Onko tietoa osastopaikasta saatu?
Äiti-kertaa-kolme-Osastopaikkaa?
Mi@
181711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei ole kuulunut.
En tiedä, saiko somaattisesta
puolesta vastaava lääkäri
ketään kiinni ennen kokousta,
yritti kyllä ma ja ti.
Soittopyyntöihin ei ainakaan
vielä vastattu. Vähän hankala
aloittaa kasiluokka, kun ei
tiedä mitä sopii mihinkin suuntaan.
Hermot koetuksella!
ja kärsivällisyys palkittiin:
osastopaikka saatiin!
Tytölle se on tietysti aivan
kamala uutinen,itkeskelee
vain, mutta lottovoittohan
tämä on!
Toivon hartaasti, että
hän ottaa avun vastaan avoimesti
ja voin jonkun ajan kuluttua kertoa
hyviä uutisia!
Olet kylla ihan loisto aiti kun jaksat noin tyttaresi asioita laittaa kuntoon ja jaksat iloita asioista.. Se ei ole varmasti mitaan kovinkaan helppoa olla toisen tukena..
Mutta tsemppia ja jaksamisia itsellesi!!
Toi on kultaakin arvokkaampaa tyota.
kauniista sanoista =)
Viime yö meni silti itkiessä,
niin hullulta kun se kuulostaakin!
Helpotuksen itkua, mutta samalla
haikeaa vollotusta, kun lapsi
"joutuu" pois kotoa ties miten
pitkäksi aikaa ja pelonsekaista
rääkymistä, että onkohan koko
paikasta apua! Pitäisi vähän lätkiä
itseään, että ajatus kirkastuisi ja
lopettaisi menemisen asioiden edelle!
Mutta minkäs sitä ajatuksilleen
mahtaa!
Ihanaa loppu kesää sinulle!
Hienoja uutisia! Onneksi olkoon : )
Älä suotta mene asioiden edelle (kuten itsekin totesit) keskity vain ajatukseen, "tämä on parasta, mitä juuri tällä hetkellä voi tapahtua" ... ja ajattelepa miten paljon tuokin jo on!
Täällä palstalla meitä on monia, jotka jaksamme kulkea mukana päivän kerrallaan.
että juuri te, kärsivällisesti
päivä kerrallaan kulkevat,
olette kaikista maltillisimmat
ja eniten kovilla olevat
ihmiset! Kiitos,
että jaksatte tsemittää!
Se on niin sanoinkuvaamattoman
arvokasta! Jään ikuiseen
kiitollisuuden velkaan joka
kerta, kun palstalla käyn!
Ihan ymmarrettavaa! se on varmasti kauheeta kun oma lapsi joutuu lahtemaan pois kotoa..osastolle tuntemattomien ihmisten hoivattavaksi. Niin ettei itse saa kotona katsella hanta paivasta toiseen eika "passata" hanta.Mielsani hoidossa on kuitenkin erittain tarkeassa osassa henkinen tuki joten voit antaa kuitenkin parasta mahdollista tukea hanelle. Osastolla olo - se on luultavasti vain valiaikaista, ja hanta tahdotaan auttaa siella ammattitaitoisten ihmisten voimin, kuten jo itsekin totesit..Toivotaan etta hoito auttaa ( vaikka se ei helppoa ole tyttarellesi eika itsellesikaan etenkin kun "parantuminen" voi vieda vuosia..Mutta koska anoreksia on varhaisessa vaiheessa havaittu niin yleensa paranemiselle on paremmat ja nopeammmat ennusteet. Kiitos siita sinulle:)
tiesit kylla varmaan jo ylla mainitut asiat suurimmaksi osin..
Siispa toivotaan etta TYTTARESI VOISI PALATA ENTISTA PAREMPI KUNTOISENA KOTIIN!!
Samoin ihanaa loppu kesan jatkoa sinulle !!!
OOT TOSI MAHTAVA AITI JA IHMINEN muutenkin sinulla on vaikeissakin olosuhteissa positiivisuutta ,mika on hyva.pida kiinni siita. jaksamisia sinulle ja tyttarellesi.
että tyttäresi sai osastopaikan. toivottavasti hän paranee :D
hyviä jatkoja teille molemmille.
osaa ottaa vastaan kauniita
sanojasi! En varmasti ole sen
mahtavampi äiti kuin kukaan
tilanteessa, jossa oma lapsi
tarvitsee kaiken tuen!
Silti otan kiitollisena
kannustuksesi vastaan:
sinä, kuten moni muu
tällä palstalla, olet
mahtava ihminen, jolla
riittää positiivista sanomista
ja tsemittämistä!Kiitos siitä!
Hali!
myötäelämisestä!
Nyt vain nokka kohti
uusia tuulia, toivottavasti
myötätuulta riittää!
että tyttäresi lopultakin sai osastopaikan, vaikka pitkään joutuikin sitä odottamaan. Olen todella iloinen sinun ja tyttäresi puolesta. Toivon kovasti, että tyttäresi rupeaa osastohoidon myötä vähitellen parantumaan ja kaikki vielä kääntyy paremmaksi. Hyvää loppukesää sinulle ja voimia tästä kamalasta sairaudesta selviytymiseen!
Kiitos jälleen kannustavasta
viestistäsi =)
Toivon todella, että osastopaikasta
on apua, vaikka tätä palstaa
lukiessani olen todennut,
ettei sekään kaikkia auta!
Mutta yritän olla menemättä
asioiden edelle!
Huomenna on osastolle meno edessä
ja meitä kaikkia jännittää!
En meinaa päästä tytön kanssa
yhteisymmärrykseen, mitä pakata
mukaan,mutta sinnehän voi sitten
pikkuhiljaa viedä kaikkea tarpeellista.
Itse pääsen takaisin työhöni kouluun
ja luulen sen tekevän hyvää, ei ainakaan
jää niin paljon aikaa ajatella
omaa tilannetta ja kaivata lastansa.
Oo mikä dramatikko! Mutta silti...
Ihanaa kulla että vihdoin saitte osastopaikan.Toivon että sitten alkaa pikkuhiljaa tapahtua tytön päässä jotakin..kun huomaa että on sairautensa takia joutunut pois kotoa, vaikkakin vain tilapäisesti. Ehkä alkaa ajatella itsekin että on sairas.
Tsemppiä edelleen!
Ajattelin juuri samoin,
että ehkä välimatka tekee
hyvää! Ollaan oltu kuin
paita ja peppu koko kevät,
ihan niin paljon, että tyttö
itsekin totesi olevansa ihan
yliriippuvainen minusta!
Juuri tuota tajuamista,että
on SAIRAS,odotan kuin nousevaa
kuuta! Taas oli paino pudonnut,
kun käytiin punnituksessa tänään,
hemoglobiini matala ja elintoiminnot
kovilla, joten kreivin aikaan
alkaa intensiivi hoito!
Kamalaa ja ihanaa yhtä aikaa!
mitkä on tyttärenne mitat tällä hetkellä? onko hän edelleen omasta mielestään täysin terve? eikö hän edes siitä sitä ymmärrä kun valvot syömistä yms? oletko kuvannut häntä, esim. öisin ettei voi laittaa vastaan?? hyviä jatkoja!! :)
on matala, painoindeksi vähän yli 13.
Ja täysin terve on mielestään.
En ole kuvannut,olen sitä ajatellut,
mutta kyllä se oma kuva
vääristyy myös valokuvassa,
kuten peilissäkin, jos on
vääristyäkseen.
En tiedä, palveleeko se ketään,
että kuvaisi esim. sitä päivää
varten, kun hän paranee: ei ehkä
ole hyväksi katsoa liikaa menneisyyteen
sitten joskus, kun asiat ovat
paremmin...?!
Kuvasta voi ehkä kuitenkin olla apua.. Ystäväni sairastui vuosia sitten anoreksiaan, luokkakuvasta hän tajusi miten luurangolta näyttää, hänellä oli kuvassa vielä hirveästi päällä (mm. toppaliivi) ja silti kasvot olivat sinertävät koska hänellä oli niin kylmä. Siitä oli kyllä vielä pitkä matka paranemiseen , mutta jälkeenpäin hän on ainakin puhunut siitä kuinka auttoi valokuvasta nähdä miltä näyttää.. Kaikkeaa kai kannattaa yrittää, eihän niitä kuvia ole sitten pakko säilyttää sitten kun paraneminen lähtee hyvin käyntiin, jos siltä tuntuu..
Mutta kaikkea hyvää teille!
kyllä mekin olemme kuvia ottaneet,
mutta hän näyttää niissä paremmalta
kuin luonnossa! Sitähän sanotaankin,
että valokuva lisää 7 kg, mene ja
tiedä, onko totta, muttei niistä
kuvista tyttäreni ainakaan ole
"säikähtänyt"!
Kiitos silti vinkistä!
Toivotaan, että osasto-olosta
on apua!