koskaan erehtyä, vai onko seurakuntaäiti erehtymätön? En tarkoita nyt yksittäistä uskovaista ihmistä, vaan nimenomaan seurakuntaäitiä, joka ottaa kantaa vaikkapa jonkun uuden asian käyttöönottoon tietyllä paikkakunnalla tai sen hylkäämiseen, tai esim. puhujaksi siunaamiseen (siis henkilövalintaan) tai vaikkapa konsertissa käyntiin.
Voiko
seurakunta (siis uskovaiset)
6694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
koska seurakunta on Raamatun mukaan Kristuksen ruumis.
Näin käsittäisin. Mutta korjatkaa jos olen väärässä.
Jo vuonna 1909 samaan kysymykseen vastattiin vl-liikkeen vuosikokousseuroissa: seurakunta voi erehtyä, koska se koostuu erehtyväisistä ihmisistä.
Juuri tuo väärä erehtymättömyysoppi on ollut yksi syy, miksi "hoitokokousvuodet" olivat niin pahoja kuin olivat.
Paavalin kirjeistä käy selkeästi ilmi, että jo alkuseurakunnissa eli ensimmäisellä vuosisadalla tapahtui monelaista erehtymistä ja harhaan joutuivat yksi ja toinenkin kristillinen seurakunta.
Harhaan joutumista tapahtui jo Jeesuksen eläsessä, sillä Hän itse antoi neuvoja millä tavoin on meneteltävä näissä tapauksissa.
Jos kysyjällä on mielessään sellainen ajatus, että jokin inhimillinen yhteisö voisi julistautua erehtymättömäksi, se ajatus edustaa pahemmanlaatuista hybristä. Täysin erehtymättömistä ryhmittymistä on historiassa vain karmeita ja vielä karmeampia jälkiä.
Paras on nöyrästi hyväksyä, että ihmisten yhteisöissä on mahdollisuudet sekä hyvään että pahaan. Siksi juuri tarvitsemme jatkuvaa keskustelua ja menettelyjen kyseenalaistamista.
Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea!
Tällä palstalla on lukuisia esimerkkejä tapauksista, jotka osoittavat seurakuntaäidin (siinä missä -isänkin) olevan yhtä taipuvainen erehdyksiin kuin yksittäisten jäsentenkin.
ja vl-saarnaajat opettavat, että erehtyväisistä ihmisistä muodostuva seurakunta on "erehtymätön".
Tämä valheoppi tuki voimakkaasti 70-luvun hoitokokouksia.
Lestadiolaisuudessa on jopa virallisesti kokouksessa todettu ja dokumentoitu pöytäkirjaan vuonna 1909, että seurakunta VOI erehtyä.
Silloin nähtiin, että Jumalan sanan, Raamatun, rinnalle ei voida nostaa muita auktoriteetteja.
Näin kirjoittaa Lauri Pietilä:
"Vuosisadan alun vaikuttajien johtavana ajatuksena oli ehdoton kuuliaisuus vain Jumalan sanalle. Se käy ilmi lestadiolaisuuden suuresta kokouksesta lokakuussa v. 1909 Tornion ja Haaparannan kaupungeissa.
Siellä esiteltiin keskusteltavaksi mm. kysymys: "Onko oikein sanoa, Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet, vai riittääkö, Raamattuun perustuvat puheet?"
Yksimieliseksi toteamukseksi tuli: 'Me emme kunnioita oikein Jumalan sanaa, jos sen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Seurakunta voi joskus erehtyä. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, pitää sen riittää myös meille.' "
Silloin ei hyväksytty Jumalan Sanan rinnalle "seurakunnan päätöksiä" eikä "rakkauden neuvoja", joita nyky-vl-liikkeessä harjoitetaan. Täälläkin on käyty keskustelua esimerkiksi tv-päätöksestä: tehtiinkö kaikkia uskovaisia sitova päätös SRK:n vuosikokouksessa vai puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Sillä ei ole väliä: uskovaista eivät sido mitkään tällaiset "päätökset" - vain Jumalan sana.
Ennen uskottiin vain Raamatun sanan alaisuudessa.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/lestadiolaiset/ansoja_taivastiella.html