kirjoitin yöllä sen
menetyksen mailipylvään
viimeisen jäähyväisen
merkitsemään elämäni alkua
haparoivien askelten ottoa
ilman sinua, minussa
päätin antaa sinun mennä
poistua minusta
sitomatta sinua
enää ikävöinnilläni
näkymättömillä köysilläni
sillä sinä olit poissa
jo aikaisemmin
olen surullinen tänään
silti päättäväinen
en sido enää itseäni
niihin unelmiin
aika jatkaa matkaa
syntymättömiin haaveisiin
sinä olet minussa aina
soit kaikuna sanoissani
olet heijastuksena silmissäni
näkymätön arpi sieluni iholla
mutta minä en tahdo kaivata
en tahdo ajatella
enää sinua
menetyksen mailipylvään
viimeisen jäähyväisen
merkitsemään elämäni alkua
haparoivien askelten ottoa
ilman sinua, minussa
päätin antaa sinun mennä
poistua minusta
sitomatta sinua
enää ikävöinnilläni
näkymättömillä köysilläni
sillä sinä olit poissa
jo aikaisemmin
olen surullinen tänään
silti päättäväinen
en sido enää itseäni
niihin unelmiin
aika jatkaa matkaa
syntymättömiin haaveisiin
sinä olet minussa aina
soit kaikuna sanoissani
olet heijastuksena silmissäni
näkymätön arpi sieluni iholla
mutta minä en tahdo kaivata
en tahdo ajatella
enää sinua
Vastaukset 11
Vanhimmat
hallittavissa, maapallon täyttäisi ihmisten autius. Kärpäsetkin parittelevat.
tunteita en voi hallita, täysin ainakaan.
mutta voin päättää kenkieni suunnan.
pakko lopettaa, pidetään vain pieni paussi?
lopettaa.
nyt.
miksi laittaa itsensä
ikuiseen odotustilaan
pitkittää kärsimystään
viillellä itseään turhaan
kun toinen on jo mennyt?
kun tarina on lopussa
sen toisen mielessä
miksi jäädä kaipaamaan
jäädä enää miettimään
kun ei se mitään auta?
en jaksa vuodattaa
sieluani ahneeseen hiekkaan
joka mitään ei anna
mutta kaiken ottaa
turhaa on autiuteen huutaa
minulla oli elämä
tahdon sen takaisin.
muualla kuin ehkä netissä?
toukokuisessa illassa
sylissä rauhaisassa
suloisessa naurussa
en kuullut kaikuja
pian tulevasta
loppu oli alkanut
hiljaa hiipinyt
mieleen sen toisen
haavoittuneen
ei ollut rohkeutta
rakkauden pelkurilla,
tiputtaa minua taivaastani
katsoen silmiini
sanoja bittiavaruudessa
viiltämässä sielua
ei ollut rohkeutta
kertoa totuutta
vaikka niin sovittiin
ei ollut hän valmis
vielä sitoutumaan
miksei sanonut suoraan
ettei minua tahtonutkaan
koskaan en pyytänyt
muuta kuin rakkautta
en yrittänyt häntä sitoa
totuuden olisin kestänyt
paremmin
minä en ole valmis
enää odottamaan
sitä mitä ei tule
koskaan
Voiko enempää pyytää!!! Mutta jos tarkoitit, ettet pyytänyt kuin sänkyseuraa, niin ymmärtää paremmin. Eikä jaksa kiinnostaa testosteroiden hyrrääminen tänä päivänä.
saa rakkautta pyytää
kun ei vaadi, eikä oleta
saa rakkautta toivoa
kun ei käske toista
rakkautta saa pyytää
eri asia saako
pyytämäänsä rakkautta
sitä en saanut
en tainnut olla hänelle
se rakkaus oikea
vaikka minulle
sen kauniin hetken
oikealta tuntuikin
sänkyseurakseen, niin
olisin antautunut
mielelläni olisin
kaiken antanut
kaikki oli avoinna
tuon miehen ottaa
mutta hän ei tahtonut
ei kai voinut
päästää irti menneisyydestä
ei voinut tuntea
toivomallani tavalla
turha enää surra
läikkynyttä maitoa
-pieni punapää-
on vaikea irroittaa menneestä - pitää kiinni turhaan, mutta teet oikein kun irroitat otteesi ja katsot mitä huominen tuo tullessaan.
Elämässä on tasaista, vastamäkeä sekä myötämäkeä - valitettavan usein se vastamäki aina edessä, mutta niistä selviää.
toki tiedän, että tuskaa on varmasti matkalleni kylvetty vielä paljon... ja niitä hetkiä kun rakkauden aaveet hiipivät takaisin. ei ole helppoa päästää irti siitä, hänestä, joka merkitsi niin paljon.
mutta näen sen niin, ettei minulla ole vaihtoehtoja. ikävästä on tullut liian hallitseva elementti elämässäni ja siksi haluankin elämäni takaisin. ehkä, joskus vielä, ehkä ei. mutta sillä välin on elettävä.