lisääntymisen tasolle, niin miksi ei tajua olla hiljaa. Paljastaa vain itsensä ;), ettei pysty syvällisyyteen parisuhteessa. Syynä voi olla sekin ettei suhde ole ikinä päässyt kehittymään mekaanista yhtymistä syvemmälle. Koska lisääntymiselle ei saa panna esteitä, niin miten siinä kaikki avioelämän hienoudet ja vaihtelut ja pariskunnan omat jutut saisi olla mukana. Ei mitenkään.
Vielä tuosta selibaatista. Päivämiehen kirjoittajalla ei kai ollut itsellä enää tarvetta selibaattiin, homma oli hoidettu / hoitunut muuten? Mutta hän leikki sellaisella asialla, että miehet ovat niin hengellisiä ja uskossaan palavia, että selibaatti onnistuu...
Jos se leikiten onnistuu vaikka vuosia, niin kysessä ei ole normaali mies tai sitten kyseessä on suuri pelleilijä. Leikkii pyhempää ja parempaa ikään kuin kaikki olisi hyvin, vaikkei olekaan. Ehkä pelaa vl-uskolla heikkoudessaan?
Minä olen kuullut monelta taholta ja omat kokemukseni vahvistavat asian. Jos normaali mies pakotetaan avioliitossa uskonsa tähden selibaattiin, seuraukset ovat PAHAT. Siksi se on VÄÄRIN. Hedelmät ovat karvaita ja katkeria, siitä näkyy, että ohje on väärä.
Miksi uskon ohjeet ja "RAKKAUDEN NEUVOT" aiheuttavat perheessä riitaa, loukkauksia, pahaa mieltä, erillisyyttä, varomista, etäisyyttä, pelkoa? Sitähän selibaatti tuo. Eräs äiti sanoi, että mies on perseeseen ammuttu karhu, jos ... Hän kertoi kuinka vaikeaa on olla synnytyksen jälkeenkään pakollisessa erossa jonkun aikaa tuon vuoksi. Hän itse ei olisi ollut vielä valmis avioelämään uuden raskauden pelossa.
Toivon, ettei nuoret tiukkis vl-poikamiehet kommentoisi tätä.
Totuus on juuri kuin kirjoitat...mutta miten eteen päin?
Vastaus alkaa siitä, että yrität työstää mielestäsi erään keinotekoisen syntimääreen, joka on iskostunut alitajuntaasi. Nimittäin se että ehkäisy kaikissa muodoissaan on syntiä ja vie oikeasta uskosta poispäin. Se on valheellinen yleistys. Toki ehkäisyä voi käyttää myös vääriin tarkoituksiin, mm. insestiin ja muihin hyväksikäyttötarkoituksiin. Eihän sellaisista haluta seurauksia!
Mutta normaali avioelämä, sanoisinko tavallinen oikea parisuhde on erikseen. Puhun siitä ja ehkäisystä. Ensimmäinen työ on sinun omissa avoissasi. Se on pahin este. Kun tajuat asian moniulottuvaisuuden ja suuren merkityksen itsellesi ja avioliitolle, niin muu on sitten helpompaa.
Lähden siitä, että puolisot itse saavat päättää eikä se kuulu kenellekään. Jos toinen puoliso ei lähde mukaan, niin silti sinulla on oikeus ja velvollisuus itseäsi kohtaan pitää puolesi. Tiedän muutaman pariskunnan, joissa vain toinen on jättänyt vl-pakkolisääntymisnormin. Se ei ole hyvä liitolle, mutta tässä on ajateltava itseään. Se on pakko. Muuten ei jaksa.
Sitten keinot. Onko tämä hyvä kohta puhua niistä? Sekin on sitten sivuseikka, kun perusajatus on selvä. Useimmat tietävät kaikki mahdolliset keinot, mutta eivät anna itselleen lupaa turvautua niihin, vl-uskonsa tähden.
Jos on yksin asialla eli toinen ei hyväksy, niin silloin on parempi keskustella jonkun ystävän tai luotettavan asiantuntijan kanssa. Neuvoja saa varmasti ja rohkeuttakin lisää.
Mutta sinun ajatuksista kaikki lähtee. Minun vikani oli, että yritin väkisin saada puolisoni mukaan, mutta eihän ongelma ollut hänellä vaan minulla. Siksi olin yksin. Mutta selvisin. Olisin kaivannut toisen tukea, mutta vasta nyt toinen tajuaa, mistä oli kysymys. Hyvä niinkin.
ihmisten krjoituksia.
"Minä olen kuullut monelta taholta ja omat kokemukseni vahvistavat asian. Jos normaali mies pakotetaan avioliitossa uskonsa tähden selibaattiin, seuraukset ovat PAHAT. Siksi se on VÄÄRIN. Hedelmät ovat karvaita ja katkeria, siitä näkyy, että ohje on väärä.
Miksi uskon ohjeet ja "RAKKAUDEN NEUVOT" aiheuttavat perheessä riitaa, loukkauksia, pahaa mieltä, erillisyyttä, varomista, etäisyyttä, pelkoa? Sitähän selibaatti tuo. Eräs äiti sanoi, että mies on perseeseen ammuttu karhu, jos ... "
Niin kaikkialla painotettaan sitä että ehkäisy vie pois uskosta mutta kukaan ei halua puhua siitä että täydellinen jokatilanteeseen sovellettava ehkäisykielto johtaa pahimmillaan Jumalan ja uskon kieltämiseen.
Viisas ja rohkaiseva kirjoitus. Parhaita palstalla. Toivon että mahdollisimmanmoni tulee luke¨maan kirjoituksesi ja saa siitä oivalluksia tämän vaikean asian hoitamiseksi ja onnen pitämiseksi omassa liitossaan.
Kun itse on kipuillut tuon asian kanssa kauan, on ehtinyt miettiä sitä monelta suunnalta.
Suurin ongelma on omassa sisimmässä, joka ei yksin jaksaisi kantaa sitä vastuuta, mikä tulee siitä, kun ei enää sokeasti toimikaan seurakunnan ohjeiden mukaan. Tai ei enää halua toimia. Eihän noita ohjeita kukaan pysty täysin täyttämään, mutta asennepuolellahan pitäisi olla täysi hyväksyntä, vaikka heikkouksia sattuukin.
Minun mielestäni koko ihanne tuossa ehdottomassa ehkäisykiellossa on mätä. Mitä heikompi ja sairaampi kulkija olet, sitä vaikeammaksi tuon ohjeen noudattaminen tulee. Terveet ja rohkeat pärjäävät, heillä sitä kuuliaisuuttakin riittänee?
Voimia sinulle ja muille! Pitäkää itsestänne hyvää huolta ja hoitakaa avioliittoanne sillä tavalla, että kummankaan ei tarvitse kuihtua ja kitua rakkaimpansa rinnalla.
Hyvä avioliitto on meille pala taivasta, Jumalan Lahjaa parhaimmillaan. Ei Jumala anna hyvyyttä, iloá ja nautintoa ja vaadi siitä maksua kärsimyksen ja vaivan muodossa. Sitähän selibaatit ja muut kiellot ovat!
"Hyvä avioliitto on meille pala taivasta, Jumalan Lahjaa parhaimmillaan. Ei Jumala anna hyvyyttä, iloá ja nautintoa ja vaadi siitä maksua kärsimyksen ja vaivan muodossa."
Juuri näin.
Pala taivasta maan päällä on kahden ihmisen rakkaus, kiiintymys jakeskinäine luottamus. Erotiikka ja seksuaalisuus on aikuisen leikkiä, huikaiseva lahja jonka Jumala antoi jotta emme unohtaisi leikin elvyttävää voimaa!
"Kun itse on kipuillut tuon asian kanssa kauan, on ehtinyt miettiä sitä monelta suunnalta.Suurin ongelma on omassa sisimmässä, joka ei yksin jaksaisi kantaa sitä vastuuta, mikä tulee siitä, kun ei enää sokeasti toimikaan seurakunnan ohjeiden mukaan. Tai ei enää halua toimia."
Ainakin nämä pohdinnat oli viedä minut paikalle jossa olin lähes valmis kieltämään koko Jumalan olemassa olon. Enkä vähiten siksi että tässä kohtaa lain täyttäminen kävi mahdottomaksi. Syvällä kai sitä pitää käydä että ymmärtää ja muistaa taas ettei muuta tietä ole kuin armo.
Kovin syvään on juurrutettu ajatus kollektiiviseta omastatunnosta. Tee seurakunnan neuvojen mukaan aina ja joka tilanteessa sokeasti epäilemättä edes silloin kun omatuntosi muuta sanoo. ->kollektiivinen uskokin?
että mikään muu kuin hyvä seksi pitäisi miehen ja naisen niin tiukasti tunnetasolla kiinni toisissaan?
(Lapset eivät kelpaa vastauseksi koska kiintymys ei kohditu toiseen osapuoleen vaan lapeseen. Mikä on lapsen etu voi ajaa parisuhteessakin tunnepuolella paljon oman edun edelle.)
Hyvään kirjoitukseen ei parane kovin lisäillä, mutta yksi asia tuli tässä mieleeni. Jumala on luonut meidät mieheksi ja naiseksi. Mies on valmis jatkamaan sukua joka hetki, mutta nainen ei. Tämä tietysti aiheuttaa puolisoidenkin välillä (puhun vain avioseksistä) kitkaa, koska naisen hormonaalinen toiminta on jaksottaista, miehen suoraviivaiseen testosteronituotantoon nähden. Mies siis voi tosiaankin olla p....seeseen ammuttu, jos seksiä ei vaimon kanssa voi harrastaa. Oli tilanne mikä hyvänsä, niin miehen elimistö tuottaa kyseistä mieshormonia. Joskus olen ajatellut, että nainen juuri tällä asialla voi jopa hallita miestään, tietäen, että miehen halu häneen on suurempi.
Meni jo sivuraiteille, mutta tarkoitus oli mainita sellainen seikka, että eiköhän Jumala olisi osannut luoda sellaisen vaimon, joka on valmis tulemaan raskaaksi j o k a h e t k i, aivan kuten mies on valmis siittämään (melkein) joka hetki, jos Jumala olisi näin halunnut? Ei siis vain jonakin aikana kuukaudesta. Silloin olisi helpommin ymmärrettävissä sellainen näkökanta, että raskaaksi tuleminen on seksin päämäärä. Ja tähän liittyen olen joskus aiemmin maininnut, että naisen ei tarvitse myöskään laueta tullakseen raskaaksi, kuten miehen tulee, jotta hedelmöitys tapahtuisi. Onko Jumala siis siinäkin epäonnistunut luomistyössään, luodessaan naisen, joka kykenee nauttimaan seksistä, vaikka sillä ei ole hedelmöittymisen kanssa mitään tekemistä?
Vaikka luulit minua eräässä vaiheessa mieheksi, niin nyt varmaan et enää erehtynyt. Näin intiimeistä asioista puhun nimettömänä mieluummin. Ymmärrät.
Nuo mitä lisäsit, ovat toki tuttuja ja merkittäviä seikkoja. Hyvä kun kirjoitit niistä.
Minusta niissä ei pitäisi /saisi olla ongelmaa, jos puolisot saavat itse yhdessä harkita tekemisensä.
Naisena on tietysti helppo vaikka kiristää miestä. Minusta se on todella loukkaavaa. Jos minut itseni torjuttaisiin, niin tuntisin haavoittuvani pahasti. Saati jos sillä asialla kiristettäisiin. Ei tuolle elämän alueelle saisi tuoda mitään valtapeliä, alistamista tai nöyryyttämistä. Se tuhoaa varmasti avioliiton perusteita ja rakkautta.
Kun nuo ottaa huomioon, niin silloin miehen erilaiset tarpeet eivät haittaa naistakaan, vaan ne voi kokea jopa rikkautena. Ne antavat mahdollisuuden vaihteluunkin.
Puolison erilaisuuden kunnioittaminen on lähtökohta. Rakkaus vaikuttaa sen, että toisen tarpeet tuntuvat tärkeiltä ja omasta puolestaan tekee kaiken mahdollisen, jotta toisellakin on hyvä olla.
Miksipä panttaisin tällaisia asioita, joita olen ajatellut? Varsinkin kun niistä kysyvällä mielellä keskustellaan. Siitähän se lähtee, vaikka tie näyttää vaikealta omien sisäänrakennettujen mallien takia.
Muistan itsekin käyneeni ihan pohjalla. Lähtö oli siinä, että ehkäisy jossakin muodossa on se kielletty hedelmä eikä saa kysyä: sanoiko todella oikea Jumala näin (tosin veeällien ja SRK:n suulla)? olenko eeva joka kuuntelee käärmettä ja lankeaa syntiin? taas kerran tapahtuu kuin ensimmäisessä syntiinlankeamisessa.
Vaikka en olekaan enää Paratiisissa! Vaikka minulla ei olekaan synnitöntä eka-eevan taustaa, niin minun pitäisi pystyä jo-langenneena, perisynnin alaisuudessa, olla vahvempi kuin ensimmäinen eeva! Näinhän se vl-uskossa pitäisi olla! Näinhän saarnataan. Usein.
Mutta päätyminen Armoon on oikeaa, kuten sanoit. Ei muuta tarvita. Muutenhan Jeesuksen sovitus olisi turha, jos me pystyisimme olemaan kuin Aatami ja Eeva Paratiisissa koskematta kiellettyyn hedelmään. Tuo kielto on turha ja väärä meille -me olemme jo langenneet!
Siksi Jeesus tuli.
On aivan absurdi käsitys että seksuaalisuus olisi ihmisellä yksinomaan jälkeläisten aikaansaamista varten olemassa! vaikkei eläinten ja ihmisten käyttäytymistä pidä yhtäläistää, on hauska tietää, että on myös sellaisia eläinlajeja paljonkin, jotka harrastavat "eroottista leikkiä" ilman että ne lisääntyvät. Mutta ilmeisesti vain ihmisellä seksuaalisuus on läpi elämän jatkuva dynaaminen voimavara.
Nainen, joka on ohittanut hedelmällisen vaiheen, on edelleen seksuaalinen olento; hän nauttii erotiikasta ja kykenee saamaan orgasmeja vielä ikääntyneenäkin.
Kerran tästä asiasta kysyttiin kahdeksankymppiseltä naiselta, että milloin lakkaa se kiinnostus. Nainen hymyili ja sanoi että teidän pitänee kysellä noilta vanhemmilta ihmisiltä. :-)
Lajinsäilymisen kannalta seksuaalisuuden ja muunlaisen, kestävämmän kiintymyksen liittyminen toisiinsa ihmmisellä on aivan olennaista. Ihmislapset tarvitsevat valtavasti enemmän vanhempiaan kehittyäkseen aikuisiksi kuin muiden eläinlajien pienokaiset.
Hyvä seksi lujittaa parisuhdetta ja tekee elämästä aurinkoista ja iloista.
En kai antanut sellaista kuvaa, että ajattelisin seksin olevan vain lisääntymistä varten. Jos annoin, haluan oikaista käsityksen, että olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta, ja nimenomaan ehkäisyn puolesta. juuri näihin samantyyppisiin asioihin vedoten, kuin kirjoitit.
Mutta tämä asia on saavuttanut uskonnon rajan vl-piirissä, ja siitä on vaikeaa puhua suututtamatta ketään. Minut on mm. nimimerkki 1776 toimesta toimitettu helvettiin joutuvien junaan, koska väittelin hänen kanssaan ehkäisystä. Uskontona pidän tätä asiaa siksi, että se julistetaan sellaisesta paikasta, josta sitä ei kuulu julistaa. Jos joku haluaa n e u v o a ehkäisyasiassa, neuvokoon rakkaudessa siten, ettei muodostu poisleikkaavia sääntöjä ihmisten välille. Missään tapauksessa Raamatun hengen mukaista ei ole se, että seurakunta pakottaa ihmiset tekemään jotakin. Ja näinhän se on koska ihmiset täällä kyselevät, saako sitä ja saako tätä. Eihän se voi tarkoittaa muuta kuin sitä, ettei itse k a n n a t a ajatella, koska vastauksen antaa joku muu, päädyitpä ajatuksissasi mihin tahansa. Joku joka ymärtää asiat "sisältäpäin" oikein. Aina ja erehtymättömästi. Kysyä saa, ja kysynkin kuka uskaltaa sanoa omistavansa koko totuuden?
Nimettömälle vielä pikainen vastaus, että olen alkanut laajentaa ajatusmaailmaani, mutta joskus kirjoitukset ovat niin universaaleja, ettei niiden alkuperää ole helppo tunnistaa. Joka tapuksessa tärkeästä asiasta hyvää kirjoittelua ja keskustelua.
Sectori, sinä kirjoitat tosi hyvin, ja kyllä sain kiinni ajatuksestasi siinä aikaisemmassa viestissäsi. Sinulla on tästä asiasta samansuuntaiset ajatukset kuin itselläni. Kirjoittelin vain lisää, vahvistaakseni esittämääsi ajatusta että seksi ei ole olemassa ihmisellä/luotu ihmiseen vain lisääntymistä varten.
On periaattessa hälyyttävää, että jokin yhteisö alkaa puuttua määräyksillä ja ohjeilla, vaikka miten "rakkauden neuvoilla" parisuhteen sisäisiin intiimeihin asioihin. On ihmisoikeus että ihminen saa rauahn ja vapauden parisuhteessaan toimia parhaaksi katsomallaan tavalla kumppaninsa kanssa yhteisymmärryksessä. Diktaattoreista ainakin kommunistisen Romanian Ceausescu aikoinaan kielsi ehkäisyvälineet ja velvoitti Romanian naiset lisäämään väestöä. Seuraukset olivat karmeat.
On hienoa että on monilapsisia perheitä ja niiden tukemisen tulee olla yhteiskunnan kunnia-asia. Mutta yhteiskunnassa ei pitäisi katsoa hyvällä sitä että jokin yhteisö puuttuu ihmisten yksityiselämään.
Kuten tunnettua, ehkäisykielto tuli vanhoillislestasdiolaisuudessa korostetusti mukaan saarnaamiseen vasta 60-70-luvulla. Sitä ennen vanholillisilla saattoi olla hyvinkin pieniä perheitä.
Luen aina kirjoituksesi, ne ovat olleet asiallisia, informatiivisia ja perusteltuja aina.
Kiitos sinulle!
Piti vielä sanomani, Srctori, että tunnen myötätuntoa ja pahoittelen vuosilukunimimerkin 1776 sinuun kohdistamaa julkista tuomiota. Inhottavaa ja sopimatonta.
Voitaisiinko tällä palstalla sopia sellainen käyttäytymissääntö, että kukaan ei saa solvata toista keskustelijaa julistamalla hänet helvettiin menijäksi.
Voisiko sellaisen säännön saada läpi?
Kiitos myötätunnosta, palstan lukija. En kuitenkaan ole vajonnut murheen alhoon, ja olen Jumalan lapsi Hänen suuresta armostaan. Sitä ei sentään 1776 päätä, vaikka hänen kovasti tekisi mieli. 1776 on tosin jättänyt palstan taakseen, joten täällä foorumilla hän ei tuomioitaan jakele ainakaan tällä hetkellä eikä ainakaan samalla nimimerkillä.
Vihollinen on vaarallisimmillaan valkeissa vaatteissa, koska se on silloin helpoin olla tulematta huomatuksi. Se joskus näkyy tällä palstalla mielestäni karmealla tavalla. Siunausta sinulle palstan lukija.
- että tässä kohtaa lain täyttäminen kävi mahdottomaksi. Syvällä kai sitä pitää käydä että ymmärtää ja muistaa taas ettei muuta tietä ole kuin armo. -
Juuri niin! Armo!
Pieni huomio vain tuli mieleen: "lain täyttäminen" tarkoittaa kymmentä käskyä. Niissä olemme vikapäät.
Mutta niissä ei kielletä ehkäisyä. :-)
"Miksi uskon ohjeet ja "RAKKAUDEN NEUVOT" aiheuttavat perheessä riitaa, loukkauksia, pahaa mieltä, erillisyyttä, varomista, etäisyyttä, pelkoa?"
Tämä on erittäin hyvä ja tärkeä kysymys. Sitä voisi vielä jatkaa, että jos vaihtoehtona on täydellinen väsyminen, näköalattomuus ja tästä ylivoimaisesta tilanteesta johtuva uskosta luopuminen, niin mikä on ollut "rakkauden neuvojen" merkitys ja tehtävä? Eikö kaiken päämäärä, ylitse muun, pitäisi olla armon varassa uskominen, loppuun asti?
Olen joskus kysynyt saman kysymyksen keskusteltaessa muusikoiden ammattiryhmän paineista vl-yhteisössä. Kun "rakkauden neuvot uskon säilyttämiseksi" ovat olleet ehdottomat ja ulottuneet ammatillisen toiminnan pieniinkin yksityiskohtiin, ulkoa päin ja usein melko pinnallisina, seuraus on ollut se, että huomattavan moni musiikin ammattilainen on kokenut tilanteen mahdottomaksi ja luopunut uskostaan. Se on usein selitetty luonnolliseksi seuraukseksi siitä, että ei ole ollut kuuliainen "rakkauden neuvoille". Tässä ajattelussahan ei ole mitään lähempää tarkastelua kestävää logiikkaa! Vähän sarkastisesti ajatellen siinä on lähes vinoilun maku joka ei ainakaan tue ja rohkaise kenenkään uskoa.
Sama koskee mielestäni tätä ehkäisykeskustelua. Pitkään jatkuva selibaatti aviopuolisoiden välillä on luonnoton tilanne ja muuttuu helposti elämää hallitsevaksi asiaksi. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Tiedän nuoren vl-naisen, joka noin vuoden avioliiton ja yhden lapsen jälkeen sairastui hengenvaarallisesti. Sairauden ennuste on nykyisin tosin selvästi aiempaa parempi, mutta moni siihen edelleen kuolee. Hoidot ja lääkitys kestävät minimissäänkin vuosia ja aiheuttavat sikiövaurioita.
Nuori aviopari oli sairastumisen aiheuttaman järkytyksen ja pelon keskellä ihmeissään, mitä tehdä tämän asian kanssa. He saivat pääasiassa kaksi neuvoa: joko sairauden aikaisen ja sen jälkeisen hoidon ajan kestävään selibaattiin ryhtymisen tai sterilisoinnin.
Ensimmäistä vaihtoehtoa ei voi pitää hyvänä tai edes käytännössä mahdollisena.
Toinen taas tuntuu varsin julmalta ehdotukselta kun ollaan vähän päälle parikymmppisiä ja perheessä on yksi lapsi ja kysymyksessä kuitenkin mahdollisesti ohimenevä vaihe. Miksi tuhota sen takia tässä suhteessa terveen nuoren naisen mahdollisuudet enää koskaan saada omia lapsia?
Olen kertonut tämän tapauksen palstalla aikaisemminkin, koska se on minusta niin hyvä esimerkki siitä, kuinka älyttömään tilanteeseen ja suunnattomiin lisätaakkoihin voi tällaisten asioiden ehdoton tulkinta johtaa. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, tai ei välttämättä edes tule ajatelleeksi jos itsellä asiat menevät kohtuullisen jouhevasti.
Kannatan tällaisissa tilanteissa terveen maalaisjärjen käyttöä; jos kysymyksessä on henki tai sairauden hoito (hormonaaliset ongelmat, anemian hoito, muut epäsuorasti asiaan liittyvät sairaudet) tai tilanne on muuten täysin mahdoton, niin ehkäisyvalmiste on lääke siinä kuin muutkin lääkkeet. Puutummehan me lääketieteen keinoin muuhunkin Jumalan säätämään järjestykseen elämän antajana ja ottajana, esim. hoitamalla lääkitsemättöminä kuolemaan johtavia sairauksia tai antautumalla vaikka sydämenohitusleikkausiin tai hedelmöityshoitoihin.
Jos luet tämän ketjun tiedän etten vastusta ehkäisyä kuvaamissasi tapauksissa. Mutta kun näyt asiaa miettineen niin vasta sitten siihen että mietä tulee tämä ajatus:
Otetaan tämä sinun kuvaamasi tapaus esimerkiksi:
Parille suositellaan selibaattia mm juuri siksi että olisi mahdollista saada myöhemmin lapsia lisää. Selibaatti taas ajatellaan oleva ainoa ratkaisu jossa otetaan vastuu sekielämän seurauksista.... Eli sellaista ajttelumallia näkee näissä keskusteluissa että jos ei ole valmis kantamaan seksin seurauksia niin ei ole myöskään lupaa noukkia rusinoita pullasta.
Eli seksi on hyväksyttävää vain jos se sisälttää mahdollisuuden uuteen elämään?
En tiedä saatko ajatuksestani kiinni?
Malli on siinä määrin erikoinen että olisi mukava ymmärtää asiaa paremmin.
Miksi seksin harjoittamisesta avioparin kesken PITÄÄ seurata jotain "seuraamuksia"? Mihin Raamatun kohtaan tuo vaatimsu perustuu?
mihin perustuu tälläinen ajattelumalli
Eli jos pariskunta on teve ja harrastaa seksiä niin on luonnollista että siitä voi seurata lapsi eikö?
Mutta jos sitten tilanne on se että nainen ei terveydellisistä syistä saa tulla raskaaksi niin ajatellaan niin että miehenkin tulee ymmärtää ettei ole soveliasta yhtyä vaimoonsa vaan tulee elää selibaatissa. Että sairus on pariskunnalle annettu yhteiseksi kottelemukeksi (myös tämän selibaatin kautta?)... eli kun ei ole kykenevä ottamaa vastuuta syntymättömästä lapsesta vastuullista käytöstä on se että vetäydytään erilleen ettei lapsia tule.
Jos taas pari käyttää ehkäisyä sikisi ettei raskaus ole turvallinen ajatellaan että se on vastuun kietämistä eli rusinoitten noukkimista pullasta= ei ole hyväksyttävää.
Eli ajatelaanko tässä niin että Jumala voi ottaa sairaudella pois sen lahjan minkä on tarkoitettu avioparin yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi?
Ymmärrän ajatuksesi. Periaatteessa asia on minunkin mielestäni niin, että avioparin rakkauselämä on Jumalan säätämää ja luonnollista, kuin syöminen, juominen tai hengittäminen. Ja lapset ovat luonnollinen rakkauden hedelmä ja Jumalan tarkoittama seuraus avioliitossa elämisestä.
Mutta elämään voi liittyä niin monenlaisia tilanteita ja kun ajatellaan, että päämäärän kirkkaana mielessä pitämisen tulisi olla tärkeintä, ei ole syytä jumittautua fundamentalistiseen kaavaan lähimmisenkään tilannetta arvioitaessa. Sellainen voi turhaan muodostua uskomisen esteeksi. Tekomme ja kieltäymyksemme, parhaatkin, ovat Jumalan edessä kuitenkin hyvin halpoja, kuin saastainen vaate. Ainoastaan uskolla on merkitystä ja siinä asiassa meidän tulisi olla tukena ja lohtuna, näköalojen kirkastajina, saattomiehinä toinen toisillemme.
Ei lillukanvarsiin kampittajina.
Kun kuitenkin lääkkeillä hoidetaan sairauksia. Jos hedelmällisessä iässä oleva nainen tarvitsee terveytensä ylläpitämiseksi hormonilääkitystä (sellaisia sairauksia on, eivätkä ne välttämättä liity lisääntymiseen) niin käytettävät valmisteet ovat käytännössä e-pillereitä. Eli siinä tapauksessa voidaan sanoa, että niiden sivuvaikutus on raskauden ehkäisy. Asia on minusta selvää pässinlihaa: nainen on hoidettava vaikka hoidon sivuvaikutuksena hän ei enemmän tai vähemmän väliaikaisesti voisi tulla raskaaksi. Tämä ei minusta ole pienimmässäkääm ristiriidassa lasten lahjoina vastaanottamisen kanssa.
Kuvaamani esimerkki on sikäli monimutkaisempi, että siinä lasten vastaanottaminen on elämäntilanteen takia mahdotonta. Tätä ajatusta vl-liikkeessä varmasti monen on vaikea hyväksyä, olipa tilanne oikeastaan ihan mikä tahansa. Mutta ajattelen kyseisen pariskunnan olleen inhimillisesti mahdottoman edessä. Sellaista ei yksinkertaisesti voi keneltäkään vaatia (esim. viisi vuotta kestävä selibaatti avioliiton alkuvuosina).
Ja taas jos ainoana vaihtoehtona nähtäisiin sterilointi niin sehän se vasta ristiriidassa olisi lasten lahjoina vastaanottamisen kanssa. Pari on kuitenkin nuori, heillä on yksi lapsi ja he luonnollisesti haluaisivat niitä lisää. Vakavan sairauden takia itse aiheutettu lopullinen lapsettomuus johtaisi elämänpituiseen suruun ja korvaamattomaan menetykseen. Tällainen nuoren naisen "pakkosterilointi" uskonnollisista syistä on kyllä varsin epäeettinen ajatuskin.
Ihmisen lisääntymiskykyyn kajoamista pidetään eettisesti vakavana asiana. Tästä esimerkkinä paljon keskustelua synnyttäneet vuosikymmenten takaiset naispuolisten mielenterveyspotilaiden pakkosteriloinnit. Vaikka perusteet niihin olivat inhimillisesti ajatellen paljon painavammat kuin esimerkin tapauksessa, niitäkin toimenpiteitä pidetän kuitenkin nykyajan valossa epäeettisyydessään täysin tuomittavina.
Sterilointia ei pitäisi nähdä ainoana vaihtoehtona nuorille vl-naisillekaan vaikeassa tilanteessa. Se voi olla vaihtoehto, hyväkin, mutta ei ainoa.
Ja koska vuodesta toiseen jatkuva selibaatti on yhteisen vuoteen ja aamukahvipöydän jakavilla, toisiaan rakastavilla, nuorilla ja virkeillä ihmisillä yksinkertaisesti mahdottomuus, ei jäljelle jää tuossa tapauksessa muita vaihtoehtoja kuin väliaiakaiseen ehkäisyyn turvautuminen. Lutherkin näki pappien selibaattilupauksen niin ongelmallisena ja kaikenlaiseen irstauteen johtavana, että hän ehdottomasti kannatti pappien avioliittoja.
Ajatus "rusinoiden pullasta noukkimisesta" on melko puritaaninen :-) Ensinnäkään en halua nähdä lapsia minään hyvityksenä saati rangaistuksena itsessään paheen rajoille asettuvasta nautinnosta, vaan suurina ja ihanina Herran lahjoina, ekstrabonuksina pikemminkin.
En myöskään halua nähdä aviollista yhdyselämää minään paheen rajoille asettuvana nautintona, vaan Jumalan iloisena ja hiukan hullunkurisenakin lahjana ja aivan luonnollisena osana avioparin elämää.
Ja kuten vl-teologi tuossa huomauttaa, miksi nautinto ylipäätään pitäisi jotenkin sovittaa? Elämään onneksi kuuluu kaikkien surujen ja vastoinkäymisten lisäksi myös pieniä, suloisia onnenhetkiä? En oikein ymmärrä, miksi ihmisparan pitäisi tuntea syyllisyyttä seuraamuksettomasta ilon tuokiosta.
Joka tapauksessa se pullankänttykin kokonaisuudessaan tulee syödyksi, viimeistä kuivettunutta muruaan myöten, vaikka joskus suuhun sattusikin pelkkä mehevä rusina.
En vain vieläkään ymmärrä mihin tämä ajatelumalli perustuu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018585482
En minäkään oikein ymmärrä.
Mutta sen ymmrrän, että tuo lainaamasi kommentti vastauksena tai neuvona minun esimerkkinä käyttämäni tapauksen pariskunnalle olisi aivan kummallinen ja julma.
Eihän heidän tilanteessaan kyse ole mistään haureudessa (huoruudessa?) elämisestä (kristillisessä avioliitossa!) tai haluttomuudesta ottaa vastaan lapsia. Kyse on hengenvaarallisesta sairaudesta ja sen hoitamisesta nykylääketieteen mahdollistamin keinoin, jonka aikana raskaus ei tule kysymykseen.
Jos rakastunut nuori pari tästä tilanteesta huolimatta tuntee halua toisiinsa, niin ei se ole haureudessa elämistä vaan heidän Jumalan luoman ominaislaatunsa ilmenemistä kauniilla tavalla. Heillä on avioparina toisiinsa "täydet oikeudet". Heidän yhteiselämänsä ei avioitumisen jälkeen voi olla haureudessa tai huoruudessa (sama asia?) elämistä.
Luulenpa että kun esimerkkiparimme olisi tovin aikaa ollut selibaatissa hedelmät olisi varmaa nähtävissä ja ne eivät varmasti olisi niitä hyviä rakkauden hedelmiä. Päin vastoin tämä asia ajan myötä varmasti vie poispäin Jumalasta ja aviopuolisoita toisistaan.
jumala on JULMA, sillä epäjumalat ovat aina julmia.
En ole pariin päivään ollut palstalla, mutta osannet katsoa, mitkä ovat minun tekstejäni. Ei niitä ole kovin monta. Nyt laitan tämän jokaiseen.
"Oikean" nimenikin tiedät, kun lasket yhteen aikaisempia kirjoituksiani. Siis en ole nimetön. Puhuimme silloin juuri tuosta erään ihmisen sanomasta vl-tuomiosta, joka kolahtaa heti, kun henki ei vastaa hänen henkeensä. Minä olen kerjännyt hänen tuomionsa jopa privaattipuolella.
Lienenkö masokisti tässä asiassa? Mutta tässä "itseasiassa" en ole itseni kiusaaja ja alistuja.
Lukaisin pikaisesti kotiuduttuani kommentit. Pohdiskelut vastasivat omiani täysin. Samoin loppupäätelmät. Niitä oli mukavaa lukea.
Sitä vielä mietin, miten tavalliset ehkäisyn synniksi tuntevat lukevat näitä. Jos on oppinut olemaan tiukassa karsinassa, ei uskalla lähteä vapauteen, vaikka portti olisi auki.
Onhan siellä karsinan ulkopuolella mahdollisuudet laajemmat kuin turvallisessa vartioidussa aitauksessa. Vaarojakin. Mutta siellä on myös VAPAUS! Minua melkein pelottaa sellaisten puolesta, jotka ilman omaa henkistä ja hengellistä kasvua ja kokemusta pääsevät, lähtevät tai joutuvat pois tuosta "vankeudesta".
Niille joita tuo ahdistaa, ainut tie eteenpäin on lähteä ja luottaa siihen, että elämä kantaa, Jumala auttaa ja muut ihmiset eivät olekaan niin pahoja kuin on annettu ymmärtää. Heihinkin voi turvautua.
Sinulla oli kuten ennenkin hyviä esimerkkejä keskusteltavasta asiasta. Tämä asia on lähellä meidän naisten elämää iloineen ja vaikeuksineenkin. Lisäksi useimmiten vain meidän naisten kautta tämän elämänalueen ongelmat tulevat keskusteltaviksi. Mutta niitä ei välttämättä oteta vakavasti eikä tosissaan.
Miehet määrittelevät joskus jopa meidän tahtomme elää tai kuolla! Näin kävi silloin, kun tähän asiaan SRK antoi kannanottojaan ja "kirjoitutti" Päivämiehessä sopivia artikkeleita siitä, että ehkäisy kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan Sanaa. Jopa selibaatti on väärin, jos sillä oli ehkäisytarkoitusta! Syistä ei välitetty ja kaikki syytkin olivat tekosyitä ja veivät synninluvallisuuteen.
Kertomasi esimerkki ei ollut minulle tuttu. En ole läheskään kaikkia kirjoituksiasi lukenut.
Kenen lähellä on vastaavia tapauksia, niin on melkoisen kovasydäminen, jos ohittaa sen tyypillisellä SRK-laisella kommentilla.
Mistä se kovuus tulee?
Siitäkö, että puhdas oppi on mennyt ohi armon, rakkauden ja laupeuden. Eli omatekoinen osuus totuudessa ja opissa on karvas ja kirvelevä. Se tekee pahaa jälkeä avioliitossakin.
Olen ajatellut, että kovuus otettaessa kantaa toisen vaikeaan elämäntilanteeseen, voi johtua siitä, että joidenkin ihmisten on vaikea ylipäätään sietää heikkouden piirteitä toisessa. Se synnyttää sekalaisia halveksunnan tunteita. Ehkä epävarmuutta oman itsensäkin suhteen. Jos tuo toinen ei selviä, niin selviänkö minäkään loppujen lopuksi?
Toinen vaihtoehto, joka etenkin tässä lapsiasiassa tulee usein mieleen, on jokin samassa veneessä olemisesta ammennettava voiman tunne. Suurperheellisen osa nykymaailmassa on monella tavalla melko hankala. Monelle oleellinen osa jaksamista on siinä, että kaikki sitoutuvat samaan. Jos sitten havaitsee rintamakarkuruutta, joutuu sietämättömän ahdingontunteen valtaan. Pelko siitä, että toiset tuosta vaan, kepeiltä ja kevytkenkäisiltä näyttävin perustein valitsevat helpomman osan, kun itse samanaikaisesti puskee elämäänsä hampaat irvessä ja hartiavoimin helteisen päivän kerrallaan eteen päin, johtaa koviin otteisiin.
Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta kuitenkin itsekritiikin paikka.
Joillakin, etenkin todellisia vaikeuksia henk.koht. kokemattomilla ja tietynluonteisilla ihmisillä pyrkimys "puhtaaseen oppiin" voi johtaa sokeaan ankaruuteen.
Koko ongelman ydin tällaisissa asioissa on minun mielestäni siinä, että julkisen opetuksen painotus on päässyt lipeämän aivan liiaksi oikean elämäntavan suuntaan ja siitä on muodostunut monille uskon perusta. Siitä syntyy ajattelu, että autuuden ansaitsemiseksi tiettyjä asioita on noudatettava pilkulleen, vaikka henki menisi. (Tämä ajattelu on erityisen mutkatonta ja "raitista" silloin, kun kyseessä on jonkun toisen henki :-))
Erityisesti meidän naisten olisi kyseenalaistettava raadolliset tunteemme toisiamme kohtaan ja kaikin tavoin pyrittävä tukemaan toisiamme ja ymmärtämään toistemme taakkoja. Voisimme ajatella omaa ja kanssasiskojemme naiseutta ja erityislaatua elämän synnyttäjinä omien tyttäriemme kautta. Äidin silmin.
Tuo viesti oli sinulle minulta.
Tekisi mieleni lisätä tuohon avioelämän ihmeellisyyksiin eräs omakohtainenkin kokemus. Vaikka "vaimolliset menot" ovat ohi, niin se ei ole vaikuttanut haluihin, vaikka tietääkin, ettei enää tule raskaaksi. Se todistaa ainakin minulle sen, että sillä on paljon syvällisempi merkitys puolisoiden välillä kuin pelkkä lasten saaminen. Miksi se ei ole sitä jo ennen tätä ikää eli avioliiton alusta asti?
Miksi se on niin? Vai olenko jollakin palkintovuosilla? ;D
Tuli sekin ajatus, että kun ihmisillä on tahto hallita toisten seksuaalisuutta ja synnillistää se, niin onko tässä kysymys jostakin avioliiton sisälle rakennetusta luostarisysteemistä. Pääasia, että ihmisen tuo osa-alue on määritelty ja seurakunnan kielloin ohjailtu.
Jotenkin pohja ja periaate haiskahtaa samalta?
Analysoit monipuolisesti tuota kovuuden ilmentymää. Eipä itselläkään tule paljon mitään lisättävää.
""...Pelko siitä, että toiset tuosta vaan, kepeiltä ja kevytkenkäisiltä näyttävin perustein valitsevat helpomman osan, kun itse samanaikaisesti puskee elämäänsä hampaat irvessä ja hartiavoimin helteisen päivän kerrallaan eteen päin, johtaa koviin otteisiin....""
Tuo kertoo hyvin sen, että ehkäisyn kielto kaikissa muodoissaan on pakon sanelemaa taivaspaikan ansaitsemista helvetin pelossa!
Se kuvastaa sitä, että on jouduttu kauas armollisesta ja laupiaasta Taivaan Isästä, joka ymmärtäväisesti ja anteeksiantaen katsoo heikon ihmispolon puoleen.
Silloin ei ole pelkoa eikä orjuutta eikä niskalimassa ahertamista autuutensa eteen. Tai sanonko pahemmin? ;(
Noissa SRK:n ohjeistuksissa ja seurakuntaan levinneessä asenteessa ja julkituodussa opetuksessa ei ole mielestäni jälkeäkään rakkaudesta ja luottamuksesta, joka heijastuu monella tasolla ja laaja-alaisesti eri elämän tilanteisiin.
Vain siinä, että kun teet kuten seurakunta on hyväksi nähnyt, niin Jumala toimii ja auttaa. Sitten kun tulee ongelmia, niin omien väärien opetusten seuraukset ja katastrofit laitetaan Jumalan tahdoksi. Vaikka nyt ison perheen äidin ennakoitu uupuminen uusien raskauksien myötä!
sterilisaatio lääkärin toimesta. Lääkäri on ottanut vastuun ja siinä ei ole paljon edes äitiä kuunneltu JOS kyseessä on tosiaan että äiti kuolee seuraavaan raskauteen tai synnytykseen. Minusta on suurempi synti jos oot henkihieverissä etkä hoida itseäsi kuntoon. Puheissa monesti sanotaan, että tämä usko on elämän myönteinen usko. Missä äidin elämän kunniotus ongelma tilanteissa? Eikö minunkin elämä tämmösenään ole tärkeää ja arvokasta? Tuntuu että minua mitataan sen perusteella miten usein olen raskaana. Itsellä ei fyysisesti ole mitään "vikaa" mutta henkisesti ihan loppu. Sekin ahdistaa ku kävimme kylässä ja eka oven avauksella ennen kuin edes tervehdittiin toisiamme minulle päiviteltiin nuorimmaistamme, että onko tämä teidän nuorin ja mites tässä näin on päässyt käymään. Tuntuu ettei paljon seuratkaan kiinnosta kun saat olla selittämässä joka suuntaan "missä meidän vauva on" kun en ole taas raskaana.
pakkosterillisaatio on kielletty -> lääkäri on velvollinen tekmään sen mikä on potilaan sen hetkisen hengen ja elämän pelastamiseksi välttämätöntä -> esim. kohdunpoisto kaaottisen verenvuodon lopettamiseksi -> sterillisaatio tulee näin kohdun poiston kautta tehtyä koska se on siinä tilanteessa ollut välttämätöntä -> tämä ei ole pakkosterillisaatio vaan lääketieteellinen pakkotilanne äidin hengen pelastamiseksi.
Mikä sitten on pakkosterillisaatio -> lääkäri toteaa keisarinleikkauksessa ettei kohtu kestä enää uutta raskautta -> sterilisaatiota ei tehdä siinä yhteydessä koska on naisen asia päätää ja ottaa vastuu siitä miten tulee tämän tiedon jälkeen toimimaan -> hoitaako ehkäisyn jätääkö hoitamatta vai elääkö "puutteessa" -> sterillisaatio ei ole välttämätön siinä tilanteessa pelastamaan äidin henkeä ja sitä ei tehdä....(jos tehtäisiin se olisi pakkosterilisaatio jaka on laissa kielletty) -> on nähty hyväksi että ihminen itse ymmärtää syyt miksi sterillisaatioon on päädytty. -> täydessä ymmärryksessä tehty toimenpide.
Ymmärtäkää se ero mikä on toimenpiteillä jotka pelastavat hegen mutta myös vievät lapsentekokyvyn tai toimenpiteellä jolla on tarkoitus vältää se ilmeinen riski mikä seuraavaan raskauteen liityy. Ensimmäinen on lääkärin päätettävissä ja toiseen pitää olla potilaan suostumus.... Ja tiedän että lääkärin etiikka joutuu koville siinä vaiheessa kun nainen ei ymmärrä että leikii hengellään....
Ja täysin totta on väite että naista mitataan sen kautta kuinka usein olet raskaana. Toisaalta mitä väliä mitä muut teidän vauvasta ajattelee? Sinun elämä on avokasta ja sinun elämääsi pitää myös kunnioitaa. Uskon hedelmänä ei voi oikein ajatella täydellistä elämän halun menettämistä.
Kysymyshän ei ole ansaita autuutta lapsen synnyttämisellä vaan siitä, että haluaa vaeltaa Jumalan tahdon mukaisesti vapaasti uskoen.Ei ole hyvä elää, jos on syyttävä ja arka mieli Jumalan edessä ja kuoleman pelko hallitsee elämää.Uskon vieläkin, että Jumalan valtakunnassa on oikeat neuvot, joihin Henki sanoo aamenen.En vain ymmärrä, miksi selibaatti olisi synnitöntä,koska ehkäisystähän sekin ajatus lähtee ja sterilointi puolestaan on lopullinen ratkaisu.Tiedän uskovaisia , joka ehkäisevät ilman mitään sairauden syytä, mutta se ei anna toiselle lupaa samaan, koska se ei ole oikein....mutta sairauden vuoksi , miksi Jumala ei auta ja näytä mitä ihminen saa päättää..?
Sanonpa sinullekin, hyvä kyselijä, sen, mitä vanhat uskovaiset sanoivet usein: Jumala auttaa ihmistä myrskyssä, mutta ihmisen pitää itse soutaa.
Myrsky= vaikeuksia terveydentilassa, elämäntilanteen kriisi, taloudellinen kriisi tms.
Vene ja airot = koulutus, terveydenhoito, lääketiede, ehkäisyvälineet, mielenterveyspalvelut jne.
Voimme täysin luottaa Jumalaan että hän auttaa, tavalla tai toisella, mutta ei ole tarkoitus että ihminen ei itse toimi tässä, kantaen itse vastuuta siitä elämäntilanteen paremmaksi saamisesta. Jumala toimii maailmassa "luonnollisella tavalla", ei epäluonnollisella.
Näin voimme aina turvata Jumalaan, joka on antanut ihmmiselle pajon työvälineitä; yksi ovat lähimmäiset ja ystävät, toinen tied ja teknologia jne.
tällä hetkellä sellanen olo, etten todellakaan ole vapaasti uskomassa. Koen tosiaankin, että minut hyväksytään vain sitten kun olen koko ajan raskaana. Ymmärrän sen ,että lapsia luonnollisesti syntyy nuorille, terveille ihmisille, kuten meillekkin. Mutta jos tunnen etten todellakaan jaksa yhtään enempää vastuulleni Jos mielenterveyteni on vaakalaudalla on mielialalääkitykset, välillä unu ei tule johon nukahtamis lääkkeet yms. Välillä lapset hoidossa kodin ulkopuolella jaksamiseni takia. En vain pienessä päässäni tajua enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi synnyttää lisää jos jo nyt voin näin huonosti? Jos itse saisin päättää tuosta noin vaan, niin kiitos minulle riittää. Mutta kelpaanko Jumalalle? Itse uskon yksinkertaisesti, että Jeesus on kuollut minunkin vuokseni Golgatalla ja piste. Ei kait sitä teoilla pidä yrittää taivaaseen?
Ole vapaa Jumalan lapsi. Et tarvitse tekoja, et ihmisille näytettävillä teoilla voi saada ansiota. Ne eivät kelpaa, eikä ehkäisemättömyys kelpaa Jumalalle "uhrina". Päinvastoin, se voi olal erittäin väärin ajatellen lapsiasi ja sinun voimiasi.
Sillä sinut on jo hyväksytty taivaassa. Olen täysin hyvä. Jumala katsoo lempeästi sinua: olet hänen luomasan ainutlaatuinen ihminen ja armo keksee sinua. Kun haluat uskoa, se riittää. Yksin uskosta, yksin armosta - Kristuksen kautta.
Mitä ajalliseen jaksamiseesi tulee, nyt on syytä ottaa vakavasti se tosiasia, että sinulle on annettu lahjaksi lapsia, tulevia aikuisia, joiden tulevaisuus riippuu aivan olennaisesti siitä, miten heidän äitinsä ja isänsä voivat.
Olemassaolevat lapset ovat oikeutettuja saamaan osakseen hyvinvoivan ja velvollisuutensa hoitamaan jaksavan äitinsä.
"Mitä te olette tehneet yhdelle näistä minun pienimmistäni, sen te olette tehneet minulle."
Tuo tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukee: heitä jotka ovat meistä riippuvaisia ja avuttomia, ei saa jättää minkään syyn takia heitteille.
ja vielä yksi asia. Ihmisen tulee pitää huolta mysö omasta itsestään, olipa lapsia tai vikkei olisi ketään jonka hyvinvointi on sinusta kiinni. Sillä pienoisevankeliumi kuuluu: "Rakasta herraa sinun Jumalaasi ...ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Painotetaan siis myös oman itsen rakastamista, sillä ihminen on Jumalan luoma, eikä hänen siten pidä itsekään pidellä itseään minkään asian suhteen huonosti. Kohtuudella sopii siis rakastaa itseään, ja on huolehdittava omasta hyvinvoinnista. Se ei ole pois keneltäkään, vaan vasta sitten jaksaa itse olla omalla vartiopaikallaan. Kuten sinä: äiti ja lähimmäinen. Kaikkea hyvää sinulle ja siunausta.
Oletko tietoinen siitä, että kauan, kauan aikaa sitten vanhoillislestadiolaiset naiset tiesivät, ettei lapsia tarvitse synnyttää enempää kuin tuntee jaksavansa. Se oli luonnollinen asia kauan sitten. Tämä tietoni on perimätietoa, kulkenut läheisteni suvuissa useamman vanhan ihmisen välittämänä.
Olen koko ajan kipuillut miten huono surkimus olen kun en meinaa jaksaa. Tuntuu että muille veeällille tämä asia on niin selvää pässin lihaa. Kärsin siitä kun haluaisin olla "parempi" äiti lapsilleni. Tiedän, että olisin jos jaksaisin. Minun äitiyttäni ei tyydytä se että just ja just jaksan sen päivän ruuan vääntää. Haluan nauttia ja iloita lapsistani, jotka olen saanut. Eräskin äiti sanoi kerran että nyt meille ei varmaan tule mukuloita vähään aikaan kun olen niin väsynyt, ja on luvattu ettei kellekkään anneta yli voimien. Pettymys oli aikamoinen kun hän tulikin kohta raskaaksi. Hullukshan sitä tulee kun yrittää elää niin ku muut sanoo, vaikka kokosit ihan muuta. Kai minä ajatuksineni olen jo ihan paatunut ja hukassa.
Ei sinulla ole mitään syytä itseäsi syytellä, sinullahan on ihan oikeat ajatukset. Vastuullasi ovat lapset, ja yksi ainoa elämä aikaa pitää heistä huolta ja iloita heidän kanssaan. Toimit ja ajattelet aivan oikein.
On väärää velttoa pseudo-hengellisyyttä jättää itse toimimatta tilanteen parantamiseksi ja kohtalonomaisesti vain uskoa että "ei anneta mukuloita". Silloin on käsittänyt tilanteensa ja vastuunsa pahasti väärin.
Jumala on ihmislajin luodessaan aikoinaan asentanut ihmiseen biologisen mekanismin (lisääntyminen), joka väistämättä toimii ellei mikään sitä estä. Se on ihan normaalia, ei lisääntymiseen sisälly mitään mystiikkaa. Hedelmöittymistä ei pidä myöskään ylihengellistää.
Ihminen on osa luontoa. Luonnossa on paljon tällaisia asioita, esim. vaikkapa flunssa, keuhkokuume tai syöpä, yhtä lailla kuin ihmisen kannalta myönteisetkin luonnon prosessit. Ihminen on kehittänyt tieteen avulla tapoja heikentää terveydelleen vahingollisia luonnon prosesseja vaikuttamalla niihin lääketieteen keinoin. Tiede on Jumalan lahja ja perustuu siihen että Jumala ihmisen luodessaan antoi hänelle muihin lajeihin nähden ylivertaisen lahjakkuuden. Niiden tieteen keinojen hyväksikäyttö elämän hyväksi on tottakai nimenomaan oikein.
Maallikkosaarnaajiemme aikoinaan omasta agraariyhteisön arvoistansa lähtenyt suurten ja vielä suurempien perheiden ihannointi ja siitä seurannut ehkäisykielloksi ja synniksi asti kohotettu, aivan luonnollinen asia on aikasidonnainen Lutherin mukaan "maalattu" eli keksitty synti eikä perustu Raamattuun.
Tuttua kirjoituksesi minulle.Minä ymmärrän, että omien tekojeni kautta en ole autuas vaan armosta,mutta etten ottaisi elämässäni omia valtuuksiani vaan Jumalan tahdontietä kulkisin , siitä on kysymys...Että löytäisin itseni kerran valittujen joukosta taivaassa.Siis kysymys siitä, missä kulkee Jumalan tahdon -ja missä ihmisen järjen käytön raja?
Hyvä kun saimme "asiantuntijan" mukaan. Sinulla on taitoa, halua ja tietämystä lohduttaa muita oikealla peruskristillisellä Sanomalla. Sillä parhaimmalla Ytimellä, joka ruokkii epäileväisiä ja nälkäisiä taivasmatkalaisia.
Juuri nuo sanasi haluan ottaa itsellenikin evääksi. Ne ovat sitä tuoretta "mannaa", jota ei ole pakastettu eikä ilmatiiviisti pakattu tulevaa varten. Saati, että sitä olisi yritetty säilyttää toisen matkaajan taskussa! ;)
Jumala ei tosiaankaan "tahdo" että nainen nääntyy ja olemassaolevien lasten hyvinvointi vaarantuu. Olen seurannut tätä keskustelua kovin ihmeissäni. Meikäläisyyden näkemykset ovat ilmeisesti viime vuosina joidenkin ikäluokkien kohdalla alkaneet pahasti harhautua. En ymmärrä mikä tällaisen ajattelun on aikaansaanut!
Aivan. Yhtään mikään kuuuliaisuusvaatimus ei mene ohi armon. Uskovainen ei ole orja vaan vapaa. Jumala antoi myös järjen ja omantunnon, vastuullisuuden uskovaiselle, ja odottaa että ne ovat käytössä vakavalla tavalla. Kun on lapsia sinulle annettu, et voi vain koko ajan uusia lapsia synnyttää jos voimaksi ovat lopussa. Tämän pitäisi olla täydellinen selviö jokaiselle uskovaiselle.
Kirjoitit asioiden ylihengellistämisestä, esim. hedelmöittymisen kohdalla. Sehän on Jumalan säätämä luonnonlaki, joka koskee kaikkien terveiden heteromiesten ja -naisten yhtymistä. Ei se ole uskonasia, koska lapsia syntyy kenelle vaan, jos hedelmöittymistä ei estetä.
Minulle tuli kammo esimerkki tuosta.
Raiskaus, josta on seurauksena raskaus.
Oliko sekin Jumalan tahto? Että tuon väkivallan ja raakuuden hedelmänä syntyy lapsi? Oliko tuon lapsen Jumala tarkoittanut syntyä? Sehän olisi jäänyt tapahtumatta, jos tuota kauheutta ei olisi sattunut?
Seuroissa saarnataan, että lapset ovat Jumalan lahja ja että otamme vastaan niin monta lasta kuin Jumala antaa. Onko tämä neuvo väärin vai voimmeko ottaa lahjoja vastaan vain mitä itse haluamme? Voimmeko sanoa hyvällä omalla tunnolla , kiitos ei, olen jo ennestäänkin väsynyt ja sairas. Eikö Jumala tiedäkään mitä jaksamme ja tarvitsemme?
Pyhä Henki ns. kotiopettajana? Onko se vain jollakin puhujainkokouksella tai anonyymilla porukalla?
sitten soittelin pitkin pitäjiä puhujien vaimolle, psykologille yms. kun masennus nosti eka kertaa päätään. Jokainen sanoi soitapa sille ja soitappa sille... Kukaan ei oikein uskaltanut mielestäni sanoa kantaa tähän jaksamis kysymykseen. Itselläkin aloitettiin silloin masennus lääkitys joka piti keskeyttää kun tulin raskaaksi. Joka kk piti jännätä lopetanko lääkityksen ettei vaan tule sikiövaurioita. Toivu siinä sitten kun jännität tälläista asiaa koko ajan! Ehkäistäkkään en uskaltanut jos se on väärin... Mutta vuosia kituneena ja kärsineenä olen ajatellut että minun on jo korkea aika ajatella itseäni ja näitä jo olemassa olevia lapsia. "Jumala antaa myrskyn ja ihmisen on soudettava"Ja tästä lähin en aio istua toimettomana paatissani myrskyssä vaan tämä tyttö soutaa... Miten vuosia sitten ajattelinkaan oloani, että se on sellainen että minut on työnnetty merelle veneeseen sidottuna ja minulla ei ole airoja. Ja yritän vain toivoa ja rukoilla etten karahtasi karille tms.
On väärin saarnata, että me otamme kaikki lapset vastaan, mitkä normaalia avioelämää eläen seuraa. Se lause sisältää tavallisen toteamuksen sisällä pakon, joka on toisille ylipääsemätön.
Saarnoissa puhutaan kuin koko ryhmän suulla, vaikka jokaisen avioparin pitäisi saada itse ratkaista, mikä on heille parasta. Eihän se haittaisi, jos siihen ei olisi laitettu iankaikkisuutta koskevaa rangaistusseuraamusta: jos et halua toimia kuin "uskovainen", niin sitten olet "uskosi kieltänyt" ja menossa muualle kuin taivaaseen!
Kuka nyt helvettiin haluaa! Ei me tarvita käristysuuneja tai karmeita maalauksia asian havainnollistamiseksi kuten muinaiset lähetyssaarnajat, vaan kukin osaa kuvitella helvetin kauhut ihan tarpeeksi hyvin. Elämäkin voi olla sitä pahimmillaan. Siellä merellä sidottuna veneeseen! Tai kultaisessa häkissä toisten armoilla ja töllisteltävänä!
Tekeepä mieleni kysyä, miten autat väsynyttä äitiä neuvolassa, joka pelkää uutta raskautta ja siksi inhoaa avioelämää? Tai joka muiden kuin alapään vaivojen vuoksi on sairas, ettei olisi hyväksi tulla raskaaksi?
Mitä keinoja esität? Vai ajatteletko niin naivisti, jos äiti kuolee tai uupuu, että se on Jumalan tahto, koskapa selibaattikin oli liian vaikea toteuttavaksi. Sattui sellainen puoliso tälle loppuunrääkätylle äidille!
Minusta tuossa tapauksessa parasta evankeliumia on se, että otetaan tosissaan Jeesuksen sanat työtätekeville ja raskautetuille. Ei Hän vaadi pakkolisääntymistä eikä selibaattia. Sen ovat lakihenkiset tiukkikset keksineet.
Kateudessaan tai vallanhimossaan tai muuten vain pir... pahuuttaan.
Ongelmasi ei ole varmasti harvinainen. Siinä olet hyvässä asemassa, että kyselet ja haet ratkaisuja. Muutakin kuin vain vl-uskon kieltäminen ja perheen jättäminen! Sellaisia onnettomia tapauksia on korviini tullut ihan lähipiiristäkin. Vaimo inhoaa kosketustakin ja lopulta lähtee tuulettumaan muualle ja vihdoin "luopuu uskosta". Seurauksena avioero.
Melkein kyllä sanoisin, että jotenkin hyvä ratkaisu, koska sen jälkeen kaikki ovat vapautuneempia. Vaikka tietysti jossakin on se ihanteellinen keino, jota ei vain ole voinut käyttää. On vain ääriratkaisu! Joko - tai!
Millaisia lapsia tulee perheestä, jossa puolisot ovat kuin pystyyn kuolleita patsaita? Tuskin sellainen on lapsille hyväksi, vaikka perhe onkin näennäisesti yhtenäinen?
yritetty, ja näyttäkää minulle mies joka siihen kykenee. Ei minun ukkeli ainakaan. Hänelle sukupuoli elämä on a ja o. En tiedä onko sitten liian tärkeää. olen kyllä rääkännyt ja piinannut tällä asialla itseäni liian kauan. Ja kun ei oikein tiedä mikä oikeasti on oikain vai väärin. Jos joku tosiaan sanoo että ei muuta ku synnyttämään, vaikket jaksa niin en kyllä jaksaisi uskoa enää. Ei kai Jumala minultakaan voi mahdottomia vaatia? Tämän päivän äidit ovat todella väsyneitä. Kaikilla samanikäisillä isot perheet ja elämme samaa uuvuttavaa aikaa elämässä.Ovatko äidit ennen olleet näin väsyneitä? Nykyään kotiapukin kiven alla ja pitäs olla paksu lompa että sitä saa. Äidit ovat aika yksin.
Luit varmaan vl-teologin vastaukset. Omista ne aivan sydämeesi saakka ja ole vapaa tässä asiassa. Ei Jumala, Rakas Taivaallinen Isä ole tarkoittanut lapsiaan tuollaisten taakkojen kantajaksi. Hänen Poikansa kutsuu luokseen kaikki raskautetut ja HÄN antaa LEVON.
Mitä lepoa se on, jos pitää odottaa kuukautisia peloissaan, lopettaa sairauden hoito sen vuoksi ja masentua lisää!
Eikö ihmiset tajua, mitä on lepo ja rauha, josta Jeesu puhuu? Hän tarjoaa sitä ilman mitään omaa ansiotamme, mutta sitäkö ei saisi ottaa vastaan. Tuollaisten sanojien kiusaksi teemme juuri niin. Uskomme silti, vaikka emme jaksakaan vl-vaatimuksia täyttää.
Minä olen ajatellut näitä asioita jo monta vuosikymmentä vl-opetusta taustana pitäen. Ei ole helppo päästä niistä eroon. Syyllisyys on kaivautunut niin syvälle alitajuntaan, että sinne asti armon säteiden ja levon lupausten on vaikea päästä. Pitäisi vain muka ahertaa ja lisääntyä, vaikka henki menisi! Tuo ajatus on kuitenkin väärä. Niin väärä kuin vain teko-oppi voi olla.
"Eikö Jumala tiedäkään mitä jaksamme ja tarvitsemme? "
Jumala loi ihmisen. Silloin Hän asetti ihmisen voimilel rajat, ihminen ei ole kaikkivoipa.
Ihmiselle Jumala antoi ymmärryksen kuunnella kroppaansa ja jaksamistaan. Se on luonnollista teveydenhoitoa sekä sairauksien ja kriisien ennaltaehkäisyä että ihminen / nainen kuuntelee omaa kroppaansa, seuraa elämäntilannettaan ja perhettään.
Se kyky arvioida omaa tilaansa on osa ihmisyyttä, siis niitä piirteitä jotka itse Luoja meihin ihmisiin on asettanut. Meidän tulee siis kuunnella kroppaamme.
Lapsien saamisen mahdollisuus on Jumalan lahja, mutta ei se tarkoita että sitä pitää äärirajoille asti toteuttaa ja sillä itsensä väsyttää. Ei Jumala tietenkään pakota ihmistä sellaiseen! Ihmisen pitää tottakai itse kuuunenlla itseään ja TOIMIA sen mukaan, sillä Jumala ei tässä maailmassa toimi mitenkään mystisesti.
Jumala toimii meissä ihmisissä kun kuuntelemme Hänen luomustaan eli itseämme.