meillä lapsukainen aloitti eskarin.hän on hieman aran puoleinen.se ilmenee sillain että hän ei puhu siellä,ei uskalla mennä siellä vessaan (pissi jo housuun kerran)ei laita siellä itse kenkiä jalkaan jos he ovat menossa pihalle.olen yrittänyt kun aamulla mennään sinne niin kauan aikaa jankuttaa että heitäppä nyt itse ne kengät pois,niin mitään ei tapahdu.eli lasten päivähoitaja joutuu myös pukemaan hänelle housut jalkaan ulkoilemaan lähtiessä.pahemmin hän ei ole hoidoissa aiemmin ollut.voisiko lapsukainen vielä ruveta itse toimimaan.kotona nimittäin kaikki onnistuu.meille tilataan puheterapeutille aika kun lapsemme ei kertakaikkiaan puhu vieraiden ihmisten läsnäollessa.tätä on jatkunut jo 5vuotta,kotona puhua ropottaa koko ajan,ei hän mykkä ole.enkä mieti että puhumattomuus mikään vika ole.eniten olen huolissani hänen toimimattomuudestaan eskarissa.minulle hän on sanonut että hän ei kuulemma kehtaa itse ottaa kenkiä pois,eikä pukea.syö hän kuitenkin siellä ihme kyllä.kiitos joka osaisi neuvoa,joskus niitä neuvoja kaipaa yhden lapsen äitinä.kiitos ja hyvää kesää... ...
miten lapsi selviää ?
kaukisa
2374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani asiasta.
Olin itsekin hirmu ujo pienenä. En uskaltanut paljon puhua, saatikka että olisin esim. sanonut vastaan jossain asiassa. Olin se hiljainen ja kiltti lapsi, joka helposti jäi vähemmälle huomiolle ryhmässä. Silloin se oli pelkästään helpotus.
Nyt työssäni ymmärrän ehkä paremmin ujoja ja muutenkin erilaisia lapsia. Kaikki ovat omia persooniaan, eikä ujous/arkuus/tm piirteet tee lapsesta "huonompaa" kuin muista.
Itselläni on ollut myös ryhmässä tyttö, jolla mutismi (osaa puhua, mutta valikoi kenelle puhuu, toisille ei lainkaan). Tyttö puhui vain omalle veljelleen, joka oli samassa pk:ssa. Kerran satuin näkemään tämän perheen kaupassa ja oli todella outoa nähdä ja kuulla kun tyttö papatti kärryissä minkä ehti ja itse en ollut koskaan edes kuullut tytön ääntä :) Oli varsinainen haaste yrittää voittaa tytön luottamus, että olisi saanut hänet puhumaan. Valitettavasti aika loppui kun jäin itse ä-lomalle.
Nykyään arvostetaan ehkä vähän liikaakin rohkeita ja omatoimisia lapsia. Lapsella on koko eskarivuosi aikaa rohkaistua ja kerätä kokemuksia ennen koulun alkua. Uskon, että ajan kanssa tyttö pääsee liiasta arkuudestaan ja uskaltaa avata suunsa pk:ssakin.
Kun vaan antaa aikaa.
Samaa mieltä kuin ed. kirjoittaja. Kaikki lapset pitäisi laittaa samaan muottiin. Erilaisuushan on rikkaus ei rasite. Oletko jutellut esikoulun opettajan kanssa asioista. Voisiko jotain tehdä esikoulussa toisin, että lapsesi kokisi olonsa turvallisemmaksi, onko vauhti ollut vähän liian kova, jos lapsesi tarvitsee pitemmän ajan uusiin asioihin sopeutuakseen, miten iso eskariryhmä on? Saako lapsi rauhassa kertoa asioitaan, voisit rohkeasti vaatia lapsellesi vähän erikoiskohtelua tämän asian suhteen, saavathan villit ja agressiivisetkin lapset oman erityishuomionsa päivähoito- ja koulumaailmassa, miksei sitten ujot ja hiljaisemmat. Itselläni oli neljännen lapsen kanssa vähän ongelmia esikoulussa, hän ei jaksanut kiinnostua kaikista eskarin tehtävistä(ei suostunut niitä tekemään). Syksyn aikana hän oli 8-viikkoa kotona, ei suostunut menemään esikouluun. Emme tehneet asiasta numeroa, onneksi opettaja oli myös ymmärtäväinen ja lapsi sai rauhassa sulatella asioita. Sitten syysloman jälkeen poika palasi esikouluun ja loppuvuosi kevät sujuivat suht. hyvin. Olihan siellä jotain valitusta ettei halua tehdä samoja tehtäviäkuin muut ja haaveilee suurimman osan ajasta. Luotin omaan äidinvaistooni, enkä "testauttanut lastani", vaikka opettaja oli vähän sitä mieltä. Ekaluokka sujui sitten jo tosi hyvin (eskariopen huonosta ennusteesta huolimatta). Lukemaankin opittiin ennen syyslomaa. Vähän oli vielä haaveilulinjaa eka luokallakin, mutta opettajaksi sattui kokenut, lämminsydäminen tosi ammattilainen. Aluksi auttelin enemmän läksyissä ja muissa koluun liittyvissä asioissa ja opettajalle soiteltiin harva se ilta. Vuosia sitten minulla oli hoidossa poika, joka änkytti puhuessaan aika paljon. Hän ei rohjennut puhua jos oli isompi joukko ympärillä ja usein isosisko hoiteli puhumisen pikkuveljenkin puolesta, teimme niin että muut olivat hipihiljaa kun tämä poika kertoi asioitaan erityisesti siskolle täytyi terottaa,että veljen tulee saada itsensä kertoa asiat. Näin saatiin änkytystä vähemmäksi ja tämänkin lapset asiat kuulolle. Rauhalliset juttuhetket pienessä ryhmässä, paljon kahdenkeskistä aikaa opettajan/apuopettajan kanssa- uskalla vaatia sitä lapsellesi -sinä olet äiti ja tällä lailla omanlapsesi asiantuntija. Äläkä lannistu puheista isosta ryhmäkoosta tai muista vaikeuksista- ne on järjestettävissä, jos on halua, kuten aikasemmin totesin myös villit lapset saavat erikoiskohtelua ja varsin helposti vielä.