Onko tyypillistä,että kalat pyytää anteeksi herkästi melkein mistä tahansa mutta kun on ihan oikeasti tehnyt ikävästi,ei pyydä vaan odottaa toisen aloitetta?
Tämä mies jonka kanssa seurustelen on nimittäin juuri tälläinen.
Hän on todella hellä ja huomaavainen mutta voi olla käsittämättömän yllättäin julma ja tunteeton.Anteeksi ei pyydä ellen itse ole ottanut aloitetta puhua ensin.
Miksi?
Kyse ei ole siitä,että olisin loukannut tai huomaamattani sanonut jotakin vaan hänellä mieliala voi naksahtaa ihan yllättäin eri leveleille.
Ristiriitaista on se,että puheet sotii tekojen kanssa.
Tämä mies jonka kanssa seurustelen on nimittäin juuri tälläinen.
Hän on todella hellä ja huomaavainen mutta voi olla käsittämättömän yllättäin julma ja tunteeton.Anteeksi ei pyydä ellen itse ole ottanut aloitetta puhua ensin.
Miksi?
Kyse ei ole siitä,että olisin loukannut tai huomaamattani sanonut jotakin vaan hänellä mieliala voi naksahtaa ihan yllättäin eri leveleille.
Ristiriitaista on se,että puheet sotii tekojen kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulosti ihan omalta tarinalta..
Itsellä tuli ero 5kk jälkeen Kala-miehen kanssa, jolla oli ihan samat oimenet.
Oli mielettömän kiltti, avulias, mukava ja hyvä keskustelukumppani, mutta toisaalta ällistyttävän julma ja loukkaava, kun suuttui tai loukkaantui (herkkänahkaisesti tai ihan aiheetta).
Oltiin yhteisellä matkalla keväällä, ja paljastui tuo piirre ihan yllättäen. Tulistui ihan käsittämättömästä aiheesta, ja sanoi niin loukkaavasti, että en voinut muuta kuin äimistyneenä kuunnella. Oli kuin eri mies. Kaiken kukkuraksi ei todellakaan pyytänyt anteeksi, vaan minä sovittelin riidan ja pyytelin anteeksi ja vajosin alas maan rakoon, vaikka minua oli hän loukannut sanoillaan. Ihmettelin juttua pitkään, mutta annoin asian olla sillä erää.
Sama kuitenkin toistui ainakin kerran uudelleen. Mielestäni ihan mukavan illan jälkeen sanoi taas jotain tosi törkeästi minulle, ja loukkaannuin hirveästi. Ja ällistyin. Ja PYYSIN ANTEEKSI, vaikka ei todellakaan olisi ollut minun asiani pyytää. Itse ei tehnyt elettäkään anteeksi pyytääkseen.
Juttumme ei loppunut noihin tapahtumiin, mutta vaikutti ne. Jälkikäteen ajattelin, että taitaa Kala olla tosi herkkänahkainen, marttyyrityyppi, ja loukkaantuneena tosi v-mäinen (ja kokemukseni mukaan loukkaantumiseen ei ollut edes todellista syytä). Tosi kaksijakoinen tyyppi.
Kiva kaveri, ja kaverina nimenomaan, itse taidan kyllä välttää romanttiset suhteet Kalan kanssa jatkossa..Jos nyt yleistystä voi vetää. Mutta kuulosti tuo samalta. Ja tätä samaa marttyyri-legendaa Kalan luonteesta olen kyllä kuuullut ennenkin, ja nyt siis käytännössäkin kokenut..
Kalamieheni on aivan mahtava ja ottaa huomioon jne.Mutta voi loukkaantua ihan älyttömän pienestä ja sanoa todella rumasti.Tämä tilanne kun on päällä,olen aivan sanaton ja ymmälläni.
Joka kerta minä sovittelen ja huomaan,että pyydän anteeksi mutta hän kokee ettei hänen tarvitse pyytää anteeksi omia sanomisiaan koska olen ne ansainnut kun sain hänet suuttumaan.
Jos itse loukkaannun jostakin,hän takuu varmasti löytää syyn minusta ja vähättelee minun tunteitani.
Välillä olen niin täynnä,että voisin todella lähteä mutta joku siinä pitää jumissa ja lujaa.Hänessä on niin paljon hyvää etten halua antaa periksi.
..pitää kyllä kuitenkin pystyä vetämään rajat, miten itseä saa kohdella, ja miten ja millä sävyllä itselle saa puhua. Kyllä Kalakin osaa sen tehdä; voi kamalaa, jos hänelle tiuskii ja häntä haukkuu, tai neuvoo jne.
Minusta on Kalalta ja keltä tahansa ihan kamalaa tyrannisointia loukata sanoillaan, ja sitten vielä tosiaan olla sitä mieltä, että toinen on loukkauksen ansainnut. Ja toisena osapuolena joutua sitten sovittelemaan!
Itselle tuli 5 kk:ssa tunne, että minuuteni pienenee tuollaisen kanssa, ja vaikka mukamas olen hänelle tärkeä, minulla ei kuitenkaan ole ihmisarvoa. Halusin vetää rajat, miten minua saa kohdella, ja monesti yritin sanoa hänelle, että hän puhuu suuttuneena mulle pöyristyttävällä tavalla. Mutta ei tajunnut. Ja jos tajusikin, unohti tai ei välittänyt, ja oikein suuttuneena heitti taas kaiken takaisin silmille; Että hänellä ollut oikeuskin sanoa niin tai näin. Mollasi muuten kaikki edelliset suhteensa, kun ovat ollet niin hulluja kaikki, itsessään ei ole ollut kuulemma mitään vikaa. Ihastuneena uskoin tuon aluksi, jälkikäteen olen ajatellut, että samaa on tainnut olla edellisissäkin suhteissa.
Ymmärrän kyllä, että vaikea irrottautua, kun Kala-miehessä on monia niitä ihaniakin piirteitä. On niin mukava ja huomioiva.. Ja omakaan suhteeni ei tuohon kaatunut..Mutta oli tosi raivostuttavaa, ja luulenpa, että jos muutosta ei olis tullut asioihin, olisin nostanut kytkintä kuitenkin jossain vaiheessa.
Nooh, vuosien varrella ehkä opit mistä tuulee...
Kalat, olivatpa miehiä tai naisia mielellään pyytelevät mitä tahansa anteeksi - tarkoitan nyt näitä pieniä asioita - kahdesta syystä: 1. Kalat olennon sielu on varustettu hemmetinmoisella empatialla, mikä tarkoittaa, että jos tämä on vahingossa tönäissyt sinua, hän tuntee sen itsessään kuin rekan töytäisynä.. (hänen mielikuvituksellaan ja myötätunnollaan kaikki on mahdollista) 2. Jokainen kalat olento tietää, että anteeksi pyytämällä, hänestä vähäisesti kiinnostava asia saa pisteen - siitä ei jatketa - eikä sitä vatvota, salasana on sanottu ja se siitä ..
huomioitko tietynlaista kaksijakoa?
Mutta se julma, tunteeton .. oivoi oivoi voi..
siis kai sinä tiesit että käsissäsi on mitä valppain tunteiden tulkki? Kai sinä tiesit, että yhtä paljon kuin kalat kykenee näkemään ajatusvirtojasi, hän otaksuu myös sinun näkevän hänen virtojaan ja sydämensä ääntä...
Olennot jotka ovat koko elämänsä kuunnelleet toisten eleitä, ajatuksia, sydämenlyöntejä, eivät kertakaikkiaan käsitä, ettei se välttämättä muilta onnistu.
Kalat olennon tuskaiseen riuhtomiseen ja äärimmilleen käännettyyn persoonaan on selityksenä pitkällä aikavälillä tapahtunut nokkiinsa ottaminen, mistä ei välttämättä toinen osapuoli tiedä mitään - ja sehän on yllätys mitä kauhein kun yhtenä päivänä se turvallisen hellä, romanttinen sielu kiljuu rikinkatkua ja tulikiveä niskaasi, etkä tiedä mikä sinuun iski.
Ja jos tiedät mistä tuulee ja olet toisen saanut mitä suurimpaan vihaan - lienee parasta vähän katsella sinne omaankin peiliin: kalat näet ei kuitenkaan nauti tippaakaan siitä, että joutuvat tilanteeseen, jossa ei enää rauhanomainen käytös onnistu ja korrektit käytöskuviotkaan - eikä kalat turhasta riehu, oikeasti..
oikeasti kalatsielu kärsii eniten itse joutuessaan raivon partaalle..
MUTTA iso mutta - hän sanoo, silloin juuri sen mitä on tarkoittanutkin, eikä todellakaan pyytele anteeksi jälkikäteen - siinä mielessä, mikäli olet kalasi saanut sietorajansa ylitse - ja hän on joutunut siirtymään persoonansa käänteispuolelle - ei sieltä teennäisiä "anteeks anteeks"-lauseitakaan kuulu.. niillähän yleensä pedataan tietä seuraaviin loukkauksiin - kalat olennon kohdalla seuraavia otteluita, tai loukkauksia ei tule, ainakaan samassa asiassa. Selvennökseksi, niin hyvässä kuin pahassakin..
Mikäli haluat pysytellä väleissä kalasi kanssa olisi hyvä aina tarkentaa, mitä tämä tarkoitti - tutkaile tätä ja jos huomioit pienenkin muutoksen yleensä niin lempeissä silmissä, valpastu heti! Puolihuolimaton elekieli on kanssa unohdettava, eli tarkkaile miten itse elehdit puhuessasi ja silloinkin kun olet hiljaa - kalat on vaikea tyyppi, sen tietää kaikki. Mutta kalat on myös se, joka tietää sinua jonkun asian painavan, ilman, että olisit maininnut asiasta sanaakaan.. ja se, joka tietää mitä milloinkin kaipaat, oletko huomioinut tämän?
Kalat on ääri-ihminen, ja sellaisen kanssa leikkiin ryhtyessä olisi hyvä muistaa, että se mikä on hyvää sitä riittää jokaiselle päivälle, sitä mikä on pahaa, ehkäpä joka toiselle kuukaudelle - mutta keskinkertaisuutta et kyllä tule löytämään kalasi kanssa =)
tietenkään pyydä anteeksi, koska eihän hän IKINÄ tee mitään väärin.Olipa tehnyt mitä tahansa, niin loppujen lopuksi syy, yllätys, yllätys, löytyykin AINA toisesta osapuolesta!Ja auta armias, että kalamies osaa olla marttyyri,tyyliin "hyvä on , kaikki on minun syytä".Helvetin herkkänahkainen ja pirullinen mies, sanon minä.
ja näin allekirjoitan saman myös.. 5 vuotta ja aina vika minussa. Kyllähän terve järkikin sanoo ettei se niin voi aina olla! tympäisemään se jatkuva maanrakoon painuminen rupesi ja kun sitä syyttä suotta teit kun ei toista jaksanut kuunnella!
On ihan tavallista touhua,se kuuluu kalojen luonteeseen.
taustalla syynä moiseen käyttäytymiseen on yleensä joutuminen petetyksi (aiemman tytsin kanssa)yms,masentuneisuus,väsymys,turhautuneisuus,kyllästyminen ja monia muita syitä joita ei viitsi edes luetella..
heidän luonteestaan löytyy se hellä ja ystävällinen piirre,mutta ei kannata unohtaa jäätävän kylmää käytöstä joka tulee esiin jonkun ennenmainittujen syiden vuoksi ja mustasukkaisuus niistä se yleisin.
jos kalan valitsee,sitä joko hyväksyy sen pimeät puolet tai uiskentelee kuivemmille paikoille suoraan rantakalliolle asti:)
Kalat tekee usein eritavalla kuin ajattelee..useammin kuin tiedätkään :) mutta se johtuu siitä,kun totuuden ja unelmien raja on häilyjä ja välillä on vaikeaa erottaa niitä toisistaan..helpommalla pääsee tekemällä kuten toinen haluaa..se on sitä kalaa
ite olen kalat-nainen.Anteeksi pyytäminen on helppoa ja pyydänkin,jos olen väärässä/tehnyt jotain toista loukkaavaa.mutta,jos en todellakaan ole anteeksipyyntöä velkaa ja toinen on väärässä,suorastaan VAADIN toiselta osapuolelta samaa..ja auta armias jos sitä ei kuulu!se muistetaan hamaan hautaan ja seuraavan törmäyskurssin kohdatessa vanhat möyrii mielessä ja pullataikina paisuu ja paisuu...ja sitä ei saa sanotuksi,että vanhatkin jutut siellä taustalla ottaa päähän ja toinen on tyhmän tietämäätön..ja kun sitten on sen jättiräjähdyksen aika,ei kelläään ole enää kivaa.se tapahtuu tosi harvoin,mutta sääli niitä,jotka ovat sen näkemässä..