ei ole hauskaa

kun vatsa alkaa kasvaa ja tunnet vauvan liikkeet ja viimeistään silloin, kun hän makaa sun vatsalla ja katsoo sua.

Ei kuulosta mitenkään auvoiselta tilanteelta.
Päätös on joka tapauksessa kokonaan sinun. Miehesi takia sinun ei todellakaan pidä eikä tarvitse synnyttää lasta. Myöhemmin raskauden edetessä ja sittemmin huomatessasi lapsen vaativuuden ja vastuun, tilanne kärjistyy ja asettaa hirveät paineet suhteellenne. Kiintymyksen tunne myöhemmin muodostuvaan lapseen joko tulee tai sitten ei. Ei se kaikille tule, ja siksi lapsen kannalta olisi varmasti parasta päättää ikävä tilanne abortilla.

Langat ovat sinun käsissäsi. Itse en epäröisi tehdä aborttia.

Olet onnellisessa asemassa oleva nuori äiti. Miehesi välittää sinusta ja tulevasta lapsestaan. Hänelle asenteesi raskaudesta ja lapsesta olisi varmasti aivan käsittämätön. Joka tapauksessa, lapsen saamista ilmeisesti edelsi joka tapauksessa ehkäisyn jättäminen pois, jolloin te molemmat olitte tavallaan antaneet isomman mahdollisuuden lapsen tulolle, mutta jostakin syystä se vain nyt tuli sinulle yllätyksenä.

Puhu asenteestasi, peloistasi ja ongelmastasi miehesi kanssa. Käykää myös yhdessä neuvolakäynneillä ja jutelkaa asiasta myös teidän molempien vanhempienkin kanssa, jos ovat elossa.

Tietääkö miehesi tuntemuksistasi? Ymmärtääkö hän sinua? Tosi ikävältä tuo tilanne kuulostaa. Vielä ikävämpää olisi, jos miehesi ei osoita mitään ymmärrystä sinun tuntemuksiasi kohtaan. Ja miten mies voi olla onnesta sikkurallaan, jos sinä et ole onnellinen?

"minä en vähimmässäkään määrin halua lasta/lapsia."

Minusta tuo lause kertoo kaiken. Sinun ei tule synnyttää lasta vain miehesi mieliksi. Entäs sitten kun lapsi syntyy, sinä joudut todennäköisesti uhrautumaan lapsen eteen enemmän kuin se, joka lasta halusi, eli miehesi. En tiedä sinusta, mutta minut tuollainen tilanne katkeroittaisi.

Olet ikävässä välikädessä, jos miehesi ei hyväksy mahdollista aborttia.

Toivottavasti tilanne ratkeaa niin, että te molemmat voisitte olla onnellisia. Voimia!

täytyy ajatella. Muut kirjoittajat ovat aivan oikeassa siinä, että sinun täytyy tehdä päätös itse ja loppupeleissä ketään ajattelematta, mutta mielestäni sinun täytyisi myös miettiä miestäsi.
Voin vain kuvitella kuinka traumaattista on, jos todella haluaa lapsen ja nainen tekee abortin siitä huolimatta... Ajattele jos sinut pakotettaisiin tekemään abortti kun olet vihdoin saamassa lapsen jonka haluat pitää. Surullista.

Tietenkin teet oman päätöksesi, mutta jos mies on "elämäsi rakkaus" niin kuinka huono päätös lapsen pitäminen loppujen lopuksi olisi?

ne äidinvaistot ja tunteet tulevat sitten joskus. Turhaa niitä nyt vielä odottelet toisin voisi olla jos vauvaa olisi tieten tahtoen hankittu..

Mies tahtoo lapsen ja sinä et? Päätä mitä teet ja varustaudu siihen että se mieskin lähtee jos huonosti käy. Jos taas tilanne on se että et varsinaisesti vastusta vauvaa taloon ajatusta niin ehkä sille on teillä tilaa?

Itse harkitsisin nimenomaan väillä
tahdon-vastustan. En tahdo on vähän laimea ilmaisu ja vaikka ei tahdo niin kahdesta pahastahan nyt on valittava?

Nopeaa toimintaa silti kannattaa nyt harrastaa jotta alkio ei kovin isoksi turhaan ehdi kasvaa vaan saatte asian päiväjärjestykseen nopsaan ja helpolla tavalla sen hankalamman tavan sijaan.

onko miehesi valmis myös ottamaan vastuun lapsesta? Onko valmis jäämään töistä pois lasta hoitamaan jne? Vai ajatteleeko kuitenkin, että sinä niin tekisit? moni mies on onneissaan kun ajattelee, että eukko ne kakkavaipat kuitenkin hoitaa ja itse vain vähän leikkii, kun itselle sopii.

Siis todella mieti tarkkaan. Siinä voi mennä koko avioliitto ja kaikki varsinkin jos teet liian hätäisen päätöksen asian suhteen. Itse tein liian hätiköiden päätöksen ja antaisin mitä vain jos saisin kelloa siirrettyä takaisin. Ja muista, sen keskeytyksen kanssa joudut elämään elämäsi loppuun asti, pystytkö siihen... Voimia päätökseen. Toivottavasti sinä teet oikean ratkaisun.

Ystäväni tuli pari vuotta sitten vahingossa raskaaksi. Hän ei todellakaan halunnut lasta. Hänellä ei ollut mitään tunteita lasta kohtaan eikä aikomusta tässä vaiheessa vielä äidiksi. Abortista oli keskusteltu, mutta hän ei ollut vielä tehnyt päätöstä, kun hänelle tuli keskenmeno. Voisi ajatella, että keskenmeno tässä tilanteessa olisi ollut ihan hyvä juttu, vaan eipä ollut. Ulkopuolisesta voi tuntua kummalliselta, mutta silloin hänestä tuntuikin siltä, että hän olisikin tahtonut lapsen. Nyt heillä on vuoden ikäinen tyttö ja tämä raskaus oli suunniteltu. Jos raskautta ei ole suunniteltu ja on ajatukset sekaisin, niin ei välttämättä itsekään tiedä mitä haluaa. Toivottavasti pystyt tekemään sellaisen ratkaisun, minkä kanssa tulet toimeen. Päätät asia viime kädessä itse, mutta jos miehesi ei asiaa hyväksy, niin voi tietty olla että suhteenne loppuu siihen (kestäisitkö tämän tilanteen?).

ole valmis isäksi. Etkä todellakaan sinä äidiksi viestistäsi päätellen. Vaikea tilanne, mutta helposti ratkaistavissa.

Miehesi ei voi lasta kantaa, mutta kirjoituksesi perusteella odottaa innokkaasti pienokaista. Isyyden tunnustaminen ja isästä voi tulla täysipainoinen huoltaja eli jos ei äitiyyteen liittyviä tunteita tule 9 kk:n aikana voit antaa huoltajuuden isälle. Ja ole huoleti, kyllä ne tunteet tulee ajallaan, alkuraskauden tunnemyllerrys lienee nyt menossa..

Itse tekisin abortin. Miesten on niin helppo olla onnesta sykkyrällään tällaisessa tilaanteessa. He eivät joudu kokemaan raskautta, synnytystä tai joudu syrjityksi työmarkkinoilla.

..lukenut muita vastauksia sinulle, mutta kerrompa nyt minäkin mielipiteeni vaikka se olisikin sama kuin jollain mulla kirjoittaneella..
ensinnäkin, ystäväni oli raskaana ja vakituisessa suhteessa...hän ei ensin ollut tekemässä aborttia, koska mies halusi ja oli innoissaan lapsesta...nainen itse suhtautui hieman epäilevästi haluunsa saada vielä lasta(kyse on nyt vasta 20v naisesta)..jossain vaiheessa nainen sitten päätti että ei, ei vielä lasta..keskeytys tehtiin..ajattele sinäkin että se olet SINÄ kuka kantaa lasta 9kk:tta, SINUN kehosi muuttuu ja on koetuksella, SINÄ joudut lasta hoitamaan(ainakin alun tissivaiheen aikana) ellei miehesi olisi valmis jäämään kotiin...SINÄ siis päätät ITSE haluatko lapsen nyt vai et..tottakai miehelläsi on oikeus sanoa mielipiteensä asiasta, mutta SINÄ asiasta sanot viimeisen sanan..ei ole lapsen edun mukaista että hän tulisi perheeseen, jossa ei saisi rakkautta äidiltään..toisaalta, olen suht varma että äidinrakkaus herää jossain vaiheessa sinullakin..ainakin toivon niin..onnea odotukselle, jos olet päättänyt sitä jatkaa ja onnea jatkoon noin muttenkin...