Iriittin hoito kallista

silmän värikalvon tulehdus. Jos jollain on reuma tai vaikka reumatekijä (minulla) veressä, saattaa saada iriitin joko toiseen tai molempiin silmiinsä. Se ei siis ole tarttuvaa, eikä siihen ole löydetty syytä, mikä sen laukaisee.



Iriitti on harmillinen vaiva! Minulla se alkaa yleensä silmän valoherkkyytenä ja on vaikea zoomata silmällä kivuttomasti. Siihen liittyy myös voimakas päänsärky (ensimmäisellä kerralla, kun en tiennyt mikä oli kyseessä pääsi tämä vaiva pitkittymään ja silloin päänsärky oli sitä luokkaa, että tuntui, että pää kohta räjähtää halki!)


Silmää pystyy tutkimaan vain silmälääkäri, sillä se vaatii tietyt laitteet, että vika löytyy. Solumuutoksia, mitkä tähän oleellisesti liittyvät, ei ole minultakaan aina selkeästi löytynyt, mutta jo oireiden perusteella lääkäri aloittaa lääkityksen. Oireiden alkaessa pyrin heti varaamaan itselleni lääkäriaikaa, sillä kuten sanoin särky saattaa tulla melkoiseksi vaivan pitkittyessä.

Lääkitys on minulla ollut monilla kerroilla tippa tunnissa ja yöksi voide. Lääke on kortisonia ja vähitellen sitä määrää vähennetään, niin että kuitenkin lääkitysjakso on minulla yleensä kestänyt reippaasti yli kuukauden. Joskus vaiva uusii juuri, kun on lääkitys kokonaan loppumassa.

Tuleva opiskelija kirjoitti:

silmän värikalvon tulehdus. Jos jollain on reuma tai vaikka reumatekijä (minulla) veressä, saattaa saada iriitin joko toiseen tai molempiin silmiinsä. Se ei siis ole tarttuvaa, eikä siihen ole löydetty syytä, mikä sen laukaisee.



Iriitti on harmillinen vaiva! Minulla se alkaa yleensä silmän valoherkkyytenä ja on vaikea zoomata silmällä kivuttomasti. Siihen liittyy myös voimakas päänsärky (ensimmäisellä kerralla, kun en tiennyt mikä oli kyseessä pääsi tämä vaiva pitkittymään ja silloin päänsärky oli sitä luokkaa, että tuntui, että pää kohta räjähtää halki!)


Silmää pystyy tutkimaan vain silmälääkäri, sillä se vaatii tietyt laitteet, että vika löytyy. Solumuutoksia, mitkä tähän oleellisesti liittyvät, ei ole minultakaan aina selkeästi löytynyt, mutta jo oireiden perusteella lääkäri aloittaa lääkityksen. Oireiden alkaessa pyrin heti varaamaan itselleni lääkäriaikaa, sillä kuten sanoin särky saattaa tulla melkoiseksi vaivan pitkittyessä.

Lääkitys on minulla ollut monilla kerroilla tippa tunnissa ja yöksi voide. Lääke on kortisonia ja vähitellen sitä määrää vähennetään, niin että kuitenkin lääkitysjakso on minulla yleensä kestänyt reippaasti yli kuukauden. Joskus vaiva uusii juuri, kun on lääkitys kokonaan loppumassa.

Lue lisää

Suomessa hoitoa pitää itse vaatia. Eli sinuna menisin jonnekin ensiapuun ja vaatisin saada lääkkeet pelkkien oireiden perusteella. Olen monta kertaa joutunut marssimaan näin lääkäriin. Kerran mulla oli mukana ruiske joka piti laitattaa muhun mutta sanottiin että ei nyt ehdi. Otin ruiskun ja yritin sitä itse pistää ja kyselin samalla ohjeita että miten tää nyt laitetaan niin johan tuli vipinää kinttuihin. Ja kerran kun oli virtsatulehdus, itkin ja huusin naama punaisena niin johan sai reseptin ilman odotuksia ja kipulääkettä ruiskeena...

kipuilija.. kirjoitti:

Suomessa hoitoa pitää itse vaatia. Eli sinuna menisin jonnekin ensiapuun ja vaatisin saada lääkkeet pelkkien oireiden perusteella. Olen monta kertaa joutunut marssimaan näin lääkäriin. Kerran mulla oli mukana ruiske joka piti laitattaa muhun mutta sanottiin että ei nyt ehdi. Otin ruiskun ja yritin sitä itse pistää ja kyselin samalla ohjeita että miten tää nyt laitetaan niin johan tuli vipinää kinttuihin. Ja kerran kun oli virtsatulehdus, itkin ja huusin naama punaisena niin johan sai reseptin ilman odotuksia ja kipulääkettä ruiskeena...

Lue lisää

Olen samaa mieltä siitä, että Suomessa joutuu hoitoa vaatimaan. Mäkin oon kärsinyt aikoinaan usein iriiteistä ja vaikka olinkin töissä, niin jatkuva yksityisillä silmälääkäreillä ramppaaminen oli viedä pienipalkkaisen perikatoon.
Keksin siihen sellaisen ratkaisun, että menin aina hakemaan saikkua, kun epäilin, että mulla oli iriitti ja sanoin, etten pysty tekemään töitä, kun silmä on niin kipeä. (Vaikka minulla oikeasti olikin yleensä, ns. lievä iriitti, että kipu ei olisi työtäni paljon haitannut.)

No siitä seurasi se, että työpaikan lääkäriasema joutui antamaan minulle aina maksusitoumuksen yksityiselle, koska iriittiähän ei pysty toteamaan tai hoitamaan, kuin silmälääkäri.

On se kumma, että vaikkapa ihottumaa suostutaan hoitamaan yhteiskunnan tukemana, mutta näköä uhkaavat sairaudet on hoidettava omasta pussista. Samoin, kuin oli ennenvanhaan hammaslääketieteen puolella.

Onneksi minulla ei ole iriittejä tietääkseni ollut pariin vuoteen, mutta hoitamattoman iriitin seurauksena on lasiaiseni aikoinaan tulehtunut ja aiheuttanut lasiaisnesteen tummumisen, jolloin näkökenttääni jäi erittäin pahat samentumamuodostelmat.
Noitakaan ei olisi tullut, jos olisin aina päässyt hoitoon heti.

Olen kanssasi samaa mieltä stressin vaikutuksesta. Lähemmin en voi kertoa, mutta näin minäkin ajattelen. Minulla on ollut värikalvon tulehdus joka vuosi keskitalvella joitakin vuosia sitten. Nyt muutaman vuoden olen saanut olla terveenä. Ensi talvea odotellaan taas. Onneksi ei ole tarvinnut mennä yksityiselle, vaan soitan vain poliklinikalle ja pääsen parin päivän sisällä tarkastukseen. Kerran vitkastelin hoitoon hakeutumisessa liikaa ja siitä aiheutui se, että toinen mustuainen ei ole enää aivan pyöreä. Jotakin kiinnikkeitä ? ehti kasvaa ennenkuin laajennetiin.

Olen todella kanssasi samaa mieltä "stressistä", mutta siitä keskustelu on vähän vaikeata, enkä usko kaikien silmälääkärien siihen kykenevän niin että siitä tulisi tutkimustuloksia. Tietysti nämä jutut ovat vaikeasti mitattavia ja määriteltävissä.

Minusta tämä ei ole kallis sairaus jos ei laske menetettyjä työpäiviä tai sairauspäiviä. Tärkeintä on nopea pääsy tutkimukseen, joka nyt ei kauaa kestä. Optikkokin näkee mikroskoopilla mikä tilanne on.

En usko, että värikalvon tulehdukseni enää uusiutuu, mutta kuka tietää. Joulu-helmikuussa se tulee jos tulee.