tässä muutaman ajan luettuani kirjoituksia tällä palstalla olo on vaihdellut laidasta laitaan. Joistain teksteistä paistaa suunnaton pahaolo ja avuntarve joistain onnistumisenilo jota on mukava lukea. Kaikista ikävämmän tunteen kuitenkin aiheuttavat kirjoitukset joissa pilkataan ja väheksytään toisen ihmisen hätää, elämän asennetta tai mielipiteitä. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän avuntarpeessä ja ymmärrän agressioitaan purkavia ihmisiäkin sillä apuahan täältä suureltaosin etsitään. Toivoisin kuitenkin malttia sen verran että jätetään ilkeämieliset kommentit omaan arvoonsa ja keskitytään olennaiseen eli toistemme tukemiseen. Olisin vahvasti sitä mieltä että siitä meille kaikille olisi enemmän apua kuin toistemme sättimisestä sillä sitä kuulen ainakin henkilökohtaisesti riittämiin työpaikalla ja kotona. Palstoja varmasti löytyy siihenkin tarkoitukseen.
IKÄVÄ HUOMATA
faija61
4359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minäkin odotan, että ihmiset tällä palstalla ymmärtäisivät toisiaan ja sen mukaisesti vastaisivat ihmisten viesteihin! Masennus-palstalaisten olotilat varmasti jo muutenkin onnettomat, joten miksi vielä lisätä tuskaa epäasillisilla huomatuksilla. Jos itsellä paha olo niin vois tehdä oman alotusviestin, missä purkaisi omia tuntemuksiaan. Silloin ei mielestäni loukkaa ketään, vaikka kirjoittaisi miten tahansa!
Hei Faija, tuleeko sulle mistään hyvä mieli, siis jostain ihmisestä sun ympärilläs, muista kun lapsista? Oletko aatellut, muuttuisko sun elämäs parempaan vai huonompaan, jos jättäisit sen..rakkaan vaimos ittekseen olemaan ...ilkee?
pieniä iloja löytyy jokaiselta jos niitä jaksaa etsiä. Pojan riemu onnistumisesta harrastuksessaan, tytön uusi ihastus ja sen tuoma onni on kaunista katsottavaa, noin esimerkiksi.Minulla on käynyt mielessä eroajatus 100 ja 1 kertaa mutta yhden elämän hukkaaminen riitelyyn (Oman) ei varmasti horjuta tätä maailmaa. Lapsille lupasin joskus kauan sitten että emme äidin kanssa koskaan eroa. Koskaan, on kuitenkin niin vahva sana että sitä pitäisi käyttää harkiten sillä alan olla valmis lähtöön minä päivänä tahansa. Pienen takia ei kannata hermojaan menettää mutta nyt noin 3v kiusaamisen jälkeen alan olla henkisesti sellainen romukasa että vaihtoehdot alkavat olla vähissä, tosin valehtelisin jos väittäisin että yksinolo ei pelota....
Terve!
Hieno kirjoitus! Olet ymmärtänyt masennuksen ja siihen kuuluvat ahdistuksen, toivottomuuden ja tuskan. Olen yrittänyt kirjoituksissani antaa edes hieman toivoa. Niin monta kertaa olen hoitanut potilaita, että uskon tämän 20.v aikana olen jotain oppinut. Ei ole häpeä sairastaa, jota yritän helpottaa kirjoituksilla. Ei kannata lähteä provosoiviin kirjoituksiin mukaan. Jokaiselle toivon hyvää elämää, vaikka välillä se koettelee. Vedetään yhtäköyttä, sillä masentunut ei yksin pärjää.