Ensin kirjallisuussitaatti ja sitten kommentointia kohta kohdalta
"IL Janis (1972) on luonnostellut ryhmäajattelun tunnusmerkkejä:
1) Haavoittumattomuuden illuusio
Ryhmän jäsenet ovat erittäin optimistisia ja taipuvaisia ottamaan suuria riskejä.
2) Kollektiivinen rationalisaatio
Ryhmän jäsenet suhtautuvat varauksella heidän päätöksiinsä kohdistuvaan kielteiseen palautteeseen.
3) Illuusio moraalista
Ryhmän jäsenillä on vahva ja epäilyksetön usko ryhmänsä moraaliin.
4) Yhteiset stereotypiat
Ryhmän jäsenillä on yhteinen stereotyyppinen näkemys vastustavista ryhmistä, etenkin niiden johtajista.
5) Suora painostus
Niihin ryhmän jäseniin, jotka esittävät epäilyjä ja kysymyksiä ryhmän käsitysten oikeellisuudesta, kohdistetaan suoraa painostusta.
6) Itsesensuuri
Yksityiset ryhmän jäsenet välttävät epäilyksien tai ryhmän kannasta poikkeavien näkemysten esittämistä.
7) Yksimielisyyden illuusio
Ryhmässä uskotaan, että kaikki ovat samaa mieltä; hiljaisuuskin tulkitaan myöntymiseksi.
8) Itseasetetut ajatuksenvartijat
Ryhmän jäsenet ottavat tehtäväkseen seuloa ulkopuolelta tulevaa ryhmänvastaista informaatiota niin, ettei ryhmäsopu rikkoudu."
(Jouko Lönnqvist: Johtaja ja johtamisen psykologiaa, painatuskeskus 1994, sivu 71 - 72)
Omia kommentteja:
Joitakin ryhmäajattelun piirteitä ilmenee varsin useissa ryhmissä.
Ryhmäajattelussa ryhmän maine on jäsenen itsetunnon kivijalka.
1) Kautta lääketieteellisen psykiatrian historian potilaita on kohdeltu raakalaismaisesti ja mitä erilaisimpien hoitojen teho on ollut varsin kyseenalainen, mutta silti monen nuoren psykiatrian lääkärin usko psykiatrian loistavaan tulevaisuuteen ja kykyyn ratkaista itse omat ongelmansa on luja kuin peruskallio.
2) Mielisairaalan psykiatreilla ja sairaanhoitajilla on tapana ottaa kaikki mielisairaalaan kohdistuva perusteltu ja aiheellinenkin kritiikki henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Joissain muissa organisaatioissa kuten ruokakaupoissa kielteinen palaute otetaan kiitollisena vastaan.
3) Laki antaa varsin väljät rajat mielisairaaloille toimia ja tehdä erilaisia pakkotoimenpiteitä potilaille kunhan ne ovat vain "potilaan etu". Mielisairaaloissa ja yhteiskunnassa yleensäkin luotetaan liki sokeasti siihen että mielisairaalan päätökset ovat oikeamielisiä. Päätöksistä kyllä tehdään paljon virallisia valituksia mutta eipähän ne mihinkään johda. Psykologian mukaan epäluottamus mielisairaalaa kohtaan on mielisairauden oire. ("psykologian mukaan" siksi että pidän psykologiaa uskomuksena jonka opinkappaleet vahvistetaan äänestyksin ihan niin kuin kansainväliset mielisairausluokituksetkin)
4) Mielisairaalat pitävät psykiatrian vastustajia hulluina, katkerina ja lapsellisina. Epäluuloisuutta pidetään skitsofrenian oireena vaikka psykiatrian vastustajat ovatkin hyvin kirjava ja hajanainen joukko hyvinkin erilaisine motiiveineen, erillaisine yhteiskunnallisinen asemineen ja erilaisinen aseminen holhouskoneistoon.
5) Tästä esimerkkinä tapaus Ritva Salunen, lääkäri joka kyseenalaisti kolleegansa arvion ja joutui vaikeuksiin, lopulta pakkohoitoon Vanhan Vaasan suljetulle osastolle.
6) Syvällä sisimmässään psykiatrit epäilevät mielisairaaloitten hoitotapojen ja erilaisten psykologisten väittämien virheettömyyttä mutta vaikenevat koston pelossa ja toisaalta siksi että mielisairaalan maineen pilaantuminen voisi heikentää hänen arvostustansa ulkopuolisten silmissä. Mielisairaalan vastaisia tunteita ja ajatuksia pidetään mielisairauden oireina ja niitä hävetään ja ne saatetaan tiukasti salata ulkopuolisilta tai niihin saatetaan hakea lääkitystä.
7) Kyse on toiveajattelusta. Halutaan uskoa että kaikki ovat samaa mieltä ja oma mielipide on ainut maailmankaikkeudessa, näin luodaan mielenrauhaa. Miksi sitä toisinajattelua täytyy niin tavattomasti pelätä? Kyllähän karismaattiset kristitytkin pitävät selviönä asemaansa marginaaliryhmänä.
8) Näistä seulojista käytetään nimitystä mielipidejohtaja tai päivystävä dosentti. Aina kun julkisuuteen tulee huomiota herättävä rikostapaus, päivystävä dosentti alkaa kiireen vilkkaa psykologisoida sitä eli psykologisella näkökulmalla katsoen selitellään tapaus mielenterveysalan kannalta parhain päin. Kun tieto saavuttaa tavallisen riviryhmäläisen on se saattanut kulkea useankin henkilön seulan ja usein räikeänkin värityksen läpi. Umpimielisessä ryhmässä väitteet voivat joskus olla hyvinkin hurjia. Syy päivystävän dosentin olemassaoloon on siis pitkälti mielenterveysalan sisällä ja toki myös psykologiaan uskovien maallikoitten keskuudessa. Dosentin tehtävä on palauttaa mielenrauha ja valaa ryhmän uskoa yhteiseen asiaan. Erityisesti mielisairaalan kaltaisissa umpimielisissä yhteisöissä jäsen uskoo sen minkä hän itse ja yhteisö haluaa uskoa. Toisaalta dosentit yrittävät muokata yleistä mielipidettä psykologiseen suuntaan.
Edellisen aiheeseen liittyvän kirjoituksen Ryhmäajattelu mielisairaaloissa (Osa 1) julkaisin tällä palstalla 14.5.2006 klo 13:03:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000016394227#22000000016394227
"IL Janis (1972) on luonnostellut ryhmäajattelun tunnusmerkkejä:
1) Haavoittumattomuuden illuusio
Ryhmän jäsenet ovat erittäin optimistisia ja taipuvaisia ottamaan suuria riskejä.
2) Kollektiivinen rationalisaatio
Ryhmän jäsenet suhtautuvat varauksella heidän päätöksiinsä kohdistuvaan kielteiseen palautteeseen.
3) Illuusio moraalista
Ryhmän jäsenillä on vahva ja epäilyksetön usko ryhmänsä moraaliin.
4) Yhteiset stereotypiat
Ryhmän jäsenillä on yhteinen stereotyyppinen näkemys vastustavista ryhmistä, etenkin niiden johtajista.
5) Suora painostus
Niihin ryhmän jäseniin, jotka esittävät epäilyjä ja kysymyksiä ryhmän käsitysten oikeellisuudesta, kohdistetaan suoraa painostusta.
6) Itsesensuuri
Yksityiset ryhmän jäsenet välttävät epäilyksien tai ryhmän kannasta poikkeavien näkemysten esittämistä.
7) Yksimielisyyden illuusio
Ryhmässä uskotaan, että kaikki ovat samaa mieltä; hiljaisuuskin tulkitaan myöntymiseksi.
8) Itseasetetut ajatuksenvartijat
Ryhmän jäsenet ottavat tehtäväkseen seuloa ulkopuolelta tulevaa ryhmänvastaista informaatiota niin, ettei ryhmäsopu rikkoudu."
(Jouko Lönnqvist: Johtaja ja johtamisen psykologiaa, painatuskeskus 1994, sivu 71 - 72)
Omia kommentteja:
Joitakin ryhmäajattelun piirteitä ilmenee varsin useissa ryhmissä.
Ryhmäajattelussa ryhmän maine on jäsenen itsetunnon kivijalka.
1) Kautta lääketieteellisen psykiatrian historian potilaita on kohdeltu raakalaismaisesti ja mitä erilaisimpien hoitojen teho on ollut varsin kyseenalainen, mutta silti monen nuoren psykiatrian lääkärin usko psykiatrian loistavaan tulevaisuuteen ja kykyyn ratkaista itse omat ongelmansa on luja kuin peruskallio.
2) Mielisairaalan psykiatreilla ja sairaanhoitajilla on tapana ottaa kaikki mielisairaalaan kohdistuva perusteltu ja aiheellinenkin kritiikki henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Joissain muissa organisaatioissa kuten ruokakaupoissa kielteinen palaute otetaan kiitollisena vastaan.
3) Laki antaa varsin väljät rajat mielisairaaloille toimia ja tehdä erilaisia pakkotoimenpiteitä potilaille kunhan ne ovat vain "potilaan etu". Mielisairaaloissa ja yhteiskunnassa yleensäkin luotetaan liki sokeasti siihen että mielisairaalan päätökset ovat oikeamielisiä. Päätöksistä kyllä tehdään paljon virallisia valituksia mutta eipähän ne mihinkään johda. Psykologian mukaan epäluottamus mielisairaalaa kohtaan on mielisairauden oire. ("psykologian mukaan" siksi että pidän psykologiaa uskomuksena jonka opinkappaleet vahvistetaan äänestyksin ihan niin kuin kansainväliset mielisairausluokituksetkin)
4) Mielisairaalat pitävät psykiatrian vastustajia hulluina, katkerina ja lapsellisina. Epäluuloisuutta pidetään skitsofrenian oireena vaikka psykiatrian vastustajat ovatkin hyvin kirjava ja hajanainen joukko hyvinkin erilaisine motiiveineen, erillaisine yhteiskunnallisinen asemineen ja erilaisinen aseminen holhouskoneistoon.
5) Tästä esimerkkinä tapaus Ritva Salunen, lääkäri joka kyseenalaisti kolleegansa arvion ja joutui vaikeuksiin, lopulta pakkohoitoon Vanhan Vaasan suljetulle osastolle.
6) Syvällä sisimmässään psykiatrit epäilevät mielisairaaloitten hoitotapojen ja erilaisten psykologisten väittämien virheettömyyttä mutta vaikenevat koston pelossa ja toisaalta siksi että mielisairaalan maineen pilaantuminen voisi heikentää hänen arvostustansa ulkopuolisten silmissä. Mielisairaalan vastaisia tunteita ja ajatuksia pidetään mielisairauden oireina ja niitä hävetään ja ne saatetaan tiukasti salata ulkopuolisilta tai niihin saatetaan hakea lääkitystä.
7) Kyse on toiveajattelusta. Halutaan uskoa että kaikki ovat samaa mieltä ja oma mielipide on ainut maailmankaikkeudessa, näin luodaan mielenrauhaa. Miksi sitä toisinajattelua täytyy niin tavattomasti pelätä? Kyllähän karismaattiset kristitytkin pitävät selviönä asemaansa marginaaliryhmänä.
8) Näistä seulojista käytetään nimitystä mielipidejohtaja tai päivystävä dosentti. Aina kun julkisuuteen tulee huomiota herättävä rikostapaus, päivystävä dosentti alkaa kiireen vilkkaa psykologisoida sitä eli psykologisella näkökulmalla katsoen selitellään tapaus mielenterveysalan kannalta parhain päin. Kun tieto saavuttaa tavallisen riviryhmäläisen on se saattanut kulkea useankin henkilön seulan ja usein räikeänkin värityksen läpi. Umpimielisessä ryhmässä väitteet voivat joskus olla hyvinkin hurjia. Syy päivystävän dosentin olemassaoloon on siis pitkälti mielenterveysalan sisällä ja toki myös psykologiaan uskovien maallikoitten keskuudessa. Dosentin tehtävä on palauttaa mielenrauha ja valaa ryhmän uskoa yhteiseen asiaan. Erityisesti mielisairaalan kaltaisissa umpimielisissä yhteisöissä jäsen uskoo sen minkä hän itse ja yhteisö haluaa uskoa. Toisaalta dosentit yrittävät muokata yleistä mielipidettä psykologiseen suuntaan.
Edellisen aiheeseen liittyvän kirjoituksen Ryhmäajattelu mielisairaaloissa (Osa 1) julkaisin tällä palstalla 14.5.2006 klo 13:03:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000016394227#22000000016394227
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin. Mielisairaanhoito, lääketiede, - tiede, on enimmäkseen tuollaista.
Mielestäni ei voida erityistää noita mielisairaanhoitoon... se on vähän yksituumainen ajatus.
Ihmiset on sellaisia kuin ovat, minkäs sille mahtaa.
on täsmäosuma suomalaisesta "auttamisesta" mielisairaaloissa.
Omalta kohdaltani voin kertoa sen, että mielisairaanhoitaja ryntäsi luokseni kauhistuneena ja oli kauhuissaan kun olin uskaltanut vastustaa sikäläistä jumalaa eli osastonlääkäriä. Hoitajan silmät olivat teevadinkokoiset kohdatessaan näin suuresti kielletyn teon ja hän pyhyyttä uhkuen kuiskaili, että ei saa häiritä osastomlääkäriä. Pyhyyttä oli hänen mielestään loukattu syvästi.Hoitaja oli kauhuissaan kun uskalsin olla tiukkana minusta kirjoitetusta tekstistä sairaskertomukseen.
Todettakoon, että osastonlääkäri halusi olla ns. kova kundi eli kovan linjan psykiatrian edustaja ja niinpä hän vääristi sairaskertomukseen tapahtumia joita ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Enkä usko, että sairaskertomusten vääristelyt olisivat mikään harvinaisuus.