Olen huomannut, että nykyään kun olen yksinäinen niin tunnen kateutta ja suurta vihaa vanhoja ystäviäni kohtaan. Jos vanhan ystäväni nykyinen kihlattu kuolisi olisin luultavasti onnesta soikeana. Tuo vanha ystäväni on ruskean kielen omaava itsekäs, pojannäköinen teeskentelijä joka ei ansaitse mitään hyvää. Mikä siinä onkin että teeskentelevät, epäaidot ihmiset omaavat paljon ystäviä?
Toinen ystäväni jota joskus harvoin näenkin ärsyttää minua suunnattomasti. Eikö hänellä ole koskaan mikään huonosti? Vanhemmat maksavat hänen koko elämänsä, ei tarvitse itse tehdä mitään. Siksi hän kai onkin niin tyhmä ja naivi.
Haistakoon PASKA.
Toinen ystäväni jota joskus harvoin näenkin ärsyttää minua suunnattomasti. Eikö hänellä ole koskaan mikään huonosti? Vanhemmat maksavat hänen koko elämänsä, ei tarvitse itse tehdä mitään. Siksi hän kai onkin niin tyhmä ja naivi.
Haistakoon PASKA.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itsekkin huomannut, että olen niin hiton katkera ja katellinen, että oikein ottaa päähän. Silloin kun itsellä on asiat on hyvin niin silloin olen itse saanut kokoea kateutta ja se tuntuu myöskin pahalta. Mistä ihmeestä se silloin kun itsellä on huono olo niin tulee se hiton kateus pintaan, sitä minä oon yrittäny usein miettiä ja vaikka kuinka koettais aatella, että asiat on kuitenkin kohtalaisen hyvin, niin on vaikea hyväksyä toisten onnellisuutta. Kun kuitenkin kaikilla ihmisillä on ne omat ongelmansa, mutta omat tuntuvat aina niin kovin suurilta.
Se, että itse ilmaiset vihaa ja kateutta on tietysti sitä "aitoutta". Mutta monikaan ihminen ei viihdy pitkään tuollaisen aitouden lähettyvillä. Jos taas yrität salata sen, tuskin sekään onnistuu. Siinä mielessä ikävä kierre sinulla.
Ehkä et ole kohdannut ihan itsellesi sopivia ihmisiä, jos noin kerta olisit "onnesta soikeana", jos jollekin sattuisi jotakin pahaa.
Ei voi mitään, tulee tosi vastenmielinen kuva sinusta. Tämä ihan aitona palautteena.
Tuskinpa ne ystäväsi tuosta mihinkään tulevat muuttumaan. Ärsytät vain itseäsi jos ajattelet heitä liikaa. Hanki siis parempaa seuraa.
ja vähemmän kateutta. Kateellisen ihmisen oma naama on harvoin miellyttävää katseltavaa. He ovat niin itsekeskeisiä, etteivät tajua miten vähän antavat toisille. Myrkyllisen naamansa ja pahan olonsa, siinä kaikki.
Kannattaisi tehdä jotakin niille asioille, mitä muissa kadehtii. Auttaisi yksinäisyyteenkin, ajan kanssa.
Minusta tuntuu, että kateus riippuu ihmisestä. Minä ainakin olen huomannut, että olen esim. menestyksestä kateellinen minulle ilkeille ihmisille, mutta tosi rakkaiden ja tärkeiden ihmisten menestyksestä olen onnellinen ja YLPEÄ, aivan kuin olisin itsekin menestynyt. :) Siis pitää vaan löytää niitä rakkaita ystäviä.
En minä sitä kateuttani ja vihaani mitenkään heille näytä, en edes näe heitä usein. Toista en ole nähnyt pian kahteen vuoteen. Minua ei myöskään kiinnosta paskan vertaa jos jollekin tulee minusta vastenmielinen kuva tämän perusteella, en teitä tunne. Ei sellainen teeskentelijänarttu mitään ansaitse.
... "kiva" vastaus. Kerroin oman mielipiteeni ja sinä, aloittaja, vastaat halveksimalla ja ilkeilyllä. Enhän minä edes sanonut mitään, että sinusta tulisi vastenmielinen kuva tms. ??
Sillä mitään väliä millainen kuva netissä tulee. Tosielämässä noin voimakas kateus ilmenee usein piikittelynä ja muutenkin tosi negatiivisena ja nokkivana asenteena, minkä vastenmielisyyttä henkilöt itse eivät vaikuta tiedostavan.
Siitä olen samaa mieltä xxxxx:n kanssa, että rakkaiden ihmisten menestyksestä on iloinen ja ylpeä. Vihan voi vihata pois, mutta muutoin ei kannata tuhlata aikaa "teeskentelijänarttuihin".
Ei se sinulle ollutkaan.