Lapsellani, 6v on vasta todettu epilepsia kolmen kohtauksen jälkeen. Lääkitys aloitettu ja kohtaukset ovat pysyneet kurissa.
Hän on ihan peloisaan asiasta, päivät menee hyvin mutta illalla nukkumaan mennessä hän itkee melkein joka ilta ihan paniikissa. Pelottaa tämä sairaus, hän sanoo ja pelottaa sairaalat ym. Olen yrittänyt lohduttaa kaikin tavoin mutta en oikein löydä sanoja.. Olen kertonut että joillakin muillakin pikkutytöillä ja pojilla on ihan sama sairaus eikä se ole vaarallista. yms.yms.Ettei hän luule olevansa maailman ainoa epilepsiaa sairastava.
Lapsi ihan selvästi myös pelkää sitä että kun hän on hirveän peloissaan niin kohtaus tulee. Saattaa pyytää illalla sängyssä vielä lääkettä vaikka se on jo otettu. Ajattelee kai jotenkin sen lääkkeen tuovan siihen pelkoon avun.
Kyllä mä olen hukassa kun en oikein tiedä miten mä saisin lapsen pelon edes vähenemään.
Kertokaa mitä voin hänelle sanoa? Te "konkarit"
Hän on ihan peloisaan asiasta, päivät menee hyvin mutta illalla nukkumaan mennessä hän itkee melkein joka ilta ihan paniikissa. Pelottaa tämä sairaus, hän sanoo ja pelottaa sairaalat ym. Olen yrittänyt lohduttaa kaikin tavoin mutta en oikein löydä sanoja.. Olen kertonut että joillakin muillakin pikkutytöillä ja pojilla on ihan sama sairaus eikä se ole vaarallista. yms.yms.Ettei hän luule olevansa maailman ainoa epilepsiaa sairastava.
Lapsi ihan selvästi myös pelkää sitä että kun hän on hirveän peloissaan niin kohtaus tulee. Saattaa pyytää illalla sängyssä vielä lääkettä vaikka se on jo otettu. Ajattelee kai jotenkin sen lääkkeen tuovan siihen pelkoon avun.
Kyllä mä olen hukassa kun en oikein tiedä miten mä saisin lapsen pelon edes vähenemään.
Kertokaa mitä voin hänelle sanoa? Te "konkarit"
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse en osaisi muuten lohduttaa, kuin sanoa, että sinulla on oma suojelusenkeli.Sitten kertoisin tyynesti tietoa epilepsiasta.Lapsesi tarvitsee todella paljon tukea.Olen samassa tilanteessa -pelon vallassa vaikka olenkin aikuinen.Voimia teille ja lämmin hali teille kaikille!
kukaan ei loukkaannu tuosta mun suojelusenkeli-jutusta.Toivottavasti kokeneemmat ja viisaammat osaavat auttaa paremmin kuin minä.
voi ainakin vuokrata videoa/dvd:tä lapsille...en osaa sanoa millainen se on sisällöltään, mutta joku täällä kertoi katselleensa sitä lapsensa kanssa. Samoten liittoon voi soittaa ja kysyä apua/neuvoja siihen, mitä ja miten pitää kertoa (samalla saat itse tietoa epilepsiasta) Voisihan olla vaikka joku leiri tai kurssikin, joka saattaisi olla avuksi.
Tärkeää olis varmaan myöskin se, ettei vanhemmat ja muut läheiset pelkäis. Siksi aikuistenkin on saatava asiallista tietoa.
Voimia!
lapsen kans,luonto rauhottaa,ja kännykät siellä kiinni,ei saa olla kiire mihkää,myös meren ja järven rannat rauhottaa,myös joet
http://www.epilepsia.fi/chapter_images/1960_Opas_lapsen_epilepsiasta.pdf
Kaikki me vanhemmat(ei tarkoita ikää), joilla on omia lapsia tiedämme miten lasta voi huijata, mutta onko olemassa lääkkeen näköistä pilleriä jolla saataisiin lapsi uskoteltua ainakin aluksi saaneen extralääkityksen???
Tyttäreni sairastui epilepsiaan 7-vuotiaana ekaluokkalaisena ja meillä oli sama tilanne. Lääkkeenotto oli meillä aivan hirveä kun tabletit olivat ylisuuret ja piti niellä kokonaisina. Jokapäiväinen sota, varsinkin aamuisin kun oli kiire. Oli muutenkin sellaista sorttia että kaikkea piti pelätä, sotaa, uutislähetyksiä ja kaikki murheet maan päällä. Uni ei tahtonut millään tulla iltaisin. Sitten löytyi joltain messuilta ( myyjäisiltä, en musista?) sellista 3-4 cm pitkää nukkea josta myyjä kertoi että se ottaa kaikki murheet pois ja auttaa nukkumaan kun laittaa tyynyn alle. Meillä toimi todella! Joka ilta tarkistettiin että nukke oli tyynyn alla ja jos koulussa oli jotain erityisen jännittävää se otettiin taskussa mukaan pienessä purkissa (ettei vaan kaverit näkisivät että nukke!).Koeta löytää jotain vastaavaa! Toimii eräänlaisena enkelinä ja on konkreettinen kun voi koskea ja tunteA)
Sama tyttö on nyt 21 ja on asunut omillaan muutaman vuoden. Lääkitys kesti 4 vuotta ja senj ei kohtauksia.Sai ajokortin tänä keväänä ja muuttaa Englantiin opiskelemaan syyskuussa. Lohduttavaa lasten epilepsiassa on että aivot vielä kehittyvät ja ennuste paranemiseen on hyvä.
Itse sairastuin epilepsiaan tänä keväänä (2006) maaliskuussa ja "taistelen" itseni ja lääkityksen kanssa nyt. Perinöllisestä sairaudesta ei ole kyse. Tsemppiä!!
nukke kuulostaa aivan ihanalta! Hurjan kiva ajatus ja voisi auttaa "terveitäkin" lapsia monessa jännittävassä tai pelottavassa paikassa. Lapsella jolla todella on pelottava sairaus se on takuusti tarpeen!
Hienosti keksitty! Onnea matkaan tyttärellesi, käske varoa terroristejä!
http://www.epilepsia.fi/index.phtml?page_id=&topmenu_id=1&menu_id=276&this_topmenu=274&lang=1
tossa ois sulle tommonen osote. Jos sieltä saisit vaikka apua, vaikka oothan voinu jo ton nähdäkin.
Poika sairastui 10 vuotiaana epilepsiaan ja lääkityksellä kohtaukset on saatu pois, ainakin tähän asti.
Sairastumista ennen ja sen jälkeen oli pojalla paljon pelkotiloja. Yksinolosta, koirista, ukkosesta jne. Nyt ne on poissa. Ilmeisesti kuuluu sairauteen.
Lueskelin silloin hyvin vanhaa lääkärikirjaa josta seuraavaa: pikkulapsilla esiintyy keväisin ja lopputalvesta kouristuksia ja kaatumatautikohtauksia ja erilaisia pelkotiloja.
Jos tälläisia ilmenee niin lapselle on hyvä antaa d vitamiinia ja kalkkia. Lapsille olisi hyvä antaa näitä myös ennakkoestävästi.
Juttelin tästä lapsen lääkärin kanssa ja hänkin suositteli d vitamiinipitoisten kalkkitablettien antamista lapselle ja kirjoitti jopa reseptin.
Kalaöljystä ei pitäisi myöskään olla haittaa.
Eivät siis korvaa epilepsia lääkettä mutta lisänä
ja ehkä apuna.
vastanneille! Hyvinä vinkkejä olette antaneet, ja niitä on nyt nippu "korvan takana".
Epilepsialiittoon liityin, mutta vielä ei ainakaan ole mitään kuulunut. Kuinka nopeasti sieltä yleensä infoa yms tulee?
Kysyisin vielä tuosta ABC-Epasta. Onko teillä kokemuksia siitä? Joku joskus joissain (täällä netissä) kertoi että epilepsialapselle olisi hyvä antaa sitä.
Pitääkö noista luontaistuotteista aina kysyä ensin lääkäriltä? Taitavat kyllä olla luonnontuotteita vastaan suurin osa...
Meillä kun tuo kalan syöntikin on niin vähäistä että ihan senkin takia ajattelin tuota ostaa.
Jos haluat info lehtisiä yms niin ne pitää erikseen epilepsialiitosta tilata. esim. os. www.epilepsia.fi -monenlaista löytyy.
Muussatapauksessa epilepsialehti alkaa vaan tulemaan kotiisi.
Katso myös tuo linkki ihmeessä jonka aikasemmin laitoin!
Oletko kysynyt hoitavalta lääkäriltä onko olemassa sopeutumisvalmennusleirejä.Siellä olisi toimintaa ohjausta ja samanikäisiä kavereita, joilla kaikilla sama sairaus. Itse olemme olleet vastaavalla leirillä astmalapsen kanssa. Se oli kerrassaan hyvä paikka ja paikalla oli joukko asiantuntijoita.
Hei,miten saisin sinuun yhtyden,sillä itse olen just samassa tilanteessa.
Hei!
Meilläkin on sama tilanne... Lapsi 5v ja kuukausi sitten sairastunut.
Olisi kiva jutella "kahden kesken", mutta miten?
siel voi tohtori.fi rekisteröityä ja lähetellä yksityisviestejä myös mahtavaa, kuin myös tämä. :/=
Tunnistakaa toisenne :)))))))))))))))))))))
Tehdään treffit johonkin sättiin,niin voidaan keskustella ja vaihtaa kuulumisia.sano vaan aika ja paikka
minulle. Olen vain erittäin tottumaton chattailija. En juurikaan käytä niitä, mutta voihan sitä kokeilla :)
Kävisikö esim. huomenna illalla? Kun lapset nukkuvat on hyvää aikaa...Joskus klo 21 jälkeen?
Mulle se aika on paha,kun lapset nukkuu jo ja kone pojan huoneessa.Mitähän me keksittäis,kun tähän en viitsis meiliäkään laittaa.Ehdotas sä jotain?
vaihtaa s-postiosoitteita? siten olisi aika helppo vaihtaa sanaa
Olen vielä tämän viikon lomalla,niin ehditkö jotain aikaa päivällä johonkin sättiin juttelemaan,päivät oon kotona ,kun pojat on koulussa
Lapseni on sairastanut koko ikänsä eli 9 v vaikeaa epilepsiaa. Kehitys normaali, tavallisessa koulussa. Mielestäni kaiken a ja o on, että itse oppii hyväksymään lapsensa sairauden. Jos äiti on ylihuolestunut ja -tarkka, lapsi ajattelee, että on tämä minun epilepsia kauhea sairaus, kun äitikin on noin peloissaan.
Uniongelmiin tuossa iässä meillä auttoi hyvin, kun kerroin lapsen tasoisesti epilepsiasta; se ikään kuin pieni "kaveri" joka osa lasta. Välillä se on vallaton ja siksi saat kohtauksia. Öisin tämä kaveri on myös väsynyt ja nukkuu, joten voit itsekin nukkua huoletta. Kerroin myös päivisin, että jos kohtaus tulee, antaa tulla, äiti, isä tai läsnäoleva aikuinen hoitaa sinua. Kuvailin kohtauksen muistuttavan pyörtymistä. Lapselle ei pidä puhua eikä hänen kuullen sairauden, kohtauksien vakavuuksista. Lapsi ei osaa käsitellä niitä kun ei se ole helppoa meille vanhemmillekaan. Vaikeina iltoina otin hänet viereen.
Näillä eväillä meillä ei ole pelätty sairautta tai kohtauksia. Omaa huolta ja surua ei saa siirtää lapseen. Mielestäni tärkeää on luoda turvallinen ilmapiiri; sairautta ei tarvitse pelätä sen kummemmin, se on vain OSA lasta.
Toivottavasti sanoista jotain hyötyä:)