Varmaan on tätä jo jossain käsiteltykin, mutta en jaksanut lukea kaikkea.
Olen siis täyttämässä 40-vuotta. Ennen tuntui siltä, että eihän iällä ole tosiaankaan mitään merkitystä.. mutta nyt.. yhtäkkiä... mieleeni on noussut monenlaisia ajatuksia.. eihän se kenellekään yllätys ole, että elämä tulee loppumaan, mutta kun se yhtäkkiä jotenkin "läsähtää" vasten kasvoja niin se pistää miettimään.. tosiaankin... täällä ei ollakaan ikuisuuksia ja että elämähän tosiaan loppuuu! ja se saattaa loppua ihan kesken?!
Ennen ajattelin, että tätä ja tota voisin opiskella, mutta nyt yhtäkkiä tajuankin, että en voi noin enää kovin kauaa ajatella.. se täytyy tehdä nyt tai ei koskaan.
Olen aina hokenut, että tee se nyt, kohta se on myöhäistä.. tajuamatta mitä se oikeasti tarkoittaa..
Siis minulla on ikäkriisi.. kriiseille olen aina nauranut paskaset naurut..
Ja nyt.. kun katson itseäni peilistä.. huh.. kauhistun.. mistä ihmeestä nuo rypytkin ovat tulleet.. viimeksi kai katsoin itseäni peilistä 20 vuotta sitten.. hohhoijjaa.. ei yhtään ryppyä, ei ihme, että täti kauneushoitolassa nauroi minulle, kun menin ostamaan ryppyvoidetta... että näin tänään..
Aika vähän noi rypyt kuitenkaan minulle oikeasti merkitsee, enempi se, että elämä oikeasti loppuu.. siis se saattaa loppua kesken, vaikka kuinka ajattelisin, että nyt täytyy tehdä se mitä haluaisin yleensäkin tehdä... hitto sentään... täytyykö tässä alkaa elämään...
tää on tyhmää tilitystä, mutta...
Olen siis täyttämässä 40-vuotta. Ennen tuntui siltä, että eihän iällä ole tosiaankaan mitään merkitystä.. mutta nyt.. yhtäkkiä... mieleeni on noussut monenlaisia ajatuksia.. eihän se kenellekään yllätys ole, että elämä tulee loppumaan, mutta kun se yhtäkkiä jotenkin "läsähtää" vasten kasvoja niin se pistää miettimään.. tosiaankin... täällä ei ollakaan ikuisuuksia ja että elämähän tosiaan loppuuu! ja se saattaa loppua ihan kesken?!
Ennen ajattelin, että tätä ja tota voisin opiskella, mutta nyt yhtäkkiä tajuankin, että en voi noin enää kovin kauaa ajatella.. se täytyy tehdä nyt tai ei koskaan.
Olen aina hokenut, että tee se nyt, kohta se on myöhäistä.. tajuamatta mitä se oikeasti tarkoittaa..
Siis minulla on ikäkriisi.. kriiseille olen aina nauranut paskaset naurut..
Ja nyt.. kun katson itseäni peilistä.. huh.. kauhistun.. mistä ihmeestä nuo rypytkin ovat tulleet.. viimeksi kai katsoin itseäni peilistä 20 vuotta sitten.. hohhoijjaa.. ei yhtään ryppyä, ei ihme, että täti kauneushoitolassa nauroi minulle, kun menin ostamaan ryppyvoidetta... että näin tänään..
Aika vähän noi rypyt kuitenkaan minulle oikeasti merkitsee, enempi se, että elämä oikeasti loppuu.. siis se saattaa loppua kesken, vaikka kuinka ajattelisin, että nyt täytyy tehdä se mitä haluaisin yleensäkin tehdä... hitto sentään... täytyykö tässä alkaa elämään...
tää on tyhmää tilitystä, mutta...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elää sen iän kans jos tykkää itsestänsä oikealla tavalla, se tuo varmuutta elämään.
Vain totuus !!
Ne rypyt ja elämän kolhut tarttuvat "roppaan" niitä ei pidä päästää ajatus mailmaan, synkkyydessä ei ole helppo elää.
Elämästä nauttiminen, ei katso ikää vaan sitä mieltä,nuorekasta :)
Yhtäkkiä vain huomaa,että ei enää ole mikään nuori tyttönen....
Mä huomasin eka kerran valokuvasta,kuinka silmärypyt, sun muut valtaa alaa...kauhee järkytys,kun peili oli ollut mulle paljon kiltempi..:)
näinhän se on.. mukavaa on huomata, että on muitakin kaltaisiani..
enempi minua kuitenkin häiritsee se, että tajuaa elämän loppuvan.. minullekin se tapahtuu, vaikka en haluaisikaan..
eihän se vielä lopu...:) Nyt se vasta alkaa..Oikeestaan voin sanoa,että 40 on loppujen lopuksi kaikkein parhain ikä...ja ajattele,hyvällä mäihällä tulee seuraavat nelkyt vuotta eikä sittenkään ole vasta kuin 80v...
ja siitä eteenpäin, niin varmasti helpottaa. Sitä vain hyväksyy asian ja sillä siisti :D
jokainen päivä ja hetki voi kuitenkin olla se viimeinen. Miksi ihmeessä niin yleinen kuvitelma on että kuolemme vanhuuteen, sitten kun kaikki mielenkiintoinen on koettu. Näitäkin palstoja lukiessa joskus tuntuu ettei elämää voisi turhempaan käyttää. Pilkkuvirheiden käsittelyyn ja toisten moittimiseen. Olen ottanut tavaksi vaikka itsekseni kiittää kaikesta enemmän tai vähemmän positiivisista asioista.
sehän se.. kuvittelemme, että elämme ja kuolemme vanhuuteen ja arvokkaasti..
siis tästä voisinkin aloittaa uuden keskustelun..
eli.. kuinka kuollla arvokkaasti? on se sitten vanhana tai nuorena?
jos vaan pääsemme päättämään? mikä olisi sinun mielestäsi arvokas tapa kuolla?
kaikkihan me vastaamme, että nopeasti jne.. tai ainakin meitä hoidettaisiin hyvin silloin kun olisimme niin huonossa kunnossa ettei itse pääse hoidosota päättämään..
harvoinhan näin käy.. mitäs sitten??
pidä itsestään selvänä sitä,että eläisi sinne vanhuuden päivin,mutta eihän sitä voi murehtimaankaan alkaa...Elämä loppuu kun se loppuu ja se on sitten niin...
meidän on ihan turha varttua että koska meidän elämä loppuu toisilta se loppuu aiemmin ja toisilta myöhemmin. ja kauheinta ois jos tietäis vuoden,kk. ja päivän.
miten sitä osais elää??
vaikka olisi sairas ei lääkärit pysty sanomaan päivää milloin sydän pysähtyy. vaikka usein niin kysytään sama on hoitajat.. nekään ei ole ennustajia.
eletään vaan tätä elämää kukin parhaakseen katsomalla tavalla:))
aikanani,kun olin 15 en voinut kuvitellakaan lukevani kirjaa,jossa pääosan esittäjät olivat kolmissakymmenissä
yli kaksikymppisenä en taas kuvitellut lukevani kirjaa,jossa taas ikähaitari oli neljättäkymmentä
kääk ja nyt olen itse 40 ja risat..
olen liian nuori olemaan vanha :))
40 vuotias nainen on nainen parhaimmillaan. tulet huomaamaan sen.
kriisejä no niitä on meillä jokaisella aina välillä,mutta niistä selviää ajan kanssa..ja lopulta huomaakin sen että eihän se nyt mitään ollukkaan..
vaikka välillä jotkuu asiat tuntuu tosi rankoilta,kohdata.
mut sulla on elämä edessä sun pitää nauttia siitä.
ei ajatella vanhuutta vielä..no hemmetti eihän me 40 vielä mitään kalkkiksia olla.
ollaan vaan nuoruuden kokemuksia rikkaampia.
kuitenkin mä sanon sulle että kyllä sä siitä selviät.ja pian huomaatkin että voi jee kun on hauskaa olla 40 nainen..
älä kuitenkaan lannistu.. sulla on elämää edessä ja takana.
mut muista sä et oo yksin 40 nainen meitä on todella paljon:))
ja ajatelkaas kun ollaan seitsemänkymppisiä, kuinka nuoria ne 40 vuotiaat ovatkaan... :) Aika on suhteellinen käsite.
70 kymppisyyteen on aikaa. melkein 30 vuotta. no sithän meillä on muistoja joita muistella .hyviä ja huonoja muistoja.
Pitäähän se eletty elämä jossain näkyä... jos ei muuten niin rypyissä.. mulle tulee puolvuossataa kohta täyteen... koskaan en oo kokenu mitään ikäkriisiä... vanhuus tulee aikanaan... voi toki olla etten ees vanhaksi eläkkään... sitähän ei kukaan tiedä millo täältä lähtö tulee...
Elän tätä päivää... niinkuin se ois viimeinen.. lapset maailmalla... voin tehä ihan mitä haluun kun kukaan ei oo vaatimassa mitään...