Tämäkin on siltä sivulta:
Harry Potter haukotteli makeasti noustessaan istumaan Rohkelikkojen makuusalissa, omassa vuoteessaan. Hän hapuili silmälaseja yöpöydältään ja laittoi ne sitten silmilleen, jolloin hän huomasi, että pedit olivat jo tyhjinä. Hän pomppasi nopeasti ylös vuoteesta, kauhuissaan siitä, että oli nukkunut pommiin. Miksei Ronald Weasley, hänen paras ystävänsä, ollut herättänyt häntä? Harry heitti yöpuvun yltään ja kiskoi kouluvaatteet ylleen sekä smaragdinvihreän kaavun, johon oli rinnukselle merkitty Tylypahkan tunnuksen kuva. Hän penkoi matka-arkkuaan ja löysi loitsukirjan, jonka nimi oli Näin teet parhaimmat loitsusi. Sen hän laittoi kainaloonsa ja oli jo ovella, kun hän huomasi unohtaneensa sulkakynänsä, jonka avulla hän kykeni tekemään muistiinpanoja. Hän palasi takaisin ja kohta hän ryntäsi taas alakertaan, Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja samaa reittiä muotokuva-aukosta ulos pimeään, hiljaiseen käytävään. Kaikki oppilaat olivat oppitunneilla ja Harry oli hetken aivan sekaisin, missä päin hänen tuntinsa kuului olla. Lopulta hän muisti professori Lipetitin luokan ja juoksi koko matkan sinne asti, harppoen tuhansia porrasaskelmia, kierrellen satoja käytäviä ja tullen lopulta Lipetitin huoneen ovelle. Hän oli hengästynyt aivan kuin olisi juossut maratonin ja hetken aikaa hänen täytyi seistä paikoillaan, jottei olisi näyttänyt liian typerältä tullessaan luokkahuoneeseen. Lopulta hän kuitenkin koputti oveen ja kun sieltä kuului vaimea vastaus, hän astui sisään huoneeseen, mikä oli täynnä oppilaita, Rohkelikkoja ja Puuskupuheja. Kaikki vilkuilivat hiukan huvittuneina hänen suuntaansa. Professori Lipetit oli pikkuruinen ukko, joka seisoi ison kirjakasan päällä ja katsoi lempeästi Harrya pienillä silmillään.
-Käy istumaan, käy istumaan. Ehdit vielä loistavasti harjoittelemaan kuinka ihmisiä leijutetaan, professori sanoi ja Harry lysähti Ronin viereen istumaan. Ron näytti väsyneeltä, mutta yritti silti keskittyä Lipetitin tuntiin. Hän katsahti Harryyn ja nyökkäsi tervehdykseksi.
-Mikset sinä herättänyt minua? Harry suhahti toisesta suupielestään. Ron haukotteli.
-Yritin, mutta et suostunut heräämään ja minulla alkoi olla jo kiire, Ron tokaisi ja Harry antoi asian olla. Hän vilkaisi takanaan istuvaa Hermione Grangeria ja tyttö katseli häntä päätään puistellen. Harry virnisti hänelle ja alkoi sitten tehdä muistiinpanoja, joita oli kertynytkin taululle aikamoinen kasa.
Lähetelkää mielipiteitä! Aion jatkaa tätä vielä!
Harry Potter haukotteli makeasti noustessaan istumaan Rohkelikkojen makuusalissa, omassa vuoteessaan. Hän hapuili silmälaseja yöpöydältään ja laittoi ne sitten silmilleen, jolloin hän huomasi, että pedit olivat jo tyhjinä. Hän pomppasi nopeasti ylös vuoteesta, kauhuissaan siitä, että oli nukkunut pommiin. Miksei Ronald Weasley, hänen paras ystävänsä, ollut herättänyt häntä? Harry heitti yöpuvun yltään ja kiskoi kouluvaatteet ylleen sekä smaragdinvihreän kaavun, johon oli rinnukselle merkitty Tylypahkan tunnuksen kuva. Hän penkoi matka-arkkuaan ja löysi loitsukirjan, jonka nimi oli Näin teet parhaimmat loitsusi. Sen hän laittoi kainaloonsa ja oli jo ovella, kun hän huomasi unohtaneensa sulkakynänsä, jonka avulla hän kykeni tekemään muistiinpanoja. Hän palasi takaisin ja kohta hän ryntäsi taas alakertaan, Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja samaa reittiä muotokuva-aukosta ulos pimeään, hiljaiseen käytävään. Kaikki oppilaat olivat oppitunneilla ja Harry oli hetken aivan sekaisin, missä päin hänen tuntinsa kuului olla. Lopulta hän muisti professori Lipetitin luokan ja juoksi koko matkan sinne asti, harppoen tuhansia porrasaskelmia, kierrellen satoja käytäviä ja tullen lopulta Lipetitin huoneen ovelle. Hän oli hengästynyt aivan kuin olisi juossut maratonin ja hetken aikaa hänen täytyi seistä paikoillaan, jottei olisi näyttänyt liian typerältä tullessaan luokkahuoneeseen. Lopulta hän kuitenkin koputti oveen ja kun sieltä kuului vaimea vastaus, hän astui sisään huoneeseen, mikä oli täynnä oppilaita, Rohkelikkoja ja Puuskupuheja. Kaikki vilkuilivat hiukan huvittuneina hänen suuntaansa. Professori Lipetit oli pikkuruinen ukko, joka seisoi ison kirjakasan päällä ja katsoi lempeästi Harrya pienillä silmillään.
-Käy istumaan, käy istumaan. Ehdit vielä loistavasti harjoittelemaan kuinka ihmisiä leijutetaan, professori sanoi ja Harry lysähti Ronin viereen istumaan. Ron näytti väsyneeltä, mutta yritti silti keskittyä Lipetitin tuntiin. Hän katsahti Harryyn ja nyökkäsi tervehdykseksi.
-Mikset sinä herättänyt minua? Harry suhahti toisesta suupielestään. Ron haukotteli.
-Yritin, mutta et suostunut heräämään ja minulla alkoi olla jo kiire, Ron tokaisi ja Harry antoi asian olla. Hän vilkaisi takanaan istuvaa Hermione Grangeria ja tyttö katseli häntä päätään puistellen. Harry virnisti hänelle ja alkoi sitten tehdä muistiinpanoja, joita oli kertynytkin taululle aikamoinen kasa.
Lähetelkää mielipiteitä! Aion jatkaa tätä vielä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan hyvä tarina....
jatka vaan...
Hyviä tarinoita! Jatka!
Muuten, miltä sivulta löysit nuo tarinat?
Se on sieltä FinFanFunista, osoitetta en muista..*hipsii pois*
mitä sä meet pilaa maan toisten mainetta j.k.Rowling on kirjottanu noi kirjat keksi nyt noi kirjat
kuule ei toi mainetta pilaa! noi on hyviä