satuttavat kaikkein eniten. Mielummin haluaisin kuulla että olen täyspaska kuin että toinen sanoisi voimakkaassa säälintunteessa: "Olet sinä kyllä ihan viehättävä. Samoiten mukava ja älykäs. Mukava,niin, nimenomaan mukava". Tuollainen "parantaja -potilas" käytös loukkaa!!
Paras suhtautuminen ujoon ihmiseen on sanoa "En vaadi sinulta yhtään mitään. Ole sellainen kuin olet. Tutustutaan rauhassa toisiimme". Kukaan ujo ihminen ei halua, että hänen heikkoutensa huomioidaan ja häntä varta vasten avustetaan. Jokainen ujo haluaa, että toinen on vain läsnä tässä ja nyt. Sellaisenaan, ilman säälimisiä. Se parantaa ujon ihmisen oloa kaikkein parhaiten.
Paras suhtautuminen ujoon ihmiseen on sanoa "En vaadi sinulta yhtään mitään. Ole sellainen kuin olet. Tutustutaan rauhassa toisiimme". Kukaan ujo ihminen ei halua, että hänen heikkoutensa huomioidaan ja häntä varta vasten avustetaan. Jokainen ujo haluaa, että toinen on vain läsnä tässä ja nyt. Sellaisenaan, ilman säälimisiä. Se parantaa ujon ihmisen oloa kaikkein parhaiten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Monta kertaa olen kuullut, että olen sitä ja tätä (ja joskus tulee tuo mutta- sanakin siihen perään..) Ja nimenomaan se ärsyttää, että ei sellaisille ns. sosiaalisemmille (sana kylläkin on harhaanjohtava) koskaan sanota tuollaista, eikä samalla tavalla kannusteta. Johtuu vain siitä, että ujoja kannustetaan, koska hei me olemme epänormaaleja tässä p-yhteiskunnassa. Mutta omalla tavallaanhan ihmiset kai sitten paistattelee ujon vierellä omassa paremmuudessaan ja on niinkuin heidän tukijoitaan/vanhempiaan eli toisin sanoen haluavat sitten kuitenkin itselleen sen kunnian, että ovat niin ihania ja kannustavia ihmisiä kun osaavat käsitellä ujoja.
Jos kuuntelisit ihmisiä niin huomaisit, ettei niiden puheissa yleensäkään ole tarkalleen ottaen tolkkua.
Ja sinä jotenkin haluat, että ihmisten pitäisi mukautua sinuun. Miksi ihmeessä?
Sanoisit vaan, että "kiitos" samalla toivoen, että teennäinen kehu lakkaa. Jollei kehuja ymmärrä vinkkiäsi niin voithan kostaa sanomalla: "Sinä olet niin hyvä kehumaan". Tosin jos sen jälkeen tulee hiljaista niin mitä sinä sitten teet.
Sitä paitsi, kehuja on tässä jutussa oikeammassa. Kyllä elämässä pääsee pitkälle makeilemalla. Taitaa olla vähemmistönä ne ihmiset, jotka reaaliajassa ovat immuuneja imartelulle.
"En vaadi sinulta yhtään mitään. Ole sellainen kuin olet."
Taas tämä ihme 'aitous'-juttu. Kyllä ihmiset aina vaativat toisiltaan jotain ja sosiaalinen esittäminen alkaa siitä kun aamulla menee suihkuun ja miettii mitä tänään laittaisi päälle. Elämisen taito on kyky käydä kauppaa omilla ja muiden vaatimuksilla.
"Ja sinä jotenkin haluat, että ihmisten pitäisi mukautua sinuun. Miksi ihmeessä?"
Se menee molemminpäin: Minä mukaudun ihmisiin ja oletan samaa kahden kesken heiltä (sellaista syvää "me"-henkeä). Olen niin herkkä, että kuka hyvänsä voi saada halutessaan tuhoisia vaikutuksia persoonaani. Joustan liikaa ihmisten mukaan! Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että se toinen ihminen ymmärtäisi minua tarkoin. Kun minulta jotain pyydetään (kuvannollisesti), en kykene kieltäytymään, koska näen itseni liian röyhkeänä silloin. Tiedän, ettei se pitäisi paikkaansa, mutta sellainen voimakas röyhkeyden tunne kuitenkin tulee (syyt saattavat piileä kasvatuksessani). Olen vuosien mittaan vetänyt ties minkälaista roolia entisten kavereideni seurassa. Olen omaa persoonaa muokkaamalla tehnyt kaikkeni, että toinen tismalleen viihtyisi. Se on hulluutta, mutta niin heikkotahtoinen ja typerä olen ollut. Nyt saa luvan loppua tuollainen. Jos joku ei pysty hyväksymään minua tällaisena kuin olen, hän saa luvan pysyä minusta loitolla (ilmaisen suoraan etten halua olla vapaaehtoisesti tekemisissä). Olen sisältä niin heikko, heiveröinen ja särkyvä, että vain harvojen kanssa tulen toimeen (harvat ihmiset osaavat minua käsitellä oikein). Kyse ei ole egoismista, että vaatisin muita ihmisiä omiin tarkoituksiini. Ei, sitä en tarkoita. Olen oikeastaan kaukana itsekeskeisestä, omavaltaisesta ihmisestä. Kun jollakin ihmisellä minun kanssa synkkaa, annan kaikkeni hänelle. Olen valmis tukemaan häntä ja antamaan hänelle paljon tilaa ja uhraamaan itseäni. Sellaisia ihmisiä on tosin melko harvassa, sillä läheskään jokainen ei ymmärrä minua. Olen kai sitten yliherkkä (?).
""En vaadi sinulta yhtään mitään. Ole sellainen kuin olet."
Taas tämä ihme 'aitous'-juttu. Kyllä ihmiset aina vaativat toisiltaan jotain ja sosiaalinen esittäminen alkaa siitä kun aamulla menee suihkuun ja miettii mitä tänään laittaisi päälle. Elämisen taito on kyky käydä kauppaa omilla ja muiden vaatimuksilla."
Pinnalliset ihmissuhteet perustuvat suoritusten antamiseen. Mutta aito, syvä ystävyys on kaikki kaikessa toisen hyväksymistä sellaisenaan. "Elämisen taito" on tosiaan tuollaista kuin mainitsit, mutta todellisen ystävän kanssa sitä taitoa ei mielestäni tarvita. Sellaisia ystäviä on harvassa, tiedän. :/