kaikenlaista.
Kun aika pitkän aikaa ihastuin häneen, oli se tunne jotain täysin käsittämätöntä mitä tunsin.
Välillä tuntui kuin sekoaisi ja yritin olla oma tavallinen itseni. Luulen kuitenkin, että tuttuni huomasivat muutoksen minussa. En kenellekään kertonut, vaikka olisin halunnut (tilanne oli sellainen). Hänkin varmaan huomasi, vaikkei koskaan sanonut ja luulen hänenkin olleen ainakin kiinnostunut jollain tasolla.
Nyt kun aikaa on kulunut huomaan rauhoittuneeni ja en enää hehku pilvissä, vaikka edelleen hänestä pidänkin. Joskus näköjään vain tapaa ihmisen, joka säväyttää kertaheitolla. Onneksi en kuitenkaan täysin nolannut itseäni. Tiedän nyt ainakin millaista ihastuminen parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla. Niin kamalan, hirvittävän ihanaa.
Nauttikaa ihmiset siitä tunteesta kuitenkin, mutta pitäkää järki kuitenkin samalla siellä päässänne.
Mikähän oli tän purkauksen tarkoitus...?
Vastaus: En tiedä, kertoisko joku.
Kun aika pitkän aikaa ihastuin häneen, oli se tunne jotain täysin käsittämätöntä mitä tunsin.
Välillä tuntui kuin sekoaisi ja yritin olla oma tavallinen itseni. Luulen kuitenkin, että tuttuni huomasivat muutoksen minussa. En kenellekään kertonut, vaikka olisin halunnut (tilanne oli sellainen). Hänkin varmaan huomasi, vaikkei koskaan sanonut ja luulen hänenkin olleen ainakin kiinnostunut jollain tasolla.
Nyt kun aikaa on kulunut huomaan rauhoittuneeni ja en enää hehku pilvissä, vaikka edelleen hänestä pidänkin. Joskus näköjään vain tapaa ihmisen, joka säväyttää kertaheitolla. Onneksi en kuitenkaan täysin nolannut itseäni. Tiedän nyt ainakin millaista ihastuminen parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla. Niin kamalan, hirvittävän ihanaa.
Nauttikaa ihmiset siitä tunteesta kuitenkin, mutta pitäkää järki kuitenkin samalla siellä päässänne.
Mikähän oli tän purkauksen tarkoitus...?
Vastaus: En tiedä, kertoisko joku.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ekkäpä vaan se on sitä henkilökemiaa,jota vain on joittenkin ihmisten välillä.Jotkut ihmiset
vaan kohtaa samalla tasolla.Uskon että se on aika
usein molemminpuoleista ,jos se todella tuntuu tuolla sydäntasolla.
jotain sellaista henkilökemiaa. En ole koskaan kenenkään kanssa kohdannut sellaista tunnetta mikä sisälläni riehui. Jotain mille ei kykene sanomaan ei. Tuntui välillä kuin koko maailma ympärillä olisi kadonnut kun katseemme kohtasi.
Pakko vieläkin ihmetellä..
Ne on niitä hetkiä jolloin tuntuu että aika
pysähtyisi,uskomaton tunne kun hetki on ohi.
Niitä hetkiä ei ole (ELÄMÄSSÄ KOVIN USEIN NAUTI SIITÄ.)Siitähän se alkaa se kaipaus.
järki päässä jos kaksi ihmistä pitää toisistaan? Eikö ne "soidinmenot" ole niitä parhaita hetkiä elämässä?
kirjoittaa puolestani :) ihan täysin sanasta sanaan!
Vastaus: jakaa sama kokemus jonkun kanssa.
Päätin vielä aikani asiaa kestettyäni kertoa hänelle siitä, mutta asia kuitattiin nopeasti. Välillä myöhemmin on nolottanut, kun olen kuvitellut hänen puhuneen asiaa eteenpäin. Toisaalta kiva kun otin puheeksi. Silti vieläkin on sellainen olo, että jutun olisi pitänyt mennä eri tavalla. Vaikka tavallaan sain pakit, tunne ei hävinnyt. Kuvittelen, että me kuuluttaisiin yhteen. Ehkä edellisessä elämässä. Tuntuu, että voimakkaammin ihastumista ei ole mahdollisuus kokea. Miten katse voikin villtää. Samassa tilassa ollessa kaikki muu katosi ympäriltä ja hallinta omasta käytöksestä katosi. Siinä oli jotain jumalallista". Tuntui, kuin tunne olisi ollut molemminpuolinen. Ikinä en lakkaa ajattelemasta häntä.
sen minkä olen itse päässäni kehitellyt.
ITse tapasin myös ihmisen jonka lähellä kaikki vain pysähtyi. Oli oli turvallinen iloinen ja samalla niin surullinen, koska tiesin etten häntä kai voi saavuttaa. Tunne oli jotenkin niin täydellinen ja niin kaunis ja surullinen, mutta uskon kummallakin tunteen olevan samanainen. Samalla voin todeta ettei kumpikaan halua menettää kasvoja tai niin sanotusti nolata itseään... Se jääköön ikuiseksi arvaukseksi...
Lisättäköön loppuun luulen että joskus kohtaa vaan sen niin sanotun oikean.... Ihmiset vain voivat itse vaikuttaa mitä sen kanssa tehdä :)
tiedä. En minä tiedä,, ainakaan. Itselleni kun kävi samankaltainen tapahtuma, vietin varmaan onnellisinta aikaa koko elämässäni ne muutamat päivät, viikot,... mitä se kesti. Sääli vaab se pilvien hehku katosi aikalailla kokonaan.... sitten. Onneks täällä hehkuu vaikka mitä muutakin.
Hänet nähdessäni maailma tuntuu paremmalle paikalle. Hänellä on edelleen kummallinen vaikutus minuun. Tunnen niin paljon ja hän ihan selvästi on tajunnut kaiken. Auts, nolottaa.
nainen vai mies ja mistä päin? Miksi se on muka niin noloa? Eikö hän tunne samoin?
nooh, kait sen voi sanoa...mies on.