Kyselisin muiden mielipiteitä, että obnko liian suuri ikäero mielestänneos tytö on esim 16v ja poika 23v, suunnileen 7v ikäero olisi. (tiedän et yleensä muiden mielipiteil ei pitäs olla väliä, tai että rakkaus ei katso ikää) Mutta kun on tälläinen kinkkinen tilanne, kiitos etukääteen.
Ikäero liian iso?
Staticc
131049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei se nyt liian iso ikäero oo, niinku ite sanoit ni rakkaus ei kato ikää, mut ei oikee enempääkää vois ikäeroo olla tos vaihees, sit ois kyl oikeesti liikaa:) mut toi ikäero ei oo yhtää mitää 10 vuoden päästä:P ja ei oo kyl siis liikaa nytkää.
Itse olen 23 vuotias enkä voisi kuvitellakaan seurustelevani 16 vuotiaan kanssa.
Elämäntilanteet ja kehityserot kuitenkin ovat turhan isot.
Itse olen jo useamman vuoden asunut omillani, opiskelen yliopistosta josta siirryn pian työelämään, 16 vuotias on juuri ja juuri ehtinyt aloittamaan lukion/amiksen, ja todennäköisesti elää vielä vanhempien rahoilla.
Puhumattakaan siitä että kyllä useimmiten huomaa että 16 vuotiaat ovat aivan keskenkasvuisia vielä esim. mun ikäisiin verrattuna.
Toki suhde voi toimia tuollaisesta ikäerosta huolimatta, mutta veikkaisin että etenkin se vanhempi osapuoli sen ikäeron huomaa helposti.
Ja tuosta "rakkaus ei katso ikää", niin onhan se niinkin mutta rakkaus ei mielestäni ole tekosyy heivata järkeä romukoppaan, ja kyllä nyt järjen pitäisi sitä ikää kattoa.
Sinä puhutkin omalta osaltasi asioista.
Mutta jos kyseinen 23-vuotias ei vielä olisi alottanut omaa elämäänsä, eläisi mahdollisesti vanhempien luona ja opiskelisi edelleen. Hän olisi periaatteessa samassa elämäntilanteessa jos ei pelkkää ikää katsottaisi.
Tai jos 16-vuotias asuu yksin ja tekee esimerkiksi töitä. Tiedän monia jotka alottavat työt heti peruskoulun jälkeen. Sen lisäksi 16-vuotias olisi vielä älykkyysosamäärältään normaalia fiksumpi, saattaisi siinä 23-vuotiaalle tulla jopa tyhmä olo...
Kyllä se riippuu ihan ihmisestä, tämän kokemuksesta ja älykkyydestä ja kyvystä oppia, että millä tasolla on minkäkin ikäisenä. Ei pelkästään niistä numeroista. Se on kyllä totta, että mitä enemmän ikää, sitä enemmän on ollut aikaa kokea ja sitä enemmän on oikeuksiakin tullut. Niiden mukanahan tulee vastuu, se joka kasvattaa.
Jotkut eivät voi seurustella edes oman ikäisensä kanssa koska henkinen kehitysero on niin iso :o
Mutta rehellisesti sanoen, itselläni on 26-30-vuotiaita kavereita, eikä meillä mitään isoa henkistä tasoeroa ole ainakaan juttujemme perusteella, vaikka itse oon puolet nuorempi. Kyllä me nuoremmatkin huomataan kun joku on viisaampi ;)
Vaikka olisikin niin, että joku 16 vuotias asuisi jo esim. koulun takia omillaan, ja joku 23 vuotias asuisi vielä vanhempien luona, niin siinäkin tapauksessa on vielä kehitysero.
7 vuotta tuossa vaiheessa elämää on vielä paljon, ja kyllä sen huomaa.
Vaikka olisikin kuinka fiksu 16 vuotias tahansa, niin kyllä siitä suht nopeasti huomaa, että kyseessä on kuitenkin 16 vuotias, eli vielä jonkin verran keskenkasvuinen ihminen.
Nuoremmat harvemmin sitä ikäeron vaikutusta niin selvästi näkevät kuin vanhemmat, kyllä itsekin joskus 16 vuotiaana luulin että "ei ne 20 vuotiaat niin paljoa fiksumpia ole", mutta kun täytin itse 20 vuotta, niin huomasin, että kyllä sitä nyt jo 2-kymppisenä on fiksumpi kuin 16 vuotiaana, vaikka oli aikaisemmin toisin luullut.
Olet niin väärässä,mutta toki 7vuotta on tuossa iässä aika iso ikäero,mutta ei paha,kaikki heidän kohdallaan voi onnistua,samalla tavallakun vanhempienkin ihmisten. Itse oon 17 ja kihlattu 21v. Ja asun kihlatun kanssa yhdessä.En ole koko sinä aikana kun olen asunut pois kotoa,ottanut vanhemmilta rahaa (vaikka olisin saanut) . Hommaan itse rahani. Kihlattu käy kyllä töissä ( paperinjalostaja). Ja eikä sitä välttämättä huomaa,että 16v on "tyhmempi" kuin hieman vanhempi ihminen. Itselläni on lähes kaikki kaverit täysi-ikäisiä,toki on niitä nuorempiakin,mutta kun mietin tässä,että minulla on 2kaveria jotka on s.1990 ovat 16 ( syntyneet alkuvuodesta ) niin he ovat kyllä aika lapsellisia välillä ( tyyliin kun olimme juhlimassa niin tytöt halusi darpoliinilla pomppimaan,silloin tajusin että "kakaroita ) Mutta toki minullA on nuorempiakin kavereita,esimerkiksi yksi äitini siskon lapsi on s.1991 ja oon kyllä niin fiksu ihmin en kun vaa voi olla. Joten mitäs jos nyt lopettettaisi tämä ikä " rasismi " . Kaikki on niin yksilöllisiä tapauksia,että heitä ei voi yleistää.
juuri tuli tuossa tieteenkuvalehden mainosartikkelissa sellainen uusi tieto että ihmisen aivot kypsyvät 20 ikään asti.
Suora lainaus:
"Ihmisaivot kypsyvät 20 vuotta
Ihmisen kasvu ja kehitys jatkuvat vuosia syntymän jälkeen. Kun ihminen saavuttaa murrosiässä sukukypsyyden, hän voi näyttää fyysisesti täysikasvuiselta, mutta aivojen kehitys jatkuu vielä pitkään sen jälkeenkin. Pitkä kypsymisaika antaa aikaa oppia inhimillisiä valmiuksia, kuten empatiaa ja rationaalista ja abstraktia ajattelua."
Eli oli nuorella mikä elämäntilanne tahansa, niin hänen henkinen kehityksensä on otettava huomioon. Eli itse luokittelisin vielä 16 v lapseksi, koska monia parisuhteissa tarvittavia tunteita/ taitoja on vasta kypsymässä. Nyt moni ottaa herneen nenään, mutta luonto on ajatellut näin, että pitkällä kypsymisajalla on etunsa.
Itselläni on täysin samanlainen ikäero omaan mieheeni.
Aloimme seurustelemaan kun olin 16 ja hän 23. Täytin kylläkin muutaman kuukauden päsätä 17, mutta eipä se tähän asiaan kuulu. Olihan siinä tiettyjä erilaisuuksia (arvot, kokemukset yms.) Mutta kyllä se rakkaus siitä sitten leimahti oikein kunnolla käyntiin. Tietysti noin nuorena alkanut suhde vaatii kaksi melkeinpä samalla tasolla olevaa ihmistä. Olimme molemmat (jopa minä, vaikka nuori olinkin) kokeneet elämässämme aika pahoja asioita, minua ne olivat kasvattaneet ja vahvistaneet ihmisenä. Itse olin kyllä aina seurustellut vanhempien miehien kanssa ja toimeen tultiin paremmin kuin omaikäisteni.
Nyt olemma sitten avoliitossa ja ensimmäinen lapsi tulee tuossa kolmen kuukauden päästä.
Eli mikään ei ole mahdotonta. Eihän tietysti jokainen suurella ikäerolla varustettu suhde kestä, mutta meillä kesti (tai on ainakin tähän asti kestänyt)
Sen vielä sanon, että jos olet noilla ikäeroilla seurustelemassa, niin vaikeuksia tulee ja niitä tulee enemmän kuin omaikäisien kanssa. Arvoista tulaan tappelemaan. Ei ehkä ihan heti, mutta siinä vaiheessa kun täytät 18, miehesi on 25. HÄn ei enää ole niin kiinnostunut elämään sellaista elämää mitä 18 vuotias haluaa, eli käydä baareissa ja elää omaa vapauttaan.
Tässä tilanteessa on pienempi ikäero parempi, koska toinen haluaa olla nuori, toinen haluaa perustaa perheen. Molempien joustoillahan tuo tilanne korjaantuu ja tasottuu (en väitä että tälläinen haluan olla nuori-toinen haluaa lapsen draama tapahtuu kaikille, mutta useille)
Mutta kokeile jos sinusta tuntuu siltä. Sitähän ei voi kukaan sanoa että voitteko te olla yhdessä. Itse olin aikoinani sitä mieletä että suuri-ikäero on huono asia, mutta kappas kappas.. Mielipide muuttui kun sen sitten koki.
Täällä on paljon negatiivista palautetta lähes joka asiasta. Asioita puolustelevat ne jotka siitä jotain tietävät, negatiivista ja muuta palautetta tulee ihmisiltä jotka ennakkoluuloillansa yrittävät päteä. Tietysti nekin sanonat negatiivisesti jotka ovat asian kokeneet ja huonoksi todenneet.
Mutta onnea teille jos seurustelemaan olette ry´htymässä. Tuskin kuitenkaan ihan muuten vaan tälläistä täältä kyselet :)
Ei todellakaan, kohta oot itekki jo täysikänen
itse olen 17 ja poikaystäväni 21..
minusta se aluksi tuntui aivan mahdottomalta.
vähän häpeilinkin..että mitä ne mun vanhemmat sitten ajattelisivat:/
mutta tuo nyt on pikksen liian suuri ero.
mutta kyllä sen miehen aina itseään vanhempi pitää olla jos on nuorempi niin minusta se on kyllä säälittävää.
että EI ole liian suuri jos teidänmielestä se on ok!
Noh.. Toisaalta onhan tuo aika ikäero, mutta voihan se toimiakkin.. Itse olen 17 ja poikaystäväni 22, ja hyvin on mennyt.. =)
sun pitää se ihan ite miettii et toimisko se ja mun mielestä sitä ei voi tietää ketään muu kuin sinä itse.se riippuu ihan ihmistä. sehän ihan todistettu että pojan kehittyy paljon hitaammin kuin tytöt. tiedän kyllä monia tyttöjä jotka seurustelevat monta vuotta vanhempien jätkien kanssa.
itse olin 15 kun aloin seurustella viisi vuotta vanhemman pojan kanssa ja nyt ollaan oltu jo kaksi vuotta eikä mitään ongelmia.
mun sisko 15 ja sen exä 22 eli myös 7 vuotta eroa. Olihan ne ihan onnellisia ja yhessä 7 kuukautta. Eron syy lähinnä se että äiti ei millää hyväksyny koko jätkää ja uhkas soittaa aina poliisit kun siskoo ei näkynu 22.00 kotona. Tuli 4 minaa myöhässä niin kännykkä loppu illaksi pois.
Hänen nykynen 16 ja ei mitää väliä vaikka tulis 00.00 kotii. Kieltämättä isko on nytten paljon onnellisempi.