Olin todella yllättynyt kuullessani miten yleistä lihavuuden hoito on lääkkeiden ja kirugisten operaatioiden avulla. Antamalla tukensa, yhteiskunta hyväksyy lihavuuden yksilöstä riippumattomana sairautena sen sijaan, että painottaisi sen todellisia syy-seuraus-suhteita. Lihavuus on hoidettavissa yksilön tehokkaalla ohjeistamisella ja seurannalla, joten sitä ei voida verrata todellisiin sairauksiin. Tämän lisäksi jokainen täysi-ikäinen on itse vastuussa omasta ruokavaliostaan ja tulee kantaa seuraukset täysipainoisesti, mikäli ohjeistus on riittävä. Suomalaisessa yhteiskunnassa ohjeistus on mielestäni riittävä.
Mielestäni nykyisessä kulutusyhteiskunnassa tulisi ottaa tehokkaammin huomioon yksilön heikkoudet ja terveyden heikentymiselle altistavat riskitekijät jo lapsuusiässä. Lihavuuden ennaltaehkäisy ei ole mielestäni riittävällä tasolla. Ensi sijaisesti vastuu kuuluu vanhemmille ja varhaiskasvatuslaitoksille. Asia tulisi ottaa huomioon huomattavasti nykyistä paremmin ala-asteella ja päiväkodeissa. Lasten nykyinen informatiivinen ja moraalinen kasvatus ei ole hyväksyttävällä tasolla asian suhteen.
Mielestäni nykyisessä kulutusyhteiskunnassa tulisi ottaa tehokkaammin huomioon yksilön heikkoudet ja terveyden heikentymiselle altistavat riskitekijät jo lapsuusiässä. Lihavuuden ennaltaehkäisy ei ole mielestäni riittävällä tasolla. Ensi sijaisesti vastuu kuuluu vanhemmille ja varhaiskasvatuslaitoksille. Asia tulisi ottaa huomioon huomattavasti nykyistä paremmin ala-asteella ja päiväkodeissa. Lasten nykyinen informatiivinen ja moraalinen kasvatus ei ole hyväksyttävällä tasolla asian suhteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisiko sinulla heittää lähdeviitettä, josta näkee kuinka monta prosenttia Suomen ylipainoisista saa leikkaus- ja/tai lääkehoitoa ylipainonsa kukistamiseksi? Entäpä mitkä ovat ko. hoidon kriteerit eli paljonko painoindeksin pitää olla? Mielikuvani mukaan painoindeksin pitää huidella noin 40:ssä ennen kuin on oikeutettu ko. hoitoihin yhteiskunnan tukemana. BMI 40 tarkoittaa, että 170 cm pitkä henkilö painaa 115 kg eli ylipainoa on huimat 42 kg. Tekee muuten 500 gramman voipaketteja 84 kpl (jos haluaa visualisoida minkälaisesta rasvamäärästä on kyse)! Jos ihminen on onnistunut syömällä saamaan tällaisen määrän rasvaa kehoonsa, mielestäni tämä viittaa psyykkiseen häiriöön. Ja jos ihmisen mieli ei ole tasapainossa, miten voidaan olettaa elintapojen olevan tasapainossa ja/tai rationaalisia? Jos tällaisessa tapauksessa käytetään lääke- tai leikkaushoitoa lihavuuden hoidossa, mitä moraalitonta siinä on? Mielestäni moraalittomampaa (ja pitkällä aikavälillä kalliimpaa) olisi jättää hoitamatta.
viestin siten, että ei vastusteta hoitoa sinänsä, vaan kalliita kirurgisia ja lääkinnällisiä toimenpiteitä.
Kuten itsekin toteat, kyse on psyykestä! Mieleltään terve ihminen voi pulskistua tietyssä elämntilanteessa jonkin verran, muttei paisua kohtuuttomiin, invalidisoiviin mittoihin.
Emeritus kirjoittaa: "Antamalla tukensa, yhteiskunta hyväksyy lihavuuden yksilöstä riippumattomana sairautena sen sijaan, että painottaisi sen todellisia syy-seuraus-suhteita. Lihavuus on hoidettavissa yksilön tehokkaalla ohjeistamisella ja seurannalla, joten sitä ei voida verrata todellisiin sairauksiin. Tämän lisäksi jokainen täysi-ikäinen on itse vastuussa omasta ruokavaliostaan ja tulee kantaa seuraukset täysipainoisesti, mikäli ohjeistus on riittävä."
Ymmärrän tuon kirjoituksen niin, että Emeritusprofessorin mielestä lihavuus on oma tietoinen valinta (täysi-ikäisen vastuu omasta ruokavaliostaan), joten lihavuuden ainoa käypä hoito on perinteinen laihdutus eli ruokavalion kevennys ja liikunnan lisäys (vastuunotto omista elintavoista seuraamalla ohjeistusta). Tämä varmastikin pätee, kun kyseessä ihminen, jonka elämä muuten on balanssissa ylipainoa lukuunottamatta.
Mutta kuten jo aiemmassa viestissä totesin, yllä oleva ei mielestäni päde mielenterveysongelmaisiin. Tosin heilläkään tuskin lihavuus on se varsinainen sairaus vaan pikemminkin seuraus ja oire. Mielestäni tällöin on edelleen perusteltua hoitaa oiretta eli lihavuutta lääke/leikkaushoidoin. Tosin tämä on hyödytöntä, jos itse oireen aiheuttajaa eli perimmäistä syytä tolkuttomaan syömiseen ei hoideta myöskin.
Käsitykseni mukaan (emeritus antakoon lukuja ja osoittakoon luuloni vääräksi) ainakin leikkaushoitoon turvaudutaan vielä äärimmäisen harvoin ja niissä tapauksissa, joissa mikään muu ei auta ja lihavuus uhkaa vaarallisesti terveyttä. Vaikka leikkaus varmastikin maksaa, maksaisi myös hoitamattomuudesta aiheutuvat kulut moninkertaisesti (työkyvyttömyys, terapiat, lääkkeet, nivelleikkaukset, ohitusleikkaukset, diabetes lääkkeineen).
Lihavuuden lääkehoidoksi käsitän tällä hetkellä mielialalääkkeet kuten täälläkin mainittu Reductil. Jos tämä lääke helpottaa masennusta ja vähentää impulsiivista pakkoneuroottista käyttäytymistä vähentäen samalla tolkutonta syömistä, sehän toimii hoitaen myös varsinaista lihavuuden aiheuttajaa ja on siten perusteltu hoito. Ja edelleen tulee pitkällä aikavälillä halvemmaksi.