Tarvitseeko huolestua?

onko syytä huolestua ts. onko hahmotus, ääntämis vai mitä vaikeuksia ja testailee.Tai antaa vielä aikaa.Tosin tuossa iässä jo useimmat tuottavat lauseita eli kipin kapin testeihin!

lapselle pitäisi saada nyt jo kunnolliset tutkimukset missä on vikaa.

Ensimmäisenä olisi syytä selvittää se kuuleeko lapsi. Ilmeisesti ainakin jotakin koska on oppinut ainakin yhden sanan, mutta kuinka hyvin..
Kuulonhuoltoliiton sivuilta löytyy tästä aiheesta tietoa. Kuulon tutkimukset julkisella puolella ovat maksuttomia, jono on pitkä ja lähete pitää saada.

Puheterapeutti opettaa lapsen puhumaan tavalla tai toisella, toivottavasti.. Kuitenkin kaikki puheeseen liittyvät häiriöt ovat hänen erikoisalaansa samoin kuin lukemiseen, kirjoittamiseen jne tietyissä tilanteissa.

Puheterapeutilla selviää tuo dysfasiakin.

Huoleen on sikäli aihetta että ei kannata kauaa enää vitkutella tuossa tilanteessa jotta lapsi saa ikätoverit kiinni tässä asiassa ja jos taustalla on jotakin muuta kuin vain viivästynyt puheen kehitys niin lapsen kuntoutus alkaa pyöriä tehokkaasti otollisimmassa iässä joka jo osin on mennyt kielen osalta ohitsekkin..

Toisaalta voit ajatella, että kun on yhden sanan oppinut niin kyllä niitä lisääkin tulee luultavasti joten ei ihan toivotonta!

Meillä puhe tuli juuri alle kolmivuotiaana ja ikävä kyllä sitä on nyt ihan liikaakin, mutta kielellisellä puolella on häikkää joka alkaa olla ihan ok, mutta haittaa koko elämän ajan jossain määrin tietyissä asioissa eli esim lennonjohtajaa hänestä ei tule.. Meillä tuo vika on harjaannuksella siis korjattavissa suurimmaksi osaksi ja tietyt lahjakkuudet taas kompensoi puutteita. Lapsi tosin sanoi ihan lauseitakin halutessaan tietyissä tilanteissa joten tietyllä tavalla ei huolta ollut pahasti. Muutos tuossa puheessa tapahtui noin kuukaudessa..

jo paljon aikaisemmin. Ei todella ole normaalia, että 3-vuotias ei puhu. Dyfaasiasta en tiedä, mikä se on, mutta tuo kuulojuttu kyllä estää puheen oppimisen. Tutkimuksiin hobihobi. Oma 7,5-kuinen sanoo jo useita sanoja vahingossa.

Kuulostaa siltä, että kannattaisi mennä puheterapeutille. Raivoaminen voi olla oire siitä, ettei lapsi saa itseään ilmaistua ja turhautuu. Puheterapiassa löytyy siihen apu, jokin tapa ilmaista itseään. Jos puhe ei vielä luonnistu, niin sitten esim. viittomat auttavat.

Apuviittomat eivät tee hallaa puheen kehitykselle, vaan tutkitusti päinvastoin editävät sanojen oppimista.

Pojallasi saattaa olla dysfasia, joko puheen tuottamisen tai ymmärtämisen erityisvaikeus. Siinä tapauksessa mitä aiemmin saatte apua, sitä parempiin tuloksiin pääsette. Dysfaatikko pärjää usein koulussa tuettuna normaaliopetuksessa kun tukitoimet on aloitettu tarpeeksi varhain.

Eli ei syytä huoleen, apua kyllä löytyy :)

kukaan osaa vastata onko kyseessä dysfasia vai ei.
Pyydä neuvolan lääkäriltä lähete tutkimuksiin
jossa asiaa selvitellään.Sitä kautta asia lähtee eteenpäin. Ihme etteivät neuvolassa ole neuvoneet. On oltava itse aktiivinen, neuvolassa sanotaan usein että katellaan vielä,mutta jos 3-vuotias ei puhu,on kuulontarkastus ja tutkimukset paikallaan.

Poikani täyttää ensi kuussa 8 vuotta. Hän oli alle 2v. kun "takaraivossani" tiesin että kaikki ei ole kohdallaan. Kaksoissisarensa kun oli aivan erilainen lapsi. Pojalla oli tarve kommunikoida, mutt sanoja ei löytynyt ja sen jälkeen kiukkua-raivoa-tavarat lensi ja rikkoutui. Sisarensa yritti äidille tulkata veljen pahaa oloa;" ei voi tanoo, ei otaa, äiti voi-voi!" Sisko-rukkakaan kun ei vielä alle kaksivuotiaana osannut "ihmisten kieltä", kuten hän asian ilmaisi. Ja sitten puheterapeutin kautta "solmut löystyivät":
Puheterapeutti kartoittaa tilanteen ja ohjaa testiensä jälkeen jatkotutkimuksiin ja se sitten aikanaan johtaa diagnosointiin. Ei se puheterapeutti opeta lasta puhumaan vaan antaa neuvoja miten toimia.
Käy katsomassa www.tukilinja.net
sieltä "tukikohteet" josta löytyy artikkeli "Otto puhuu kuvin". Se on kirjoitus meistä ja ehkä avartaa joitakin asioita...laita mielipiteesi kun olet jutun lukenut. Ja kysellä voit miten, milloin ,minne niitä papereita pitäisi lähetellä että diagnosointi helpottuisi/nopeutuisi.
Tsemppiä sinulle...odottelen!!!

Meillä passitettiin yliopistollisen sairaalan foniatriselle poliklinikalle, joka tutkii, hoitaa ym . puhe, kuulo yms... vaikeuksista kärsiviä lapsia. tämä dysfasia tarkoittaa puheen viivästymistä.

Meillä pojalla on hieman parempi tilanne, hän sanoo kahden sanan lauseita. mutta siinä kaikki. tosin hän ei taas ymmärrä kaikkea puhetta mitä hänelle sanoo. siinä otettiin sitten viittomat käyttöön. olemme käyneet foniatrisen osaston kuntoutus osastolla nyt viikon. ja kyllä se on auttanut. on ihmeellistä ettei teitä ole ohjattu foniatriselle osastolle? miksi? kysäiseppäs. tällaisia tapauksia otetaan jo alle kaksi vuotiaitakin kuulema. Mitä aijemmin tämä hoidetaan sitä parempi on lapsen kannalta. kouluun menot sun muut.

Ota mahdollisimman pian yhteyttä johonkin lääkäriin suoraan, ja puhu hänen kanssaan tästä foniatrisesta osastosta. Kyllä nämä asiat aina ovat lapsen parhaaksi!

Meillä poika on reipas neljän vanha ja puhuu ilman konsonantteja t:n kanssa (titä=mitä,tissa=kissa) Hermostuu heti jos en ymmärrä mitä hän tarkoittaa.
On itkua ja raivoa..
Nyt ollaan oltu kaks kertaa puheterapeutilla ja ollaan tehty puhepsykologin kanssa pjkhops eli puheen ja kielen henkilökohtainen opetus suunitelma.
Foniatri vasta helmikuun lopussa.
Hoidosta tuli pilotti ryhmä pukki kokeiluun ja siellä kuvakortit ja apuviittomat käytössä helpottamassa päivää koko ryhmällä (tavallinen ryhmis).. Pojalla on vieläpä oma ohjaaja hoidossa ja kerhossa mukana. Nyt ollaan viikonloppuna menossa ukon kanssa kurssille opettelemaan apuviittomia. =) Uskon että niistä on hyötyä niin minulle kuin lapsellekkin.