Työtön työnhakija, vammainen, erilainen ihminen?
Oletteko huomanneet että olemmeko me 40 ihmiset jotka kuulumme johonkin "erityisryhmään" eriarvoisia vaikkapa työnhakutilanteessa?
Asuntojonossa?
Tai vaikkapa toisten ihmisten silmissä?
Oletteko huomanneet että olemmeko me 40 ihmiset jotka kuulumme johonkin "erityisryhmään" eriarvoisia vaikkapa työnhakutilanteessa?
Asuntojonossa?
Tai vaikkapa toisten ihmisten silmissä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
aina ollut.
Mikä miellyttää katsojassa, se "menee" ensin.
Mut nykyjään se katsoja katsoo sen hyödynkin, toisesta ihmisestä, eikä sen tarvitse olla työ asioita.
Valitettavasti kyllä niin. Olen saman huomannut ja pettynyt suuresti asioidenlaitaan.
iäkäs ihminen kassalla : sama se mitä sille sanoo vai sanooko mitään,kun se ei muutenkaan kuule
keski-ikäinen kassalla: taas köyhä tantta/äijä jolla ei omaa elämää...nopeasti alta pois
nuori aikuinen: luulee olevansa ainoa maailmassa...palvelen kun ehdin
nuori: tuolla tuskin rahaakaan mukana ja jos onkin ei se oikeuksistaan tiedä...hämmennän sitä tuijottamalla ja puhumalla työkaverini kanssa samalla...hui hai
ihminen kassalla iästä riippumatta,mutta jos hienot vaatteet ja voi melkein "haistaa rahan" ..saa jotain toimintaa aikaiseksi toisella puolen
Näin tuntuu käyvän kun seuraa sivusta :(
Omaan kolme ammattitutkintoa, opiskelen koko ajan kieliä aina kun kun työväenopisto aukeaa.
Olen yli n 40v ja hävinnyt työnhakutilanteissa vuodesta 1999 lähtien aina nuoremmille. Jopa niille, joiden koulutus ei ole lähelläkään sitä haettua tai edes alaa vastaavaa.
Niin kauan kun työnantajalla on reksrytoimassa sellaiset henkilöt, jotka asettavat ammattiataidottomina OMAT MIELTYMYKSENSÄ työnantajan edun edelle ja vetoavat siihen, että "he katsovat toisen olevan tehtävään sopivampi kuin toisen", on meidän pakosti nieltävä jatkuva syrjintä.
En usko enää siihen hypoteesiin, että juuri minä olen se huonompi kaikista hakijoista. En enää useiden satojen hakemusten jälkeen.