Mulla todettiin kolmisen kuukautta sitten paniikkihäiriö. (Sairaus kylläkin jo paljon vanhempi)Nyt syön cipralexia 15 mg päivässä, olo vähän helpottunut.
Nyt olen alkanut miettimään, että olisiko tällä sairaudella jotakin tekemistä lapsuuteni kanssa. Lapsena elin elämää, jota en toivoisi kenellekkään, varmaankin tuttua monelle..isä juo ja hakkaa äitiä, eli todella paljon väkivaltaa olen joutunut näkemään..millon on ollut mukana puukkoa, millon kirvestä..joitakin hetkiä muistan oikein hyvin..olin melko pieni kun porukat eros..7 vanha..
Onko muilla näitä juttuja? Olen tässä viime aikoina jostain syystä miettinyt todella plajon tätä lapsuusaikaa..ja tavallaan oivaltanut, että jotakin asioita saattaakin olla käsittelemättä...samalla tavalla oivalsin sairastavani paniikkihäiriötä..
Eli haluisin muidenkin tarinoita, ja etenkin selviytymistarinoita, neuvoja..mitä vain (paitsi vittuilua, ei paljon naurata)..nyt olen 24- vuotias tyttönen.
Nyt olen alkanut miettimään, että olisiko tällä sairaudella jotakin tekemistä lapsuuteni kanssa. Lapsena elin elämää, jota en toivoisi kenellekkään, varmaankin tuttua monelle..isä juo ja hakkaa äitiä, eli todella paljon väkivaltaa olen joutunut näkemään..millon on ollut mukana puukkoa, millon kirvestä..joitakin hetkiä muistan oikein hyvin..olin melko pieni kun porukat eros..7 vanha..
Onko muilla näitä juttuja? Olen tässä viime aikoina jostain syystä miettinyt todella plajon tätä lapsuusaikaa..ja tavallaan oivaltanut, että jotakin asioita saattaakin olla käsittelemättä...samalla tavalla oivalsin sairastavani paniikkihäiriötä..
Eli haluisin muidenkin tarinoita, ja etenkin selviytymistarinoita, neuvoja..mitä vain (paitsi vittuilua, ei paljon naurata)..nyt olen 24- vuotias tyttönen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lapsuus on jättänyt jäljet. Jos vanhempi alistaa, siitä seuraa yleensä itsetunnon (tai varmaan siis aina) aleneminen ja lopulta panikointikin. Meillä oli narsistinen isä (tai on vieläkin) ja kaikki me olemme tavalla tai toisella sairaita. Isämme oli pelottava, mutta nyt näen miten heikko hän oikeasti sen uhkailevan kuoren alla on.
Sinun kannattaa lukea kirjoja aiheesta ja seurailla nettikeskusteluja. Löydät varmasti kosolti kohtalotovereita.
Itselläni ja sisarillani meni vuosikaudet isäämme haukkuen ja katkerana. Sitten vaivamme fyysistyivät vähän kypsemmässä iässä, mutta olemme huomanneet, ettei syyttelyt auta. On raakaa, että lapsi kärsii vanhemman mielenterveyshäiriöistä jättäen jälkensä myös tähän. Siksi teenkin nyt itseni kanssa työtä, jotta siirtäisin mahdollisimman vähän tätä perintöä omille lapsilleni. He pääsevät helpommalla ja heidän jälkeläisensä taas vähän helpommalla. Ikävä fakta on ollut huomata itsessäänkin isänsä huonojakin puolia ja välillä on tuntunut, että on ihan sekaisin kaikesta; mistä pidän, miten käyttäydyn- olenko sittenkään aito.. kun lapsena ei juuri annettu valinnanvaraa mihinkään suuntaan. Omilleni olen antanut paljon mahdollisuuksia päättää omista pikku asioistaan, jotta he tietäisivät mitä ihan itse ja oikeasti haluavat. Olen myös aina ja usein siis pyytänyt anteeksi, jos olen ollut väärässä. Kotonamme on ehdottoman tärkeää, ettei lapsia nöyryytetä, mutta silti tulee joskus toimittua hetken mielijohteesta (ei kuitenkaan fyysisesti, Luojalle kiitos). Nämä mokat antavat armollisuutta myös omille vanhemmille, sillä heillä taas lähtökohtaiset eväät ovat olleet minuakin huonommat.
Meillä siis oli myös alistava isä ja raastavaa oli nähdä miten äiti pelkäsi. Puolustin äitiä ja tein sen virheen, että esitin aina vahvaa. Äitimme teki sen virheen, että langetti lapsille huolensa ja niitä kannoimme sydämissämme minne ikinä kuljimmekin. Sitä virhettä en itse tee, että langetan oman suruni lasteni niskaan. Heidän täytyy saada olla lapsia ja varsinkin jos äiti itse hyväksyy puolisonsa hakkaamiset (kuten yleensä- koska lähes aina voi lähteä pois), itsepähän siinä vielä seisoo. Mielestäni nimenomaan lasten takia olisi pitänyt lähteä siitä helvetistä ja välillä vieläkin olen äidilleni mielessäni suruissani kun hän ei edes meitä pelastanut. Mutta hänkin on heikko ja elämä vaan menee niin kun sen varmaan pitää mennä.
Terapiaa ja homeopatiaa olen käyttänyt omiin traumoihini. Paniikkihäiriö hoitui homeopatialla ja muita traumoja ollaan ruodittu ja vatvottu.. Olen 35 enkä vielä ole ihan kuivilla lapsuudestani, josko koskaan ihan kokonaan. Paljon on kuitenkin hyvää tulosta ja suurelta osin turvallisen ja luotettavan, sekä mikä todella tärkeää KANNUSTAVAN aviomiehen ansiota.
Sylintäydeltä onnea matkaan! Sillä sinun täytyy tutkia asioita sydämessäsi ja muutoikin. Muista kuitenkin ihan pieni ohje; kävi miten kävi, näin sen kai on ollut mentävä ja tästä on vain yksi suunta; ylöspäin:)
Kiitos kannustavista sanoista ja viestistäsi yleensäkkin. Tuntuu jotenkin helpottavalta kun on ihmisiä, jotka tietävät millaista helvettiä elämä voi olla kun ei pääse pakoon omaa syvällä vellovaa surua.
Ehkä minun olisi aika alkaa tutkiskelemaan tosissaan tätä asiaa nyt kun se on yllättäen pulpahtanut pinnalle. Anteeksi olen isälleni omalla tavallani antanut, en pysty vihaamaan ketään, äidilleni annan kaikki sympatiat. Hän lähti kahden lapsen kanssa heti kun pystyi. Nyt hän on löytänyt hyvän miehen, joka ei koskaan tekisi sellaista. Isälläni on ollut aviolliitto äitini jälkeen, joka kariutui samasta syystä. Nyt isällä on uusi nainen, ollut jo 5 vuotta. He eivät asu yhdessä ja tuntuu, että hän on löytänyt tasapainon itsensä kanssa. Kaikki on hyvin kunhan saan tämän katkeruudenpoikasen kitkettyä sisältäni. Ehkä en olisi näin katkera ellei minulla olisi tätä paniikkihäiriötä ja surua.
Vielä kerran kiitos, elämä jatkukoon.
Hyvä juttu että lääke on auttanut paniikkihäiriöön. Se ei kuitenkaan tee periaatteessa muuta kuin pitää oireet loitolla ja sinut toimintakykyisenä. Suosittelen että hakeudut psykoterapiaan, missä voit ammattilaisen avustuksella turvallisesti käydä läpi traumaattiset kokemukset ja saada ymmärrystä siitä, miten ne ovat sinuun vaikuttaneet. Traumaattinen lapsuus ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi voida pahoin loppuelämäsi!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapia
http://psyli.eyhdistys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010528
terapiaan voi saada tukea kelalta:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301204150015KM?OpenDocument