30v vaimon oksentelemassa salaa,kun asiaa vähän kuulustelin hän tunnusti että hänellä on bulimia/anoreksia!Mun olis pitäny huomata se jo aikaisemmin kun vaimo on laihtunu aika rajusti,se ei oo enää tervettä kun kylkiluut näkyy,kädet ja jalat kuin oljenkortta ja vatsassa ei millinkään vahvuista rasvakerrosta ilmeisesti menkatkin ovat loppuneet!Mitä mun pitäs tehdä enkai mä voi häntä väkisin syöttää ja miten estää oksentelu?
yllätin mun
Jaska''
3720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä sitä helposti välttämättä huomaa, vaikka läheinen sairastuisi syömihäiriöön. Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja olen luullut, että tunnistan sellaisen käyttäytymisen, mutta enpä vain huomannut kun paras ystäväni joutui sairaalakuntoon. No, nyt on kuitenkin jo ihan hyvä tilanne. :)
Mutta.. mitä sinun kannattaa tehdä: juttele vaimosi kanssa; kysy miksi hän oksentelee...masentunut? eikö hän ole tyytyväinen itseensä? Ja sitten toinen asia; hänen pitää ehdottomasti mennä pikimmiten lääkärille ja psykiatrille. Usein jos laihtuu paljon voi tulla myös terveydellisä ongelmia; veriarvot todennäköisesti menee sekaisin, jos ei syö kunnolla.. Omalla ystävälläni on ns. pysyvä anemia (tai siis rauta-arvot menivät niin matalalle anoreksian aikana, ettei ne siitä enää kasva)
Mutta älä missään nimessä syytä itseäsi ja muista, että anoreksiasta ja bulimiasta paranee, kun vain itse haluaa parantua ja on läheisiä, jotka tukee!
Se vielä..että syömishäiriössä ei missään nimessä auta kyttääminen tai ruan tuputtaminen. Ei ketään ihmistä voi pakkosyöttää.. mutta jos tilanne menee pahaksi, jossain vaiheessa vo tulla kyseeseen nenämahaletku-ruokinta, mikä ei ole mukavaa.
Mutta koita jaksaa ja olla tukena, ja hae ulkopuolista apua ajoissa!
ehdottomasti! ja kuten jo sanottu, syömisen kyttääminen ja tuputtaminen/huomauttelu ainakin minun kohdallani vain pahensi tilannetta.
parasta mitä sinä voit tehdä on koittaa jutella asiasta ja päästä asian ytimeen, ts. mikä on päällimmäinen ongelma joka vaimosi syömishäiriön syntyyn on vaikuttanut. avainasemassa olet mielestäni ainoastaan jos ongelmilla on jotain tekemistä teidän välisen suhteenne kanssa, esim jos hän kokisi vaikkapa itsensä riittämättömäksi sinulle, mutta oli ongelman ydin mikä tahansa- älä missään nimessä syyllistä häntä ongelmistaan, äläkä yritä "pakkohoitaa" (ruokkia, muistutella syömisistä jne..).
tärkeintä on että osoitat tukevasi vaimoasi ongelmista huolimatta ja että löydätte ulkopuolista apua. puhun kokemuksesta.
Hei,
usein on järkytys varmaankin läheiselle ja oot tehnyt fiksusti, kn otat selvää asiasta esim. just täällä sivuilla. Monesti läheinen (mies) usein lähtee soitellen sotaan, että "hei tää on NYUT JUST korjattava tää asia" eikä osaa huomioida, että sen kehittyminen on saattanut kestää vuosia, eikä sitä KORJATA kovin helposti, ei ainakaan vain läheisen avustamana. Hätä on ehdottomasti kova, mutta jäitä hattuun aluksi.
Tietenkään ei haluaisi ns. hyväksyä sairautta, mutta tuskin sairastunutkaan hyväksyy sitä itsellään, on vain sen armoilla pahasti.
Pahinta on huomauttelu ja sarkasmi, mitä edelläkin joku mainitsi. Itselläni se saattaisi vain johtaa shteen loppumiseen melko nopeasti eikä auttaisi asiaa yhtään. Ulkopuolinen apu ja pitkäjänteinen tuki ja tämän sairauden ymmärtäminen vievät varmaan pisimmälle.
Voimia teille molemmille ja parisuhteeseen!