Se olisi täysiaikainen,
kaunis rakkauslapsi.
Se ei saanut elää,
sinä päädyit aborttiin.
Nainen päättää lopulta
elämästä ja kuolemasta:
Peukalo ylös - saa elää,
peukalo alas - kuolkoon!
Ajattelen tänään sitä,
sinua hiukan vähemmän
kuin kuukausi sitten.
Entä vuoden päästä?
kaunis rakkauslapsi.
Se ei saanut elää,
sinä päädyit aborttiin.
Nainen päättää lopulta
elämästä ja kuolemasta:
Peukalo ylös - saa elää,
peukalo alas - kuolkoon!
Ajattelen tänään sitä,
sinua hiukan vähemmän
kuin kuukausi sitten.
Entä vuoden päästä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vahvaa tekstiä Lekart, tämä runosi
taitaa olla elämästäsi.
Rakkauden lapsi,
ei elää saanut,
hänet riistettiin
äidin sydämen alta.
Elämästä päätettiin
hänen puolestaan,
ei elämää hänelle suotu.
Äidin päätös,
äidin tuskaa -
isän suurtakin suurempi
tuska ja menetys.
Tänään se sattuu vähemmän,
kuin vielä kuukausi sitten.
Vuoden päästäkin se sattuu,
lapsi syntymätön isän
sydämeen.
Mutta tuska ja kipu lientyy,
elämä silottaa.
Voimia sinulle, jos tämä oli
tosi tarina.
Rakkautta elämääsi, lämmin
halaus ja aurinkoa päivääsi.
t. Rellu
Ehkä minulla on liikaa taipumusta symboliikkaan. Kuitenkin, jokainen rakkaansa, rakkauden, menettänyt tietää mitä tarkoitan. Kipua, kärsimystä toivottomuutta, unelmien katoamista tuhkaksi aivan kuten lapsen kuolemassa, kun se tapahtuu äkkiä leikaten kuin lapsen poisto odottavan naisen ruumiista.
- Muuten, olen sitä mieltä, ettei runoja pitäisi selittää, mutta tämän kerran.
olen samaa mieltä kanssasi, ettei pitäisi
selittää, mutta jos sille tuntuu olevan
tarve,niin miksikä ei.
Itse olen symboliikkaan taipuvainen myös,
ja suututtaa itse asiassa sekin, että
olen sata kertaa päättänyt lopettaa
tänne runoilemisen,ihmiset on kyllästy-
neet jo runoihini, mutta en vaan saa
otettua itseäni niskasta kiinni - pitäis
kai laittaa joku esto, etten pääsisi
koko tälle sivustolle.
Mutta, sitten en pääsisi sinunkaan
runojasi lukemaan, joten antaapi olla
vaan vapaus.
Laitoin edelliseen runoosikin vielä lisä-
kommentin, muttet ollut enää käynyt
siellä,niin toistan uudelleen sanomani,
suurin piirtein, kuten sen silloin laitoin;
olen aina ollut mieltynyt teksteihisi,
sanonutkin sen ja sanon vastakin, niin
kauan kuin runojasi tänne tuot ja niin
kauan, kuin pihisee henki, ja täällä
käyn.
Tuo, mitä kommenttiisi laitoit, sekin
kosketti minua, osaat kirjoittaa niin
että aina minussa joku solu liikahtaa,
kun luen tekstejäsi.
Nyt on sellainen mielialakin vielä, että
voisin painua maan rakoon, pihistä
siellä, eikä kukaan kuulisi levottomuut-
tani ja tuskaani.
Mutta, hymyä päivääsi Lekart edelleen,
ja kiitos :D
Abortti oli helpompi ratkaisu, kuin yksinhuoltajana vammaisen lapsen kanssa.