Kello oli kolme minuuttia yli viisi aamulla. Olin tapani mukaan suorittamassa aamuista täysistuntoani piha edustajain huoneessa, lehden olin hakenut ja sitä alkamassa olin lukemaan, silloin tärähti, enkä nyt tarkoita että housun punttiin, vaan minun pellon laidassa. Hetkeä myöhemmin alkoi ropista, karkeita haulit olivat, minun rannilan katolleni, tätä en hyväksy, kellä vastuu, minä vaan kysyn? Kun istuntoni nyt keskeytynyt näinkin oli, juoksin oitis sisälle, ja soitin seuran sihteerille, en sille raittius- vaan metästysseuran, sanoin että en hyväksy, päättänytkin olin. Tämän jälkeen, vintiltä haulikkoni naftaliinista kaivoin, olemme kerkon kanssa olleet rauhan miehiä siitä asti kun tupakoinnin lopetimme, 9 päivää sitten, joukossa on voimaa kuulemma, kuin siinä aholassa. Suola haulit piippun laitoin, ja pellon laitaan jalan tarvoin. Siellä niitä oli, isoja miehiä pyssyt kädessä, melkeinpä nuroin, kun huutaan karjaisin ja kohti latasin. Minun maillani, ei ammu kukaan muu kuin minä, sen sai tuta naapurin mansikkikin vuonna 1997. Kyyhkysiä kuulemma olivat jahtaamassa, lakikin puolella mukamas oli, en uskonut, pyörääni tavoittelivat, piippuni taas latasin, ja juostessa huusin, jotta se on sota nyt, mokomat kotikommandot, oppivathan perkele.
Tänään se taas alkoi.
Maalais tollo.
31860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi Eemeli,hyvää kesän jatkoa sinne Pökölän perille tv.Ladan kampiakselin monimutkaisuutta ihmettelevä.
juuri kaltaisi siellä toivotaan.
jutuille....