Hei kaikki ujot, vastailkaahan :) Mua on mietityttänyt, että onko teidän ujoudesta haittaa ihan arkielämässäkin? Siis kaupassa käynti, kampaajalla käynti jne.. Onko tuottanut vaikeuksia? Mietin vaan että voi elämä käydä vähän raskaaksi.. Mitä "tavallista asiaa" ette yksinkertaisesti uskalla tehdä koska olette vaan niin ujoja..? Mielenkiinnosta vaan kyselen..:)
Kysymys ujoille..
mmmmaria
122106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
aika ajoittaista, joskus on varma olo, jolloin kauppaan meno onnistuu ( ei kuitenkaan suureen markettiin :) Asiointi yleisesti on tosi hankalaa, iskee hirveä paniikki. Jännä juttu, kun moni ei sitä ymmärrä, olen reilusti alta kolmenkympin ja muuten nauravainen ja tuttujen ihmisten kanssa hyvin puhelias.
Minulla ns. arkielämä sujuu kohtuullisen hyvin. Pystyn siis
asioimaan pankissa, kaupassa ym. kunhan ei tapahdu mitään
yllättävää. Jos sattuu jotain erikoista joka rikkoo rutiinin,
menen hämilleni ja alan taas jännittämään liikaa.
Normaali rutiini menee siis ok, mutta homma menee sähläykseksi
silloin kun täytyisi kysellä apua joltakin yms. Tavallaan
tuollainen asiointi on helpompaa, koska tietää pääsevänsä tilanteesta
pois asian hoidettuaan, eikä kauppias yms. tutustu sinuun
kuin myyntimielessä.
Kunhan kaikki menee vanhan rutiinin mukaan niin hyvä tulee. Ei minua totta puhuakseni ikinä mitenkään erityisesti innosta lähteä kauppaan tai yleensäkään asioimaan. Kampaajakin lykkääntyy yleensä kun en millään viitsisi mennä sinne istumaan ja katselemaan itseäni peilistä. Ei sitä nyt kiinnosta koskaan mihinkään mennä asioimaan, kuten pankkiin, optikolle, lääkäriin jne. Mieluummin olisin kotona maatumassa.
Mulla ujous sosiaalisissa tilanteissa on helpottanut aika paljon, kun ikää on tullut lisää. Osasyynä on varmaan se, kun näytän niin helkkarin nuorelta ikäisekseni. Aikasemmin harmitti-->ujostutti, kun kysyttiin olenko täyttänyt esim. 14, vaikka ikää oli jo reilut 20 v.
Nykyisin oikeastaan ainoa asia, missä ujous haittaa, on puhelimessa asiointi. Lääkäriajan tms. varaukseen voi mennä vieläkin joskus koko päivä, kun sitä soittoa jahkaa ja jahkaa, sunnittelee, ujostelee etc.
oon myös todella ujo, ja se haittaa lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Kaupoissa asioiminen onnistuu, oli kauppa miten iso tahansa. Mielummin asioinkin isossa kaupassa, kuin jossain erikoisliikkeessä missä pitäisi myyjältä pyytää, mitä haluaa.
Vaatekaupoissa pelkään jostain syystä, että menen vahingossa miestenvaateosastolle ja tajuamattani vienkin sovituskoppiin miesten farkut sovitettaviksi. Tai vielä pahempaa, ostan vaatteet jotka näyttävät miesten vaatteilta.
Pankissa en ole 17-ikävuoteen mennessä joutunut asioimaan, koska vanhemmat on aina hoitaneet raha-asiat, nostaneet minulle minun tililtä rahaa jne. Se on kyllä huono homma, koska sen seurauksena en itse osaisi asioida pankissa ja sitten onkin hankalaa, kun vanhemmat eivät olekaan enää hoitamassa asioita.
Kampaajalle meno jännittää, koska en ikinä tiedä mitä haluaisin. Toisaalta haluaisin muutosta, mutta en tiedä mikä minulle sopisi. Kampaajalta en jostain syystä kehtaa kysyä. Niinpä päädyn aina vain siistityttämään latvat.
Puhelimessa asiointi on kamalaa, koska ei voi tietää kuka vastaa. Hammaslääkäriajan varaamista lykkään aina vain tuonnemmas ja tuonnemmas, suunnittelen ja jännittän, kunnes taas jälleen huomaan, ettei se niin kamalaa olekaan.
Kirjastokorttia en ole kehdannut käydä pyytämässä uutta. Jotenkin nolottaa, kun tämä kortti olisi jo kolmas minulle. Niinpä pyydän aina veljeni mukaan kirjastoon ja hän saa lainata minulle omalla kortillaan. (Kirjastossahan ei katsota suopeasti, jos lainaat jonkun muun kortilla.)
Jep, haittaa on ja paljon.
mull ei kauppareissut kyllä koskaan tuota ongelmii mut avunpyytö (mm.lääkärinkäynti, opiskeluasioista kyseleminen) on jotenkin niin hankalaa.. jotenkin on pienestä pitäen tullu sellainen fiilis että ongelmista pitää selvitä itse. Vaikka kuitenkin itse fiksuna tyttönä olen aina neuvonut muita kouluasioissa, auttanut töissä asiakkaita neuvonut reittejä kaduilla tuntemattomille ym. ja itselläni on kunnon auttajaluonne.
Sosiaalisissa tilanteissa missä on paljon ihmisiä en saa suutani auki ellei multa kysytä jotain. Kahden kesken pystyn puhumaan paljon mutta kenellekään en oo koskaan pystynyt kunnolla avautumaan, luottamus ihmisiin sekä itseluottamus on vaan niin heikko.
No toivottavasti löydän joku päivä jonkun jota rakastaa, jonka kanssa jaan kaikki mun murheet ja joka hyväksyy itseni sellaisena kuin olen!
En ole koskaan uskaltanut saada tyttöystävää hankittua.
ujous estää käymiset isoissa kauppakeskuksissa joissa on mahdollista joutua jonottamaan kassalla, sen sijaan käyn pienissä kaupoissa joissa yleensä vapaat kassat kun tarvitsee, Uimarannalla käynnit olen myös joutunut siirtämään pienille rannoille ja kaikki sellaiset paikat joissa liikkuu paljon naisia on jätettävä väliin ja kesällä kun se korostuu kun vaatetuksesta johtuen naiset ja miehet erottaa selvemmin kun talvivaatteissa jo se naisten lukumäärän tajuaminen pelottaa pois:)
Mä harvoin kirjoitan tällasiin palstoihin..mut nyt mua alko mietityttää. On se hassua miten joitakin asioita vaan alkaa pelkäämään. Mulla menee tuo ujous kyllä jo sosiaalisten tilanteiden pelon puolelle.Edellinen kirjoittaja pelkäsi mennä pitkään jonoon kassalla..minulle pitkä jono taas on pelastus! Jos olen ainut kaupassa ja joudun yksin jonoon, menen pois tolaltani. Kaikki huomio kiinnittyy tässä tapauksessa vain ja ainoastaan minuun. On helpottavaa, jos jonossa on muita ennen minua. Tiedän, tässä ei ole mitään järkeä. koitan sitä toitottaa itselleni, mutta ei se vaan auta.Olen toki toisissa tilanteissa sitten taa rento..esim. vanhojen hyvien ystävien kanssa olen rento. Monet sanovat minusta, että olen kova puhumaan ja eivät ikinä uskoisi minua ujoksi. Niin se juuri menee, usein ne suurimmat hölösuut ovatkin ujoja. He pelkäävät hiljaisia hetkiä ja muutenkin koittavat peittää ujouttaan. Minä tavallaan tykkään olla ujo, mutta ne turhat paniikit haluaisin pois. Ujoudessa on se hyvä puoli, että aistii toistenkin ihmisten mielialoja paremmin. Lisäksi säilyy tietynlainen herkkyys.
on tietysti helpompi olla yksi porukasta kuten kassajonossa:) itsellä vaan helpompaa se että vapaalla kassalla on kaikki ohi niin nopeasti jonossa liikaa aikaa ilman mitään tekemistä silloin on vaikeaa pitää ajatukset kurissa ja alkaa vahtimaan itseään ja ympäristöä:(
Olen myös puhelias ja lasken yleensä paljon leikkiä niiden parin kaverin seurassa joiden kanssa voin olla oma itseni. Mutta muutun heti ihan hiljaiseksi ja pidän kasvoillani vakavaa kylmää naamiota jos seuraan ilmestyy nainen. Kaikki aika menee ilmeiden hallintaan ja odotan tilaisuutta paeta:(
kaupassa käynti onnistuu ihan jees, paitsi pitkässä jonossa seisoskelu on tuskaa, johonkin seiniin yrittää tuijottaa, ja pysyä mahd, paikallaa ja luontevan näkösenä.
vaatteita ei tule ostettua kuin pakosta, vaatekaupat on kyl yhtä painajaista, nyttenkin yritän viivytellä housujen ostoa, mut pakko se on ens viikolla käydä.
kuten myös parturissa käynti... helpottais jos ei olis sitä stanan peiliä siinä edessä. ja se hiljaisuus on kyl jotenkin melkein koomista jos ei ole muita asiakkaita lähellä.
nooh ei hätiä mitiä, pitkä letti sopiikin mulle paremmin, suojaa hyvin katseilta