Olen 29-vuotias nainen, jolla on ollut syömishäiriö murrosiästä lähtien.
Tilanteeni on nyt numeroina "hyvä", mutta täytyy tunnustaa, että kaipaan sairauttani.
Vaaka näyttää nyt 48kg (olen 159cm pitkä). Ongelmani on se, että terveen lukemissa kaipaan laihuuteni aikaisia vaatteita, jotka roikkuvat henkareissa kuiskien minulle, että olen niihin liian lihava.
En myöskään kuule enää päivittäin lauseita "Herranjumala, sinä olet sitten ihanan laiha!!"
Mitään uutta tässä ei taida olla.
Tuli vain mieleeni, kun luin täältä vastauksia kysymyksiin "Olenko liian laiha?"
Toki päivittely kuuluu asiaan, mutta itse koen, että juuri se on yksi syy sairauteni jatkumiseen. Nyt kolmas ananaspäivä menossa. Koitan pitää tämän hallinnassa, mutta laihtua muutaman kilon. Tämä sairaus on kuin sielun syöpä. -Tosin syövästä parantuneet eivät kaipaa tautiaan takaisin.
Tilanteeni on nyt numeroina "hyvä", mutta täytyy tunnustaa, että kaipaan sairauttani.
Vaaka näyttää nyt 48kg (olen 159cm pitkä). Ongelmani on se, että terveen lukemissa kaipaan laihuuteni aikaisia vaatteita, jotka roikkuvat henkareissa kuiskien minulle, että olen niihin liian lihava.
En myöskään kuule enää päivittäin lauseita "Herranjumala, sinä olet sitten ihanan laiha!!"
Mitään uutta tässä ei taida olla.
Tuli vain mieleeni, kun luin täältä vastauksia kysymyksiin "Olenko liian laiha?"
Toki päivittely kuuluu asiaan, mutta itse koen, että juuri se on yksi syy sairauteni jatkumiseen. Nyt kolmas ananaspäivä menossa. Koitan pitää tämän hallinnassa, mutta laihtua muutaman kilon. Tämä sairaus on kuin sielun syöpä. -Tosin syövästä parantuneet eivät kaipaa tautiaan takaisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
nyt taidat erehtyä sairaudesta.
Tiedän olevani nyt pullea. Painoni nousu on johtunut parantumisestani muutama vuosi sitten.
Olet aivan loistavissa mitoissa, normaalipainon alarajoilla, tuskinpa olet mikään pullea. Olen sinua muutaman sentin lyhyempi ja ottaisin ihan mielelläni mittasi. Laihduttelemassa tässä ollaankin.:)
Kuulostaa hyvin tutulta.
Itse kaipaan myös juuri kommentteja "hui kun olet laiha!"
Itsellä myös useampi vuosi "paranemisesta". Katoaakohan tämä tunne koskaan?
Kyllä kun muistelee, mitä helvettiä se loppujen lopuksi oli se aika, niin pysyy realiteeteissa.
tänä päivänä olen täysin normaalipainoinen, on jopa mahaa kertynyt jne :) (163/52)
kadotin täysin pointtini. tahdoin vain kertoa, että samanlaisia ajatuksia löytyy. yritän vain ajatella niitä sen ajan todellisia fiiliksiä (erityisesti loppuvaiheessa, kun oikeasti tiesi itsekin olevansa huonossa kunnossa).
voimia :)
samanlaisia ajatuksia. En kaipaa anoreksian kurjuutta (sillä kurjaahan se tosiaan oli) enkä pienimpiä mittojani (olin lähes luuranko), mutta välillä tuntuu, että olisi ihana olla taas paljon laihempi, noin 20 kiloa. Nyt olen mitoissa 175/70 ja ihan tyytyväinen. Tunnen itseni jopa ihan hoikaksi, mutta silti aina välillä tuntuu, että olisipa taas tosi laiha.
No mulla on ainakin joskus ongelmia vaatteissa kanssa... Kun esimerkiksi menen nuorten vaateliikkeeseen niin etsin sielta itselleni pienimmat housut jotka loydan ja sovitan niita.. ja kylla se on sitten hienoa kun ne viela menee paalle.. ja ne on kylla aika pienet.. (H&Mdivided, only) mutta en tieda etta onko mulla kuitenkaan mitaan syomishairiota..
Mä oon aika lähellä sun mittoja (157/46)ja ex-anorektikko, mut käytän yhä kokoa 32/xxs/xs vaatteissa (Joskus se koko on jopa reilu ja esim. koon 34 housut tippuu) Ja farkuissa aina korkeintaan tuumakoko 25.. Enkä oo mitenkään lihaksikas. Mitä kokoa sä sitten käytät?
Kokoni on tällä hetkellä 34. Mutta tavoite olisi että mahtuisin kokoon 32 jatkuvasti, enkä vain hyvällä tuurilla. :)
Se johtuu siitä että olet niin lyhyt.
Niin siis kirjoitin jotenkin hassusti, eli mun päältä 34 housut tippuu aina ja 32 on hyvä, joskus sekin reilu. Tosin kävin vaa´alla tänään ja painoin vaan 45kg.. Eli onhan meijän painoissakin 3kg eroa.. Jos lihoisin 3kg, tuskin mahtuisin enää kaikkiin pienimpiin 32-housuihini.
Mut sun mitat on kyllä hyvät! Itse voisin painaa enemmänkin, mutta ahdistuisin varmasti pienenevistä vaatteista..
Olet juuri sen kokoinen, kuin itse haluaisin olla! Tulin ihan kateelliseksi tekstistäsi. Tällä hetkellä tavoitteeni on juuri tuo 45-46kg.
Millaista ruokavaliota itse noudatat?
Muistatteko elää ollenkaan?
No ihan helposti saat pari kiloa pois -i-, jos haluat! Ja ymmärrän kyllä toisaalta sua, vaikka muut kehuisivat kuinka ja pitäisivät sua tosi hoikkana, jos itse ei tunne oloaan hyväksi kropassaan, ei siinä paljon muiden sanomiset paina.. En noudata mitään tarkkaa ruokavaliota, katson että syön suht. kulutuksen mukaan! (kaloreissa ehkä n.1200-1500/pvä) Jos jonain päivänä syön enemmän, kevennän sitten seuraavana päivänä. Syö paljon proteiineja ja kasviksia ja liiku vielä enemmän (kuitenkaan lisäämättä energian saantia) ja jos koet kaloreiden laskemisen tarpeelliseksi, en neuvoisi syömään kovin paljon yli 1000ckal/pvä.. Tiedän, se on vähän, mutta laihtuminen edellyttää miinuskaloreita..:( Sitten kun olet haluamassasi painossa, voit syödä kulutuksesi verran (n. saman verran kuin minä, ehkä enemmän jos liikut paljon) lihomatta.
Ymmärrän kyllä sua paremmin kuin arvaatkaan, vaikka olenkin sitä mieltä että mittasi ovat hyvin ihanteelliset.
Veit sanat suustani. Eräs tuttava sanoi, et muistatko silloin kun olit sairaan laiha. Mun perhe ei edes nähnyt sitä sairautena. anoreksia puki minua. Nyt kaapissani olevat ihanat tiukat vaatteet huutavat minua. Pääni on huutanut 3 päivää, että voi niitä aikoja. Joitakin ex-tuttujani en halua nähdä ja kaupassa välttelen heitä, etteivät he näkisi etten ole enää niin laiha. Olin silloin 164,5 cm ja 47kiloa. siis rajamailla etten näyttänyt puukepiltä. Nyt 13kiloa lihavempana kauhistelen itseäni yrittäen kehua itseäni terveemmän näköiseksi ja sama vanha kierre jatkuu. Vanhemmat kutsuvat lihavaksi ja mukaan on yhtynyt poikaystäväni. Osaan nähdä kuinka luurangonlaiha demoni istuu vasemmalla olkapäälläni ja huutaa läski,läski,ruma,ruma. Ja oikealla enkeli, joka sanoo, että se mikä sinua hallitsee, sen orja olet. Tee niinkuin teet mut ilman kahleita ja muiden pakotusta. Arvosta itseäsi ja näe että olet hyvä.
Nyyh.
sama vika =/.
pienimpänä olin 164/45, minkä jälkeen kasvoin sinne 50kg ja nyt talvi-kevät kautena jopa 55..silloin kauhistuin kamalasti ja olen nyt 49kg..
hyvä fiilis.
en koe itseäni vielä mitenkään kovin pieneksi, olen sopusuhtainen vasta nyt..harrastan liikuntaa jne. ettei kukaan kävisi sössöttämään että 'läskiä kaikki'..
sairauttani kaipaan myös..
en syönyt mitään 6:na päivänä viikossa ja seitsemäntenä sitten sallin itselleni ruokaa..
kaipaan jotenkin sitä hiljaista elämää ja masennusta..ikävä juttu, mutta minkäs teet, ehkä olen juuri matkalla sinne..
toistaiseksi on vielä muutama ihminen ympärillä ja koulukin vie suuren osan ajasta harrastusten ohella, joten viikonloppu jää vain tuttaville..
en tiedä, mitä oikeastaan edes kaipaan..tunsin itseni hyväksi, kun pystyin estämään syömiseni, olin maailman paras ja hallitsin kaiken, minkä tahdoin; en mitään. ei ollut mitään kiinnosusta mihinkään ja viimeisen energian käytin talvella hiihtäen ja uiden ja kesällä juosten..
hyvä huomata, etten ole ainoa piiloparantunut.