Saispa edes kerran viikossa

jos ei syy mielestäsi ole siellä, ota ero ja hae semmoinen reva joka on aina levällään.

Se helpottaa! :D

Monille naimisissa olo merkitsee heidän itsensä mielestä selibaattia.

Toisaalta, mitä sitä seksillä tekeekään, kun kerran voi osoittaa naapureille, että asia on kunnossa, koska on naimisissa. Imagoistahan on lopulta vain kysymys.

Ennen jotkus uskonnolliset johtajat muistuttivat velvollisuuksista, että pitäisi hoitaa velvollisuuksia sopimuskumppania kohtaan kerran viikossa (Buddha?) tai 3-4 kertaa viikossa (Luther).

Nykyään kun kaikki ovat yksilöitä ja tekevät, mitä lystäävät, ei tietenkään avioliitostakaan ole ikeeksi eikä sopimukseksi missään määrin.

Suomessa ei nimittäin ole lakia siitä, montako kertaa on vuodessa oikeutettu saamaan, kun kerran on tehnyt puolisostaan kunniallisen rouvan.

Tätä ei ole Euroopan unionin direktiiveissäkään. Vain jossain Etelä-Euroopan maassa on oikeustapauksia, missä joku on syyttänyt toista osapuolta oikeudessa olettamiensa oikeuksiensa loukkaamisesta.

Tämä juttu menee kilpailutusperiaatteelle ja se saa eniten, joka säälimättömämmin kilpailuttaa toisia ja pitää huolen omasta charmikkuudestaan.

Kun ei ole sopimuksia, ei kukaan oikeastaan tiedä, mikä ero on yhden illan jutulla, säädöllä, vakikumppanilla, avopuolisolla tai puolisolla.

Joskus säädöillä ja vakikumppaneilla on vilkkaampaa kuin puolisoilla.

Minusta olisi kohtuullista vähintään 52 kertaa vuodessa eli kerran viikossa siinä lauantai- tai perjantaisaunan jälkeen.

Gaussin käyrän enemmistöä varmaan tyydyttäisi se, jos 3-4 kertaa viikossa.

Oikeastaan missään ei taata, että jokainen saa sopivasti, vaan aina joku joutuu antamaan jotta joku saisi haluamansa.

Ehkäpä eduskunta voisi säätää jotain normeja, mihin voisi vedota, kun vongataan liikaa tai jää miltei kokonaan ilman.