Mikä on teidän maku josta pidätte...?

Mietin kauan mutta sitten se lävähti, sehän on kermajäätelö ja vattuhillo. Kermajäätelö aidosta kermasta ja hillo omaa, ei liian imelää.
Toinen on mansikkamaito, vähän sokeria ja kermamaitoa, aidot luonnosta löytyneet mansikat.

Sitten on vielä mesimarjahillo, jonka unohdin kokonaan, kun en ole sitä aitoa saanut kuin 50 vuotta sitten. Tämä ja jäätelö tai letut, en keksi parempaa.

Että marjat voittaa tämän kyselyn makeasta mieliteosta. Eipä taida paljon muuta hyvää olla olemassakaan?

kauan, kauan, kauan kirjoitti:

Mietin kauan mutta sitten se lävähti, sehän on kermajäätelö ja vattuhillo. Kermajäätelö aidosta kermasta ja hillo omaa, ei liian imelää.
Toinen on mansikkamaito, vähän sokeria ja kermamaitoa, aidot luonnosta löytyneet mansikat.

Sitten on vielä mesimarjahillo, jonka unohdin kokonaan, kun en ole sitä aitoa saanut kuin 50 vuotta sitten. Tämä ja jäätelö tai letut, en keksi parempaa.

Lue lisää

...saa itsensä äkkiä lihavaksi.

angi kirjoitti:

Että marjat voittaa tämän kyselyn makeasta mieliteosta. Eipä taida paljon muuta hyvää olla olemassakaan?

Heti juhannuksen jälkeen metsämansikat, joita lapsina poimimme heinänkorteen. Se tuoksu jo oli ihana. Pidän Hinnomäen keltainen - nimisistä karviaismarjoista. On muuten valtavan hyvä kiisselimarja. Oman puun omenoista pidän. Pirja on jo kypsä ja siitä punaviinimarjan kanssa saa todella hyvää mehua mehumaijalla valmistettuna.
Viinimarjan happamuus estää mehua tulemasta liian makeaksi.

katriina64 kirjoitti:

Heti juhannuksen jälkeen metsämansikat, joita lapsina poimimme heinänkorteen. Se tuoksu jo oli ihana. Pidän Hinnomäen keltainen - nimisistä karviaismarjoista. On muuten valtavan hyvä kiisselimarja. Oman puun omenoista pidän. Pirja on jo kypsä ja siitä punaviinimarjan kanssa saa todella hyvää mehua mehumaijalla valmistettuna.
Viinimarjan happamuus estää mehua tulemasta liian makeaksi.

Lue lisää

Kerro, mikä se on, en tiedä.

ii-li kirjoitti:

Kerro, mikä se on, en tiedä.

aikainen, kypsyy jo elokuussa näihin aikoihin.
Laitan mehumaijaan Pirja omenia punaisten viinimarjojen kanssa ja tuloksena on herkullinen pikkuisen hapan mehujuoma. Pitäisit varmaan, koska pidät happoisista juomista ja hedelmistä.

katriina64 kirjoitti:

Heti juhannuksen jälkeen metsämansikat, joita lapsina poimimme heinänkorteen. Se tuoksu jo oli ihana. Pidän Hinnomäen keltainen - nimisistä karviaismarjoista. On muuten valtavan hyvä kiisselimarja. Oman puun omenoista pidän. Pirja on jo kypsä ja siitä punaviinimarjan kanssa saa todella hyvää mehua mehumaijalla valmistettuna.
Viinimarjan happamuus estää mehua tulemasta liian makeaksi.

Lue lisää

..makea?

katriina64 kirjoitti:

Heti juhannuksen jälkeen metsämansikat, joita lapsina poimimme heinänkorteen. Se tuoksu jo oli ihana. Pidän Hinnomäen keltainen - nimisistä karviaismarjoista. On muuten valtavan hyvä kiisselimarja. Oman puun omenoista pidän. Pirja on jo kypsä ja siitä punaviinimarjan kanssa saa todella hyvää mehua mehumaijalla valmistettuna.
Viinimarjan happamuus estää mehua tulemasta liian makeaksi.

Lue lisää

..paljon sellaisia ihmisiä jotka keittelevät mehuja ja tietävät niiden sekotus metoodit mistä saa hyvää.. Itselläni ei enään ole mitään näitä töitä. Ennenvanhaan olin aivan vauhko kuten nykyään yksi ystävänikin. Tuo omena laatu on tuttu kotonani, vanhempieni luona oli tuo omena. Itselläni ei ollut. Asumme sellaisessa maastossa jossa ei omenat tahdo menestyä.

ii-li kirjoitti:

Kerro, mikä se on, en tiedä.

.. ajattelin että on toiselta nimeltään Valkeakuullas. Tosi mehukas pehmeä omena.

katriina64 kirjoitti:

aikainen, kypsyy jo elokuussa näihin aikoihin.
Laitan mehumaijaan Pirja omenia punaisten viinimarjojen kanssa ja tuloksena on herkullinen pikkuisen hapan mehujuoma. Pitäisit varmaan, koska pidät happoisista juomista ja hedelmistä.

Lue lisää

Pirjapuun olen minäkin istuttanut, mutta puutarha on vielä niin nuori, ettei se tee omenia tänä vuonna. Valkea kuulas, keltakaneli ja Åkerö -lempimakuni - sekä Lobo tekevät jo vähän satoa. Meillä on myös kääpiöpunakaneli, jossa on niin paljon omenia, että hontelot oksat eivät kanna kaikkia. Luumuja tulee vasta muutama, mutta odotan seuraavia syksyjä innolla.
Hedelmät ja marjat ovat minunkin makealistallani ensimmäisiä.Jouluksi teen aina munanvalkuaiseen ja tomusokeriin kastettuja karpaloita karkeiksi, olen happaman ystävä.Teen myös muutaman pullollisen vanhan ajan vesipuolukoita ja viinihapolla valmistettua puolukkamehua suuret määrät. Toivottavasti tulee puolukoita tänä syksynä!Pitää muistaa syödä kalkkitabletteja ja fluorauttaa hampaat usein.

Angi * kirjoitti:

..paljon sellaisia ihmisiä jotka keittelevät mehuja ja tietävät niiden sekotus metoodit mistä saa hyvää.. Itselläni ei enään ole mitään näitä töitä. Ennenvanhaan olin aivan vauhko kuten nykyään yksi ystävänikin. Tuo omena laatu on tuttu kotonani, vanhempieni luona oli tuo omena. Itselläni ei ollut. Asumme sellaisessa maastossa jossa ei omenat tahdo menestyä.

Lue lisää

Meidänkin tontti oli metsää ja savimaata, jossa ei mikään kasva sellaisenaan. Isot kuormat hyvää multaa ja hiekkaa, hedelmäpuiden ja marjapensaiden istutus kumpuihin - kyllä se niin onnistuu missä vain. Monilla ei valo riitä ja istutetaan kasvit vääriin paikkoihin sekä annetaan isojen koivujen varjostaa ja kuivattaa piha.Kyllä vaivannäkö ja satsaus palkitaan.Tietoa saa kirjoista ja taimitarhoilta. Jotkut käyttävät ammattimaista puutarhasuunnittelijaa.

Angi * kirjoitti:

.. ajattelin että on toiselta nimeltään Valkeakuullas. Tosi mehukas pehmeä omena.

ovat molemmat kesäomenalajikkeita, mutta Valkeakuulas on nimensä mukaisesti vaalea, ilman punaista "juovitusta", kun taas Pirja on väriltään punertava.
Meillä ainakin tulee omenia valtavasti. Kuivuus ja kuumuus ei pystynyt vaikuttamaan omenasatoon, sillä omenan juuret ovat metrien syvyydessä maan uumenissa ja imevät sieltä kosteutta. Viinimarjoja tulee kuivuudesta johtuen puolta vähemmän kuin esm. viime kesänä.

Likka kirjoitti:

Meidänkin tontti oli metsää ja savimaata, jossa ei mikään kasva sellaisenaan. Isot kuormat hyvää multaa ja hiekkaa, hedelmäpuiden ja marjapensaiden istutus kumpuihin - kyllä se niin onnistuu missä vain. Monilla ei valo riitä ja istutetaan kasvit vääriin paikkoihin sekä annetaan isojen koivujen varjostaa ja kuivattaa piha.Kyllä vaivannäkö ja satsaus palkitaan.Tietoa saa kirjoista ja taimitarhoilta. Jotkut käyttävät ammattimaista puutarhasuunnittelijaa.

Lue lisää

ajattelu asteelle. Tämä kesäkin aina on ollut niin lyhyt ja näemme kuinka naapurit joutuvat jatkuvasti tekemään puutarha töitä sitten kun kaikki vihannekset ja marjat ovat valmiita niin heidän työnsä lisääntyy. Näyttää ettei heidän elämäänsä mahdu mitään muuta kuin puutarha. Meillä oli ennen enemmän marjapensaita mutta kun kävi se kauhea myrsky kaatamassa puut pensaiden päälle ja repi luumupuun juurineen maasta ja katkaisi varren, niin siihen päättyi meidän aherrus. Nyt meilläkin kasvaisi vaikka mikä kun on kaikki Kuuset ja Männyt kaatuneet.

katriina64 kirjoitti:

ovat molemmat kesäomenalajikkeita, mutta Valkeakuulas on nimensä mukaisesti vaalea, ilman punaista "juovitusta", kun taas Pirja on väriltään punertava.
Meillä ainakin tulee omenia valtavasti. Kuivuus ja kuumuus ei pystynyt vaikuttamaan omenasatoon, sillä omenan juuret ovat metrien syvyydessä maan uumenissa ja imevät sieltä kosteutta. Viinimarjoja tulee kuivuudesta johtuen puolta vähemmän kuin esm. viime kesänä.

Lue lisää

Meille näyttää tulevan omenia aivan valtavasti,vaikka kaikki muu kasvillisuus on tosi kärsinyttä, esim pari koivua on jo ihan keltaisena.

katriina64 kirjoitti:

ovat molemmat kesäomenalajikkeita, mutta Valkeakuulas on nimensä mukaisesti vaalea, ilman punaista "juovitusta", kun taas Pirja on väriltään punertava.
Meillä ainakin tulee omenia valtavasti. Kuivuus ja kuumuus ei pystynyt vaikuttamaan omenasatoon, sillä omenan juuret ovat metrien syvyydessä maan uumenissa ja imevät sieltä kosteutta. Viinimarjoja tulee kuivuudesta johtuen puolta vähemmän kuin esm. viime kesänä.

Lue lisää

On ne kumpikin kuitenkin makeita vai?

Likka kirjoitti:

Pirjapuun olen minäkin istuttanut, mutta puutarha on vielä niin nuori, ettei se tee omenia tänä vuonna. Valkea kuulas, keltakaneli ja Åkerö -lempimakuni - sekä Lobo tekevät jo vähän satoa. Meillä on myös kääpiöpunakaneli, jossa on niin paljon omenia, että hontelot oksat eivät kanna kaikkia. Luumuja tulee vasta muutama, mutta odotan seuraavia syksyjä innolla.
Hedelmät ja marjat ovat minunkin makealistallani ensimmäisiä.Jouluksi teen aina munanvalkuaiseen ja tomusokeriin kastettuja karpaloita karkeiksi, olen happaman ystävä.Teen myös muutaman pullollisen vanhan ajan vesipuolukoita ja viinihapolla valmistettua puolukkamehua suuret määrät. Toivottavasti tulee puolukoita tänä syksynä!Pitää muistaa syödä kalkkitabletteja ja fluorauttaa hampaat usein.

Lue lisää

Kalkkientsyymihappoa? Se on aika tärkeä aine A-vitamiinin rinnalla näköä ajatellen.

Likka kirjoitti:

Pirjapuun olen minäkin istuttanut, mutta puutarha on vielä niin nuori, ettei se tee omenia tänä vuonna. Valkea kuulas, keltakaneli ja Åkerö -lempimakuni - sekä Lobo tekevät jo vähän satoa. Meillä on myös kääpiöpunakaneli, jossa on niin paljon omenia, että hontelot oksat eivät kanna kaikkia. Luumuja tulee vasta muutama, mutta odotan seuraavia syksyjä innolla.
Hedelmät ja marjat ovat minunkin makealistallani ensimmäisiä.Jouluksi teen aina munanvalkuaiseen ja tomusokeriin kastettuja karpaloita karkeiksi, olen happaman ystävä.Teen myös muutaman pullollisen vanhan ajan vesipuolukoita ja viinihapolla valmistettua puolukkamehua suuret määrät. Toivottavasti tulee puolukoita tänä syksynä!Pitää muistaa syödä kalkkitabletteja ja fluorauttaa hampaat usein.

Lue lisää

...kaupoissa ei ollut juurikaan Lobo-omenoita? Jos oli, niin ne olivat hyvin pieniä. Taisi olla huono omenavuosi. Tänä syksynä omenoita tulee paljon, ja ne ovat isoja, terveitä ja madottomia. Toivottavasti syksyllä on taas Loboja.

Vieläkö Åkerön taimia myydään? Minä luulin että se on unohdettu lajike, kuten niin monet muutkin vanhat puutarhakasvit.

ii-li kirjoitti:

...kaupoissa ei ollut juurikaan Lobo-omenoita? Jos oli, niin ne olivat hyvin pieniä. Taisi olla huono omenavuosi. Tänä syksynä omenoita tulee paljon, ja ne ovat isoja, terveitä ja madottomia. Toivottavasti syksyllä on taas Loboja.

Vieläkö Åkerön taimia myydään? Minä luulin että se on unohdettu lajike, kuten niin monet muutkin vanhat puutarhakasvit.

Lue lisää

Viime vuosi olikin huomo omenavuosi, koska kylmällä säällä pölytys ei onnistunut. Lobohan on myöhäinen ja niitä voi huolella säilytettynä syödä julunakin, ovat niin jouluisen punaisiakin. Kyllä åkerötä vielä saa, minunkin on vasta 3-vuotias. Ainakin Lohjalla on hyviä puutarhoja, joissa puutarhurit itse varttavat taimia vanhoistakin lajikkeista. Marketeissa on suppeat valikoimat ja paljon ulkomaisia taimia.Perennat olen haalinut sukulaisilta ja ystäviltä, osa omasta mummolastanikin.

kolahda minullekaan.
Mutta aah tuore ruisleipä-rapeakuorinen ja sisältä mehevä kylmän maitolasillisen kanssa!Tai hapankorput ja graavilohta ja tilliä päällä,nam!En tiedä parempaa.
Miehelleni valmistin juuri tänään hänen herkkuaan,rabarberikeittoa.Hyi.Mutta se on hänen suurta herkkuaan, söisi vaikka ämpärillisen.

..täytyy sanoa ettei ollut minulle mitään herkkuja sinun herkuissasi. Minä en koskaan ole tykännyt että karvas ja hapan ovat hyviä ja makoisia..

Puuha Pipa kirjoitti:

kolahda minullekaan.
Mutta aah tuore ruisleipä-rapeakuorinen ja sisältä mehevä kylmän maitolasillisen kanssa!Tai hapankorput ja graavilohta ja tilliä päällä,nam!En tiedä parempaa.
Miehelleni valmistin juuri tänään hänen herkkuaan,rabarberikeittoa.Hyi.Mutta se on hänen suurta herkkuaan, söisi vaikka ämpärillisen.

Lue lisää

ämpärillinen herkkukiisseliä alas, sinä vain puhut ruisleivästä :-)))... Koitappa keksiä mistä makeasta pidät? Koska kaikilla meillä on nuo suolaiset herkutkin. Laiton kysymykseni väärin olisi pitänyt kysyä mistä ruuasta, karkista, mausteesta, juomasata pidätte eniten? Mutta nyt tulin vain tuohon makeaan kun itse tykkään lakritsista ja olin just nielaissut viimesen palan kurkusta alas.

Angi * kirjoitti:

ämpärillinen herkkukiisseliä alas, sinä vain puhut ruisleivästä :-)))... Koitappa keksiä mistä makeasta pidät? Koska kaikilla meillä on nuo suolaiset herkutkin. Laiton kysymykseni väärin olisi pitänyt kysyä mistä ruuasta, karkista, mausteesta, juomasata pidätte eniten? Mutta nyt tulin vain tuohon makeaan kun itse tykkään lakritsista ja olin just nielaissut viimesen palan kurkusta alas.

Lue lisää

mutta nykyisin en tosiaan välitä mistään makeasta, en keksi mitään makeaa joka saisi"veden kielelle".

Angi * kirjoitti:

..täytyy sanoa ettei ollut minulle mitään herkkuja sinun herkuissasi. Minä en koskaan ole tykännyt että karvas ja hapan ovat hyviä ja makoisia..

...mitään makeaa ei juuri ollut. En ole tottunut pienestä pitäen makeaan, enkä ole oikein koskaan välittänyt mistään liian makeasta. - Täytekakku oli minulle pienenä todellin painajainen. Sen syönti oli pelkkää tappelua. En saanut sitä millään alas kurkustani. Pidin kyllä äidin leipomasta karvasmantelikakusta. Se oli kuivakakku, johon pantiin karvasmanteliesanssia.

Äidin hillot taas olivat niin makeita, etten pystynyt syömään niitä, kamalinta oli mansikkahillo. Ainainen kiistan aihe oli myös se, että en suostunut panemaan hilloa jäätelön päälle. - Berliininmunkkeja en vieläkään pysty syömään sen päällä olevan sokerimömmön takia. Kuorin sen aina pois.

Ensimmäiset karkit, jotka sain eivät herättääneet minussa mitään mielihyvää, päinvastoin.

Sitten sodan jälkeen kaupoista alkoi saada greippejä. Niihin ihastuin heti ja se ihastus jatkuu tänä päivänä laajentuneena kaikkiin sitrushedelmiin.

Niin se vain on, että makuasiat ovat kovin henkilökohtaisia. Omiin mielimakuihinsa on vain päätynyt kokemuksiensa kautta. - Minulla oli joskus japanilainen työtoveri, joka tarjosi minulle japanilaisia karkkeja, hänen suurta herkkuaan. Kävin hetkeksi toisessa huoneessa ja syljin ne suustani roskakoriin. En vieläkään voi ymmärtää, miten joku voi syödä niin kamalan makuisia karkkeja. Niiden makua ei voi verrata mihinkään. Ne eivät muistuttaneet mitään tuttua makua, eivät ne olleet edes makeita.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä Hollanissa syödään salmiakkia, mikä on muualla maailmassa aivan tuntematonta. Minäkään en pidä siitä. (Se sisältää sokeria, suolaa ja ammoniakkia sekä lakritsiesanssia ja jotakin sideainetta.) Salmiakki on monessa maassa vähän samanlainen pilkan kohde kuin surströmming tai mämmi.

Hapansilakasta tuli mieleen, että monta vuotta sitten lehdessä oli uutinen ruotsalaisnaisesta, joka häädettiin New Yorkissa asunnostaan, kun hän oli avannut hapansilakkapurkin. :)

ii-li kirjoitti:

...mitään makeaa ei juuri ollut. En ole tottunut pienestä pitäen makeaan, enkä ole oikein koskaan välittänyt mistään liian makeasta. - Täytekakku oli minulle pienenä todellin painajainen. Sen syönti oli pelkkää tappelua. En saanut sitä millään alas kurkustani. Pidin kyllä äidin leipomasta karvasmantelikakusta. Se oli kuivakakku, johon pantiin karvasmanteliesanssia.

Äidin hillot taas olivat niin makeita, etten pystynyt syömään niitä, kamalinta oli mansikkahillo. Ainainen kiistan aihe oli myös se, että en suostunut panemaan hilloa jäätelön päälle. - Berliininmunkkeja en vieläkään pysty syömään sen päällä olevan sokerimömmön takia. Kuorin sen aina pois.

Ensimmäiset karkit, jotka sain eivät herättääneet minussa mitään mielihyvää, päinvastoin.

Sitten sodan jälkeen kaupoista alkoi saada greippejä. Niihin ihastuin heti ja se ihastus jatkuu tänä päivänä laajentuneena kaikkiin sitrushedelmiin.

Niin se vain on, että makuasiat ovat kovin henkilökohtaisia. Omiin mielimakuihinsa on vain päätynyt kokemuksiensa kautta. - Minulla oli joskus japanilainen työtoveri, joka tarjosi minulle japanilaisia karkkeja, hänen suurta herkkuaan. Kävin hetkeksi toisessa huoneessa ja syljin ne suustani roskakoriin. En vieläkään voi ymmärtää, miten joku voi syödä niin kamalan makuisia karkkeja. Niiden makua ei voi verrata mihinkään. Ne eivät muistuttaneet mitään tuttua makua, eivät ne olleet edes makeita.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä Hollanissa syödään salmiakkia, mikä on muualla maailmassa aivan tuntematonta. Minäkään en pidä siitä. (Se sisältää sokeria, suolaa ja ammoniakkia sekä lakritsiesanssia ja jotakin sideainetta.) Salmiakki on monessa maassa vähän samanlainen pilkan kohde kuin surströmming tai mämmi.

Hapansilakasta tuli mieleen, että monta vuotta sitten lehdessä oli uutinen ruotsalaisnaisesta, joka häädettiin New Yorkissa asunnostaan, kun hän oli avannut hapansilakkapurkin. :)

Lue lisää

sai minut muistamaan ystäviemme, joiden naapurit ovat muuttaneet Venäjältä. Kerrostalon rappu haisee valkosipulilta ja mahorkalta.
Tuoksujen sekoittuminen keskenään on sellainen cocteil, että mieli tekisi ottaa nenästään kiinni kun kulkee rappussa.

katriina64 kirjoitti:

sai minut muistamaan ystäviemme, joiden naapurit ovat muuttaneet Venäjältä. Kerrostalon rappu haisee valkosipulilta ja mahorkalta.
Tuoksujen sekoittuminen keskenään on sellainen cocteil, että mieli tekisi ottaa nenästään kiinni kun kulkee rappussa.

Lue lisää

Kävin vakituisesti syömässä Emmaus-hotellin ravintolassa. Siellä oli edullisia lounaskuponkeja.

Venäläiset turistiryhmät asuivat aina Emmauksessa. Se oli silloin NNKY:n hotelli, joka oli edullinen, ja josta ei saanut alkoholia. Jo kadulla tiesi mahorkan hajusta, että nyt siellä on taas venäläisryhmä.

Mitä mahorkka oikein on? Miksi se haisee niin pahalle? Kyllähän Suomessakin on viljelty kessua, mutta en muista sen haisseen ollenkaan samalla tavalla.

Kauan sitten, kun olin ensi kertaa Moskovassa, niin kävimme vanhassa Moskovan sirkuksessa ensimmäisenä iltana. Siellä oli aivan hirvittävä haju joka paikassa. Päättelimme, että kun siellä on pidetty eläimiä 100 vuotta, niin tottakai se haisee. - Yllätys oli aikamoinen, kun ihan sama haju oli kaikkien julkisten tilojen "garderobeissa" eli päällysvaatteiden säilytyksessä.

Puuha Pipa kirjoitti:

mutta nykyisin en tosiaan välitä mistään makeasta, en keksi mitään makeaa joka saisi"veden kielelle".

söin Valjon Vanilja yoghurttia ja tuoreita mansikoita. Aattelin tänne ilmoittaa että siinä sitten vasta hyvää jälkiruokaa on. Jukurtista saa kalkkia ja muita hiven aineita sekä mansikasta C- vitamiiniä. Nami nami

Angi * kirjoitti:

söin Valjon Vanilja yoghurttia ja tuoreita mansikoita. Aattelin tänne ilmoittaa että siinä sitten vasta hyvää jälkiruokaa on. Jukurtista saa kalkkia ja muita hiven aineita sekä mansikasta C- vitamiiniä. Nami nami

Lue lisää

vaikka en kyllä tykkää oikein jugurtistakaan,etupäässä suolaisista jutuista vaan.

ii-li kirjoitti:

...mitään makeaa ei juuri ollut. En ole tottunut pienestä pitäen makeaan, enkä ole oikein koskaan välittänyt mistään liian makeasta. - Täytekakku oli minulle pienenä todellin painajainen. Sen syönti oli pelkkää tappelua. En saanut sitä millään alas kurkustani. Pidin kyllä äidin leipomasta karvasmantelikakusta. Se oli kuivakakku, johon pantiin karvasmanteliesanssia.

Äidin hillot taas olivat niin makeita, etten pystynyt syömään niitä, kamalinta oli mansikkahillo. Ainainen kiistan aihe oli myös se, että en suostunut panemaan hilloa jäätelön päälle. - Berliininmunkkeja en vieläkään pysty syömään sen päällä olevan sokerimömmön takia. Kuorin sen aina pois.

Ensimmäiset karkit, jotka sain eivät herättääneet minussa mitään mielihyvää, päinvastoin.

Sitten sodan jälkeen kaupoista alkoi saada greippejä. Niihin ihastuin heti ja se ihastus jatkuu tänä päivänä laajentuneena kaikkiin sitrushedelmiin.

Niin se vain on, että makuasiat ovat kovin henkilökohtaisia. Omiin mielimakuihinsa on vain päätynyt kokemuksiensa kautta. - Minulla oli joskus japanilainen työtoveri, joka tarjosi minulle japanilaisia karkkeja, hänen suurta herkkuaan. Kävin hetkeksi toisessa huoneessa ja syljin ne suustani roskakoriin. En vieläkään voi ymmärtää, miten joku voi syödä niin kamalan makuisia karkkeja. Niiden makua ei voi verrata mihinkään. Ne eivät muistuttaneet mitään tuttua makua, eivät ne olleet edes makeita.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä Hollanissa syödään salmiakkia, mikä on muualla maailmassa aivan tuntematonta. Minäkään en pidä siitä. (Se sisältää sokeria, suolaa ja ammoniakkia sekä lakritsiesanssia ja jotakin sideainetta.) Salmiakki on monessa maassa vähän samanlainen pilkan kohde kuin surströmming tai mämmi.

Hapansilakasta tuli mieleen, että monta vuotta sitten lehdessä oli uutinen ruotsalaisnaisesta, joka häädettiin New Yorkissa asunnostaan, kun hän oli avannut hapansilakkapurkin. :)

Lue lisää

ainookaan ihminen halua. Paitsi he joilta puuttuu hajuaisti.

Olen joskus elämäni aikan kuullut jonkun ihmisen sanoneen ettei siedä mitään makeeta. Olen joskus sitä ajatellut, että voisiko se olla jokin opittu taito.
Nimittäin kun olin lapsi niin en koskaan saanut syödä karamellejä enkä sokeria. Silti minulla oli erittäin huonot hampaat.
Nyt olen oppinut sellaisen asian että hänellä jolla on hirveä mieliteko makeaan on kova kalkinpuute.

Kuitenkin nyt kun huolehdin kalkin saannista niin silti tekee väliin makeaa mieli. Siis se on opittu asia. Nuoruudessani minäkin inhosin kaikkea sokeriräämiä pullien kakkujen päällä,

Muistan lapsuudetani yhden asian sitruunasta. Pöydälle oli äiti laittanut yhden sitruunan. Minä satuin paikalle ja luulin appelsiiniksi. Kuorin sen ja siivuttelin söin yhtä innokkaana kuin appelsiinin olin joskus jouluna saanut. Äiti tuli paikalle ja katsoi kauhistuneena minua "?" ja sanoi voi hyvä likka syötkö sinä sitruunaa kuin hyvää herkkupalaa??? Sanoin etten näin hyvää ole ikinä saanut. Äidin oli mentävä ostamaan uusi sitruuna kun oli tekemässä simaa.
Tänään ymmärrän miksi tykkäsin siitä niin hirveästi. Minulla oli aivan kamala C- vitamiinin puutostila.

Puuha Pipa kirjoitti:

vaikka en kyllä tykkää oikein jugurtistakaan,etupäässä suolaisista jutuista vaan.

niin niihin ei saa laitta sokeria sekaan. Ei muuten ole makeaa kuten luulis. Mutta on aivan ihanaa sellaista kuin samettia ja tulee mansikan maku esille.

katriina64 kirjoitti:

sai minut muistamaan ystäviemme, joiden naapurit ovat muuttaneet Venäjältä. Kerrostalon rappu haisee valkosipulilta ja mahorkalta.
Tuoksujen sekoittuminen keskenään on sellainen cocteil, että mieli tekisi ottaa nenästään kiinni kun kulkee rappussa.

Lue lisää

Mutta huvittavaa todeta että tuo on aivan tavallista nykyään kaikissa näissä Pohjoismaissa. Sitähän pelkää mennä tavalliseen paariin kahveelle tai yleisissä kulkuvälineissä on aiva tukehduttava ilma. Astmaattisille pitäisi olla omat kulkuneuvot joissa lukisi ei Valkosipulia...!

ii-li kirjoitti:

Kävin vakituisesti syömässä Emmaus-hotellin ravintolassa. Siellä oli edullisia lounaskuponkeja.

Venäläiset turistiryhmät asuivat aina Emmauksessa. Se oli silloin NNKY:n hotelli, joka oli edullinen, ja josta ei saanut alkoholia. Jo kadulla tiesi mahorkan hajusta, että nyt siellä on taas venäläisryhmä.

Mitä mahorkka oikein on? Miksi se haisee niin pahalle? Kyllähän Suomessakin on viljelty kessua, mutta en muista sen haisseen ollenkaan samalla tavalla.

Kauan sitten, kun olin ensi kertaa Moskovassa, niin kävimme vanhassa Moskovan sirkuksessa ensimmäisenä iltana. Siellä oli aivan hirvittävä haju joka paikassa. Päättelimme, että kun siellä on pidetty eläimiä 100 vuotta, niin tottakai se haisee. - Yllätys oli aikamoinen, kun ihan sama haju oli kaikkien julkisten tilojen "garderobeissa" eli päällysvaatteiden säilytyksessä.

Lue lisää

Me kerran oltiin menossa Emmauksen ravintolaan anoppini kanssa, hän nimittäin oli ollut töissä siellä. Hän sanoi minulle myös nuo samat sanat että ei mennä jos siellä on ne iänikuiset Venäläiset? Minä ihmettelin että mitkä Venäläiset? Hän vastasi että ne haisee niin kamalasti että hänenkin oli lopetettava sieltä työnsä sen hajun tähden. Eikä kuulemma kadu yhtään, että lopetti.

on hyvä paahtoleipä voideltuna sinihomejuustolla ja appelsiinimarmelaadilla. Ah, se on niin hyvää.

Tein tänään mustaviinimarjahyytelöä ja se myös maistui mukavasti paahtoleivällä.

Makeisista Englantilainen lakritsi. Yhden kun syö, niin sitten on syötävä koko pussi. Siitä syntyy himo. Samoin minulle käy Budapestsuklaan kanssa. Onneksi niitä saa vain joulun tienoilla.

Atolfia kirjoitti:

on hyvä paahtoleipä voideltuna sinihomejuustolla ja appelsiinimarmelaadilla. Ah, se on niin hyvää.

Tein tänään mustaviinimarjahyytelöä ja se myös maistui mukavasti paahtoleivällä.

Makeisista Englantilainen lakritsi. Yhden kun syö, niin sitten on syötävä koko pussi. Siitä syntyy himo. Samoin minulle käy Budapestsuklaan kanssa. Onneksi niitä saa vain joulun tienoilla.

Lue lisää

Englantilais lakritsien ohi silmät kiinni. Minulle on käynyt aivan samoin, kun yhden maistaa niin siinä menee samaan syssyyn koko pussillinen. Sitten harmittaa että taas tuli syötyä väriaineita isot kasat.

Angi * kirjoitti:

Mutta huvittavaa todeta että tuo on aivan tavallista nykyään kaikissa näissä Pohjoismaissa. Sitähän pelkää mennä tavalliseen paariin kahveelle tai yleisissä kulkuvälineissä on aiva tukehduttava ilma. Astmaattisille pitäisi olla omat kulkuneuvot joissa lukisi ei Valkosipulia...!

Lue lisää

"Valkosipulia ja mahorkkaa."
Nyt kyllä tuo savu joka itärajan takaa tulee on todella ikävää. Silmiä kirvelee ja yskittää. Saisivat pian nuo Karjalan metsäpalot loppumaan! Asumme niin lähellä rajaa, että eilenkin ilma oli siniharmaan savun peitossa. Jos tähän hetkeen loppui tuo tukahduttava savun haju, niin haistelisin valkosipulin ja mahorkan hajua vaikka viikon mielelläni:)))

Angi * kirjoitti:

Englantilais lakritsien ohi silmät kiinni. Minulle on käynyt aivan samoin, kun yhden maistaa niin siinä menee samaan syssyyn koko pussillinen. Sitten harmittaa että taas tuli syötyä väriaineita isot kasat.

Lue lisää

muistui mieleeni Oriveden markkinat. Nimittäin käväisin ohikulkumatkallani siellä ja ostaa pätkäytin 10:llä eurolla melkoisen kasan nauhalakritsia, kaiken värisiä.

Vein poikani lapsille viemisinä ja kyllä teki lakritsi kauppansa. Siinä oli jo naapurinkin lapset vetelemässä nauhoja suuhunsa. Näytti hyvin maistuvan vanhemmillekin, joten taitaa olla monen mieleen tuo herkku.

katriina64 kirjoitti:

"Valkosipulia ja mahorkkaa."
Nyt kyllä tuo savu joka itärajan takaa tulee on todella ikävää. Silmiä kirvelee ja yskittää. Saisivat pian nuo Karjalan metsäpalot loppumaan! Asumme niin lähellä rajaa, että eilenkin ilma oli siniharmaan savun peitossa. Jos tähän hetkeen loppui tuo tukahduttava savun haju, niin haistelisin valkosipulin ja mahorkan hajua vaikka viikon mielelläni:)))

Lue lisää

Kamalaa se savu kun sitten haisee kaikissa vaatteissa ja huonekaluissa sekä ihmisessä itsessään monta viikkoa jälkeenpäin. Kyllä sais pikkuhiljaa loppua se savustus.

Atolfia kirjoitti:

muistui mieleeni Oriveden markkinat. Nimittäin käväisin ohikulkumatkallani siellä ja ostaa pätkäytin 10:llä eurolla melkoisen kasan nauhalakritsia, kaiken värisiä.

Vein poikani lapsille viemisinä ja kyllä teki lakritsi kauppansa. Siinä oli jo naapurinkin lapset vetelemässä nauhoja suuhunsa. Näytti hyvin maistuvan vanhemmillekin, joten taitaa olla monen mieleen tuo herkku.

Lue lisää

Ei kannata ostaa. Kysyin ai meinaatko sinä että vain sinua ajattelen enkä ollenkaan itseäni? Ja ostin 4 lakritsipatukkaa. Tulimme kotiin ja muistin ne lakritsit. Hooh mikä nautinto kun haukkasin palan, jopa mieskin heräsi sanoen kuule annas minunkin maistaa. Niinpä annoin koko pötkön ja sanoin että antaa minulle sitten loput jollei maistu? No ei aikaakaan kun mieheni kysyi että saanko sen toisenkin lakupötkön? Tietysti hän sai sen. Minulle riittää hyvin kakksi.

Angi * kirjoitti:

Ei kannata ostaa. Kysyin ai meinaatko sinä että vain sinua ajattelen enkä ollenkaan itseäni? Ja ostin 4 lakritsipatukkaa. Tulimme kotiin ja muistin ne lakritsit. Hooh mikä nautinto kun haukkasin palan, jopa mieskin heräsi sanoen kuule annas minunkin maistaa. Niinpä annoin koko pötkön ja sanoin että antaa minulle sitten loput jollei maistu? No ei aikaakaan kun mieheni kysyi että saanko sen toisenkin lakupötkön? Tietysti hän sai sen. Minulle riittää hyvin kakksi.

Lue lisää

että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Näin me rakkaasti jaamme nuo makuelämykset. Sillä-lailla nämä meidän liittomme eheänä säilyvät.

Vai mitä?

Atolfia kirjoitti:

että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Näin me rakkaasti jaamme nuo makuelämykset. Sillä-lailla nämä meidän liittomme eheänä säilyvät.

Vai mitä?

Ei paremmin asiaa voi kertoa kuin sinä sen kerroit.

..hedelmästä kuin mieheni. Olen ottanut selvää että Aprikoosissa on paljon A-vitamiini entsyymiä.Siinä on jokin sellainen osatekijä joka joskus puuttuu joiltakin ihmisiltä. Jos tätä tekee enemmän mieli kuin muuta niin silloin olisi hyvä syödä kyllikseen. Minä en himoitse Aprikoosia mutta pidän siitä hillosta.

kesäkurpitsahilloon?Kuivattuinako?
Minulle tulee paljon kesäkurpitsaa,voisi kokella uuttakin reseptiä.

Puuha Pipa kirjoitti:

kesäkurpitsahilloon?Kuivattuinako?
Minulle tulee paljon kesäkurpitsaa,voisi kokella uuttakin reseptiä.

aprikoosit pulleiksi ja paloittelen kesäkurpitsan kanssa kattilaan. Sitten vielä soseutan ne kun ovat pehmenneet ja sokeria maun mukaan.
Tuoreetkin tietysti käyvät, mutta kun ovat niin paljon kalliimpia.

Ja mulla on keltaista kesäkurpitsaa, vihreä täytyy kuoria tarkkaan, ettei hillosta tule vihreää.

Abuela kirjoitti:

aprikoosit pulleiksi ja paloittelen kesäkurpitsan kanssa kattilaan. Sitten vielä soseutan ne kun ovat pehmenneet ja sokeria maun mukaan.
Tuoreetkin tietysti käyvät, mutta kun ovat niin paljon kalliimpia.

Ja mulla on keltaista kesäkurpitsaa, vihreä täytyy kuoria tarkkaan, ettei hillosta tule vihreää.

Lue lisää

Kokeilen ohjetta aivan varmasti.Kuulostaa myös terveelliseltä!
Mikähän siinäkin muuten on, että yleensä kaikki mikä on maistuu hyvälle, on usein myös epäterveellistä ja lihottavaa.

Abuela kirjoitti:

aprikoosit pulleiksi ja paloittelen kesäkurpitsan kanssa kattilaan. Sitten vielä soseutan ne kun ovat pehmenneet ja sokeria maun mukaan.
Tuoreetkin tietysti käyvät, mutta kun ovat niin paljon kalliimpia.

Ja mulla on keltaista kesäkurpitsaa, vihreä täytyy kuoria tarkkaan, ettei hillosta tule vihreää.

Lue lisää

Kiitos"

syödä klimppisoppaa.. Mulle tekee huonoa nyt kun ajattelenkin sitä. Mikähän siinä on niin ällöttävää? Toinen on kalapullat hyi helkkari että on kummallisia ruokia edes keksitty.

Angi * kirjoitti:

syödä klimppisoppaa.. Mulle tekee huonoa nyt kun ajattelenkin sitä. Mikähän siinä on niin ällöttävää? Toinen on kalapullat hyi helkkari että on kummallisia ruokia edes keksitty.

Lue lisää

Ainakin minä saan aikaan tosi hyviä kalapullia ja -pihvejä. Haukisaalis valmistetaan aina kalamureketaikinaksi . Kermaa ja korppujauhoja,tilliä ja sitruunaa, voissa paistetaan - eihän se voi mitenkään pahanmakuista olla!Klimppisoppaa ei ole minulle tarjoiltu, mutta pohjossavolainen rössypottu on kyllä tyrmäävän vahvaa jo hajultaan.

Likka kirjoitti:

Ainakin minä saan aikaan tosi hyviä kalapullia ja -pihvejä. Haukisaalis valmistetaan aina kalamureketaikinaksi . Kermaa ja korppujauhoja,tilliä ja sitruunaa, voissa paistetaan - eihän se voi mitenkään pahanmakuista olla!Klimppisoppaa ei ole minulle tarjoiltu, mutta pohjossavolainen rössypottu on kyllä tyrmäävän vahvaa jo hajultaan.

Lue lisää

Mielessä ovat ne lapsuusajan kaupoissa myydyt kalapullat, jotka olivat minusta lähinnä ihmisravinnoksi kelpaamattomia. Vitivalkoisia, liimaisia ja täysin mauttomia. Ilmeisesti vanhempani olivat samaa mieltä, koska niitä minua ei pakotettu syömään, kuten kaikkia muita ruokia. [Toinen ruoka, jota ei pakotettu syömään oli lanttu- porkkana- tai perunalaatikko. "Kaikkea pitää maistaa, paitsi lanttulaatikkoa". Kun äiti ei pitänyt siitä, niin ei muidenkaan tarvinnut. :D]

Myöhemmin olen kuullut, miten monen monet ihmiset kehuvat lounaspaikan hyviä kalapullia. En ole koskaan uskaltanut tilata niitä ihan sen lapsuuden kauhukuvan takia. Totta puhuen, ne eivät ole edes samannäköisiä, joten varmaan ne voisivatkin olla hyviä. Pidän kalasta. - Toinen ruoka, jota en ole koskaan uskaltanut maistaa on muikut. Tönkkösuolatut muikut ovat niin kamalan näköisiä, että minua arveluttaa panna niitä suuhuni. Ne ovat kuin matoja. Olen syönyt muikkua vain kalakukossa, jota en myöskään kaipaa vähääkään. (Tästä nyt sitten kaikki suuttuvat.) -- Olen kotoisin alueelta, jossa muikkuja ei ollut. - Hyvin tehdyt silakkapihvit sen sijaan ovat oikeaa herkkua.

Likka kirjoitti:

Ainakin minä saan aikaan tosi hyviä kalapullia ja -pihvejä. Haukisaalis valmistetaan aina kalamureketaikinaksi . Kermaa ja korppujauhoja,tilliä ja sitruunaa, voissa paistetaan - eihän se voi mitenkään pahanmakuista olla!Klimppisoppaa ei ole minulle tarjoiltu, mutta pohjossavolainen rössypottu on kyllä tyrmäävän vahvaa jo hajultaan.

Lue lisää

valmiina kaupassa. Itse olen valmistanut kalapullia perheelle niin ovat kyllä hyviä, mutta he jotka tämän hapansilakka purkin avasivat niin he aina ostaa kaupasta kalapullia. Kerran he tarjovivat meille niitä. Minulla oli ihan hirvee 15 minuttinen kun jouduin nieleskelemään pullat mahaani väkisin.

ii-li kirjoitti:

Mielessä ovat ne lapsuusajan kaupoissa myydyt kalapullat, jotka olivat minusta lähinnä ihmisravinnoksi kelpaamattomia. Vitivalkoisia, liimaisia ja täysin mauttomia. Ilmeisesti vanhempani olivat samaa mieltä, koska niitä minua ei pakotettu syömään, kuten kaikkia muita ruokia. [Toinen ruoka, jota ei pakotettu syömään oli lanttu- porkkana- tai perunalaatikko. "Kaikkea pitää maistaa, paitsi lanttulaatikkoa". Kun äiti ei pitänyt siitä, niin ei muidenkaan tarvinnut. :D]

Myöhemmin olen kuullut, miten monen monet ihmiset kehuvat lounaspaikan hyviä kalapullia. En ole koskaan uskaltanut tilata niitä ihan sen lapsuuden kauhukuvan takia. Totta puhuen, ne eivät ole edes samannäköisiä, joten varmaan ne voisivatkin olla hyviä. Pidän kalasta. - Toinen ruoka, jota en ole koskaan uskaltanut maistaa on muikut. Tönkkösuolatut muikut ovat niin kamalan näköisiä, että minua arveluttaa panna niitä suuhuni. Ne ovat kuin matoja. Olen syönyt muikkua vain kalakukossa, jota en myöskään kaipaa vähääkään. (Tästä nyt sitten kaikki suuttuvat.) -- Olen kotoisin alueelta, jossa muikkuja ei ollut. - Hyvin tehdyt silakkapihvit sen sijaan ovat oikeaa herkkua.

Lue lisää

mielipiteesi. Jos sinä et tykkää niin sinä et sitten tykkää, se ei kuulu kellekkään muulle. Mutta minä olenkin täällä kyselemässä ja te olette kaikki aivan ihania ihmisiä kun olen saanut aivan valtavasti hyviä vastauksia. Sinulla oli tuo kalapulla kammo kuten minullakin. Mutta kaikista laatikko ruuista pidän Lantustakin siis minulla ei ole mitään vastaan laatikko ruokia. Minä joskus talvisin keksin omaksi ilokseni sellisen laatikko viikon. Jokaisesta päivästä jää pakkaseen toinen annos. Kun viikko on täysi on minulla pakkasessa toisenviikon annokset odottelemassa kun tulee vaikka sairaaksi niin ruuat odottavat sulattamista.

ii-li kirjoitti:

Mielessä ovat ne lapsuusajan kaupoissa myydyt kalapullat, jotka olivat minusta lähinnä ihmisravinnoksi kelpaamattomia. Vitivalkoisia, liimaisia ja täysin mauttomia. Ilmeisesti vanhempani olivat samaa mieltä, koska niitä minua ei pakotettu syömään, kuten kaikkia muita ruokia. [Toinen ruoka, jota ei pakotettu syömään oli lanttu- porkkana- tai perunalaatikko. "Kaikkea pitää maistaa, paitsi lanttulaatikkoa". Kun äiti ei pitänyt siitä, niin ei muidenkaan tarvinnut. :D]

Myöhemmin olen kuullut, miten monen monet ihmiset kehuvat lounaspaikan hyviä kalapullia. En ole koskaan uskaltanut tilata niitä ihan sen lapsuuden kauhukuvan takia. Totta puhuen, ne eivät ole edes samannäköisiä, joten varmaan ne voisivatkin olla hyviä. Pidän kalasta. - Toinen ruoka, jota en ole koskaan uskaltanut maistaa on muikut. Tönkkösuolatut muikut ovat niin kamalan näköisiä, että minua arveluttaa panna niitä suuhuni. Ne ovat kuin matoja. Olen syönyt muikkua vain kalakukossa, jota en myöskään kaipaa vähääkään. (Tästä nyt sitten kaikki suuttuvat.) -- Olen kotoisin alueelta, jossa muikkuja ei ollut. - Hyvin tehdyt silakkapihvit sen sijaan ovat oikeaa herkkua.

Lue lisää

Savosta kotoisin olevana tiedän, että voissa paistetut tai savustetut muikut ovat maailman parasta ruokaa. Isäni eläessä pidimme suvun kesken oikein muikkuvestivualit.Joka perhejuhlaan pappa savusti ämpäreittäin nuottamuikkuja.Ahvenkukko on parempaa kuin muikkukukko. Eväskalakukkona on ripakukko.Tönkkösuolatuista saa hyvää perunalaatikkoa, silavasiivuja päällä.Nyt kun asun rannikolla ja itsekin kalastetaan, olen kelpuuttanut tuoreen silakan, sitä voi muunnella loputtomiin.Hämäläinen anoppini opetti imelletyn parunalaatikon salat, porkkanalaatikkoa vävyni söisivät joka kerran vieraillessaan. Lanttulaatikotta ei joulun tuoksu ole täydellinen!

Likka kirjoitti:

Savosta kotoisin olevana tiedän, että voissa paistetut tai savustetut muikut ovat maailman parasta ruokaa. Isäni eläessä pidimme suvun kesken oikein muikkuvestivualit.Joka perhejuhlaan pappa savusti ämpäreittäin nuottamuikkuja.Ahvenkukko on parempaa kuin muikkukukko. Eväskalakukkona on ripakukko.Tönkkösuolatuista saa hyvää perunalaatikkoa, silavasiivuja päällä.Nyt kun asun rannikolla ja itsekin kalastetaan, olen kelpuuttanut tuoreen silakan, sitä voi muunnella loputtomiin.Hämäläinen anoppini opetti imelletyn parunalaatikon salat, porkkanalaatikkoa vävyni söisivät joka kerran vieraillessaan. Lanttulaatikotta ei joulun tuoksu ole täydellinen!

Lue lisää

Kajosin liian herkkään kohtaan.

Makumieltymyksilleni en oikein mahda mitään. Jokaisella on oma makuhistoriansa. Länsirannikon asukkina muikku jäi minulle vieraaksi ruoaksi. Sitä ei yksinkertaisesti ollut edes saatavilla.

hyvä mielikuvitus.

Minä inhoon maksalaatikkoa..en ymmärrä miten muut siitä voivat tykätä":-)?

Ruoka, joka haisee märäntyneelle, ei mene alas!
Tuo ruotsalaisten norrlantilainen herkku tekee kuvottavan olon.
Täydelliseen "herkutteluun" tarvitaan erikoista ohutleipää, jonka päälle ladotaan suikulaisen manteliperunan siivuja, sipulirenkaita ja märäntyneitä silakoita. Sitten kaikki rullalle ja mums!

Tuota hapansilakkaa syötiin Karjalassakin joillakin seuduilla.
Meillä oli evakossa eräs perhe sota-aikana ja heillä oli tullessaan mukana pari puutynnyriä, jotka he laittoivat aittaan.
Evakkoemäntä kävi hakemassa sieltä noita silakoita ja koko tupa haisi märäntyneelle kun oli heidän ruokailuaikansa.
Sitten kysyi mummoni, mitä he oikein säilyttävät tuolla aitassa kun lähitienootkin haisee aivan kauhealle. Ei auttanut evakkoemännän selittelyt heidän suuresta herkustaan. Mummo oli jyrkkä ja sanoi että "tähän pirttiin ei ennee märäntynyttä ruokoo tuuva pöytään".

MdK-MdK kirjoitti:

Ruoka, joka haisee märäntyneelle, ei mene alas!
Tuo ruotsalaisten norrlantilainen herkku tekee kuvottavan olon.
Täydelliseen "herkutteluun" tarvitaan erikoista ohutleipää, jonka päälle ladotaan suikulaisen manteliperunan siivuja, sipulirenkaita ja märäntyneitä silakoita. Sitten kaikki rullalle ja mums!

Tuota hapansilakkaa syötiin Karjalassakin joillakin seuduilla.
Meillä oli evakossa eräs perhe sota-aikana ja heillä oli tullessaan mukana pari puutynnyriä, jotka he laittoivat aittaan.
Evakkoemäntä kävi hakemassa sieltä noita silakoita ja koko tupa haisi märäntyneelle kun oli heidän ruokailuaikansa.
Sitten kysyi mummoni, mitä he oikein säilyttävät tuolla aitassa kun lähitienootkin haisee aivan kauhealle. Ei auttanut evakkoemännän selittelyt heidän suuresta herkustaan. Mummo oli jyrkkä ja sanoi että "tähän pirttiin ei ennee märäntynyttä ruokoo tuuva pöytään".

Lue lisää

syödään Ruotsissa?
Kerta sitä lajia riitti minullekin.Kun avasin hapansilakkapurkin joskus vuosia sitten, todellakin koko talo haisi hirveälle mädäntyneelle silakalle, puhumattakaan mausta!

Puuha Pipa kirjoitti:

syödään Ruotsissa?
Kerta sitä lajia riitti minullekin.Kun avasin hapansilakkapurkin joskus vuosia sitten, todellakin koko talo haisi hirveälle mädäntyneelle silakalle, puhumattakaan mausta!

Lue lisää

Pidän Pandan lakritsista, jos se on tuoretta. Asun k.o. karkkitehtaan lähellä ja joskus aamuvarhaisella leijailee ulkona ihan lakritsin tuoksu.
Pidän toffeesta, mustaherukoista, vadelmista, mansikoista, kuivasta orsileivästä, juustoista, erityisesti Blå Castellosta, maksapihveistä, kaalilaatikosta....
En pidä rusinoista ruuissa, semmoisinaan kyllä voin napostella. En pidä mannavellistä -lapsena pakotettiin syömään sairaalassa, vaikka olin yökännyt lautaselleni; ei mene vieläkään alas. En pidä kylmäsavulohesta, graavi sensijaan on hyvää.
Onhan näitä: enemmän niitä, joista pidän, jonka huomaisitte, jos näkisitte minut :)))!

a-woman1 kirjoitti:

Pidän Pandan lakritsista, jos se on tuoretta. Asun k.o. karkkitehtaan lähellä ja joskus aamuvarhaisella leijailee ulkona ihan lakritsin tuoksu.
Pidän toffeesta, mustaherukoista, vadelmista, mansikoista, kuivasta orsileivästä, juustoista, erityisesti Blå Castellosta, maksapihveistä, kaalilaatikosta....
En pidä rusinoista ruuissa, semmoisinaan kyllä voin napostella. En pidä mannavellistä -lapsena pakotettiin syömään sairaalassa, vaikka olin yökännyt lautaselleni; ei mene vieläkään alas. En pidä kylmäsavulohesta, graavi sensijaan on hyvää.
Onhan näitä: enemmän niitä, joista pidän, jonka huomaisitte, jos näkisitte minut :)))!

Lue lisää

Hirrrveä makukokemus oli kun pistin n. 20 v. sitten suuhuni Ruotsissa kutunjuustoa. Kuinka ihmeessä ruokatarvikkeista saakin niin kamalan makuista? Makukokemus oksettaa vieläkin.

Mutta Carte´Dor-suklaajäätelö on herkku, jota en voi vastustaa.

Uusisuvi kirjoitti:

Hirrrveä makukokemus oli kun pistin n. 20 v. sitten suuhuni Ruotsissa kutunjuustoa. Kuinka ihmeessä ruokatarvikkeista saakin niin kamalan makuista? Makukokemus oksettaa vieläkin.

Mutta Carte´Dor-suklaajäätelö on herkku, jota en voi vastustaa.

Lue lisää

on toiseksi paras maku, minkä tiedän.

sulla on tosi kirjoitti:

hyvä mielikuvitus.

Minä inhoon maksalaatikkoa..en ymmärrä miten muut siitä voivat tykätä":-)?

...miten sinä voit inhota maksalaatikkoa? Minä voisin syödä kuinkapaljon vaan.

MdK-MdK kirjoitti:

Ruoka, joka haisee märäntyneelle, ei mene alas!
Tuo ruotsalaisten norrlantilainen herkku tekee kuvottavan olon.
Täydelliseen "herkutteluun" tarvitaan erikoista ohutleipää, jonka päälle ladotaan suikulaisen manteliperunan siivuja, sipulirenkaita ja märäntyneitä silakoita. Sitten kaikki rullalle ja mums!

Tuota hapansilakkaa syötiin Karjalassakin joillakin seuduilla.
Meillä oli evakossa eräs perhe sota-aikana ja heillä oli tullessaan mukana pari puutynnyriä, jotka he laittoivat aittaan.
Evakkoemäntä kävi hakemassa sieltä noita silakoita ja koko tupa haisi märäntyneelle kun oli heidän ruokailuaikansa.
Sitten kysyi mummoni, mitä he oikein säilyttävät tuolla aitassa kun lähitienootkin haisee aivan kauhealle. Ei auttanut evakkoemännän selittelyt heidän suuresta herkustaan. Mummo oli jyrkkä ja sanoi että "tähän pirttiin ei ennee märäntynyttä ruokoo tuuva pöytään".

Lue lisää

HIRVEETÄ....! Sitä en ymmärrä miten sitä joku voi suuhunsa laittaa.

Meille sattui naapureiden kanssa kerran parivuotta sitten erikoinen juttu. Olimme puhuneet tuosta Surströmingista eli hapan-silakasta. Naapuri sanoi että hän haluaisi kokeilla miltä maistuu... Hajun jo tiedänkin. Mieheni siihen älä vaan meille tarjoa:)) No ei aikaakaan kun naapurimme avasi tölkin ulkona ja se lipsahti hänen käsistään. Osa sisällöstä ehti kaatumaan maahan ja haju oli aivan kuvottava. Hän meni sisältä hakemaan apuvälineitä että olis saanut maasta pois.Kun hän tuli takaisin pyöri heidän Koira- Kultainennoutaja selällään ja hinkasi turkkiaan vimmatusti siihen. Tulin ovesta ulos parahiksi ja näin kaiken omin silmin.

Haju oli niin valtaisa etten uskaltanut nauraa ulkona vaan menin kiireesti sisälle, laitoin venttiilit ja ikkunat kiinni ja nauroin itseni kipaaksi.
Kyllä heille piisasi puuhaa kun koiraa siivosivat sitä pestiin siällä suihkussa ja ulkona vesiletkun avulla.. Heidän oli pakko kaivaa pihaansa oikein syvä monttu mihin saivat loput silakat kuopattua.

Angi * kirjoitti:

...miten sinä voit inhota maksalaatikkoa? Minä voisin syödä kuinkapaljon vaan.

mutta ei missään nimessä puolukkahillon kanssa!Keskelle pitää pläjäyttää voisilmä!Ai kun hyvää!

Puuha Pipa kirjoitti:

mutta ei missään nimessä puolukkahillon kanssa!Keskelle pitää pläjäyttää voisilmä!Ai kun hyvää!

Minusta voi tekee sen allöttävän rasvaiseksi. Puolukkahillo on parasta.

Mutta jotkut laittavat rusinoita maksalaatikkoon sekaan. Silloin jää minulta syömättä.

Puuha Pipa kirjoitti:

syödään Ruotsissa?
Kerta sitä lajia riitti minullekin.Kun avasin hapansilakkapurkin joskus vuosia sitten, todellakin koko talo haisi hirveälle mädäntyneelle silakalle, puhumattakaan mausta!

Lue lisää

että sitä maistetaan joka tuoksuu hyvälle. Mutta se joka tuoksuu pahalle niin sitä ei kukaan maista.

a-woman1 kirjoitti:

Pidän Pandan lakritsista, jos se on tuoretta. Asun k.o. karkkitehtaan lähellä ja joskus aamuvarhaisella leijailee ulkona ihan lakritsin tuoksu.
Pidän toffeesta, mustaherukoista, vadelmista, mansikoista, kuivasta orsileivästä, juustoista, erityisesti Blå Castellosta, maksapihveistä, kaalilaatikosta....
En pidä rusinoista ruuissa, semmoisinaan kyllä voin napostella. En pidä mannavellistä -lapsena pakotettiin syömään sairaalassa, vaikka olin yökännyt lautaselleni; ei mene vieläkään alas. En pidä kylmäsavulohesta, graavi sensijaan on hyvää.
Onhan näitä: enemmän niitä, joista pidän, jonka huomaisitte, jos näkisitte minut :)))!

Lue lisää

kysymykseeni. Pidät paljon enemmistä ruuista ja inhoat vähäsen joitakin. Niin näyttää olevan kaikilla, minullakin. Tässä se nähdään kuinka olemme toinen toisemme kaltaisia.

Uusisuvi kirjoitti:

Hirrrveä makukokemus oli kun pistin n. 20 v. sitten suuhuni Ruotsissa kutunjuustoa. Kuinka ihmeessä ruokatarvikkeista saakin niin kamalan makuista? Makukokemus oksettaa vieläkin.

Mutta Carte´Dor-suklaajäätelö on herkku, jota en voi vastustaa.

Lue lisää

sinä oikein olet saanut? Minä pidän kuin hullu puurosta Kutunjuustosta siitä joka on pyöritetty tuhkassa.En tiedä parempaa juustoa. Ai niin vielä yksi juusto on ylitse muiden on spränvinost ja valkoinen leipä. Mutta, mutta minä saan niin älyttömän kovan päänsäryn siitä että joudun pakosta kieltäytymään.

Suklaa jäätelöä en siedä, minusta siinä on jälkimakuna paha maku. Ei sovi minun makuhermoilleni. Pidän vanilija jäätelöstä.

suudelman maku kirjoitti:

on toiseksi paras maku, minkä tiedän.

tuoksuista ruokaa niin kyllä suudelma tulee tosi ihanaksi. ;-)))

Angi * kirjoitti:

sinä oikein olet saanut? Minä pidän kuin hullu puurosta Kutunjuustosta siitä joka on pyöritetty tuhkassa.En tiedä parempaa juustoa. Ai niin vielä yksi juusto on ylitse muiden on spränvinost ja valkoinen leipä. Mutta, mutta minä saan niin älyttömän kovan päänsäryn siitä että joudun pakosta kieltäytymään.

Suklaa jäätelöä en siedä, minusta siinä on jälkimakuna paha maku. Ei sovi minun makuhermoilleni. Pidän vanilija jäätelöstä.

Lue lisää

Kuitenkin se makujen sinfonia pelästytti niin pahanpäiväisesti, että ei tule mieleenkään maistaa uudelleen kutunjuustoa.

Moni on kertonut saavansa suklaajäätelöstä päänsäryn.
Tavallinen suklaajäätelö ei minustakaan ole hyvää, mutta se CarteDór light, sitä en voi vastustaa. (mainostinkohan nyt)

Uusisuvi kirjoitti:

Kuitenkin se makujen sinfonia pelästytti niin pahanpäiväisesti, että ei tule mieleenkään maistaa uudelleen kutunjuustoa.

Moni on kertonut saavansa suklaajäätelöstä päänsäryn.
Tavallinen suklaajäätelö ei minustakaan ole hyvää, mutta se CarteDór light, sitä en voi vastustaa. (mainostinkohan nyt)

Lue lisää

Olen aina ymmärtänyt että light meinaa sokeroimatonta. Heille joilla on diabetes se on tietysti ainoa mahdollisuus, mutta ehdottaisin ettei syötäisi sitä liikaa, koska siinä saattaa olla makeutus ainetta, joka on vielä vaarallisempaa.

Angi * kirjoitti:

Olen aina ymmärtänyt että light meinaa sokeroimatonta. Heille joilla on diabetes se on tietysti ainoa mahdollisuus, mutta ehdottaisin ettei syötäisi sitä liikaa, koska siinä saattaa olla makeutus ainetta, joka on vielä vaarallisempaa.

Lue lisää

Light=kevyt ja kevythän on vähäsokerista ja vähärasvaista. Oikeassa olet. Tässä tapauksessa jäätelössä on rasvaa 5.0 g 100 grammassa. Sokeria siinä on, rypälesokeria ja kasvisrasvaa.
Aspartaamia ei ole. Sitähän on käytetty yleensä makeutusaineena ja olen kuullut sekä lukenut sen aiheuttavan erilaisia haittoja.

Mitään jäätelöähän ei pitäisi syödä liikaa - ei edes hyvää ruokaa, mutta yleensä kun toiset ostavat perjantaipullon, minä ostan perjantaijäätelön. Kuten huomaat, olen tämän jäätelön hillitön puolustaja. DDD

Uusisuvi kirjoitti:

Light=kevyt ja kevythän on vähäsokerista ja vähärasvaista. Oikeassa olet. Tässä tapauksessa jäätelössä on rasvaa 5.0 g 100 grammassa. Sokeria siinä on, rypälesokeria ja kasvisrasvaa.
Aspartaamia ei ole. Sitähän on käytetty yleensä makeutusaineena ja olen kuullut sekä lukenut sen aiheuttavan erilaisia haittoja.

Mitään jäätelöähän ei pitäisi syödä liikaa - ei edes hyvää ruokaa, mutta yleensä kun toiset ostavat perjantaipullon, minä ostan perjantaijäätelön. Kuten huomaat, olen tämän jäätelön hillitön puolustaja. DDD

Lue lisää

jäätelöihin. Söin kaikkia ja paljon. Sitten kerran sain hirveän pahoinvointi kohtauksen, oksensin niin että suolet oli tulla mukana.
Sen jälkeen en ole jäätelöö syönyt kuin muutaman töttörön ostanut kaupungilla käydessä tämänkesän aikan.

Uusisuvi kirjoitti:

Light=kevyt ja kevythän on vähäsokerista ja vähärasvaista. Oikeassa olet. Tässä tapauksessa jäätelössä on rasvaa 5.0 g 100 grammassa. Sokeria siinä on, rypälesokeria ja kasvisrasvaa.
Aspartaamia ei ole. Sitähän on käytetty yleensä makeutusaineena ja olen kuullut sekä lukenut sen aiheuttavan erilaisia haittoja.

Mitään jäätelöähän ei pitäisi syödä liikaa - ei edes hyvää ruokaa, mutta yleensä kun toiset ostavat perjantaipullon, minä ostan perjantaijäätelön. Kuten huomaat, olen tämän jäätelön hillitön puolustaja. DDD

Lue lisää

Mutta kun "light" tai "kevyt" voi tarkoittaa mitä tahansa. Siitä ei ole mitään säädöksiä. Yleensä se tarkoittaa, mitä lupaa.

Jos yritys valmistaa esim. elintarviketta, jossa on 50% rasvaa, niin sillä on täysi oikeus kutsua "lightiksi" sellaista rinnakkaistuotetta, jossa on rasvaa 49%.

Katsokaas joskus "Kevyt linja" -tuotteiden tuoteselosteita. Monet tuotteista ovat kaikkea muut kuin kevyitä. Kilpailevissa normaalituotteissa voi hyvinkin olla vähemmän rasvaa ja kaloreja.

ii-li kirjoitti:

Mutta kun "light" tai "kevyt" voi tarkoittaa mitä tahansa. Siitä ei ole mitään säädöksiä. Yleensä se tarkoittaa, mitä lupaa.

Jos yritys valmistaa esim. elintarviketta, jossa on 50% rasvaa, niin sillä on täysi oikeus kutsua "lightiksi" sellaista rinnakkaistuotetta, jossa on rasvaa 49%.

Katsokaas joskus "Kevyt linja" -tuotteiden tuoteselosteita. Monet tuotteista ovat kaikkea muut kuin kevyitä. Kilpailevissa normaalituotteissa voi hyvinkin olla vähemmän rasvaa ja kaloreja.

Lue lisää

tuo "light" silloiin huomasin että mokomat käyttävät sanaa jokapaikassa, siis rasvastakin.

suudelman maku kirjoitti:

on toiseksi paras maku, minkä tiedän.

Riippuu kenen huulilta suukon saa:))
Maku nimittäin:)
Ensi suukkoni sain saatilla ja tytöllä oli huulet hiukan raollaan ja kieli teki erittäin nopeaa lipumista huuliani vasten... AAAH

Ei semmoiset suukot joita nähdään kauniissa ja rohkeissa ole mitään, kun on suut auki, kuin virtahevoilla taisteluissa. Hampaat vain kalisee:(( Olen opettanut monta pussaamaan ja silloin on huulet vain hiukan raollaan, eikä kastella toisen naamaa:)))))

mämmistä sokerin ja paksun kerman kanssa. Syömme sitä viikkoja ennen pääsiäistä aina siihen saakka, kun sitä on kaupoissa saatavana. Ei paljon kerrallaan, mutta sellainen mukava pieni jälkiruoka.
Minunkin vatsani reagoi, jos syön kerralla liikaa.

Atolfia kirjoitti:

mämmistä sokerin ja paksun kerman kanssa. Syömme sitä viikkoja ennen pääsiäistä aina siihen saakka, kun sitä on kaupoissa saatavana. Ei paljon kerrallaan, mutta sellainen mukava pieni jälkiruoka.
Minunkin vatsani reagoi, jos syön kerralla liikaa.

Lue lisää

uutta tyyliä.

Teenkin huomisille lounasvieraille kukkakaaligratiinia savukalan seuraksi. Kaalikääryleillä briljeeraan näinä aikoina myös.

..niitäkin syönyt? Kukkakaali on hirveän hyvää kun keittää vedessä johon laitetaan hivenen suolaa ja sokeria.

Angi * kirjoitti:

..niitäkin syönyt? Kukkakaali on hirveän hyvää kun keittää vedessä johon laitetaan hivenen suolaa ja sokeria.

Maku on miedompi kuin maksan maku. - Mikäli minä olen oikein ymmärtänyt, niin karjalanpaistiin sopii ihan hyvin panna mukaan munuaista, mutta ei maksaa.

Minäkään en oikein mielläni syö munuaisia, mutta ei se mitenkään inhottavaa ruokaa ole. Maku on aivan hyvä, mutta ajatus ruoan alkuperästä ei miellytä.

Samoin maksa. Sitä on paljon tarjolla ei muodoissa, mutta se vaatii seurakseen puolukkahilloa.

Kateenkorvaa sen sijaan en ole koskaan syönyt, kun ei ole ollut tarjollakaan. Se minusta tuntuu aika epämiellyttävältä ajatukselta.

Monet inhoavat kieltä. Minusta se on ihan hyvää. Monet inhoavat myös tilli- ja piparjuurilihaa. Minusta molemmat ovat hyvää ruokaa, kunhan tilliä tai piparjuurta on tarpeeksi.

Keitetty kukkakaali ja kukkakaaligratiini ovat herkullisia. Samoin raaka kukkakaali paloina. Kaalikääryleetkin olisivat hyviä, mutta vatsani ei kestä niitä. Kaalisoppa ja lammaskaali ovat kanssa aivan mainiota ruokaa. Ja myös raaka kaali on hyvän makuista. - Sen sijaan kaalilaatikko on sellaista, jota en halua syödä, samoin ruusukaali.

ii-li kirjoitti:

Maku on miedompi kuin maksan maku. - Mikäli minä olen oikein ymmärtänyt, niin karjalanpaistiin sopii ihan hyvin panna mukaan munuaista, mutta ei maksaa.

Minäkään en oikein mielläni syö munuaisia, mutta ei se mitenkään inhottavaa ruokaa ole. Maku on aivan hyvä, mutta ajatus ruoan alkuperästä ei miellytä.

Samoin maksa. Sitä on paljon tarjolla ei muodoissa, mutta se vaatii seurakseen puolukkahilloa.

Kateenkorvaa sen sijaan en ole koskaan syönyt, kun ei ole ollut tarjollakaan. Se minusta tuntuu aika epämiellyttävältä ajatukselta.

Monet inhoavat kieltä. Minusta se on ihan hyvää. Monet inhoavat myös tilli- ja piparjuurilihaa. Minusta molemmat ovat hyvää ruokaa, kunhan tilliä tai piparjuurta on tarpeeksi.

Keitetty kukkakaali ja kukkakaaligratiini ovat herkullisia. Samoin raaka kukkakaali paloina. Kaalikääryleetkin olisivat hyviä, mutta vatsani ei kestä niitä. Kaalisoppa ja lammaskaali ovat kanssa aivan mainiota ruokaa. Ja myös raaka kaali on hyvän makuista. - Sen sijaan kaalilaatikko on sellaista, jota en halua syödä, samoin ruusukaali.

Lue lisää

nammmmm!

Keitin tänään punaista kaali-vihannes-jauheliha-pataa mutu-menetelmällä ( ei siis reseptiä löydy kirjoista ) Tässäpä se, jos haluat kokeilla:

Otetaan iso kattila, johon ladotaan seuraavaa:
* vettä
* suikaloitua valkokaalia
* purjoa
* porkkanaa viipaleina
* perunaa kuutioina
* sika-nautajauhelihaa ruskistettuna omassa rasvassaan, mausteena jauhelihamaustetta
* tomaattipyreetä purkki
* liha/kasvisliemikuutioita 2-3 kattilan koosta riippuen
* maustepippureita n.10 kpl
* tomaattisosetta, jos maku/väri sitä kaipaavat

Unohtuikohan jotain? Jos - niin kokeile mutu-menetelmää:)

Kaalista saa vaikka mitä mutulla - ja on hyvää ja halpaa! Maistuisikohan ii-lille kaalilaatikko, jos sen mutulla hänelle resepteeraisimme? Mielikuvituksestahan kaikki on kiinni ruoan laitossakin, eikö? Antakaahan tulla lisää makuja!

Jk.
Taitoa minulta ruoan laitossa puuttuu, mutta yritän korvata sen mielikuvituksella makuaistia apuna käyttäen. Ja...hih!!!... kehuja olen saanut!

Frederiikka kirjoitti:

nammmmm!

Keitin tänään punaista kaali-vihannes-jauheliha-pataa mutu-menetelmällä ( ei siis reseptiä löydy kirjoista ) Tässäpä se, jos haluat kokeilla:

Otetaan iso kattila, johon ladotaan seuraavaa:
* vettä
* suikaloitua valkokaalia
* purjoa
* porkkanaa viipaleina
* perunaa kuutioina
* sika-nautajauhelihaa ruskistettuna omassa rasvassaan, mausteena jauhelihamaustetta
* tomaattipyreetä purkki
* liha/kasvisliemikuutioita 2-3 kattilan koosta riippuen
* maustepippureita n.10 kpl
* tomaattisosetta, jos maku/väri sitä kaipaavat

Unohtuikohan jotain? Jos - niin kokeile mutu-menetelmää:)

Kaalista saa vaikka mitä mutulla - ja on hyvää ja halpaa! Maistuisikohan ii-lille kaalilaatikko, jos sen mutulla hänelle resepteeraisimme? Mielikuvituksestahan kaikki on kiinni ruoan laitossakin, eikö? Antakaahan tulla lisää makuja!

Jk.
Taitoa minulta ruoan laitossa puuttuu, mutta yritän korvata sen mielikuvituksella makuaistia apuna käyttäen. Ja...hih!!!... kehuja olen saanut!

Lue lisää

...on enemmän kysymys siitä, että se on laatikkoruoka. Olen jo ennenkin kertonut, miten en pidä perinteisistä joululaatikoista. (Ainoat laatikkoruoat, joista pidän ovat sellaisia, joissa on perunanviipaleita, kuten silakkalaatikko, sillilaatikko ja jauhelihalaatikko tai uunissa tehdyt valkosipuliperunat.) Kysymys ei ole mausta.

Minä luulen, että on enemmänkin kysymys ruoan rakenteesta kuin mausta. Eivät esimerkiksi ryynipuurotkaan ole pahan makuisa, mutta en pysty nielemään niitä. Vaikka riisipuuro on kamalinta ruokaa, mitä tiedän, niin riisiä tai risottoa syön ihan mielelläni. Jotenkin puuron tai laatikkoruoan rakenne on sellaista, joka saa minut yökkäämään.

Kaalipatasi tuntui herkullisen oloiselta. Tomaattisoseen kyllä jättäisin pois. Pieni pyreepurkki kyllä sopii.

Olen itse surkea ruoanlaittaja, mutta pataruoat ovat sellaisia, jotka onnistuvat helposti minultakin. Paljon vihanneksia ja juureksia, vain vähän ruskistettua lihaa ja vain hiukan vettä. Vihanneksista riippuen nestettä tulee kumminkin runsaasti. (Kesäkurpitsa tuottaa nestettä paljon.) Jotenkin on niin, että jos lihaa on liikaa, niin pataruoka menettää herkullisuuttaan.

Minun kaltaiseni huonon ruonlaittajan pelastus on lasittamaton roomalaispata (Römertopf). Se on tosiaan muinaisten roomalaisten keksintö. Sillä ei kertakaikkiaan pysty pilaamaan yhtään mitään. (Rasvaa tai öljyä ei saa käyttää, joten ruoka on myös kevyttä.) Jos sen unohtaa uuniin, mikä minulle on hyvin tavallista, niin mitään pahaa ei tapahdu. Ruoka on vain parempaa. - Roomalaispadan huono puoli on se, ettei samassa padassa voi tehdä vuorotellen liha- ja kalaruokia. Kalalle täytyy olla oma patansa, jos haluaa. Toinen huono puoli on sen koko. Koska se on paksua, kömpelöä keramiikkaa, niin se vie paljon tilaa.

ii-li kirjoitti:

Maku on miedompi kuin maksan maku. - Mikäli minä olen oikein ymmärtänyt, niin karjalanpaistiin sopii ihan hyvin panna mukaan munuaista, mutta ei maksaa.

Minäkään en oikein mielläni syö munuaisia, mutta ei se mitenkään inhottavaa ruokaa ole. Maku on aivan hyvä, mutta ajatus ruoan alkuperästä ei miellytä.

Samoin maksa. Sitä on paljon tarjolla ei muodoissa, mutta se vaatii seurakseen puolukkahilloa.

Kateenkorvaa sen sijaan en ole koskaan syönyt, kun ei ole ollut tarjollakaan. Se minusta tuntuu aika epämiellyttävältä ajatukselta.

Monet inhoavat kieltä. Minusta se on ihan hyvää. Monet inhoavat myös tilli- ja piparjuurilihaa. Minusta molemmat ovat hyvää ruokaa, kunhan tilliä tai piparjuurta on tarpeeksi.

Keitetty kukkakaali ja kukkakaaligratiini ovat herkullisia. Samoin raaka kukkakaali paloina. Kaalikääryleetkin olisivat hyviä, mutta vatsani ei kestä niitä. Kaalisoppa ja lammaskaali ovat kanssa aivan mainiota ruokaa. Ja myös raaka kaali on hyvän makuista. - Sen sijaan kaalilaatikko on sellaista, jota en halua syödä, samoin ruusukaali.

Lue lisää

Sinulla on viisaita asioita sanottavana näistä ruuista.
Ehkä monet ruuat on jostain kumman syystä tulleet pelottaviksi. Voi iskostua lapsuudessa tapahtuneista pakkosyötöistä. Niin ja voi johtua ensimmäisestä maistamisesta jos on sattunut olemaan huono maustelisä niin sitten on jäänyt suuhun kammo ruuista jotka itseasiassa olisivat oikein hyviä ruokalaatuja.

Frederiikka kirjoitti:

nammmmm!

Keitin tänään punaista kaali-vihannes-jauheliha-pataa mutu-menetelmällä ( ei siis reseptiä löydy kirjoista ) Tässäpä se, jos haluat kokeilla:

Otetaan iso kattila, johon ladotaan seuraavaa:
* vettä
* suikaloitua valkokaalia
* purjoa
* porkkanaa viipaleina
* perunaa kuutioina
* sika-nautajauhelihaa ruskistettuna omassa rasvassaan, mausteena jauhelihamaustetta
* tomaattipyreetä purkki
* liha/kasvisliemikuutioita 2-3 kattilan koosta riippuen
* maustepippureita n.10 kpl
* tomaattisosetta, jos maku/väri sitä kaipaavat

Unohtuikohan jotain? Jos - niin kokeile mutu-menetelmää:)

Kaalista saa vaikka mitä mutulla - ja on hyvää ja halpaa! Maistuisikohan ii-lille kaalilaatikko, jos sen mutulla hänelle resepteeraisimme? Mielikuvituksestahan kaikki on kiinni ruoan laitossakin, eikö? Antakaahan tulla lisää makuja!

Jk.
Taitoa minulta ruoan laitossa puuttuu, mutta yritän korvata sen mielikuvituksella makuaistia apuna käyttäen. Ja...hih!!!... kehuja olen saanut!

Lue lisää

näötä että kirjoitit ylös. Huomena kokeilen tätä ruoka aihetta. "Kiitos"

ii-li kirjoitti:

...on enemmän kysymys siitä, että se on laatikkoruoka. Olen jo ennenkin kertonut, miten en pidä perinteisistä joululaatikoista. (Ainoat laatikkoruoat, joista pidän ovat sellaisia, joissa on perunanviipaleita, kuten silakkalaatikko, sillilaatikko ja jauhelihalaatikko tai uunissa tehdyt valkosipuliperunat.) Kysymys ei ole mausta.

Minä luulen, että on enemmänkin kysymys ruoan rakenteesta kuin mausta. Eivät esimerkiksi ryynipuurotkaan ole pahan makuisa, mutta en pysty nielemään niitä. Vaikka riisipuuro on kamalinta ruokaa, mitä tiedän, niin riisiä tai risottoa syön ihan mielelläni. Jotenkin puuron tai laatikkoruoan rakenne on sellaista, joka saa minut yökkäämään.

Kaalipatasi tuntui herkullisen oloiselta. Tomaattisoseen kyllä jättäisin pois. Pieni pyreepurkki kyllä sopii.

Olen itse surkea ruoanlaittaja, mutta pataruoat ovat sellaisia, jotka onnistuvat helposti minultakin. Paljon vihanneksia ja juureksia, vain vähän ruskistettua lihaa ja vain hiukan vettä. Vihanneksista riippuen nestettä tulee kumminkin runsaasti. (Kesäkurpitsa tuottaa nestettä paljon.) Jotenkin on niin, että jos lihaa on liikaa, niin pataruoka menettää herkullisuuttaan.

Minun kaltaiseni huonon ruonlaittajan pelastus on lasittamaton roomalaispata (Römertopf). Se on tosiaan muinaisten roomalaisten keksintö. Sillä ei kertakaikkiaan pysty pilaamaan yhtään mitään. (Rasvaa tai öljyä ei saa käyttää, joten ruoka on myös kevyttä.) Jos sen unohtaa uuniin, mikä minulle on hyvin tavallista, niin mitään pahaa ei tapahdu. Ruoka on vain parempaa. - Roomalaispadan huono puoli on se, ettei samassa padassa voi tehdä vuorotellen liha- ja kalaruokia. Kalalle täytyy olla oma patansa, jos haluaa. Toinen huono puoli on sen koko. Koska se on paksua, kömpelöä keramiikkaa, niin se vie paljon tilaa.

Lue lisää

minun lisäkseni. Kukaan ei osaa tehdä ruokaa mutta kertovat aivan ihanista ruuista mitä tekevät? Olette kuin minä aivan yhtä hyviä tai huonoja miten sen nyt sanoisi parhaiten. Luulen että olette kaikki keskiverto keittäjiä kuten minäkin. Ehkä joku on meistä parempi. ;-))

Angi * kirjoitti:

näötä että kirjoitit ylös. Huomena kokeilen tätä ruoka aihetta. "Kiitos"

Aina erilaista siitä saa: juureksilla,mausteilla. * Makuelämyksiä! * :)))

Frederiikka kirjoitti:

Aina erilaista siitä saa: juureksilla,mausteilla. * Makuelämyksiä! * :)))

Minä käytän joskus tinjamia ja orekani ja joskus pelkkää suolaa.

pusseissa ostaa, on tummaa ja vaaleaa. Sekä lakritsin makuista. Se muuten on minunkin herkkuni ne tummat ja lakritsitoffeet.

Angi * kirjoitti:

pusseissa ostaa, on tummaa ja vaaleaa. Sekä lakritsin makuista. Se muuten on minunkin herkkuni ne tummat ja lakritsitoffeet.

Ai jaa, tiedätkö mistä Helsingissä tällaisia on, en ole Stockallakaan nähnyt, paitsi niitä älyttömän kalliita Quality Street-toffeita? Tarkoitan niitä tavallisia perustoffeita, joita ei ole kuorrutettu millään suklailla.

Näissä isoissa marketeissa mm. ostarillamme, Itäkeskuksessa ja vaikkapa Malmilla, en ole huomannut... Olen siksi Tallinnasta ostanut. Joskus aikaa sitten jopa Fazer valmisti ihania toffeita, niitä vaaleita ja tummia, mutta ne on lopetettu jo pitkän aikaa sitten.

Virossa tehdään yhä sellaisia makeisia, joita Suomessa oli 50 vuotta sitten. Oikein vanhanaikaisen tuntuisia ja tuovat lapsuuden mieleen. Pakkaustapakin on samanlainen. Toki siellä tehdään paljon muutakin.

ii-li kirjoitti:

Virossa tehdään yhä sellaisia makeisia, joita Suomessa oli 50 vuotta sitten. Oikein vanhanaikaisen tuntuisia ja tuovat lapsuuden mieleen. Pakkaustapakin on samanlainen. Toki siellä tehdään paljon muutakin.

Lue lisää

Taisivat olla ensimmäisiä makeisia, joita maistoin matkallani Viroon, sen itsenäistymisen jälkeen. Maistuivat yhtä hyvältä, kun vuosi sitten Virossa kävin. Niissä on jotain "linnunmaitoa" sisällä:) Muita merkkejä en muista.

...sen pehmeän, vaalean - Porvoossa Brunbergin valmistaman. Ja "Lehmätoffeen", olikohan se Fazerin? Valkoinen paperi, jossa oli lehmän kuva. Tulee lapsuus mieleen ja MAKU!!! Valmistetaankohan sitä vielä? Alkua olen vielä nähnyt kaupoissa. Se taisi olla muuten ensimmäisiä, ellei vallan ensimmäinen Brunbergin tuotteita.

Fazerin "Kisut" ovat myös lapsuuteni karkkeja. Ne poimin aina ensimmäisiksi herkuikseni "Sekalaisista". Toinen oli "Jääkarhut" ja sitten tuli nougatin makuinen, jonka nimeä en muista.

Mutta nyt taisin mennä toffeista maailman turuille:)

Frederiikka kirjoitti:

...sen pehmeän, vaalean - Porvoossa Brunbergin valmistaman. Ja "Lehmätoffeen", olikohan se Fazerin? Valkoinen paperi, jossa oli lehmän kuva. Tulee lapsuus mieleen ja MAKU!!! Valmistetaankohan sitä vielä? Alkua olen vielä nähnyt kaupoissa. Se taisi olla muuten ensimmäisiä, ellei vallan ensimmäinen Brunbergin tuotteita.

Fazerin "Kisut" ovat myös lapsuuteni karkkeja. Ne poimin aina ensimmäisiksi herkuikseni "Sekalaisista". Toinen oli "Jääkarhut" ja sitten tuli nougatin makuinen, jonka nimeä en muista.

Mutta nyt taisin mennä toffeista maailman turuille:)

Lue lisää

Se on Suomen vanhin karkkimerkki. Muistaakseni se on vuodelta 1901. Minusta se ei ole oikeasti toffee, vaan jonkinlainen kermakaramelli. Minun mielestäni toffeen ominaisuuksiin kuuluu se, että se on kiiltävä, hitaasti sulava, sitkä ja tarttuu hampaisiin. (Ne Viron toffeetkaan eivät täytä tätä kriteeriä.)

Toffeen makuisia ovat myös saksalaiset Dr. Oetker, mutta nekin ovat muistaakseni kovia karkkeja eivätkä oikeaa toffeeta.

Onko toffee jotenkin englantilaista alkuperää? Kuka tietää?

Frederiikka kirjoitti:

...sen pehmeän, vaalean - Porvoossa Brunbergin valmistaman. Ja "Lehmätoffeen", olikohan se Fazerin? Valkoinen paperi, jossa oli lehmän kuva. Tulee lapsuus mieleen ja MAKU!!! Valmistetaankohan sitä vielä? Alkua olen vielä nähnyt kaupoissa. Se taisi olla muuten ensimmäisiä, ellei vallan ensimmäinen Brunbergin tuotteita.

Fazerin "Kisut" ovat myös lapsuuteni karkkeja. Ne poimin aina ensimmäisiksi herkuikseni "Sekalaisista". Toinen oli "Jääkarhut" ja sitten tuli nougatin makuinen, jonka nimeä en muista.

Mutta nyt taisin mennä toffeista maailman turuille:)

Lue lisää

Menkääpä irtokarkkihyllylle, siellä on toffeentyyppinen hyvin makea, vaalea, kuutioiksi leikattu karamellilaji. Ei ole niin hyvää kuin 'ennenvanhainen' toffee, mutta paremman puutteessa menettelee. -Lempparini oli tumma skottitoffee, nammm...

Suolaisista hyvistä löysin uuden herkun kesällä ravintolassa syödessäni. Söin etanoita; olivatpa hyviä! Syntisen hyviä, koska olivat voissa paistettuja ja nykysuositusten mukaan ihan liian suolaisia. Aion hankkia etanapannun ja opetella itse laittamaan niitä!

a-woman1 kirjoitti:

Menkääpä irtokarkkihyllylle, siellä on toffeentyyppinen hyvin makea, vaalea, kuutioiksi leikattu karamellilaji. Ei ole niin hyvää kuin 'ennenvanhainen' toffee, mutta paremman puutteessa menettelee. -Lempparini oli tumma skottitoffee, nammm...

Suolaisista hyvistä löysin uuden herkun kesällä ravintolassa syödessäni. Söin etanoita; olivatpa hyviä! Syntisen hyviä, koska olivat voissa paistettuja ja nykysuositusten mukaan ihan liian suolaisia. Aion hankkia etanapannun ja opetella itse laittamaan niitä!

Lue lisää

Mikä se on? Moisesta en ole kuullutkaan. Pannuja on minulla jo melkoinen rivi, joten uusien hankkimisessa olen tarkkana. Mitä etua on etanapannussa tavalliseen paistinpannuun tai wokkiin verrattuna?

ii-li kirjoitti:

Se on Suomen vanhin karkkimerkki. Muistaakseni se on vuodelta 1901. Minusta se ei ole oikeasti toffee, vaan jonkinlainen kermakaramelli. Minun mielestäni toffeen ominaisuuksiin kuuluu se, että se on kiiltävä, hitaasti sulava, sitkä ja tarttuu hampaisiin. (Ne Viron toffeetkaan eivät täytä tätä kriteeriä.)

Toffeen makuisia ovat myös saksalaiset Dr. Oetker, mutta nekin ovat muistaakseni kovia karkkeja eivätkä oikeaa toffeeta.

Onko toffee jotenkin englantilaista alkuperää? Kuka tietää?

Lue lisää

Mix-sekoitusta taitavat olla minulle kermakaramellit ja toffeet. Toffeen ominaisuudet tunnistin kuvauksestasi ja ne allekirjoitan. Nammm!

a-woman1 kirjoitti:

Menkääpä irtokarkkihyllylle, siellä on toffeentyyppinen hyvin makea, vaalea, kuutioiksi leikattu karamellilaji. Ei ole niin hyvää kuin 'ennenvanhainen' toffee, mutta paremman puutteessa menettelee. -Lempparini oli tumma skottitoffee, nammm...

Suolaisista hyvistä löysin uuden herkun kesällä ravintolassa syödessäni. Söin etanoita; olivatpa hyviä! Syntisen hyviä, koska olivat voissa paistettuja ja nykysuositusten mukaan ihan liian suolaisia. Aion hankkia etanapannun ja opetella itse laittamaan niitä!

Lue lisää

Löytyykö vielä, vai onko paperi muuttunut? Oliko se Fazerin tuotteita?

Irtokarkkihylly on minullekin tuttu. Ostan sieltä karkkeja lapsiystävieni makuun, en itselleni. Pitäisiköhän eläkeläisen alkaa ajatella itseään enemmän:)

Frederiikka kirjoitti:

Löytyykö vielä, vai onko paperi muuttunut? Oliko se Fazerin tuotteita?

Irtokarkkihylly on minullekin tuttu. Ostan sieltä karkkeja lapsiystävieni makuun, en itselleni. Pitäisiköhän eläkeläisen alkaa ajatella itseään enemmän:)

Lue lisää

enää en kun ne tarttuu hampaisiin.Tänään söin kyllästymiseen asti pantterikarkkeja junassa,itse en ole niitä koskaan ostanut.

Pähkinämaitosuklaa on se jota ostan ja valkea suklaa. Irtokarkkihyllyltä ostan pähkinöitä ja kuivaa ananasta ja papaijaa,kuivaa päärynää ja aprikoosia.Syön samalla suklaan kanssa.
Kuivatut mustikat on karkin makuisia.

Frederiikka kirjoitti:

Mikä se on? Moisesta en ole kuullutkaan. Pannuja on minulla jo melkoinen rivi, joten uusien hankkimisessa olen tarkkana. Mitä etua on etanapannussa tavalliseen paistinpannuun tai wokkiin verrattuna?

Lue lisää

on aivan kuvottavaa ruokaa,etanoita paistettuna pannulla.Hyi, hyi ja hyi.Pannu ei tarvitse olla mikään ihmeellinen, kunhan vaan etanat panulla paistuivat....Ja eikä muuta kun valkosipulimössöä päälle, ja mukamas ihan törkeen hyvää.Hyi olkoon!!

etanapannu kirjoitti:

on aivan kuvottavaa ruokaa,etanoita paistettuna pannulla.Hyi, hyi ja hyi.Pannu ei tarvitse olla mikään ihmeellinen, kunhan vaan etanat panulla paistuivat....Ja eikä muuta kun valkosipulimössöä päälle, ja mukamas ihan törkeen hyvää.Hyi olkoon!!

Lue lisää

En taida ostaa etanapannua, ellei sen puolestapuhajat kykene vakuuttamaan minua sen tarpeellisuudesta. Etanat herkullisuudessaan ovat minulle myös kyseenalaisia. Italiassa "nautin" niitä ensimmäisen kerran "Specialpaellan" kanssa Puerto de Solierissa. Tiukkaa teki makuelämys!

Millaisia makuelämyksiä muistuu mieleen ulkomaan matkoilta? Hyviä, huonoja? Ja ne maat - niistä olisi mielenkiintoista lukea!

Frederiikka kirjoitti:

En taida ostaa etanapannua, ellei sen puolestapuhajat kykene vakuuttamaan minua sen tarpeellisuudesta. Etanat herkullisuudessaan ovat minulle myös kyseenalaisia. Italiassa "nautin" niitä ensimmäisen kerran "Specialpaellan" kanssa Puerto de Solierissa. Tiukkaa teki makuelämys!

Millaisia makuelämyksiä muistuu mieleen ulkomaan matkoilta? Hyviä, huonoja? Ja ne maat - niistä olisi mielenkiintoista lukea!

Lue lisää

Maa on tietenkin Espanja eikä Italia. Se muisti näet kepposia tekee edelleen:)

Espanjassa tutustuin ensimmäisen kerran paellaan ja Italiassa sain tarpeekseni makarooneista ja pastasta. Löytääkö joku niistä jotain hyvää?

Frederiikka kirjoitti:

En taida ostaa etanapannua, ellei sen puolestapuhajat kykene vakuuttamaan minua sen tarpeellisuudesta. Etanat herkullisuudessaan ovat minulle myös kyseenalaisia. Italiassa "nautin" niitä ensimmäisen kerran "Specialpaellan" kanssa Puerto de Solierissa. Tiukkaa teki makuelämys!

Millaisia makuelämyksiä muistuu mieleen ulkomaan matkoilta? Hyviä, huonoja? Ja ne maat - niistä olisi mielenkiintoista lukea!

Lue lisää

Bangkokissa hienossa ravintolassa tuotiin keittokattila pöytään.Jossain maitopohjaisessa liemessä uiskentelivat niin kalat kuin lihatkin!Tällainen kalalihasoppa ei tosiaan ollut hyvää.

Frederiikka kirjoitti:

Löytyykö vielä, vai onko paperi muuttunut? Oliko se Fazerin tuotteita?

Irtokarkkihylly on minullekin tuttu. Ostan sieltä karkkeja lapsiystävieni makuun, en itselleni. Pitäisiköhän eläkeläisen alkaa ajatella itseään enemmän:)

Lue lisää

Voitin yhden piirustuskilpailun ja sain palkinnoksi Fazerin Skottitoffeta kokonaisen kilon! Sehän oli aivan satumainen palkinto, kun meillä kotona ostettiin karkkeja hyvin harvoin.

Frederiikka kirjoitti:

En taida ostaa etanapannua, ellei sen puolestapuhajat kykene vakuuttamaan minua sen tarpeellisuudesta. Etanat herkullisuudessaan ovat minulle myös kyseenalaisia. Italiassa "nautin" niitä ensimmäisen kerran "Specialpaellan" kanssa Puerto de Solierissa. Tiukkaa teki makuelämys!

Millaisia makuelämyksiä muistuu mieleen ulkomaan matkoilta? Hyviä, huonoja? Ja ne maat - niistä olisi mielenkiintoista lukea!

Lue lisää

Söin niitä Lontoossa kiinalaisessa ravintolassa. Eipä ollut paljon syömistä. Maku oli olematon, samoin väri. Eivät ne olleet varsinaisesti epämiellyttäviä, mutta yksi kerta riitti. Onpahan sekin koettu.

Minulla oli aikoinaan entisiltä matkoiltani käsitys, että italialainen ruoka on pelkkää pastaa ja pizzaa tai sitten tuhottoman kallista. (En koskaan syö pastaa enkä pizzaa. Minusta molemmat ovat roskaruokaa.)

Nyt, kun olin viimeksi Italiassa ja asuin tuttavieni luona, niin kävimme päivittäin syömässä tarttorioissa. Niissä ei käynyt turisteja. Itlialaiset syövät paljon ulkona, ja aina trattoriat olivat täynnä väkeä. - Kertaakaan ei tullut eteen pizzaa tai edes pastaa. En muista, että niitä olisi ollut ruokalistallakaan, tai sitten vain hyppäsin sujuvasti niiden yli. - Ruoka oli todella hyvää. Vähän sellaista vanhanaikaista, tavallista, kunnolla tehtyä ruokaa. Vasta nyt ymmärrän, miksi italialaista keittiötä pidetään arvossa. Ruoan valmistukseen tosiaan kiinnitetään huomiota, se tehdään huolella, eikä siihen ympätä mitään sen kummempia erikoisuuksia. Ruoka ei ollut edes kallista. Opin, ettei Italiassa kannata käydä restaurantissa eikä turistipaikassa, vaan paikallisen väen trattoriassa. Niissä voi olla puupenkit, eivätkä ne koreile ulkonäöllä, mutta ruoka on hyvää.

(PS: Opin myös sen, että juomarahat eivät kuulu italialaiseen kulttuuriin. Minulle sanottiin, että joissakin pikkupaikoissa sitä pidetään suorastaan sopimattomana.)

Angi * kirjoitti:

pusseissa ostaa, on tummaa ja vaaleaa. Sekä lakritsin makuista. Se muuten on minunkin herkkuni ne tummat ja lakritsitoffeet.

Hedelmä täytelakritsi on minun mielestäni kaikkein parhainta.Sitä ei voita mikään.

Isosisko1 kirjoitti:

Hedelmä täytelakritsi on minun mielestäni kaikkein parhainta.Sitä ei voita mikään.

Nyt ollaan siirrytty jo takasivulle. Mitä luulet, käykö kukaan täällä lukemassa postia?

Minkähänlaista herkkua se onkaan ja saako sitä suomesta?

Frederiikka kirjoitti:

...sen pehmeän, vaalean - Porvoossa Brunbergin valmistaman. Ja "Lehmätoffeen", olikohan se Fazerin? Valkoinen paperi, jossa oli lehmän kuva. Tulee lapsuus mieleen ja MAKU!!! Valmistetaankohan sitä vielä? Alkua olen vielä nähnyt kaupoissa. Se taisi olla muuten ensimmäisiä, ellei vallan ensimmäinen Brunbergin tuotteita.

Fazerin "Kisut" ovat myös lapsuuteni karkkeja. Ne poimin aina ensimmäisiksi herkuikseni "Sekalaisista". Toinen oli "Jääkarhut" ja sitten tuli nougatin makuinen, jonka nimeä en muista.

Mutta nyt taisin mennä toffeista maailman turuille:)

Lue lisää

tyistä karkeista kysymys vaan jokaisen omista. Minä muistan kaikki kertomat karkit oikein hyvin, kuulun siihen ikäluokkaan minäkin.

ii-li kirjoitti:

Se on Suomen vanhin karkkimerkki. Muistaakseni se on vuodelta 1901. Minusta se ei ole oikeasti toffee, vaan jonkinlainen kermakaramelli. Minun mielestäni toffeen ominaisuuksiin kuuluu se, että se on kiiltävä, hitaasti sulava, sitkä ja tarttuu hampaisiin. (Ne Viron toffeetkaan eivät täytä tätä kriteeriä.)

Toffeen makuisia ovat myös saksalaiset Dr. Oetker, mutta nekin ovat muistaakseni kovia karkkeja eivätkä oikeaa toffeeta.

Onko toffee jotenkin englantilaista alkuperää? Kuka tietää?

Lue lisää

Tohffee karkkeja ympäriinsä. Ei siis niitä ihania tohffeita löydy mistään. Ostinkin jonkun irtokarkin kun luulin siksi mitä hain...petyin.

Lapsena sain tädiltäni tuollaisen tohffee karkkipussin söin niitä monta viikkoo kun kesti kauan suussa mussuttaa.

Frederiikka kirjoitti:

Mikä se on? Moisesta en ole kuullutkaan. Pannuja on minulla jo melkoinen rivi, joten uusien hankkimisessa olen tarkkana. Mitä etua on etanapannussa tavalliseen paistinpannuun tai wokkiin verrattuna?

Lue lisää

minäkin ihmettelen sellaista pannua?? Olen pelkkänä kysymysmerkkinä??

Frederiikka kirjoitti:

Löytyykö vielä, vai onko paperi muuttunut? Oliko se Fazerin tuotteita?

Irtokarkkihylly on minullekin tuttu. Ostan sieltä karkkeja lapsiystävieni makuun, en itselleni. Pitäisiköhän eläkeläisen alkaa ajatella itseään enemmän:)

Lue lisää

minä olen täällä päänipuhki miettinyt niiden tohffeiden nimiä jokin sanoi päässäni että punaista oli pussinpäällä mutta missä? Sinä tiesit, sain sellaisen pussin käteeni tädiltäni.

pääsky kirjoitti:

enää en kun ne tarttuu hampaisiin.Tänään söin kyllästymiseen asti pantterikarkkeja junassa,itse en ole niitä koskaan ostanut.

Pähkinämaitosuklaa on se jota ostan ja valkea suklaa. Irtokarkkihyllyltä ostan pähkinöitä ja kuivaa ananasta ja papaijaa,kuivaa päärynää ja aprikoosia.Syön samalla suklaan kanssa.
Kuivatut mustikat on karkin makuisia.

Lue lisää

Ostan joskus vaikka maksaa. Minä tykkään lakritsista vaikka siitä pitäisi ensiksi luopua koska haurastuttaa luita ja tekee vernpainetta yöksi. Ainakin minulla.

MdK-MdK kirjoitti:

Voitin yhden piirustuskilpailun ja sain palkinnoksi Fazerin Skottitoffeta kokonaisen kilon! Sehän oli aivan satumainen palkinto, kun meillä kotona ostettiin karkkeja hyvin harvoin.

Lue lisää

sekaisin..? Ainakin minä olisin ollut..."

Angi * kirjoitti:

Nyt ollaan siirrytty jo takasivulle. Mitä luulet, käykö kukaan täällä lukemassa postia?

Minkähänlaista herkkua se onkaan ja saako sitä suomesta?

Saa sitä Suomesta, ja voi että on hyviä, niihin tulee aivan mahtava himo. Jos yhden ottaa niin toinen käsi on jo taas pussissa, ottamassa uutta.

Kyllä täällä käydään lukemassa ja vastailemassakin, niinkuin huomaat, eihän se ole konsti eikä mikään sivua kääntää niinhän tehdään kirjassakin, kun luetaan.

ii-li kirjoitti:

Virossa tehdään yhä sellaisia makeisia, joita Suomessa oli 50 vuotta sitten. Oikein vanhanaikaisen tuntuisia ja tuovat lapsuuden mieleen. Pakkaustapakin on samanlainen. Toki siellä tehdään paljon muutakin.

Lue lisää

muuttaneet Viroon kun siellä on halpaa työvoimaa?

Isosisko1 kirjoitti:

Saa sitä Suomesta, ja voi että on hyviä, niihin tulee aivan mahtava himo. Jos yhden ottaa niin toinen käsi on jo taas pussissa, ottamassa uutta.

Kyllä täällä käydään lukemassa ja vastailemassakin, niinkuin huomaat, eihän se ole konsti eikä mikään sivua kääntää niinhän tehdään kirjassakin, kun luetaan.

Lue lisää

ketjua. Totta minä sinulle vastaan vaikka nukkuliina jo kutsuu höyhensaarille minuakin.

Ne sinun namit haluan nähdä että muista ostaa niitä kun tulen käymään?

samantapainen keskustelu. Minä tulen innolla mukaan.