Purjehdin Sipoon selällä itään. Tuuli tuli oikealta puoleltani. Vastaan tuli purjealus (tuuli vasemmalla ja näin ollen väistämisvelvollinen). Ko. alus sattui näkemään kaverinsa purjehtivan vastaan (minun oikealla puolella oleva alus samalla halssilla) ja alkoi nostaa kurssiaan sitä kohden jolloin jäin näiden kahden aluksen väliin. Ihmettelin kun alus tulee ja tulee itsepintaisesti kohti. En voinut väistää puoleen enkä toiseen koska olin näiden kahden aluksen välissä. Lopulta juuri kun tilanne näytti uhkaavalta laitoin koneen käyntiin varmuuden vuoksi jotta voisin tehdä viimehetken väistöliikkeet koneen avulla. Siinä samassa olimme kaikki kolme aivan rinnakkain (me kaksi samalla halssilla olevaa sekä vastaantuleva) muutaman metrin päässä toisistamme, jolloin vastaantulevan aluksen pariskunta heräsi huutamaan minulle rivouksia ja syyttelemään. Olin tehnyt kuulemma virheen kun en ollut väistänyt heitä vaikka koneeni oli käynnissä. En sanonut mitään vaan jatkoin menoani vaikka akka huusi naama punaisena.
Väistämisestä
vielä...
101318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos koneesi oli käynnissä, mutta et kytkenyt vaihdetta olit mielestäni purjealus. Purjealuksessa käsittääkseni voi pitää polttomoottoria (pääkone tai apukone) käynnissä esim sähkön tuottamiseksi ilman, että alus muuttuu purjealukseksi.
Luulisi tuollaisessa tilanteessa reippaasta huudahduksesta olevan apua. Eikä tuossa nyt pitäisi kenenkään nupin mennä punaiseksi. Vähän ihmettelen miten täällä raportoidaan niin paljon tällaisia hässäköitä - ei kai tuolla nyt niin ruuhkaista ole...
Itse olen joutunut vuosien aikana törmäyskursseille/läheltä piti tilanteisiin yllättävän usein muiden purjeveneiden kanssa- varmasti siksi että kulkevat suurinpiirtein samaa nopeutta.
Tuntuu, että kaikki purjehtijatkaan eivät tunne noita väistämissääntöjä. Kerran tuli vastaan muistaakseni Joe 17 kryssien - minä taas myötätuuleen tuuli itsellä oikealta, sillä vasemmalta- halssilla, jolla olimme kohtaamassa. Säilytin oman kurssini, mutta niin teki myös Joe 17 joka lopulta pääsi juuri ja juuri minun edestä. Katselivat vihaisesti siihen malliin että minun olisi pitänyt väistää, vaikka oikeastihan heillä oli väistämisvelvollisuus kun tuuli tuli heille vasemmalta.
Merilaissa asia ilmaistaan niin, että ensin määritellään sen olevan väistämisvelvollinen, jolla on tuuli vasemmalta. Seuraavaksi kerrotaan, että jos tuuli on samalta puolelta, tuulen puoleinen väistää.
Kysäisin ammoin ja aikoja sitten - taisi olla vuonna 1988 - tästä mahdollisen ristiriidan tarjoavasta lakikoukerosta merikapteeni Paavo Wihurilta. Hän käsittääkseni toimi oikeuden merenkulun asiantuntijanakin muitten edesottamustensa lisäksi. Wihurikin mietti aikansa, eikä oikeastaan vastannut mitään ainakaan välittömästi.
..tietää, kumman kuuluu väistää, kun molemmat purjeveneet purjehtivat samalla halssilla, törmäyskurssilla, siten, että toinen tulee oikealta.
Huomasin kesällä, että kaikki eivät tiedä.
Se on väistövelvollisempi kun on tuulen yläpuolella.
Varmaan monelle jäänyt mantieliikenteestä päälle tuo, että oikealta tulevalla on etuajo-oikeus. Autoa kun moni ajaa päivittäin ja veneily jää muutamaan kesäpäivään.
Itsellä vieläkin kummittelee vanha viittajärjestelmä, jossa viitta kertoi millä puolella kivi on eikä miltä puolelta ajetaan - vieläkin meinaa tulla oikosulkuja.
Tämä tuntuu olevan hot topikki :-)
Oma tämän kauden kauhunhetki osui Degerbyn länsi-lounaspuolelle, jossa napakassa luoteistuulessa laskettelin 6-8 solmun vauhtia etelää kohti.
Vastaan tuli pari paattia kryssien, itse siirryin aivan väylän oikeaan reunaan. Eka paatti suhahtaa ohi, toista ei näy. Kurkkaan tuulen yläpuolelta ja keula sukeltaa eteen ja paatti poikittain edessä!! Kippari oli päättänyt suorittaa genuan reivauksen edessäni ja oli kääntänyt paatin ihan poikittain eteen. Nopealla väistöllä onnistuin välttämään törmäyksen...
Saalingissa liehui se vihreä lippu, tarkoittaakos se samaa kuin 80-lätkä autoilijoilla ?
HUOM. Kokemukseni ko. lipusta ovat tähän mennessä olleet vain positiivisiä, onkohan valintakriteerit jotenkin muuttuneet ?
lienee sallittua ja suositeltavaa. Itse olen purjehtinut 20 vuotta ja todella harvoin on mitään ongelmia väistämisen kanssa. Onko nyt vaan niin, että joku on lukenut liikaa sääntöjä ja päättänyt pitää viimeiseen asti "oikeuksistaan" kiinni? Itse pyrin AINA väistämään hyvissä ajoin, mikäli vastaantulevalla näyttää olevan ongelmia tai epätietoisuutta väistämisen tai ylipäätään purjehtimisen suhteen...
ja kohteliaisuus voi joskus tehdä itsellekin hyvän mielen: esim. kryssääjää voi myötätuuleen menijä väistää ihan myötätunnosta, vaikka nyt sitten olisikin itsellä styrpuuri ja kryssijällä paapuuri. Kryssääjälle se väistämisvelvollisuus voi tietää ylimääräistä vendaa, mutta myötätuulimiehelle harvoin pientä ranneliikettä enempää. Ja se kryssijä ajattelee sinusta, että olipas mukava kaveri tuossa veneessä.
Palailin purjehduksen pariin tässä pari vuotta sitten. Olin poissa vesiltä kymmenkunta vuotta, ja tuntuu siltä että saaristo on pienentynyt ja veneiden määrä moninkertaistunut. Ehkä nuoruuden muistot ovat liian kultaisia.
Kun väistää ajoissa, sen voi tehdä niin että yhteentörmäyksen vaaraa ei edes synny. Rauhallinen väistö riittävän etäältä ei edes venytä kiireisen matka-aikaa kummoisesti.
En tiedä missä vika, mutta vaikuttaisi siltä, että tähystäminen pakkaa monilta unohtamaan. Ajellaan vain suoraan eteen päin, koska välitöntä tarvetta suunnan muutokseen ei näy. Vaillinaisesta tähystyksestä ja liikennetilanteiden huonosta ennakkoinnista seuraa sitten tilanteita, joissa syntyy vaaroja tai epämiellyttäviä tilanteita.
Seuraavassa pari esimerkkiä: veneessäni ei ole moottoria, ja vaikka se on pieni, ei sitäkään mailitolkulla melota. Tavan takaa kevyessä tuulessa moottoriveneet tuppaavat ohittamaan liian läheltä, vaikka selkää riittää moneen suuntaan kilometreittäin. Jyrkkä aalto sitten heilauttaa paattiani ja vähäinenkin vauhti hyytyy.
Jälleen sapiskaa moottoriveneille: Kaksi samaa väylää rinnakkain kulkevaa paattia ohittaa purjeveneen eri puolilta. Olisiko mitenkään mahdollistaa välttää ristiaallokon muodostamista ja käydä kisaa siellä missä muut eivät siitä kärsi.
Tämä seuraava koskee sekä itseäni että muita - venheen tyyppiin katsomatta. Paattini on nopea, purjeveneeksi erittäin nopea. Aika ajoin huomaan moottoriveneilijöiden olettavan, että heidän vauhtiinsa nähden purjeveneet eivät liiku. Mutta liikkuupas vain, ja lähitilanne syntyy. Ja sama koskee itseäni. Pyydän anteeksi ja yritän muistaa huolehtia asiasta.
Seuraava koskee purjeveneilijöitä: onko se per... ahteri tosiaan niin painava, ettei sinne genoan taakse voi kurkata. Vaarahan on tällainen: kun kaksi alusta lähestyy toisiaan törmäyskurssilla, niiden välinen (keula-)suuntima pysyy vakiona. Genoan takana piileskelevä kolarikumppani siis pysyy piilossa, ellei siitä liikin sivuitse muista kurkata aika ajoin.
Ja vielä pauhaan. Muista moottoriveneilijöiden valittaneen purjeveneiden liikkeiden ennakoimattomuutta. Tässä siis pari ohjetta: hyvän merimiestavan mukaan purjevene pyrkii väylää pitkin kulkiessaan kulkemaan väylän suuntaisesti. Lieneekö vaikea asia oivallettavaksi? Asia mutkistuu, kun purjevene joutuu vastatuuleen. Nykyäänhän perheveneilijä päräyttää koneen käyntiin, mutta monet sentään osaavat vielä luoviakin. Jos moottoriveneen prykältä katsoen purjevenho toikkaroi oudosti, kannattaa ensinnä tarkastaa tuulen suunta. Karkean näkemyksen siitä saa esimerkiksi aallokon suunnasta. Jos venho pyrkii sivuvastaiseen, voi odottaa, että se kääntyy takaisin kohti väylän keskilinjaa ennen kuin se seilaa rantakalliolle tai karikkoon.
Sitten on vielä purjeittensa kanssa manöveerailevat paatit, jotka tosiaan näyttävät toikkaroivan sinne tänne - tosin verrattain pienellä alueella. Jos seilipaatti pyörii levottomasti, ja etenkin jos purjeita näkyy olevan nousemassa, laskemassa tai tai rullautumassa, on yksinkertaisesti viisainta kiertää etäältä.
Oma lukunsa on muutoin epämääräisesti liikehtivät alukset. Mihin on kadonnut hyvän meritavan mukainen auttavaisuus? Lähestyin kuluvan vuoden kesäkuussa Ominaisten aukolla kyljittäin aallokossa ajelehtivaa moottoripaattia, ja ennen kuin olin sen luona, näin ainakin kymmenen muun menevän siitä ohi. Konerikkohan siinä oli, mutta apu oli jo matkalla. Entä jos aluksessa olisi ollut jokin hätä? Tokihan nykyään on käytössä VHF- ja matkapuhelimet, hätäraketit ja systeemit ja vempeleet, mutta siitä ei voi lähteä, että auttaminen jätetään aina viranomaisten tai meripelastusseuran hommaksi. Kyllä me veneilijät voimme yhä osoittaa huomaavaisuutta ja avuliaisuutta ja säästää ammattilaisten resursseja kovempiin hommiin.
Niinpä niin. Kokonaisuudessaan voisi sanoa, että aika, jolloin merellä saattoi luottaa tilan riittävän kaikille ja kaikelle, on mennyt. Sovun ja rahan säästämiseksi olisi syytä opiskella tähystämään, ennakoimaan ja toimimaan. Kaikki nämä ovat taitoja, joita ei kirjasta tai kurssilla opi.