Pituuskasvu

puntteja voi hyvin nostaa kunhan ovat omalle keholle sopivia painoja, ei puntti ole sen pahempi ku treenikaverinkaan nostelu, häh!

vcxzdseat kirjoitti:

puntteja voi hyvin nostaa kunhan ovat omalle keholle sopivia painoja, ei puntti ole sen pahempi ku treenikaverinkaan nostelu, häh!

No tarkoitin että maalaisjärjellä, on paljon kavereja joiden pituuskasvu on pysähtynyt kun painoja notettu ylettömästi pienenä

Tero Luostarinen

old_profile_33462 kirjoitti:

No tarkoitin että maalaisjärjellä, on paljon kavereja joiden pituuskasvu on pysähtynyt kun painoja notettu ylettömästi pienenä

Tero Luostarinen

...että tästäkin asiasta käydään keskustelua.
On tosiaan turhan kova hinta kisoissa pärjäämisellä, jos on liiallisen voimaharjoittelun vuoksi loppuikänsä pätkä.

-painimummo- kirjoitti:

...että tästäkin asiasta käydään keskustelua.
On tosiaan turhan kova hinta kisoissa pärjäämisellä, jos on liiallisen voimaharjoittelun vuoksi loppuikänsä pätkä.

Tästä punttitreenien vaikutuksesta pituuskasvuun ei ilmeisesti olemassa mitään tieteellisesti todistettua faktaa, vai onko?

Onko kyseessä sittenkin ns. kaupunkilegenda? Siis vähän sama jos rautanaulan pistää yöksi lasiin joka on täynnä coca-colaa, niin hupsis, aamulla se on kadonnut!

En kuitenkaan tiedä miten asian laita on. Musta-tuntuu-menetelmä ei kuitenkaan aina ole se paras urheilussakaan, vaan sen pohjaksi olisi hyvä saada myös tieteellistä näyttöä.

UPDATE_6865234 kirjoitti:

Tästä punttitreenien vaikutuksesta pituuskasvuun ei ilmeisesti olemassa mitään tieteellisesti todistettua faktaa, vai onko?

Onko kyseessä sittenkin ns. kaupunkilegenda? Siis vähän sama jos rautanaulan pistää yöksi lasiin joka on täynnä coca-colaa, niin hupsis, aamulla se on kadonnut!

En kuitenkaan tiedä miten asian laita on. Musta-tuntuu-menetelmä ei kuitenkaan aina ole se paras urheilussakaan, vaan sen pohjaksi olisi hyvä saada myös tieteellistä näyttöä.

Junttamiehellä vinha perä asiassa.

Ehkä se on sitten legendaa , ehkä ei. Minun hyvä ystäväni nosteli puntteja tosissaan 11-15 vuotiaana. Oli isosta perheestä. Veljet 180 cm. , ja kaverini jäi 160 cm pitkäksi. Lääkäri diagnisoi liian painojen nostelun kasvuiässä aiheuttaneen pituuskasvun pysähtymisen.

Tietyst ei pidä yleistää tai viljellä kauhutarinoita tai liioitella. Maltilla ja maalaisjärjellä ohjatusti tehty voimaharjoittelu siis varmasti ei ole sen vaarallisempaa kuin muukaan urheilu =)

Aina urheilu pleikkaripelailun ja sipsien mässytyksen hakkaa 1000-0 terveydellisesti mietittynä!

Siitä löytyy sitten varmasti tieteellistä näyttöä!!


Tero Luostarinen

-painimummo- kirjoitti:

...että tästäkin asiasta käydään keskustelua.
On tosiaan turhan kova hinta kisoissa pärjäämisellä, jos on liiallisen voimaharjoittelun vuoksi loppuikänsä pätkä.

Ihan kuten viestissäsi luki:" LIIALLISEN voimaharjoittelun takia". En oikein jaksa uskoa että kovin iso ongelma tämä keskustelunaihe pituuskasvusta olisi.
Varmasti kohtuullisesti ja valvotusti tehtynä kaikki harjoittelu on terveyttä edistävää.

Olen itse noin vuoden ollut lasten harjoittelun kautta painiasioita seuraamassa ja täytyy sanoa, että laji on aivan loistavaa mielen ja kehon harjoitusta. Pojilla on koulutakin tullut painin aloituksen jälkeen kehuja käytöksen muuttumisesta paremmaksi ja välituntitappelujen loppuneen kokonaan.

Tero Luostarinen

old_profile_33462 kirjoitti:

Ihan kuten viestissäsi luki:" LIIALLISEN voimaharjoittelun takia". En oikein jaksa uskoa että kovin iso ongelma tämä keskustelunaihe pituuskasvusta olisi.
Varmasti kohtuullisesti ja valvotusti tehtynä kaikki harjoittelu on terveyttä edistävää.

Olen itse noin vuoden ollut lasten harjoittelun kautta painiasioita seuraamassa ja täytyy sanoa, että laji on aivan loistavaa mielen ja kehon harjoitusta. Pojilla on koulutakin tullut painin aloituksen jälkeen kehuja käytöksen muuttumisesta paremmaksi ja välituntitappelujen loppuneen kokonaan.

Tero Luostarinen

Tässä kohtaa kyllä pakko peesata Teroa ja vähän muitakin. Eiköhän se suurin ongelma ole kuitenkin se, että harjoitellaan liian VÄHÄN, kuin liian paljon.

Painiharjoittelu on monipuolisuudessaan aivan erinomaista liikuntaa kasvaville lapsille ja nuorille. Tietty "kovuus" kuuluu painiharjoitteluun aivan olennaisesti. Jos tätä kovuutta ei ikinä opi ottamaan vastaan, on erittäin epätodennäköistä, että painiharrastus jatkuu murkkuikään tultaessa.

Paini ei ole mikään helppo laji muihin verrattuna. Treenaaminen on kovaa ja vähän toisen kosketusta ja kipuakin pitäisi sietää. Ei riitä, että on lahjakas painija. Täytyy olla myös lahjakas HARJOITTELIJA. Painilahjakkuuden turvin voi pärjätä kyllä aivan hyvin tuonne 15-16-vuotiaaksi asti, mutta sitten tulevat nämä sitkeät harjoittelijat jotka painavat ohi. Se onkin monelle lapsitähdelle aika kova paikka. Tästä minulla (ja varmaan kaikilla valmentajilla!) on lukuisia tapauksia esimerkiksi. Ehkäpä tuo hyvän painijan tärkein ominaisuus onkin sitten luonteenlujuus.

Vaikka tässä nyt korostankin tuota treenamista ja kovuutta melkoisesti, niin täytyy myös muistaa pitää hauskaa treenatessa. Hyviin painitreeneihin kuuluu tietty huumori, vaikka kovaa mennäänkin. Ja kilpailuissa myös. Etenkin lasten kilpailuissa pitäisi meidän aikuisten aina muistaa, että ei se nyt mitään hirveän vakavaa hommaa todellakaan ole. Hitaasti kypsytellen saadaan useimmiten ne parhaat tulokset.

UPDATE_6865234 kirjoitti:

Tässä kohtaa kyllä pakko peesata Teroa ja vähän muitakin. Eiköhän se suurin ongelma ole kuitenkin se, että harjoitellaan liian VÄHÄN, kuin liian paljon.

Painiharjoittelu on monipuolisuudessaan aivan erinomaista liikuntaa kasvaville lapsille ja nuorille. Tietty "kovuus" kuuluu painiharjoitteluun aivan olennaisesti. Jos tätä kovuutta ei ikinä opi ottamaan vastaan, on erittäin epätodennäköistä, että painiharrastus jatkuu murkkuikään tultaessa.

Paini ei ole mikään helppo laji muihin verrattuna. Treenaaminen on kovaa ja vähän toisen kosketusta ja kipuakin pitäisi sietää. Ei riitä, että on lahjakas painija. Täytyy olla myös lahjakas HARJOITTELIJA. Painilahjakkuuden turvin voi pärjätä kyllä aivan hyvin tuonne 15-16-vuotiaaksi asti, mutta sitten tulevat nämä sitkeät harjoittelijat jotka painavat ohi. Se onkin monelle lapsitähdelle aika kova paikka. Tästä minulla (ja varmaan kaikilla valmentajilla!) on lukuisia tapauksia esimerkiksi. Ehkäpä tuo hyvän painijan tärkein ominaisuus onkin sitten luonteenlujuus.

Vaikka tässä nyt korostankin tuota treenamista ja kovuutta melkoisesti, niin täytyy myös muistaa pitää hauskaa treenatessa. Hyviin painitreeneihin kuuluu tietty huumori, vaikka kovaa mennäänkin. Ja kilpailuissa myös. Etenkin lasten kilpailuissa pitäisi meidän aikuisten aina muistaa, että ei se nyt mitään hirveän vakavaa hommaa todellakaan ole. Hitaasti kypsytellen saadaan useimmiten ne parhaat tulokset.

Juuri noin. Kyllä junioreilla täytyy treenejä olla ja koviakin treenejä, kun pidetään mukana kiva meininki ja fiilis.

Tero

UPDATE_6865234 kirjoitti:

Tässä kohtaa kyllä pakko peesata Teroa ja vähän muitakin. Eiköhän se suurin ongelma ole kuitenkin se, että harjoitellaan liian VÄHÄN, kuin liian paljon.

Painiharjoittelu on monipuolisuudessaan aivan erinomaista liikuntaa kasvaville lapsille ja nuorille. Tietty "kovuus" kuuluu painiharjoitteluun aivan olennaisesti. Jos tätä kovuutta ei ikinä opi ottamaan vastaan, on erittäin epätodennäköistä, että painiharrastus jatkuu murkkuikään tultaessa.

Paini ei ole mikään helppo laji muihin verrattuna. Treenaaminen on kovaa ja vähän toisen kosketusta ja kipuakin pitäisi sietää. Ei riitä, että on lahjakas painija. Täytyy olla myös lahjakas HARJOITTELIJA. Painilahjakkuuden turvin voi pärjätä kyllä aivan hyvin tuonne 15-16-vuotiaaksi asti, mutta sitten tulevat nämä sitkeät harjoittelijat jotka painavat ohi. Se onkin monelle lapsitähdelle aika kova paikka. Tästä minulla (ja varmaan kaikilla valmentajilla!) on lukuisia tapauksia esimerkiksi. Ehkäpä tuo hyvän painijan tärkein ominaisuus onkin sitten luonteenlujuus.

Vaikka tässä nyt korostankin tuota treenamista ja kovuutta melkoisesti, niin täytyy myös muistaa pitää hauskaa treenatessa. Hyviin painitreeneihin kuuluu tietty huumori, vaikka kovaa mennäänkin. Ja kilpailuissa myös. Etenkin lasten kilpailuissa pitäisi meidän aikuisten aina muistaa, että ei se nyt mitään hirveän vakavaa hommaa todellakaan ole. Hitaasti kypsytellen saadaan useimmiten ne parhaat tulokset.

Junttamiehen kanssa ollaan oltu monessakin asioissa samoilla linjoilla ja niin nytkin. Itse huomasin tuon hauskuuden merkityksen viimeksi eilen, kun lopettelimme lähiöpainileiriä Kätönlahdessa täällä Kajaanissa.
Meidän isot kurdit olivat kaikkein innokkaimpina menossa viestikisoissa, joita harjoituksen päätteeksi otettiin. Näin siitä huolimatta, että viestikisan tehtävät oli suunniteltu niiden nuorimpien 5-vuotiaiden poikien mukaan. Ja pojat olivat oikeastaan leirin vetäjinä..
Ei siitä varmasti mitään haittaa ole, vaikka silloin tällöin painisalilla nauru raikaa. jaksavatpa sitten hetken päästä mennä taas entistä kovemmin.

- Pekka - kirjoitti:

Junttamiehen kanssa ollaan oltu monessakin asioissa samoilla linjoilla ja niin nytkin. Itse huomasin tuon hauskuuden merkityksen viimeksi eilen, kun lopettelimme lähiöpainileiriä Kätönlahdessa täällä Kajaanissa.
Meidän isot kurdit olivat kaikkein innokkaimpina menossa viestikisoissa, joita harjoituksen päätteeksi otettiin. Näin siitä huolimatta, että viestikisan tehtävät oli suunniteltu niiden nuorimpien 5-vuotiaiden poikien mukaan. Ja pojat olivat oikeastaan leirin vetäjinä..
Ei siitä varmasti mitään haittaa ole, vaikka silloin tällöin painisalilla nauru raikaa. jaksavatpa sitten hetken päästä mennä taas entistä kovemmin.

Joo. Olen kisoissa seuraillut monien painijoiden ja valmentajien kommunikaatiota kun kaveri painii ja valmentaja ohjaa. Olen harmikseni nähnyt että painipoika on oman valmentajan / jopa vanhemman toimesta häviön jälkeen haukuttu ! Nuo ovat onneksi olleet yksittäistapauksia ja yleisesti olen nähnyt valmentajien kannustavan häviönkin jälkeen ja tukeneen ja rohkaisseen , mikä on oikea tyyli. Mielestäni reipas ja rehti , hauska meininki vaan kaikkeen painin ympärille, niin se pitkällä tähtäimellä imee hyviä tyyppejä mukaan ja säilyttää kavereja lajin piirissä. Otsa kurtussa huutaminen ja vinoilu pienelle painijalle ei ole kyllä hyvästä, ehkä se kuuluu sitten vanhempia painijoita tsempattaessa yhtenä keinona adrenaliininn nostoon..

Itse uskon painin Suomessa nousevan kyllä hiljalleen ylöspäin, se vaatii vaan pitkäjänteistä halua niin liitossa, kuin seurojen vetäjissä. Lisäksi pitää koettaa saada loppumaan turhat väittelyt kreko-vapaa paremmuudesta, ja seurat pitäisi saada tekemään yhteistyötä (jopa niin että jos omassa seurasa ei ole sopivia harjoiteluvastuksia esim. seuran koon vuoksi, niin valmentaja ohjaisi juniorin muuhun seuraan )

Toivottavasti tästä mielipiteestä minua ei ristiinnaulata ja vedetä joka kadunkulmassa nokkaan=))

Tero Luostarinen