LYHENNELMÄ:
Ostin lauantaina Tampereelta 540,000km ajetun -86 W124 MB 300D Automaatin ja olen onnesta soikeana :-)
___________________________________________________________________
YLEISTÄ:
Ensinäkin todettakoon että tästä tulee todennäköisesti helvetin pitkä romaani joten jos ei seikkaperäinen W124 ostoraportti kiinnosta niin klikkaapa saman tien "takaisin". :-D
Lähes kaimalleni "Henrolle" suurkiitos vinkistä; ostin kuin ostinkin sen kärryn pois kuljeksimasta.
Tuli nyt kerrankin tehtyä autokaupat kaikkien taiteen sääntöjen mukaan niin kirjoittaa naputtelen siitä seikkaperäisen raportin. Jos kohta jotakuta hirvittää auton osto niin toivoakseni saatte jotakin vinkkiä tuleville kaupoillenne.
-------> PROLOGI
Ostin lauantaina Tampereelta 540,000km ajetun -86 W124 MB 300D Automaatin ja olen onnesta soikeana :-)
___________________________________________________________________
YLEISTÄ:
Ensinäkin todettakoon että tästä tulee todennäköisesti helvetin pitkä romaani joten jos ei seikkaperäinen W124 ostoraportti kiinnosta niin klikkaapa saman tien "takaisin". :-D
Lähes kaimalleni "Henrolle" suurkiitos vinkistä; ostin kuin ostinkin sen kärryn pois kuljeksimasta.
Tuli nyt kerrankin tehtyä autokaupat kaikkien taiteen sääntöjen mukaan niin kirjoittaa naputtelen siitä seikkaperäisen raportin. Jos kohta jotakuta hirvittää auton osto niin toivoakseni saatte jotakin vinkkiä tuleville kaupoillenne.
-------> PROLOGI
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kuten W124 shoppailuraportti I,II ja III läpi selanneet tietävät, olen viikkotolkulla etsiskellyt suht' hyvää ja suht' edullista W124 dieseliä jokapäiväiseksi käyttöautoksi ja käynyt nyt katsomassa about 11 eri W124sta ja koeajanutkin aika montaa, muutaman kävin jo hovimekaanikollakin hylkäyttämässä. Ongelmallisinta asiassa oli, että olin hairahtunut kesällä ottamaan vaihdossa uudenkarhean Mitsubishi Coltin, joka osoittautui hankalaksi myytäväksi ja olin vielä mennyt hyvittämään siitä aika avokätisesti. Koska jumalan seljän takana asuvalle yksityisesti myyminen tahtoo olla yllättävän hankalaa - kerrankin myin supersiistiä ja ehjää BMW farkkua VIISI KUUKAUTTA ennen kuin "natsasi" ja sekin meni Ouluun saakka ilman koeajoa - ja koska minulla ei nykyisellään ole minkään valtakunnan käyttöä autolle, johon en saa mahtumaan koko perhettä ja kaksostenrattaita, halusin lopultakin päästä Mitsusta eroon ja mielellään saada aimo tukun kahisevaa vielä jobbarilta väliä. Kuten kaikki tietävät, jobbarilta kunnon hyvityksen saaminen, etenkin halvempaan vaihdettaessa, on vaikeampaa kuin kirahvin kuskaaminen Nissan Micralla, ja moni totesikin suoraan että "ei me mitään -99 mallisia autoja täällä ole ikinä myyty".
Löytyneet/tsekatut Mersut (200D-300D -87-90)olivat myös todellisia miinoja, jokainen vähän eri osa-alueilla ja osa kaikilla. Likipitäen jokaisessa oli tietyissä kohdissa ruostetta (aina samat kohdat btw. Katso shoppailureportti III niin saat osviittaa), koeajetuissa oli lähes kaikissa tosi väljä perä, useissa oli sisustus TOSI repaleinen ja rähjäisen oloinen. Joissakin oli alustan puslat ja nivelet vituillaan, useimmissa vaihdekepin puslat tosi löysiä, jossakin ei toiminut lämppärin säätimet, jonkun kone piti ihme ääniä, jne jne, listaa voisi jatkaa lopun iltaa. Hinta ei tuntunut vaikuttavan kuntoon nimeksikään, kuudella tonnilla ja alle olisi saanut ihan samanlaista teknisesti hyvää mutta muuten kamalaa raatoa kuin kahdellatoista tuhannellakin.
Ainoa oikeasti hyvä yksilö mihin törmäsin (koneremontti tehty ja just maalattu) oli ns. "asiakkaan lukuun" eikä siihen voitu ottaa vaihtoautoa. Jos joku kaipaa nättiä W124 200D:tä niin viime viikolla ainakin oli Gultas Oy:llä Laivalahdenkadun isolla vaihtoautopihalla kyseinen, helvetin kaunis metallinsininen -88 nakutin jonka moottorilla takuuta 3kk jäljellä. Ajoin sillä vain kilometrin lenkin ihan piruuttani koska kaupoille pääsystä ei ollut toiveita, eli jos meinaat sitä katsoa niin tsekkaa se kunnolla ajan kanssa läpi. Kuvat Nettiautossa.
Aloin siis kypsyä ruosteisien raatojen koluamiseen ja pidin vähän taukoa.
-------> NETTILÖYTÖ JA PUHELU
"Henro" tosiaan ystävällisesti vinkkasi että Tampereella, paikallisella jobbarilla (jobbari = käytettyjen autojen myyjä jolle merkkiliikkeet myyvät halvalla isoina erinä kaikki liian vanhat tai paljon ajetut autot pois mainettaan pilaamasta) on 300D automaatti ja pirun halvalla vielä. Kyseinen auto löytyy osoitteesta http://personal.inet.fi/yritys/efi/autot/auto055.html (popup) joskaan ei varmaan enää kauaa kun sen kerran pois ostin. Liike kyseessä on Hallilan Auto Oy, Hallilantieltä.
Vaikka suomi24.fi ei olekaan varsinaisesti tarkoitettu mainostamiseen, niin kehaistaan nyt kuitenkin myyjä Eero Kolaria joka on ylivoimaisesti rehellisimmän tuntuinen jobbari johon olen ikinä törmännyt. Ei tuputtanut mitään, valehdellut tai edes liioitellut yhtään, ei hätiköinyt yhtään eikä aliarvioinut asiakasta tai asiakkaan vaihturia missään vaiheessa (ainakaan päin näköä) ja hoiti koko homman nopeasti, kivuttomasti, käteisellä sekä nysväsi kaiken paperityön puolestani. Mukava kaveri ja jobbariksi suorastaan pyhimys.
Vaan eipä hypitä asioitten edelle. Koluttuani vihoviimeisiä raatoja läpi Turussa, Helsingin Herttoniemessä, Salossa ja kuolattuani ruosteettomia saksantuliaisia Marttilassa (ei vaihtoautoja kiitos) olin varma että jos kolmilitraista automaattia myydään alle kahdeksan tonnin niin se on sitten aivan helvetin loppu. Olkoonkin että auto oli varhaista -86 vuosimallia ja nähnyt maailmaa jo lähes 540 tuhannen kilometrin verran, hinta oli silti 200D manuaalin paikkeilla. Nettikuvissa auto vaikutti sangen ryhdikkäältä naurettavasta antenniviidakosta ja takaluukkuun pultatusta lintulaudasta huolimatta. Makailin kotona flunssan kourissa lopen kyllästyneenä surffaamiseen joten totesin että eipä tässä mitään menetettävääkään ole ja soitin jobbarille.
Auto oli tallella joten aloitin E.Kolarin ristikuulustelun. Käytyäni Helsingissä saakka toteamassa että Renison Oy:n mielestä auto on "Erittäin siisti" jos siihen on spraymaalattu vannevalkoista suoraan ruosteen päälle ja joku repinyt sisustan siivottomaan kuntoon, en todellakaan aikonut lähteä jobbarin vakuutusten perusteella Tampereelle saakka pettymään. Sain Kolarin tunnustamaan että kai siinä jotain pientä ruostettakin on mutta tosi vähän. Perä ei olisi nimeksikään väljä. Kaikki hallintalaitteet toimivat, kone on priima ja automaatti toimii kuin uusi. "Eihän se nyt tietty enää uusi ole" tuli lopulta toteamus. Mitsusta luvattiin jo puhelimessa kelpo korvaus jos se olisi niin priima kuin mitä kerroin (ja onhan se), eniten tuntui Kolaria huolittavan että mikäköhän ketunhäntä minulla on kainalossa sen Mitsun kanssa, kysymykset kun olivat mallia "onkos se kaksikilpinen?" (eli poistettu rekisteristä kolarin vuoksi jossakin vaiheessa tms). Lupasin tulla lauantaina käymään jos flunssa olisi yhtään paranemaan päin.
Markkinoinnin ammattilaisena käsittelin saamani informaation realismisuodattimella, rivinväliinlisäimellä, epätoivotunnistimella, glamourinpoistajalla ja pessimismi-injektorilla. Puhelun muokatusta versiosta tuli lyhennelmä tähän suuntaan: "No onhan se vitun timmi peli sinänsä mut totta KAI siin on pientä laittookin, mitäs luulet tohon hintaan saavas?"
Tämän ikäluokan, hintaluokan ja kilometrimäärän autoissa auton historia on usein hämärän peitossa. Jobbareilla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa selvitellä autojen taustoja ja monasti et valitettavasti edes tiedä koska autosta on viimeksi vaihdettu öljyt, suuremmista huolloista tai korjauksista puhumattakaan. Koska nettisivuilla ei oltu kissankorkuisin kirjaimin mainostettu "TÄYDELLISTÄ HUOLTOKIRJAA", joka sekin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeten on usein 120tkm päättyvä 380tkm ajetussa autossa, olin varma ettei liikkeessä kukaan tiedä auton historiasta yhtään mitään ja jos tietää niin ei uskalla kertoa :-D.
Otapa ylös seuraavat autonostajan kannalta tuiki tärkeät puhelinnumerot:
02002200
Vajaa 7€ per puhelu. Suomen Autokatsastuksen km-tarkistusnumero. Kaikkien Suomen Autokatsastus Oy:llä vuodesta -95 alkaen katsastettujen autojen katsastuspäivämäärät ja kilometrit katsastushetkellä.
01007810
Noin 2-3€ per minuutti. Autorekisterikeskuksen rekisteritietonumero. Saat otetunnuksen numeron (periaatteessa montako omistajaa) sekä nykyisen että edellisien omistajien nimet ja asuinpaikkakunnan.
020202
Kai jotain euron minuutti. Numerotiedustelu.
Noh, tsekkailin autokatsastuksen puhelintytöiltä kilometrit, joita oli kertynyt hyvin tasaista ja uskottavaa tahtia koko mitatun ajan, ollen jo noin neljä "satkua" jo -95. Sitä aikaisempia ruuvauksia nyt ei voi todistaa millään, hyvältä näytti yhtä kaikki. 1991 oli jouduttu uusintakatsastukseen. Koskaan ei ollut ollut poissa rekisteristä. Otetunnus oli neljästoista, mukaanlukien siis jobbarin ja isomman autoliikkeen josta se oli hänelle päätynyt.
Autorekisterikeskuksen aivan yhtä kiskurihintaisen (no MYÖNNETÄÄN että ovat hyödyllisimpiä puhelinnumeroita mitä maa päällään kantaa) palvelupuhelimen flikat osasivat kertoa että auto oli tosiaan viidessä päivässä päätynyt isommalta merkkiliikkeeltä nykyiselle pikkuiselle käytettyjen autojen liikkeelle. Mielenkiintoista kyllä se oli jobbarille siirtynyt jo 19.7. eli se oli ollut samassa liikkeessä melkein viisi kuukautta! Edellinen omistaja oli tamperelainen yksityisyrittäjä, jätettäköön kohteliaisuussyistä hänen nimensä mainitsematta vaikka se julkista tietoa onkin kun se nyt ei varmaan kenellekään kuulu enkä ole hänelle maininnut nettiartikkelia kirjoittavani. Siispä kutsutaan häntä nimimerkillä mr K. Hänellä auto oli ollut välin 1999-2002.
Numerotiedustelusta löytyikin mr K:n firma ja parilla puhelulla saatiin oikea heppu luurin päähän. Mr K oli pahuksen mukava kaveri joka turisi mielellään vanhasta autostaan (heti kun uskoi etten yritä myydä mitään), neljäs Mersu jo alla ja ilmeisesti sama trendi jatkuu. Muuten sanoi autoja olleen jo alla yli neljäkymmentä eli aika monipuolinen autoharrastaja (tai tehokäyttäjä). Mr K tunnusti vaihtaneensa autoa ihan hetken mielijohteesta suurin piirtein maitokauppareissulla "niin vaan kävi että eri autolla tultiin takaisin" ja ajavansa edelleen silloin hankkimallaan, 170th vähemmän ajetulla ja turbolla höystetyllä samanlaisella kolmilitraisella W124sella.
Puhelut viimeisimmän omistajan kanssa antavat autosta yleensä eniten - ja ylivoimaisesti relevanteinta - tietoa. Mr K ei tehnyt poikkeusta tässä suhteessa. Pitkän puhelumme aikana selvisi, että hänen oli ollut tarkoitus vaihtaa koneesta venttiilinnostajat jotka pitävät pientä "nupinaa" mutta ehti vaihtaa auton sitä ennen. Mittarinvalon himmentimessä on vain on/off asennot (big deal... sitäpaitsi tuo kyllä toimi kun autoa testasin, varmaan kosketushäiriö ollut) ja autolla on joku ajanut lievän keulakolarin joskus josta näkyy korjausjäljet moottoritilassa jos osaa katsoa. "Se tuskin haittaa mitään, ilmeisen ammattimaisesti korjattu, suoraanhan se menee ja on jykevä ku mikä", totesi mr K ja oli ihan oikeassa- mutta hyvä tinkaustieto yhtä kaikki. "Ajattelin että sun on hyvä tietää" :-D
Mr K oli ehtinyt huoltamaan autoa myös aika tavalla 3 vuoden ja 45 tuhannen kilometrin aikana. Autosta oli vaihdettu ainakin koko pakoputkisto (OEM MB), ohjaussimpukka, pyöränlaakerit joka nurkkaan, raidetangon päät ja toisen puolen alapallonivel. Hän oli käyttänyt mineraaliöljyjä koneessa mutta vaihtanut kuitenkin kyseiset "dinosaurusmehut" filttereineen 5000 kilometrin välein. "Laatikostakin vaihdoin joka syksy öljyt ja filtterin", kertoi mr K.
Sanotaan että aika kultaa muistot mutta mr K:n haiku tämän yksilön perään oli vakuuttavaa. "Kone on priima kunnossa eikä vie öljyä; sillä 5000 välillä ei joudu lainkaan lisäämään vaikka aleneehan se tietty vähän. Laatikko toimii ku unelma, itse asiassa paremmin ku tässä mihin vaihdoin". Tarpeeksi kun johdattelin niin tunnustihan hänkin että oven reunat olivat jo pintaruosteessa mutta muuta kitisemistä ei autosta pitäisi löytyä. Uutena tuo tampereen 300D oli kuulemma ollut joko Mäntässä tai Kolhossa taksina kunnes jäänyt taksiyrittäjän rouvan käyttöön.
Salapoliisityön jäljiltä auto vaikutti entistä lupaavammalta joten päätin mennä aamulla Nääsvilleen käymään. Toisaalta salapoliisityön jäljiltä Renison Oy:n räjähtänyt ruosteen päälle maalattu rötiskökin oli vaikuttanut todelliselta helmeltä (ja tekniikaltaan olikin varsin hyvä yhden omistajan auto) joten en antanut itselleni lupaa innostua liiaksi, vastassa olisi todennäköisesti taas jobbaritarhojen ruosteinen "ruusu".
Itseni lisäksi myös molemmat muksut olivat kipeitä, flunssaisia ja kärttyisiä, molemmat olivat nukkuneet ylipitkät päiväunet ja teimme jonkinasteisen "ennätyksen" saaden koko katraan lopullisesti unten maille vasta kahdelta aamuyöllä :-( Isännällä meillä nyt onkin tapana kukkua kaiket yöt kirjoittelemassa mitälie reportaaseja nettiforumille mutta tällä kertaa olisin tarvinnut edes vähän lepoa...
Aamukuudelta lauantaina, neljän huonosti nukutun tunnin jälkeen, kelloradio alkoi pitää älämölöä. Kymmentä yli vaimo sai lopulta minut jonkinasteisesti hereille ja raahauduin aamupalalle.
Kahdeksan hujakkeilla olin "putsissa ja plankissa" kartasto ja kaikki tulostamani/kirjoittamani materiaali mukanani ovesta ulkona, ja lähdin pikku Coltilla huristelemaan kohti Tamperetta. Matka sujui ilman sen kummempia välikohtauksia enkä jaksanut edes pysähtyä matkalla. Liikkeeseen oli helppo suunnistaa ja olinkin tasan kymmeneltä liikkeen pihalla. Liikeessä ei luonnollisesti ollut ketään sisällä; pojat olivat "vaiheessa". ;-)
Soitin Eero Kolarille joka oli juuri matkalla liikeeseen. Päätin käydä kauan kaivatulla autokahvilla ja ajelin summissa Hervannan Shellille kofeiinitankkausta varten. Ajoin matkalla PÄIN PUNAISIA kääntyvälle liikenteelle osoitetun nuolivalon vaihduttua vihreäksi (minä olin menossa suoraan). Posket häpeästä punoittaen totesin että olisi sittenkin pitänyt ryystää kuppi jo matkalla... Onneksi olin turistina matkalla niin ei ainakaan kukaan tuntenut...Väsyneenä ajaminen kuulemma vastaa promillen tuiterissa ajamista ja nyt tuli sekin todistettua. En olisi varmaan silmät ristissä erottanut Mersua Mossesta eli parempi olikin käydä kaffepaussilla ennen tosi toimiin ryhtymistä.
Pienessä kofeiini- ja nikotiinipöllyssä löysin kuin löysinkin takaisin autoliikkeeseen, huomattavasti suorempaa tietä vielä, ja pääsimme asiaan.
Himoitsemani Mersu oli ilmestynyt liikkeen pihalle juuri niin likaisena kuin nyt vain tuollaisella 1 asteen ravanroiskutuskelillä voi valkoinen auto likaiseksi tulla. Eero Kolarilla oli juuri toisen auton pesu kesken (heillä on myös autopesupalvelu) ja ehdin rauhassa tutustua autoon omin päin. Tsekkailin auton pintapuolisesti ja se ei vaikuttanut yhtään hullummalta. Joku oli ehtinyt tehdä ovien reunoihin jne ruostehommatkin, tavattoman nopeasti huitaisten mutta kumminkin. MAttojen alta ei löytynyt ruostetta, tavaratilassa vain joku naarmu oli pintaruosteessa. Toisen takavalon kohdalta oli pelti läpi ruosteessa ja yhdestä kyljestä kiveniskemä oli lähtenyt rusottamaan. Ei ollenkaan paha.Sisältä auto oli siistein tähänastisita. Kuskin penkistä huomasi että on useampi persus ehtinyt siinä istumaan, mutta ihan ryhdissään sekin eikä lintassa kuten turhan usein tahtovat olla.
Kolari sai pesunsa valmiiksi, rupattelimme hetken, vaihoimme avaimia ja lähdin koeajolle luvaten tulla "jonkun tunnin kuluttua kunhan pääsen jossakin auton alle". Kolari neuvoi vielä tee-se-itse-hallin sijainnin Hervannassa.
Rupattelumme paljasti muutamia seikkoja, kuten että autosta oli laitettu käsijarru ja tuulilasinpyyhinmekanismi likkeen toimesta mutta ruostehommat oli hoitanut joku muu. (Eli ei takuulla kovin hyvin. Kesällä pääsen sitten taas riehumaan pistehiekkapuhaltimen kanssa). Syy auton viipymiseen 5 kuukauden ajan samalla jobbarilla selvisi kysymättä; Kolari kertoi ostaneensa kärryn itselleen kesäautoksi pitkiä mökkireissuja silmälläpitäen. Auto olikin tosiaan jobbarin omassa käytössä edelleen.
Auto tuntui ajossa hienolta, automaatti toimi moitteettomasti, moottori kehräsi ilman mitään resonointia ja väänsi upeasti. Lämppärin säätimet toimivat, samoin penkinlämmittimet sun muut vipstaakit. Hyvältä vaikutti.
Kenelläkään Hervannan pikku autokorjaamoista ei kuulemma ollut dieselin päästömittauslaitteistoa ja hovimekaanikko oli vannottanut mittauttamaan päästöt. En lopulta nähnyt tee-se-itse-halliin ajamisessa mitään pointtia kun hovimekaanikkoni ei ollut mukana, ja päätin suosiolla mennä käymään katsastuskonttorilla. Eräällä tampereelaisella katsastuskonttorilla sitten täräytettiin koko Autotohtori -tarkastus JA päästömittaus läpi. Autotohtorointi ei yllätyksekseni maksanut sen enempää kuin normaali katsastuskaan, johtuen toki siitä että se käsitti pääosin samat toiminteet kuin katsastus, sillä erotuksella, että tässä ei katsota mitään läpi sormien. 25€ kuntotarkastuksesta plus 15€ pakokaasumittauksesta ei ollut tuloksiin nähden lainkaan paha investointi. Tietysti hovikorjaajan kiusaaminen ilmaiseksi ja lahjominen silloin tällöin kaljakorilla käy halvemmaksi jos meinaa tarkistuttaa autoja paljon.
Pakokaasutesti antoi hulppean tuloksen 0.96 suurimman sallitun ollessa 3,5. Hovimekaanikon mukaan alle 2 pitäis olla jos on ehjä kone. Katsastusmieskin kehui, sanoi että näissä koneissa tulos yleensä on 1,2-1,8 välillä eli puhtaasti käy. JA antoi vielä tuon tuloksen heti ensimmäisellä polkaisulla. Eikä huohota eikä savuta. Ei tärise värise tai resonoi. Erinomaista, ajattelin.
Jarrutestissä todettiin toisen takajarrun ottavan aika tavalla heikommin kiinni. Ero oli sen verran iso että vuosikatsastuksesta ei sillä olisi läpi päässyt. Olin itse havainnut sen puolen levyn olevan uriutunut joten yllätyksenä ei jarruvika tullut. Käsijarru otti vähän heikosti mutta inssikin totesi sen paranevan vaijerin kiristämisellä. Toinen jarruvalo temppuili (eivätkös ne aina niin tee juuri katsastuksessa) mutta se tuskin CRC:tä kummempaa "korjausta" kaipaa.
Alusta oli täysin ruosteeton kuten w124 alustan kuuluukin. Löysää löytyi toisesta alapallonivelestä (se jota ei ollut vaihdettu, olisi toki mennyt katsastuksesta läpi mutta tohtoroinnissa tuli maininta) ja molempia etupyörien laakereita täytyy kiristää pikkuisen.
Valojen suuntaus oli ihan kohdallaan ja iskaritestissä toinen etuiskari antoi hiukan huonomman tuloksen kuin toinen (jonka tulos olikin oikein hyvä). Syykin selvisi; pelkääjän puolen iskarin ylätukikumi oli tohjona.
Moottorin moniurahihna havaittiin kuluneeksi, paikoin repaleiseksi. Jokin apulaitteista tai remmin kiristyspyörä "sirkuttaa" välillä mutta valitettavasti se ei esiintynyt sillä hetkellä, kun inssin kanssa koetimme asiaa tutkailla. Edessä voi olla vesipumpun tai laturin vaihto jossakin vaiheessa.
Todettuani auton melko vähällä työllä timmiin kuntoon laitettavaksi, vähintäänkin hintansa "väärttiksi" ja perustekniikaltaan erinomaiseksi, konsultoin hovimekaanikon ja Koljan kanssa asiasta puhelimitse ja painelin vielä yhden kahvikupin voimalla takaisin liikkeeseen.
Tsekkasin vielä kesärenkaitten kunnon ja aloimme vääntää kauppaa. Kaksi myyntimiestä kun tekee kauppaa keskenään niin voidaan turhat höpinät ja puolinelsonit unohtaa ja puhua suoraan. Eerosta sai kyllä sellaisen käsityksen, ettei hän mikään väkisinmyyjä ole muutenkaan. Kävin vikalistan läpi, Eero oli ollut Mitsuun tyytyväinen joskin kitisi Coltin olevan hankala auto myydä (no niinhän se onkin). Sanoin suoraan että kolme tonnia kun maksat väliä niin sanon että "mihis allekirjoitan?". eero yritti yhä että kyllä se 2500 nyt olis se maksimi. Lyhyen molemminpuolisen argumentoinnin ja pitkän synkeän hiljaisuuden jälkeen totesin että paskan marjat, pannaan riita puoliksi niin ei tartte vääntää kättä täällä sen pidempään. Eero naputteli laskinta aikansa (muuttiko markoiksi?), fundeerasi ehdotusta tovin ja totesi että selvä se sitten on.
Täyttelimme paperit (molempien autojen rekisteriotteen ilmoitusosat JA luovarit kummallekin kummastakin autosta) ja lastasimme perskeleen näteillä uudemman mallin orggisaluvanteilla olevat kesärenkaat konttiin ja keräsimme eeron kamat autosta pois. Mitsun olinkin tyhjentänyt myyntikuntoon jo viikkoja sitten.
Sain vielä autonpesun kaupanpäällisiksi (ja yhden savukkeen koska omat loppuivat) ja lähdin hyvillä mielin huristelemaan kotia kohti.
KOtimatka sujui mainiosti, tankkasin auton tankin piripintaan Lempäälän Nesteellä ja körryttelin nätisti liikenteen mukana 150 kilometrin matkan kotia. Huomasin että auton vauhti kohoaa helposti 90:stä 120 kilometriä tunnissa jos vähänkin tarkkaavaisuus herpaantuu, vaikkapa puhuu puhelimessa. Täytyy katsoa jos joskus innostuisi asentamaan cruisen - tai eikös se ole Mersuharrastajien kielellä Tempomat?
Koetin tankata auton sadan kilometrin ajon jälkeen mutten saanut sinne mahtumaan kuin 1,7 litraa. Täytyy ajaa sillä pidempi pätkä ja tankata sitten niin saa jotakin kuvaa kulutuksesta... Tuskin se ihan NOIN taloudellinen on...
Siellä Lempäälän Nesteellä tuli joku Opelilla liikkunut perheenisä parin pienen pojan kanssa ovesta ulos kun olin tulossa maksamaan. Toinen poika alkoi nyhtää isää hihasta autoani sormella osoittaen, hokien "Kato, isi, meesu!" :-D Kyllä hymyilytti...
Kotosalla vaimo tykästyi kärryyn ja isomman (2v) pojan kanssa käytiin koeajolla. kommentit olivat vähän lempäälän tyylisiä; "meesu. brum brum. hyyvä! kivaa!" jne. :-D Nuorna vitsa väännettävä, eikö vaan...
Uusi hankinta lepäilee tallissa ja ensi viikolla laitetaan noita pikkuvikoja/huoltokohteita kuntoon oikein urakalla. Vaikka pyrin hankkimaan Bentleyn tai Haynesin manuaalin, niin varautukaa silti rankkaan "mikäs tässä on/mites tän sais korjattua/hei onks kellään ylimääräistä X osaa" -pommitukseen :-D
Viime kesänä istuskelin autossa erään marketin pihassa, molemmat etuikkunat auki, kuuma kun oli. Sitten viereiseen autoon (ei ollut Mersu) tuli n.10v poika vanhemman siskonsa kanssa. Sanoi siinä sitten siskolleen, että "kato jätkällä on Mersu".....
1986 W124 (E-koppa) MB 300D BAC-515
3.0 -litrainen 6-sylinterinen rivimoottori, dieselkäyttöinen
ajettu 540,000km
Varustelu:
- Automaattivaihteisto 4-vaiht
- Sähköiset takaniskatuet (samanlaiset kuin CE-mallissa)
- 8x aluvanteet
- Keskuslukitus
- Peräkoukku
- Lohkolämppäri
- Ohjaustehostin (no se nyt oli toki vakiona W124sissa)
- etu- ja takaspoileri
- penkinlämmittimet
- jalopuulistat
- turvaurat ja -merkinnät
Plussaa:
* Automaatti priima, öljyt ja filtteri vaihdettu kerran vuodessa
* Kone priima, ei savuta, mineraaliöljyt vaihdettu 5000km välein
* Ei tarvii lisätä öljyä viiden tonnin matkalla ollenkaan (vaikka laskeehan se tietysti, sanoi mr K)
* Perä ei huuda
* Perän tuenta kunnossa
* Perävaunun johdotuskin toimii
Miinusta:
* Piti vaihtaa venttiilinostimet aikanaan muttei vaihdettu
* Kolaroitu joskus. Konehuoneessa näkee kuulemma jäljet jos tarkkaan katsoo.
* Venttiilin nostimet oli pitänyt vaihtaa joskus muttei ollut koskaan vaihdettu
* Ei sähköikkunoita tai -kattoluukkua
Vikalista; heti korjattavat:
- remppaa molemmat takajarrut
- kiristä käsijarru
- toinen alapallonivel (miksei molemmatkin)
- iskarin ylätukikumi
- kardaanin kuminivel
- etupyörien laakerien kiristys
- uusi moniurahihna
- hihnan kiristimen laakerin voitelu
- kuljettajan oven lukituksen säätö
Asennettavaa:
- revi se onneton Blaupunktin gramofooni helvettiin ja CD-boksi myös
- Asenna Sonyn cd-soitin
- Vedä kaiuttimille hifipiuhat kullatuin liittimin ja ohita original Fader -kytkin
- Harvenna antenniviidakko pois
- Asenna uusi radioantenni
- Asenna Nokia CARK-91 HF
- Asenna uusi dualband GSM-antenni
- Asenna kunnolliset kaiuttimet
Vikalista; ajan kanssa korjattavaa:
- Ne venttiilinnosturit vaihtoon; vaihdetaan ohjurin kumit samalla kun siellä touhutaan
- Mittarin/kojetaulun valoja palanut
- pientä ruosteenalkua muutamassa paikassa
- huonosti tehdyt ruostetyöt
- takaluukun ja pelkääjän puolen lukkopesien kunnostus
- hiekkapuhalla talvivanteet viimeisen päälle kiiltäviksi
jakoketju? Onkohan jo vaihdettu, luultavasti on, mutta jollei ole, niin lienee jo kiire vaihtaa ja jos on jo kertaalleen vaihdettu, mutta epäilet kilometrejä puuttuvan, niin...
Pitää tuo auto saada vielä hovimekaanikon syyniin niin tiedetään jatkotoimenpiteistä.
Jos meinaan nuo venttiilin"nostimet" tai -painajakupit vaihtaa niin samalla avaamisella sitä vois jakoketjunkin uusia.
En ollut muuten ketjua tullut ajatelleksikaan, ei sen nyt PITÄISI olla MB:ssä mikään "heikko lenkki" vai kuinka?
H
Eihän siinä mersun koneessa kai muuta hajoakaan, kuin tuo ketju vanhuuttaan. Se yksi kampiakselin katkeaminen, josta aiemmin mainitsin, oli vaan yksi harvinainen tapaus.
Ei se niin hirveän heikko ole, mutta sitten kun sillä tulee kilsat täyteen, niin tekee pahaa jälkeä. Aika monella tutulla sen vaihto ajoissa on jäänyt tekemättä ja sitten on noiduttu.;-)
Ihan mielenkiinnosta:
Onkos mitään muistikuvaa millä kilometreillä paukkui?
Henkka
Kaikilla oli ajettu yli 400tkm, mutta muistaakseni yhdelläkään ei yli viidensadan.
Kilometrit (ketjun kestävyys) saattavat tietysti vaihdella paljonkin. Jos auto on entinen taksi siltä ajalta, kun ei ollut vielä tyhjäkäyntikieltoa, niin vaikkei kilometrejä mittarissa olisikaan, niin käyttötunteja saattaa olla paljonkin.
Ei se nyt kovin kalliiksi tule jos 200 000 km:nkin välein vaihtaa. Jos laskee vaikka kilometrille tai päivälle... :-)
todennäköistä on että kutoskoneessa ketju kestää pidempään kuin vajaammissa moottoreissa.. se vaan on niin.
olla suosituskin tuo 200tkm vaihtoväliksi nim. ex asentaja
yhden tiedän kolmesatasen kesti 601000km ilman osien vaihtoa ja sitten hajos ketju ja koko mosa samalla.
Capon mielenrauhan (ja varsinkin omani) varmistamiseksi todettakoon että hommasin sitten uduen ketjunkin samalla kun hain hydrauliset venttiilinnostimet sun muuta kivaa KL-varaosasta . Kahden viikon päästä koneeseen.
Paree ottaa varman päälle.
Vehosta sanoivat että "yleensä vaihdetaan kun alkaa ääntä pitään :-D
H
Totta on, että ketju alkaa pitämään ääntä ennen loppumistaan, mutta monet vaan kuuntelevat sitä ääntä liian pitkään ja ...
Onko järkeä vaihtaa ABSilla ja AIRBAGillä varustettu, ruosteeton ja virheetön, 30th ajettu, 3-vuotias auto 540th ajettuun, pikkuvikaiseen, ruosteiseen, 16 vuotiaaseen pirssiin noin pienellä välillä?
On. Tämä vie koostaan huolimatta vähemmän dieseliä kuin Mitsu gasoa, autolla edessään oleva km-määrä on silti suurempi kuin mitsulla, Mersussa voi keskustella takapenkkiläisten kanssa satasenkin nopeudessa, kone jaksaa vääntää alhaalta, vaihteisto on automaattinen, takapenkille mahtuu vaivatta kolme aikuista, takaluukkuun mahtuu kaksostenrattaat ja ihan mitä tahansa niiden kaveriksi. Etupuskurin takaa löytyy lohkolämppärin pistoke ja takapuskurin alta hinauskoukku. Ja ei nyt varmaan tarvitse erikseen mainita tämän palstan lukijoille että ajettavuus on fantastinen, koko kotimatka oli yhtä suurta juhlaa.
Henkka
X-) taas surffaamassa keskellä yötä
..Olet päässyt rivikuutosen makuun!!
En jaksanut vielä lukea kaikkea, mutta laita kuvia tulemaan tai tule käymään niin otetaan niitä kuvia....
Onnea vielä kerran!!!!
Pannaan fotoja tuleen välittömästi!
Kiitos onnitteluista, kuten artikkelin pituudesta voi päätellä niin olen aivan haltioissani.
Henkka
Olipas siinä sujuvaa tekstiä ja monta hyvää pointtia, otetaan opiksi. Kiitos.
Autohan näyttää hyvältä myös noissa kuvissa, onneks olkoon.
Hieno valinta ja paljon onnee,muista että maailma on n. 47% parempi paikka kun sitä tutkii tähden läpi...
Kiitos! Menee pilkunnussinnaksi mutta onhan tässä alkukesästä asti katseltu maailmaa jalankulkijatähtäimen läpi, meillä kun ollut tuo W123nen.
Itse asiassa sekä pidemmille reissuille että perheen kanssa reissuille otin aina W123sen alle koska se oli niin paljon mukavampi matka-auto ja siinä oli tilaa perheellekin.
Hovimekaanikkoni lupasi ostaa W123sen pois pihaltani lojumasta ja ihan hyvä niin, turha maksaa dieselveroa kahdesta autosta.
Henkka
"Maailma on 78% parempi paikka kun sitä tutkii tähden läpi"
Kuulostaa hyvältä. Oletko jo hankkinut oranssit vilkut eteen ja tutkinut miten spoileri saadaan irti? :)
..löytyy meidän komerosta, uskoisin olevan tallessa. Voisin vaihtaa päittäin valkoisiin jos henkkaa kiinnostaa.
Tuota antenniviidakkoa karsin ankaralla kädellä ensi töikseni. Etuspoileri, joka kuvassa näyttää vähän oudolta, on livenä varsin luonnollisen näköinen ja saa jäädä.
Takaluukun lintulauta onkin hankalampi asia. Toisaalta tekis mieli repiä se hevon v***uun heti tänään, toisaalta taas siitä jää ilkeitä pultinreikiä ympäri takaluukun kantta. Ei se ainakaan tuohon sovi missään nimessä.
Kromikaaret näyttävät loppujen lopuksi ihan kivalta (silmä tottunut kun on niin hiton monta kromikaarista W124sta nähnyt) mutta koska ne lähtevät pois ruosteen etsintä- ja poisto-operaation ajaksi niin tuskin innostun niitä takaisinkaan laittamaan.
Mutta vilkut? Miksi pitäisi oranssit vilkut olla? Olisin varmaan ostanut valkoiset vilkut tuohon jossakin vaiheessa jollei joku olisi kerinnyt jo sellaiset hankkimaan.
Toki alkuperäisyys on hienoa mutta minä en tunnetusti mikään puristi ole. :-D
Yhtä kaikki, auton ulkonäön nyansseja huomattavasti tärkeämpää on auton tekninen kunto eli mankkarin asennusta lukuunottamatta en varmaan "turhuudet" -osastolla tee mitään pieneen aikaan vaan keskityn laittamaan autosta "viattoman" :-D
Kiitos kaikille kehuista!
Henkka
"on ainakin projektia vähäks aikaa sano"
Valkoiset vilkut tekevät autosta, johon sellaiset eivät selkeästi kuulu, halvan ja "räpelletyn" oloisen. Voimakkaasti modifioidut tuning-autot ovat tietysti asia erikseen. Myöskin auton "nuorentaminen" on asia, jota en aina hiffaa. Mitä merkitystä on sillä, onko auto 10 tai 14 vuotta vanha? Esimerkkinä muovipaneelien asentaminen W124:een.
Joo, olin kattoos yhtä -89 W124sta jossa oli luonnollisesti ruostekuplaa kuskin oven listan välissä kun jobbari rupes sössöttämään että "siihen voi pistää ne leveet listat niin tulee uudemman näkönen".
Katsoin jobbaria kuin puusta pudonnutta. "Minkä ihmeen takia", heitin jobbarille jolla meni pasmat sekaisin ja alkoi hetken köhimisen jälkeen puhumaan jostakin ihan muusta...
Eipä silti, nyt taas ajattelin, että koska omassani alkaa osa listoista olla jo aika kulahtaneita, niin kesällä kun irrotan, hiekkapuhallan, galvanisoin ja maalaan ovet niin niihin itse asiassa VOIS panna uudet leveät listat niin ei ainakaan lähde ruosteeseen enää ikinä.
Mä en ole koskaan tuijottanut vuosimalliin autoissa, kuten nyt tuosta -86 kärryn ostamisestakin voi päätellä, ja mulle on ihan sama minkä ikäisenä jengi mun autoani pitää kunhan on ruosteeton ja siisti ja tekniikka toimii kuin uutena.
Henkka
"samoilla linjoilla ollaan näköjään"
Alat siihen ruostehommaan.
Muista tämä: VASELIINIA joka listan ja kaaren alle....Näin saat autosta todellakin RUOSTUMATTOMAN :)
No eikös VASELIININ nyt pitäis oikein hautoa sitä kosteutta siellä tiivisteen välissä???
Kerropa lisää vaseliinin käytöstä (autokäytössä, muihin käyttötapoihin lienee muita palstoja...)
:-D
Henkka
..Jos se kyseenalaistaa vaseliinin tehon :)
No hyvä on hyvä on uskotaan pois jos kerran sitä NOIN kovin puolustat ja hovikorjaajasikin on 30 vuotta käyttänyt.
Vielä kun tekisivät täysalumiinisia Mersuja niin ei tarvitsisi ruosteesta huolehtia... Toisaalta ennen pitkää tyrehtyisi myynti ku nei näitä ajamalla loppuun saa. :-D
Henkka
"Menen heti kauppaan ostamaan vaseliinia sun muita liukuvoiteita"
..Sen näkee jo W126:sen etupilareitten tuulenohjain listoista jotka ovat alumiinia. Usein maali rapisee irti ja alta paljastuu hapettunutta alumiinia. Ei ne alumiiniautot varmaan varsinaisesti puhki hapetu, mutta maalipinta voi ajan saatossa rapista irti....vai voiko?
Onko joissain mersuissa käytetty alumiinia enemmänkin? Joskus olen kuullut väittämän, että W126C mallissa olis konepelti alumiinia? En kyllä usko tätä...galvanoitu se varmaan on, mutta ei alumiinia.
Kauppaan siis, heti huomenna :)
Mulla on onneksi IIISO purkki vaseliiniä autotallin perällä :) Muita liukasteita säilytänkin sitten lämpimässä ;)
Se maantiesuola on tehokas hapettaja ja alumiini syöpyy myös puhki, minulla oli Range Rover ja sen alumiiniosat syöpyivät. Autot pitäisi valmistaa merialumiinista, tai haponkestävästä teräksestä (suola syövyttää myös ruostumattoman teräksen), jotta ne kestäisi.
Maanteiden ojista ei kannata lisätä vettä jäähdyttäjään, ellei ole aivan pakko ja sitten pitää muistaa heti huuhdella järjestelmä hyvin ennen uusien nesteiden lisäystä. Alumiinikansikin syöpyy muuten erittäin nopeasti aivan pilalle.
Alumiiniosista saattaa maalipinta tosiaankin rapista irti, mutta se riippuu vähän pohjustuksestakin.
Olet varmaan sekoittanut SEC:n 450 SLC 5.0:aan, siinähän oli konepelti ja takaluukku vanteiden lisäksi alumiinia.
Ulkopelleissä ei kai muissa tuon ajan (70-80-l.) sarjatuotanto-Mersuissa kevytmetallia käytetty.
Lienee turha mainita, että W126:ssa kevytmetallia käytettiin moottoreissa, vaihteistojen koteloissa (ainakin autom.), väliseinissä, takaistuimen kehyksissä, lukuisissa vahvistuksissa sekä verhousosissa. Myös pysäköintijarrun polkimessa ja ulkopeilin kotelossa on kevytmetallia. :-)
olin nuorena poikana elektrolyysikiillottajana tossa Jyväskylän Metsolla. Siellä kaikki oli haponkestävää ja tulihan sitä jotain osia autoonkin sillon tehtyä kyseisestä materiaalista. mm. pakoputekn päitä ja joitain säleikköjä tms...
Vielä hieno hionta elektrolyysiukiillotus pintaan ja lopputulos oli vähintää yhtä kiiltävä, kun kiillotettu kromipinta...Erona tosiaan se, että ne happoset osat kiiltää yhä ja kiiltävät maailman loppuun saakka.
Löylykauhat olivat suurin hitti. Sukulaiset ja tutut tykkäsivät kovin.
7 vuotta on nyt ikää vanhimmalla löylykauhalla ja yhä kiiltää kun peili, vaikka on lähes jokapäiväisessä käytössä :)
sinun tietää jos kyseisen W126 korimallin omistat että takaluukkukin on kyseisessä autossa alumiinia...
Oli meinaan pikkasen ruostetta sen kromisen kahvan alla viime keväänä.... Toisaalta taas maali oli lohkeillut toisestakin kohtaa, mutta siellä ei näkynyt ruostetta vaan puhdas harmaa pelti(alumiini?) maalin alla....
....mutta ei kuitenkaan...kyllä se rautaa on :)
Ei muuta kuin onnittelut uudesta "perheenjäsenestä" sheriffille,täältä Mersupalstan jaokselta "2000-luvun tietokonemersut" ;) !!
"Jos tarina on sujuvaa luettavaa,se ei tunnu pitkältä"!
Parhaimmat Onnittelut Henkka Jii:lle!
t. W124-jaoksen nuorjäsen (MB alla vasta 16 kk)
Kaverilla on myös ollut samanlaisia fiiliksiä vaihdettuaan vuoden vanhan Fiat Bravon -86 malliseen 124 200 bensaan. Kilometrejä on tullut jo yli 40000 ja kertaakaan kuulemma ei ole katunut! Ja naapurit kyseli että onko se voittanu lotossa, vaikka sai rahaakin aika pinon auton lisäksi =)
Ja paljon turvallisia kilometrejä! Kertoman perusteella autossa pitäisi olla kalua vielä pitemmäksikin aikaa, ainakin kun saat nuo kiireellisimmät tehtyä.
P.S. Varaosista löytyy siniset priima etuniskatuki, kuskinpenkin taustapahvi sekä takaovien verhoilut ("verhoiluvaraosiksi"=koiran puremia) :-)
P.S.2 Muistaakseni takaniskarit kaatuvat alipaineella?
Joo eli jobbarin "sähköniskatuet" tarkoittaa tosiaan että "sähköisellä katkaisijalla annetaan signaali alipaineventtiilille joka imaisee niskatuet matalaksi".
Testailtiin Koljan kanssa tänään ja eihän ne lähtenyt alas jollei ollut kone käynnissä.
Olin alun perin luullut että niissä on joku jousi ja sähkökatkaisija vapauttaa lukitussalvan tai jotain...
Ei nyt mikään mahdottoman tarpeellinen toiminto mutta niskatuet itsessään ovat hyvät olemassa ja onhan se kiva saada ne pois tieltä pakitellessa... Varmaankin...
Henkka
"Täytyy kattoo mitä sisustaan kaivataan, aika siistiltä tuntuu"
Multa löytyy 300 TE:stä ylijäänyt pohjapanssari koneen alle, laatikon panssari jäi autoon..
Onhan ne niskatuet kiva saada alas pakitettaessa, vielä kun nousisi paineella :)
Hemmetin nätisti kyllä kävi se autosi, pakoäänet on kanssa muhkeammat kuin mun turbollisessa, tuplaputket kai vähän lisää soundia ja turbo taas vähentää.
ps. jos ei kitkat pidä niin kummakos kun lähdit pihalta kovemmin kuin mä ikinä kesäisin ;))
Hieno homma et auto vihdoin löytyi!
Kävin koeajamassa sitä kertomaani kaaraa täällä ja
olihan sekin aika ok. Mut hyvä et kerkesit jo löytää niin ei tarvi enää hakea.
Eli lycka till vaan. Pitääkin löytää jostain tovi Kuusjoen suunnalla poikkeamiseen, kuten jo loppukesästä meininki oli. Nyt kun pihassa on kaksi MB:tä, joista ei kumpikaan ole MitsuBishi, on kiinnostus entistä reilumpi...
Olipas siinä kokemusta kerrakseen. Tommostahan se auton osto usein on.
Eksyin taas tänne Mersu-sivulle sun provokaatiolinkin perässä ( ;) ) ja vaikka mun mielestä toi hinta edelleenkin tuntuu kovalta vm. 86-autosta (mutta todellisuudessa mä en oikeesti ymmärrä Mersuista mitään, joten en tiedä mitä semmoset yleensä maksaa), niin oli hyvä, että tulin ja luin: olisin nimittäin ilman tota autoliikkeen linkkiä tuolla ollut autuaan tietämätön seuraavasta autostani. Joten tulipa Tampereen reissu eteen :)
Mutta ihan mukavaa luettavaa todellakin. Toivottavasti osoittautuu "tähti" hyväksi löydöksi. :)
Onneksi olkoon onnistuneiden kauppojen johdosta.
*vihreenä kateudesta* ;-).
Henkalle vielä tuosta Tähtiautosta, missä kävit?
Nettisivulla lukee, että autot myydään avaimet käteen-periaatteella, eli oliko autot jo Suomen kilvissä? Miltä näytti kriittisin silmin katsottuna?
Joo eli kriittisin silmin katsottuna olipas HEL-VE-TIN rehellisen oloinen mesta. Kyseessä Marttilalainen isäntä jolla on "agentti" saksassa koluamassa käytetyistä autoista helmiä ennen kuin venäläiset kerkiävät apajille, ja autoja myydään pääosin suomen kilpiin laitettuna "avaimet käteen" periaatteella.
Koska kyseessä on ilmeisesti suhteellisen pienellä pääomalla pyörivä yhden miehen yritys, niin suurin osa autoista EI ole kilvissä vaan laitetaan tarvittaessa.
Isäntää itteään lainatakseni (kun ihmettelin tusinaa ei-suomenkilpistä kärryä takapihalla): "tossa kun tuo auto seisoo saksalaiset "TÄHTIAUTO" -hupikilvet päällä niin se ei maksa mulle mitään. Vaan annas olla kun se on suomen kilvissä ja vakuutuksissa niin se maksaakin jo mukavasti. Näistä muutenkaan tahdo mitään enää nykyään jäädä kun hyvät maksaa saksassakin perkeleesti ja niitä on vaikea löytää, ja huonoja ei kannata ees tuoda. Että säästetään kustannuksissa missä voidaan eli ei pistetä kaikkia kerralla kilpiin ja myyntiin."
Myyvät toki ihan kilvettöminäkin noita hankintojaan mutta ymmärtääkseni jos passeli pirssi löytyy kilvettömien puolelta niin sen saa "avaimet käteen" -periaatteella X päivän päästä rekisteröitynä alleen.
Kannattaa käydä paikan päällä, oikein pahaa teki kaikkien ruosteraatojen tutkiskelun jälkeen katsella miten Saksanraudat kiilsivät uutuuttaan vaikka osalla oli ikää saman verran kuin tuoreella ostoksellanikin.
Halpispaikka tuo ei takuulla ole sillä kuten isäntä itsekin totesi niin he tuovat vain parhaita päältä ja ne eivät järin ilmaisia ole Saksassakaan, mutta jos suomalaisen 400,000 ajetun ruostepommin sijasta saa samalla rahalla 300,000 (tai alle) ajetun ruosteettoman virheettömän kaunottaren niin kyllä se minusta kuulostaa aika saatanan hyvältä.
Toki ne kannattaa autotohtoroida ihan samalla tapaa nekin.
Kiitosta vaan. Miten mahtavat kotisivut pitää paikkansa? Ainakin, jos lupaukset tulevista autoista ovat totta niin Marttilassahan lienee pakko poiketa itteään kiduttamassa. 230 tkm ajettu 300TDT....
Kannattaa varmaan soittaa ennen käyntiä.
Todettakoon Tähtiautosta vielä, että jos olisin saanut Mitsun myytyä nopeasti yksityisesti niin olisin hankkinut Mersuni aivan varmasti nimenomaan Tähtiautosta.
Henkka
"Kyllä teki paikka vaikutuksen"
Mutta eipä hyvää näytä saavankaan ihan läpihuutohintaan. Aivan reippaat olivat pyynnit, kotomaan tasoa jos ei ylikin, mutta tietenkin kauppatavara lienee kunnoltaan ja kilometreiltään hieman eri luokkaa.
Kiinnostaisi myöskin käydä, mutta matkaa siunaantuu saman verran kuin sinun autonhakureissullasi Tampereelle - enkä ole edes ostamassa, njaa.. nyt pitää ottaa lusikka kauniiseen kätöseen. Taidan siis jättää reissun väliin, omaan pahan tavan tehdä heräteostoja sopivan herkässä mielentilassa ;)
Koskahan nämä kauppiaat muuten malttavat luopua tästä koomisesta "1. omistaja, synt. 1918" -tavasta......
olleet pyynnit alhaisimmasta päästä, ei.
Sivujen ulko- ja kieliasusta tulee muuten mieleen Automobiles Lemettinen, joka osoitteessa www.mersu.net on myynyt tuontiautoja. Ja Lemettisen mersut olivat järjestäen tätä "ensimmäinen omistaja 122-vuotias nuorukainen..."-linjaa myyjien mukaan.
Saas nähdä. Meitin kotipihasta ajaa karauttaa tuonne Marttilaan kuivalla kelillä alle tunnissa, joten kiusaus ajella vaikka joulun välipäivinä paikalle on suuri. Näinköhän sitä saisi muutettua rahaksi yhden W201:n ja sen lisäksi käyttäisi nykyisen lainakannan yhteen teedeeteehen. Phheeh.
Onnea näin jälkikäteen, ei saanut taaskaan eilen lähetettyä kuin yhden viestin... 300D sen olla pitää!
Onnea näin jälkikäteen, ei taaskaan eilen saanut lähetettyä kuin yhden viestin... 300D sen olla pitää1