Oletko niitä,jotka ystävyyden nimissä sietää "mitä vain",jotta ystävyys säilyy?
Vai missä kulkee raja?
Vai missä kulkee raja?
YSTÄVYYS
watcher
19715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
olen yleensä sietänyt lähes kaiken.
Mutta jos tulen petetyksi, ni aika paljon saa toinen tehdä, että ystävyys säilyy.
Elikkä mun rajani kulkee pettämisen tasolla.
pettämisessä se raja minullakin kulkee...
muista ystävänsä "vioista" onkin jo ajan kanssa tullut "sinuiksi" :)....
Riskin otto, luulen,että vain harvoilla on oikea ystävyyttä.
Ihminen on mestari, niissä ystävyys asioissa :)
Aina löytyy parempi ystävä, joillakin se vain vie kauemmin....aikaa, mut se on varmaa uus ystävä löytyy, jolle sitten kerrotaan se vanha ystävyys.
..totta puhelet..vaan olisi se arvokasta saada pitää se ystävyys itsellään johon aika-ammoin solmi tuon ystävyyden....että se kestäisi kaikki elämän muutokset ja paikasta/ajata riippumatta olisi siellä jossain aina tavoitettavissa niin ilossa kuin murheessakin..tuntematta silti olevansa vain varalla..silloin kun tarvitaan..
Sellainen ihminen,joka vuosienkin tapaamisen jälkeen olisi kuin oltaisiin nähty eilen..ei tuomitsisi/arvostelisi
Onkohan kenellekään käynyt niin?taitaa olla haave :(
Monikaan täällä40 ,ei kirjoittele kanssasi ystäviäkö?
Muistelen,että alussa kaikki kirjoittelivat kanssasi.
Ystävyys on antamista ja ottamista. Annan aikaa ystävälleni ja yritän tukea häntä tarvittaessa.
Jos hänen mieltään painaa jokin asia tai toisaalta itse olen samassa tilanteessa, toivoisin edes pientä keskusteluhetkeä tosiystävältä.
Tärkeintä on se ettei ystävä loukkaa minua!
Mutta, jos osaa anteeksi pyytää, useimmiten se on sillä selvä enkä muistele asiaa.
Ennen saatoin olla vähän liiankin sinisilmäinen, mutta onko se niin, että mitä vanhemmaksi tulee, niin kriittisemmäksi ja varovaisemmaksikin.
Eräs "tosiystävyys" päättyi tuossa alkuvuodesta. Jälkeenpäin ajateltuna olen miettinyt, oliko se ystävyyttä lainkaan vai lähinnä yksipuolista hyväksikäyttöä...
Ne kirjoittelevat, jotka ovat kiinnostuneita juttuistani ja minä kirjoittelen sinne mikä minua kiinnostaa.
Se alku oli likaa ja nyt jälejellä....Kiinostavat kirjoitukset!!
Sinun pitäisi käydä muillakin palstoilla katsomassa kirjoituksiani e-mailini.
Sinun pitäisi tietää paremmin.
myötä sitä tutustuu erilaisiin ihmisiin ja toisissa tietty luonteenpiirre tuo mieliimme aikaisemman ihmisen ,jolla oli samanlainen luonne ja tiedämme suurinpiirtein mitä se tuo tullessaan ja pystymme hieman jarruttelemaan kuinka paljon annamme tuon ystävyyden ottaa jalansijaa elämässämme...näin kait sitä jo jotenkin osaa välttää ei mieluisia ihmisiä..tai ei ainakaan päästä liian lähelle
joskus saattaa tämä päänuppi sinne seinään iskeytyä toistamiseen:))
ei välttämättä tarkoita ettei jutut kiinnosta. Joskus ei keksi mitään sanottavaa, nyökkäilee vaan. Enkä osaa sitä nyökkäyshymiötä :))
niin se on.
Nyt en osaa muuta lisätä :)
Se hymiö...hmm... sillä menis niskät poikki...
Kyllä nickillä luettavaa riittää ja kirjoittamista,ei aina vain taida haluta kirjoitella.
Taisi jäädä kahvi jututkin kesken =)
Olut rauhallista aika kauan ja toivottavasti jatkuu.
Kestää kirjoitella Reg: nickilläkin...minulle.
on jotain sellaista jota en ole koskaan voinut sietää.se ehkä tärkeimpänä.milloin ystävyyden voi menettää.
samoin on asioista joita kerron jollekkin ja kuulen niistä takana päin toisen suusta kerrottuna.menettää ystävyyteni..
vaan ihmiset me ollaan erilaisia kuka hyväksyy mitäkin ja on kaikkien frendi. itse vaan valitsen ystäväni tarkkaan ja harkiten:)))
Ehkä en nyt ihan ymmärtänyt kysymystä, mutta minusta se ei ole ystävyyttä jos vaaditaan toiselta sietokykyä :) Äläkä kysy mitä se sitten on.. Riippuvuutta? Hyväksikäyttöä?? Hyväksikäytölle pitää asettaa rajat.
Sen ymmärrän että ihmisillä voi olla vaikeita vaiheita elämässä jolloin se tarvii enemmän ystäviltään. Mutta sehän toimii silloin vastavuoroisesti.
pitkäaikaisen "ystävyyden" laitoin poikki noin vuosi sitten...Yhtäkkiä vaan huomasin,että olin sellainen murheiden kaatopaikka,jonne käytiin tyhjentämässä kaikki asiat,mutta minun murheeni ja juttuni meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
touhua...taitaa jokaisella olla/ollut ainakin yksi tuollainen jossain vaiheessa :(
miten minulla meni niin kauan huomata tämä asia...
Sen tajusin silloin,kun toinen vanhempani kuoli....
loputtomiin ei aurinko paista samalta suunnalta. Yhteydenpidossa voi alkaa olla katkoja :)
jos sen rajoja tai säilyvyyttä on tarve mitata tai epäillä?
Aito ystävyys syntyy yhteisestä naurusta, itkusta ja kaikesta höpönhöpöhöpöstä ja hauskuudesta siltä väliltä... se on vastavuoroista ja pyyteetöntä tai sitten se ei ole ystävyyttä.