Vihaan itseäni tällä hetkellä, koska olen päästänyt itseni tällaiseen kuntoon. En mahdu vanhoihin vaatteisiini, eikä minulla ole tällä hetkellä edes varaa ostaa uusia vaatteita.
Olen ollut lohtusyöjä koko ikäni, reagoinut kaikkiin tunnetiloihin ahtamalla hirveän määrän ruokaa kupuuni. Olen ollut normaalipainoinen/hoikka ainoastaan yläasteella ja lukiossa (173/60), lapsena olin lihava ja nyt taas ylipainoinen.
Mutta, nyt 26-vuotiaana olen alkanut kyetä käsittelemään tätä ongelmaani kunnolla ja saatan jopa päästä voitolle tästä jossain vaiheessa. Olen käynyt terapiassa viimeiset viisi vuotta, ja olen selättänyt aika monet muut elämääni liittyvät ongelmat. Nyt alkaa tuntua siltä, että voisin selättää tämänkin.
Inhoan tällä hetkellä enää itsessäni pelkästään läskejäni. millainen ihminen minusta tuleekaan kun alan taas ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen elää terveemmin!!!
Olen ollut lohtusyöjä koko ikäni, reagoinut kaikkiin tunnetiloihin ahtamalla hirveän määrän ruokaa kupuuni. Olen ollut normaalipainoinen/hoikka ainoastaan yläasteella ja lukiossa (173/60), lapsena olin lihava ja nyt taas ylipainoinen.
Mutta, nyt 26-vuotiaana olen alkanut kyetä käsittelemään tätä ongelmaani kunnolla ja saatan jopa päästä voitolle tästä jossain vaiheessa. Olen käynyt terapiassa viimeiset viisi vuotta, ja olen selättänyt aika monet muut elämääni liittyvät ongelmat. Nyt alkaa tuntua siltä, että voisin selättää tämänkin.
Inhoan tällä hetkellä enää itsessäni pelkästään läskejäni. millainen ihminen minusta tuleekaan kun alan taas ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen elää terveemmin!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vertaapas kirjoituksesi aloitus- ja lopetusrepliikkiä.
"Vihaan itseäni tällä hetkellä, koska olen päästänyt itseni tällaiseen kuntoon."
"Inhoan tällä hetkellä enää itsessäni pelkästään läskejäni."
Kumpaa sinä oikeasti vihaat? Niitä läskejä vai nimenomaan itseäsi? En halua viilata pilkkua, mutta sillä on huomattava merkitys tervehtymisesi kannalta. Läskien vihaaminen johtaa tekoihin niiden poistamiseksi, mutta itsensä vihaaminen ei johda mihinkään. Mikäli vihaat vain läskejäsi, ei pieni repsahdus kaada maailmaasi, mutta jos vihaat itseäsi pieni repsahdus on itsellesi taas merkki "huonosta sinusta" ja repsahduksesta ja itseinhosta voi tulla pysyvää.
Vihaan läskejäni, en itseäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tämän vuoden aikana kyennyt tajuamaan miksi olen tässä kunnossa ja mitkä asiat ovat siihen johtaneet. Olen myös tajunnut että asialle on tehtävissä jotain, pääasiassa sen takia etten enää koko ajan inhoa itseäni.Mutta ällöttää tämä suojaava rasvakerros kehoni ympärillä:-P En enää tarvitse tätä panssaria.
Hienoa, juuri tuota ajoinkin takaa. Onnea matkaan!
Kiitos! Helppoa tämä ei tule olemaan. Uskoisin että monet "säilyvät" pulskina, koska eivät arvosta itseään ja omaa terveyttään tarpeeksi huolehtiakseen itsestään. Uskoisin että suurin osa tosiläskeistä kärsii todella huonosta itsetunnosta, mikä taas johtaa syömiseen->lihomiseen->itseinhoon->syömiseen->lihomiseen->itseinhoon.
suuri osa tämänkin palstan porukasta hokee sitä "rakasta itseäsi sellaisena kuin olet".vaikka todellisuudessa itseänsä voi rakastaa vaikka vihaisi läskejänsä.kukaan ei ansaitse olla läski.kenenkään ihmisen minäkuva ei saisi olla lihava.ymmärrän että se on vaikeaa jos on lapsesta saakka ollut ylipainoinen.jokaisen lihavan sisällä asuu kaunotar/komistus.ei ole mitään syytä hyväksyä itseänsä lihavana.läskejänsä saa siis vihata.voisi sanoa joka läskejään vihaa,se itseään rakastaa. =)
Kirjoitat että kukaan ei ansaitse olla läski. Ajatus on mainio, mutta sana läski ärsyttää. Läski on materiaa, ihminen kaikkinensa on enemmän. Lihava olen koko ikäni ollut ja luulenpa että minäkuvanikin on lihava. Olen silti aina arvostanut ja rakastanut itseäni. Tähän ikään päästyäni voisin sanoa että elämä olisi hukkaan heitetty jos aina olisin vihannut itseäni ja kehittänyt itselleni heikon ja sairaan itsetunnon. Luulen että ne läskit ympärilläni ovat olleet aika kova elämänkoulu minulle. Luonne on kasvanut ja itsekuri kehittynyt. Paljon olen saanut elämässäni ja monta sellaista asiaa joista olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen. Kun katson nyt esim. pitkäaikaisen työkaverini kamppailua vaikeuksiensa kanssa en ole yhtään kade vaikka hän on ollut normaalipainoinen koko ikänsä ja myös monesti sitä korostanut. En vaihtaisi osia kenekään kanssa.
Siellä on gruuppi jossa voi puhua kaikkea ylipainoon liittyvästä ilMan kärpäsiä. Tuossa alla osote:
[email protected]
Tervetuloa!
( ei huumörispitoisille ) heh hehe .....