Päätin aktiivisena palstankäyttäjänä vastata kahteen aiemmassa viestissä esitettyyn kysymykseen.
Ensinnäkin, Suomeen adoptoidaan nykyään noin 300-lasta vuosittain. Määrä on noin 6-kertaa suurempi määrä kuin 20-vuotta sitten, eli vuonna 1986.
Näistä lapsista noin kolmannes syrjäytyy, joten se tekee noin 100-lasta vuodessa ja HUOM! Tämä luku EI OLE yläkanttiin!
Mitä siis näille syrjäytyneille lapsille oikein tapahtuu? Jotta saisimme sen selville, on meidän käytävä läpi heidän syrjäytymistarinansa vaihe vaiheelta.
Aloittakaamme aluksi ns "esimerkki perheestä" He saavat olla vaikkapa "Suomiset" Suomiset ovat tyypillinen adoptioperhe. Heillä ei ole sen enempää taloudellisia kuin aviollisiakaan ongelmia(kaikki "vehkeet" toimivat) Miksi he, tyypillinen Suomalainen keskiluokkainen perhe parhaassa iässään haluaisivat ottaa "riskin" ja adoptoida ulkomailta?
Koska he voivat! Laki ei heiltä sitä kiellä. Ja jos se kieltäisi, niin he valittsivat että heitä "syrjitään" Näin ollen he(niinkuin lukemattomat muut)saavat adoptoida. Näin myös adoptiosääntöjä yleisesti löysennetään. Aluksi saa adoptoida vain todella lapseton ja lasta "tarvitseva" avioliitossa oleva pariskunta. Mutta sitten alkavat avoliitossa olevat lapsettomat pariskunnat valittaa, että heilläkin pitää olla oikeus, muuten heitä SYRJITÄÄN heidän omassa maassaan! Ja sitten alkavat valittaa sinkku naiset mikseivät hekin voi adoptoida, kun kerran avoliitossakin olevat saavat! Tämähän on räikeää SUKUPUOLISYRJINTÄÄ ja SOVINISMIA!!!
Ja seuraavaksi alkavatkin sitten valittaa aviottomat sinkkumiehet, koska onhan sukupuolisyrjintä kerran laissa kielletty! Ja heitä seuraavatkin sitten mm jo lapselliset pariskunnat, rikolliset ja homoseksuaalit.
Mutta takaisin aiheeseen! "Suomisten" perhe haluaa adoptoida, ja koska heitä tukevat kansanedustajat(onhan kyse Suomalaisten OIKEUDESTA adoptioon)niin he myös voivat! Noin vuoden "neuvonta-ajan" jälkeen he sitten lähtevät hakemaan neljättä perheenlisäystään(koiran lisäksi)Kiinasta. Tämä vuoden odotusaika on käytännössä muodollisuus, koska sosiaalityöntekijällä on hyvin vähän keinoja estää Suomisia adoptoimasta, vaikka he olisivatkin selvästi epäpäteviä. Suomiset mm haastelleujen lomassa uhkaavat ohimennen "viedä asian tarvittaessa julkisuuteen" ja valittaa aina Presidentille asti, tuhoten kyseisen sosiaalityöntekijän uran. Ja Tiina Suomisen sisar nyt vain sattuu olemaan myös kansanedustaja, ai ai;=)
Joten sosiaalityöntekijä luopuu yrityksistään estellä Suomisia pienen varoittelun jälkeen. Suomiset siis lähtevät lopulta Kiinaan hakemaan lastaan.
He hakevat Kiinasta alle vuoden vanhan "söpön itämaisen enkelin" jonka Tiina Suominen ristii "Lindaksi" Suomisten perheellä on millä mässättä, tulevathan he vauraista oloista, ja onhan Matti Suominen sentään Nokialla töissä oleva insinööri!
Suomiset asuvat Tampereella, mutta ovat uhkaavasti tulossa kohti ns "keski-ikää"(käytännössä vanhuutta)Joten Suomiset päättävät muuttaa "maaseudun rauhaan" Kuopion seudulle, josta Matti onkin onnistunut saamaan itelleen suhteilla työtä.
Linda Suomiselle tämä käytännössä merkitsee viimeisenkin henkireiän katkaisemista ns "monikulttuuriseen maailmaan" Hän tulee varttumaan alueella, joka on käytännössä vähintään 90% Suomalainen. Hän ei vielä lapsena tajua, että hänestä on tullut eräänlainen "friikki" Hänen kolme sisarustaan ja naapurinlapset haluavat mm kaikki kosketella hänen hiuksiaan. Ja jotkut hiplaavat ehkä enemmän kuin pitäisi.
Linda sulkee pois suuren osan siitä, mitä tapahtui kun hän oli lapsi. Ennen 12-ikävuottaan hän oli jo ajautunut vakaviin riitoihin vanhempiensa kanssa. Lindan "äiti" Tiina Suominen on erittäin voimakastahtoinen nainen, eikä hänelle juuri väitetä vastaan, paitsi nyt! Vähitellen Tiina oppii vihaamaan Lindaa, koska ei voi sietää tämän itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä. Tämä saa Tiinan mm tonkimaan Lindan huonetta ja lukemaan tämän päiväkirjaa.
Tästä seuraavat erittäin rajut kamppailut ja tappelut Suomisten kodissa, jotka eivät voi olla vaikuttamatta myös Lindan sisaruksiin. Tämän seurauksena mm Lindan "veli" Aleksi alkaa käyttää päihteitä jo varhaisella iällä, josta ajanmyötä kehittyy hänelle elinikäinen riippuvaisuus. Lindan sisar Anni Suominen vähitellen tuskastuu pikkusiskoonsa, joka ei suostu "pelaamaan säännöillä" Vähitellen tämän ja Lindan välille kehittyy ns "kylmä sota" ja kumpikin työistä alkaa elää omissa maailmoissaan vältellen toinen toisiaan kokonaan. Lindan isoveljellä Tuomaksella on voimakastahtoisiin vanhempiinsa jo muutenkin huonot suhteet, ja Suomisten yritykset kurittaa "Aasialaista kapinaa" saavat tragikoomisia piirteitä Tomaksen mennessä Lindan ja isänsä väliin.
Lindan pahimmat riidat tuntuvat olevan tämän äidin Tiina Suomisen kanssa, joka alkaa vähitellen kärsiä maanisesta deprssiosta. Tiina on aina aiemmin elämässään kontrolloinnut melkein kaikkia ja kaikkea, ja on tottunut voimakastahtoisesti pitämään miehensä Matinkin aisoissa, mutta tämä on jotain uutta! Linda ei yksinkertaisesti suostu komenneltavaksi, ja mm vaatii, että tämän huoneen oveen koputetaan ennenkuin kukaan edes yrittää sisään. Tiinalle ajatus on kestämätön, onhan talo hänen! Raivostuneena yksityisyytensä loukkaamisesta Linda aloittaa oman "kylmän sotansa" adoptioäitiään vastaan, johon kuuluu mm mylläkoulu ja rahan varastaminen, sekä yleinen tottelemattomuus ja pahanilkisyys.
Tiinalle Lindan käytös on kaikista suurin isku johtuen hänen kontrolloivasta lounteestaan. Hän tietää, että jos ns "pattitilanne" jatkuu enää kovin kauan, heidän on pian louvuttava Lindasta ennenkuin joku vahingoittuu.
Linda alkaa viettä entistä enemmän aikaa ulkona, eikä enää halua tulla kotiin. Erään kerran Matti joutui hakemaan hänet kotiin kyliltä Lindan potkien ja kirkuen vastaan. Linda ei enää halua mennä kotiin. Hän ei enää itsekkään tiedä miksi. On hassua, että Linda tuntee olonsa kaikista turvallisimmaksi ulkona, kaukana poissa hänet "pelastavista" adoptiovanhemmistaan. Aivan kuin MISSÄ tahansa olisi parempi kuin "kotona"
Yksi syy ovat tietenkin riidat. Lindan "äiti" Tiina ei tunnu ikinä jaksavan lopettaa muistuttamista millaisessa "helvetissä" Linda asui ennen tuloaan Suomisille "Olisit nyt VARMASTI kuollut ilman meitä!" "Et enää ikinä pääse takaisin Kiinaan jos käyttäydyt noin!!!"
Uhkaukset muuttuvat yhä päällekäyvimmiksi, ja lopulta ennen niin voimakastahtoinen Tiina päätyy yrittämään itsemurhaa, ja päätyy hoitoon. Tämä saa Matin menettämään lopullisesti päreensä Lindan kanssa. Kun koulukuraattori on pannut yhä etenevämmässä määrin merkille pahoinpitelyn merkkejä Lindassa, päättää Matti lopultakin sijoittaa tämän perhekotiin "rauhoittumaan" Ennen tätä Linda viedään lastenlinnaan, jossa hänelle "analysoidaan" austistinen oireyhtymä selittämään hänen "sairalloista" käytöstään.
Seuraavat neljä vuotta Linda käytännössä viettää nimeltämainitsemattomassa(sanotaan nyt vaikkapa "Kuusisten")perhekodissa. Tuo aika tekee hänelle hyvää, ja hän pyrkii kokoamaan elämänsä riekaleisia palasia kokonaisuudeksi.
Päivä päivältä, vuosi vuodelta Linda alkaa kutoa kadotettuja muistojaan yhteen kankaanksi. Vuosia hän torjui mahdollisuuden, että minkäänlaista seksuaalista hyväksikäyttöä olisi ikinä edes tapahtunut! Hän vain muistaa, kuinka paljon ihmiset silittivät hänen "kauniita itämaisia hiuksiaan"
Seksuaalisen hyväksikäytön takia koko seksuaalisuudesta yleensäkin tuli Lindalle tabu. Hän kauhistui, kuinka muut tytöt puhuivat yhdynnästä jo 12-vuotiaina. Päästyään pois Kuusisten perhekodista Lindan adoptioisä Matti otti tähän yhteyttä. Nyt kun Linda oli täysikäinen he halusivat "sopia asiat"
Mutta "sopimisesta" tuli Lindalle uusi painajainen. Matti ja Tiina eivät käytännössä olleet muuttuneet lainkaan viimeisen neljän vuoden aikana, ja Linda oli entistä enemmän alkanut aavistaa, kuka hänen hyväksikäyttäjänsä oikein oli ollut.
Lindan oli pakko päästä pois, joten Suomiset päättivät avustaa häntä uuden asunnon hankimisessa. Mutta tästä huolimatta nämä yksinkertaisesti kieltäytyivät jättämästä häntä rauhaan. Erityisesti Matti Suominen halusi "kuroa umpeen" menetyt vuodet, ja jatkoi tunkemistaan Lindan asuntoon ja tämän elämään.
Matin voimakas änkeäminen alkoi pikkuhiljaa palauttaa Lindalle katkeria menettetyjä muistoja. Eräällä kerralla kun Matti oli saapunut tämän pieneen asuntoon Helsingissä, Linda heidän "rauhanomaisen" keskustelunsa lomassa yhtä-äkkiä puukotti Mattia. Hänen oli jälkeenpäin hyvin vaikea muistaa, kuinka se kaikki oikein oli alkanut. RAIVO oli vain saanut hänet valtaansa kun hän oli alkanut kelata "kadonneita" muistipätkiä, ja sitten yhtä-äkkiä suostunut Matin ehdotukseen yhteisestä tapaamisesta hänen asunnollaan.
Matin verisen ruumiin näkeminen hänen sängyllään ei kummakyllä yhtään pelästyttänyt häntä. Pikemminkin Linda tunsi olonsa helpottuneeksi. Painajainen oli ohi, eikä KUKAAN enää voisi IKINÄ vanhingoittaa häntä! Hän olisi ehkä voinut aloittaa alusta kärsittyyään tuomionsa vankilassa, mutta ei kokenut siihen enää mitään syytä. Se oli ohi! KAIKKI oli ohi! Hänet kaikki kärsimyksensä oli kostettu! Ei enää todellakaan ollut MITÄÄN tehtävää, joten hän jätti jälkeensä tietokoneelle kirjoitetun kirjeen, jossa hän selvitti(tottapuhuen hän oli kirjoittanut sen jo ennen Matin tuloa asuntoon)KAIKEN elämästään, aina adoption alusta Matin "traagiseen" kuolemaan asti. Ja sen jälkeen leveä, uskomattoman aurinkoinen hymy huulillaan hän meni, ja hukuttautui. Matin ruumis löydettiin parin päivän päästä muiden taloyhtiön asukkaiden alettua valittaa kestämätöntä hajua. Minun ei varmasti tarvitse mennä yksityiskohtiin kuvatessani, mitä tämä aiheutti jo muutenkin pahoin murtuneelle Suomisten perheelle. MM Tuomas Suominen omisti myöhemmin suuren osan elämästään lapsikaupan vastaiseen taisteluun, mutta silloin oli jo valitettavasti liian myöhäistä. Mutta kaikesta huolimatta voin vakuuttaa, että Linda kuoli onnellisena. KOSKAAN aiemmin hän ei ollut todella hymyillyt niin kuin tuona päivänä, eikä enää koskaan tulisi hymyilemäänkään. Häntä vastaan tullut naapuri kuvaili myöhemmin Poliisikuulusteuissa, ettei ikinä ollut nähnyt Lindan(tai oikeastaan kenenkään muunkaan)hymyilevän sillä lailla! Oli kuin Linda olisi saanut juuri kuulla olevansa raskaana. Mutta vaikka Linda ei ikinä tavannutkaan "unelmaprissiä" joka olisi pelastanut hänet adoptiohelvetistä(joskin Tuomas oli jollakin asteella sitä hänelle yrittänyt olla)hän jätti jälkeensä tarinan, jota Suomessa ei ikinä tultaisi unohtamaan, ja pari vuotta hänen kuolemansa jälkeen eduskunta hyväksyikin kansainvälistä adoptiota merkittävästi rajoittavan lain. Monelle se tosin tuli aivan liian myöhään, mutta sen pituinen se;=)
Ensinnäkin, Suomeen adoptoidaan nykyään noin 300-lasta vuosittain. Määrä on noin 6-kertaa suurempi määrä kuin 20-vuotta sitten, eli vuonna 1986.
Näistä lapsista noin kolmannes syrjäytyy, joten se tekee noin 100-lasta vuodessa ja HUOM! Tämä luku EI OLE yläkanttiin!
Mitä siis näille syrjäytyneille lapsille oikein tapahtuu? Jotta saisimme sen selville, on meidän käytävä läpi heidän syrjäytymistarinansa vaihe vaiheelta.
Aloittakaamme aluksi ns "esimerkki perheestä" He saavat olla vaikkapa "Suomiset" Suomiset ovat tyypillinen adoptioperhe. Heillä ei ole sen enempää taloudellisia kuin aviollisiakaan ongelmia(kaikki "vehkeet" toimivat) Miksi he, tyypillinen Suomalainen keskiluokkainen perhe parhaassa iässään haluaisivat ottaa "riskin" ja adoptoida ulkomailta?
Koska he voivat! Laki ei heiltä sitä kiellä. Ja jos se kieltäisi, niin he valittsivat että heitä "syrjitään" Näin ollen he(niinkuin lukemattomat muut)saavat adoptoida. Näin myös adoptiosääntöjä yleisesti löysennetään. Aluksi saa adoptoida vain todella lapseton ja lasta "tarvitseva" avioliitossa oleva pariskunta. Mutta sitten alkavat avoliitossa olevat lapsettomat pariskunnat valittaa, että heilläkin pitää olla oikeus, muuten heitä SYRJITÄÄN heidän omassa maassaan! Ja sitten alkavat valittaa sinkku naiset mikseivät hekin voi adoptoida, kun kerran avoliitossakin olevat saavat! Tämähän on räikeää SUKUPUOLISYRJINTÄÄ ja SOVINISMIA!!!
Ja seuraavaksi alkavatkin sitten valittaa aviottomat sinkkumiehet, koska onhan sukupuolisyrjintä kerran laissa kielletty! Ja heitä seuraavatkin sitten mm jo lapselliset pariskunnat, rikolliset ja homoseksuaalit.
Mutta takaisin aiheeseen! "Suomisten" perhe haluaa adoptoida, ja koska heitä tukevat kansanedustajat(onhan kyse Suomalaisten OIKEUDESTA adoptioon)niin he myös voivat! Noin vuoden "neuvonta-ajan" jälkeen he sitten lähtevät hakemaan neljättä perheenlisäystään(koiran lisäksi)Kiinasta. Tämä vuoden odotusaika on käytännössä muodollisuus, koska sosiaalityöntekijällä on hyvin vähän keinoja estää Suomisia adoptoimasta, vaikka he olisivatkin selvästi epäpäteviä. Suomiset mm haastelleujen lomassa uhkaavat ohimennen "viedä asian tarvittaessa julkisuuteen" ja valittaa aina Presidentille asti, tuhoten kyseisen sosiaalityöntekijän uran. Ja Tiina Suomisen sisar nyt vain sattuu olemaan myös kansanedustaja, ai ai;=)
Joten sosiaalityöntekijä luopuu yrityksistään estellä Suomisia pienen varoittelun jälkeen. Suomiset siis lähtevät lopulta Kiinaan hakemaan lastaan.
He hakevat Kiinasta alle vuoden vanhan "söpön itämaisen enkelin" jonka Tiina Suominen ristii "Lindaksi" Suomisten perheellä on millä mässättä, tulevathan he vauraista oloista, ja onhan Matti Suominen sentään Nokialla töissä oleva insinööri!
Suomiset asuvat Tampereella, mutta ovat uhkaavasti tulossa kohti ns "keski-ikää"(käytännössä vanhuutta)Joten Suomiset päättävät muuttaa "maaseudun rauhaan" Kuopion seudulle, josta Matti onkin onnistunut saamaan itelleen suhteilla työtä.
Linda Suomiselle tämä käytännössä merkitsee viimeisenkin henkireiän katkaisemista ns "monikulttuuriseen maailmaan" Hän tulee varttumaan alueella, joka on käytännössä vähintään 90% Suomalainen. Hän ei vielä lapsena tajua, että hänestä on tullut eräänlainen "friikki" Hänen kolme sisarustaan ja naapurinlapset haluavat mm kaikki kosketella hänen hiuksiaan. Ja jotkut hiplaavat ehkä enemmän kuin pitäisi.
Linda sulkee pois suuren osan siitä, mitä tapahtui kun hän oli lapsi. Ennen 12-ikävuottaan hän oli jo ajautunut vakaviin riitoihin vanhempiensa kanssa. Lindan "äiti" Tiina Suominen on erittäin voimakastahtoinen nainen, eikä hänelle juuri väitetä vastaan, paitsi nyt! Vähitellen Tiina oppii vihaamaan Lindaa, koska ei voi sietää tämän itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä. Tämä saa Tiinan mm tonkimaan Lindan huonetta ja lukemaan tämän päiväkirjaa.
Tästä seuraavat erittäin rajut kamppailut ja tappelut Suomisten kodissa, jotka eivät voi olla vaikuttamatta myös Lindan sisaruksiin. Tämän seurauksena mm Lindan "veli" Aleksi alkaa käyttää päihteitä jo varhaisella iällä, josta ajanmyötä kehittyy hänelle elinikäinen riippuvaisuus. Lindan sisar Anni Suominen vähitellen tuskastuu pikkusiskoonsa, joka ei suostu "pelaamaan säännöillä" Vähitellen tämän ja Lindan välille kehittyy ns "kylmä sota" ja kumpikin työistä alkaa elää omissa maailmoissaan vältellen toinen toisiaan kokonaan. Lindan isoveljellä Tuomaksella on voimakastahtoisiin vanhempiinsa jo muutenkin huonot suhteet, ja Suomisten yritykset kurittaa "Aasialaista kapinaa" saavat tragikoomisia piirteitä Tomaksen mennessä Lindan ja isänsä väliin.
Lindan pahimmat riidat tuntuvat olevan tämän äidin Tiina Suomisen kanssa, joka alkaa vähitellen kärsiä maanisesta deprssiosta. Tiina on aina aiemmin elämässään kontrolloinnut melkein kaikkia ja kaikkea, ja on tottunut voimakastahtoisesti pitämään miehensä Matinkin aisoissa, mutta tämä on jotain uutta! Linda ei yksinkertaisesti suostu komenneltavaksi, ja mm vaatii, että tämän huoneen oveen koputetaan ennenkuin kukaan edes yrittää sisään. Tiinalle ajatus on kestämätön, onhan talo hänen! Raivostuneena yksityisyytensä loukkaamisesta Linda aloittaa oman "kylmän sotansa" adoptioäitiään vastaan, johon kuuluu mm mylläkoulu ja rahan varastaminen, sekä yleinen tottelemattomuus ja pahanilkisyys.
Tiinalle Lindan käytös on kaikista suurin isku johtuen hänen kontrolloivasta lounteestaan. Hän tietää, että jos ns "pattitilanne" jatkuu enää kovin kauan, heidän on pian louvuttava Lindasta ennenkuin joku vahingoittuu.
Linda alkaa viettä entistä enemmän aikaa ulkona, eikä enää halua tulla kotiin. Erään kerran Matti joutui hakemaan hänet kotiin kyliltä Lindan potkien ja kirkuen vastaan. Linda ei enää halua mennä kotiin. Hän ei enää itsekkään tiedä miksi. On hassua, että Linda tuntee olonsa kaikista turvallisimmaksi ulkona, kaukana poissa hänet "pelastavista" adoptiovanhemmistaan. Aivan kuin MISSÄ tahansa olisi parempi kuin "kotona"
Yksi syy ovat tietenkin riidat. Lindan "äiti" Tiina ei tunnu ikinä jaksavan lopettaa muistuttamista millaisessa "helvetissä" Linda asui ennen tuloaan Suomisille "Olisit nyt VARMASTI kuollut ilman meitä!" "Et enää ikinä pääse takaisin Kiinaan jos käyttäydyt noin!!!"
Uhkaukset muuttuvat yhä päällekäyvimmiksi, ja lopulta ennen niin voimakastahtoinen Tiina päätyy yrittämään itsemurhaa, ja päätyy hoitoon. Tämä saa Matin menettämään lopullisesti päreensä Lindan kanssa. Kun koulukuraattori on pannut yhä etenevämmässä määrin merkille pahoinpitelyn merkkejä Lindassa, päättää Matti lopultakin sijoittaa tämän perhekotiin "rauhoittumaan" Ennen tätä Linda viedään lastenlinnaan, jossa hänelle "analysoidaan" austistinen oireyhtymä selittämään hänen "sairalloista" käytöstään.
Seuraavat neljä vuotta Linda käytännössä viettää nimeltämainitsemattomassa(sanotaan nyt vaikkapa "Kuusisten")perhekodissa. Tuo aika tekee hänelle hyvää, ja hän pyrkii kokoamaan elämänsä riekaleisia palasia kokonaisuudeksi.
Päivä päivältä, vuosi vuodelta Linda alkaa kutoa kadotettuja muistojaan yhteen kankaanksi. Vuosia hän torjui mahdollisuuden, että minkäänlaista seksuaalista hyväksikäyttöä olisi ikinä edes tapahtunut! Hän vain muistaa, kuinka paljon ihmiset silittivät hänen "kauniita itämaisia hiuksiaan"
Seksuaalisen hyväksikäytön takia koko seksuaalisuudesta yleensäkin tuli Lindalle tabu. Hän kauhistui, kuinka muut tytöt puhuivat yhdynnästä jo 12-vuotiaina. Päästyään pois Kuusisten perhekodista Lindan adoptioisä Matti otti tähän yhteyttä. Nyt kun Linda oli täysikäinen he halusivat "sopia asiat"
Mutta "sopimisesta" tuli Lindalle uusi painajainen. Matti ja Tiina eivät käytännössä olleet muuttuneet lainkaan viimeisen neljän vuoden aikana, ja Linda oli entistä enemmän alkanut aavistaa, kuka hänen hyväksikäyttäjänsä oikein oli ollut.
Lindan oli pakko päästä pois, joten Suomiset päättivät avustaa häntä uuden asunnon hankimisessa. Mutta tästä huolimatta nämä yksinkertaisesti kieltäytyivät jättämästä häntä rauhaan. Erityisesti Matti Suominen halusi "kuroa umpeen" menetyt vuodet, ja jatkoi tunkemistaan Lindan asuntoon ja tämän elämään.
Matin voimakas änkeäminen alkoi pikkuhiljaa palauttaa Lindalle katkeria menettetyjä muistoja. Eräällä kerralla kun Matti oli saapunut tämän pieneen asuntoon Helsingissä, Linda heidän "rauhanomaisen" keskustelunsa lomassa yhtä-äkkiä puukotti Mattia. Hänen oli jälkeenpäin hyvin vaikea muistaa, kuinka se kaikki oikein oli alkanut. RAIVO oli vain saanut hänet valtaansa kun hän oli alkanut kelata "kadonneita" muistipätkiä, ja sitten yhtä-äkkiä suostunut Matin ehdotukseen yhteisestä tapaamisesta hänen asunnollaan.
Matin verisen ruumiin näkeminen hänen sängyllään ei kummakyllä yhtään pelästyttänyt häntä. Pikemminkin Linda tunsi olonsa helpottuneeksi. Painajainen oli ohi, eikä KUKAAN enää voisi IKINÄ vanhingoittaa häntä! Hän olisi ehkä voinut aloittaa alusta kärsittyyään tuomionsa vankilassa, mutta ei kokenut siihen enää mitään syytä. Se oli ohi! KAIKKI oli ohi! Hänet kaikki kärsimyksensä oli kostettu! Ei enää todellakaan ollut MITÄÄN tehtävää, joten hän jätti jälkeensä tietokoneelle kirjoitetun kirjeen, jossa hän selvitti(tottapuhuen hän oli kirjoittanut sen jo ennen Matin tuloa asuntoon)KAIKEN elämästään, aina adoption alusta Matin "traagiseen" kuolemaan asti. Ja sen jälkeen leveä, uskomattoman aurinkoinen hymy huulillaan hän meni, ja hukuttautui. Matin ruumis löydettiin parin päivän päästä muiden taloyhtiön asukkaiden alettua valittaa kestämätöntä hajua. Minun ei varmasti tarvitse mennä yksityiskohtiin kuvatessani, mitä tämä aiheutti jo muutenkin pahoin murtuneelle Suomisten perheelle. MM Tuomas Suominen omisti myöhemmin suuren osan elämästään lapsikaupan vastaiseen taisteluun, mutta silloin oli jo valitettavasti liian myöhäistä. Mutta kaikesta huolimatta voin vakuuttaa, että Linda kuoli onnellisena. KOSKAAN aiemmin hän ei ollut todella hymyillyt niin kuin tuona päivänä, eikä enää koskaan tulisi hymyilemäänkään. Häntä vastaan tullut naapuri kuvaili myöhemmin Poliisikuulusteuissa, ettei ikinä ollut nähnyt Lindan(tai oikeastaan kenenkään muunkaan)hymyilevän sillä lailla! Oli kuin Linda olisi saanut juuri kuulla olevansa raskaana. Mutta vaikka Linda ei ikinä tavannutkaan "unelmaprissiä" joka olisi pelastanut hänet adoptiohelvetistä(joskin Tuomas oli jollakin asteella sitä hänelle yrittänyt olla)hän jätti jälkeensä tarinan, jota Suomessa ei ikinä tultaisi unohtamaan, ja pari vuotta hänen kuolemansa jälkeen eduskunta hyväksyikin kansainvälistä adoptiota merkittävästi rajoittavan lain. Monelle se tosin tuli aivan liian myöhään, mutta sen pituinen se;=)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Turhaan vingut ja intät vastaan SINTTI! Kansainvälisen adopion ja monikulttuurin suurta voitonkulkua ei enää voi pysäyttää MIKÄÄN! Se on menoa nyt=PPP
http://www.chinadaily.net/china/2006-07/20/content_645416.htm
Mistä tämä tarina tupsahti ? Oletko harkinnut draamakirjailijan uraa koskaan !? Tosin jos harkitsisitkin niin kannattaa kirjoitella jotain jossa on edes hiukan uskottavuutta mukana... Jos meinaisit tarinoiden keksimisellä elantoa saada... Mielikuvitusta sulla ainakin riittää !
Mikä se kansainvälistä adoptiota rajoittava laki olisi? Onko omaa vai lainattua tekstiä. Minusta tuntu että se Linda kärsi myös sosiaalitoimen aivopesustakin, sillä jospa häntä ei oltukkaan käytetty seksuaalisesti hyväksi vaan hänelle oli uskoteltu sosiaalitoimen toimesta että hiusten koskettelu johtaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja Linda oli itse alkanut uskomaan tuohon ajatukseen. Lindan isä toimittaa Lindan lastenlinnaan tutkittavaksi kun Lindasta on sosiaalityöntekijän luona käyntien seurauksena tullut outo. Linda kertoo lastenlinnassa että että hänen ottoisänsä on saatananpalvojapedofiilirenkaan johtaja ja kertoo myöskin että kyseisen tiedon on vahvistanut viranomainen. Sosiaalivi5ranomainen on tutkimuksissaan päässyt epäilyyn että herra Suominen pyörittää monisatapäistä saatananpalvojapedofiilirengasta. lastenlinnassa herää epäilys Lindan tietojen alkuperästä ja sosiaalityöntekijältä sekä koulukuraattorilta saadun selvityksen mukaan Lindalle analysoidaan "autistinen oireyhtymä". Linda tuntee että hänen elämäntehtävänsä on tappaa saatananpalvojapedofiilirenkaan johtaja, sillä kyseinen henkilö on ilmeisesti silittänyt muidenkin hiuksia ja linda päättää pelastaa toiset samanlaiselta hiustensilittämiskohtalolta.
MITEN SINÄ JAKSAT :))))))))))))))))))))
Kirjoitusvirheitä oli aika paljon ja asiavirheitä jonkun verran, mutta periaatteessa tämä tarina voi olla kenen tahansa vankilakundin tai itsemurhan tehneen typykän elämäntarina, riippumatta siitä mikä on syntyperä. Vastaavanlaisia tapauksia varmaan löytyy, eikä adoptiolla ole niiden kanssa mitään tekemistä. Ei ihan Agatha Christien veroista tekstiä kuitenkaan.