Millainen on Sinulle mieluisin aamuherätys/tilanne/paikka - no..;)
Aamua odotellessa
Minea44
21543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ennen herätyskelloa herätä - kaivautua peiton alle ja muistella ihanaa unta jonka näin nukkuessa... ;D
Sängyssä on aina mukava herätä - olen elämäni varrella heräillyt milloin mistäkin - paras oli kai kylpyamme, jonka pohjalla vähän vettä (no, se oli silloin nuorena se...)
Tilanne...
Minulla oli ennen koira, joka tuli herättämään minut tunkemalla kylmä ja märkä kirsu peiton alle suoraan unesta lämpimään kylkeeni... kyllä, se on mieluisin tilanne ;D
Isännän kännykkä hälyttää herätyksen ja kissat ryntäävät sänkyyn, kun "silityskello" soi:)))
Edesmennyt kissani piti puhelinta (tai siis sen soimista) merkkinä silityshetkestä... muuten viihtyi omissa oloissaan ja harvoin edes antoi ottaa syliin, vaan auta armias kun puhelin soi, istahdin "puhelintuoliin" ja katti ampaisi syliin, mouuuurrr = silitä, huomioi, rapsuta... kynnestä sai jos ei huomioinut tarpeeksi ;D
...kännyherätysääneksi Wish I had an Angel ja nyt jokainen aamu alkaa hymyllä ;)
Paras herätys on omasta sängystä ja yksin.
Paras aamu on sellanen, ku lapset jää nukkumaan, eli saan juoda kahvit ja käydä tupakalla täysin rauhassa.
olivat minullekin aikoinaan aamuisin hyvin tärkeitä, tosin enää ei ole kiire minnekään...
sellanen että mieleen tulee Johnnyn laulama ihana aamu: rakkain pani vierelläin, ihan hiljaa takaa näin, onko inanampaa niinkuin on tää...
oikeasti kyllä se on aamu jolloin ei tarvitse välttistä nousta ihan vielä vaan voi kääntää kyljystään ja katsella rakkaintaan siinä lähellä..
lähellä on suloisin nukkua - ellei hän kuorsaa kamalasti;)
aikasista kesäaamuista..herää kahvintuoksuun joka on laitettu ajastimella tippuun..sitte ulos juomaan kupponen ja ihaileen auringonnousua...linnut laulaa ja kärpäset pörrää.. :o))
minut kaipaamaan entistä asuntoamme, jossa järven rannalla koin tuollaisia hetkiä.
kanssa ihania..sillonko mittari on hiukan plussan puolella..puut hennossa huurassa kuin sokeria ois päälle ripoteltu..lämpimät villasukat jalassa..aamun ensisäteet lämmittää jo hiukan...hentoinen tuuli pyyhkäisee viileästi kasvoja..kuuma kahvikuppi lämmittää käsiä..
Oho..melekeen runolliseks heittäydyn..hih.. :o)
Sinähän maalaat tunnelmat taitavasti...sokerihuuru...
Ihaninta oli viime sunnuntaiaamun herätys siihen, että tuhiseva vauva nyhtää hiuksiani ja kun avaan silmäni, ratkeaa leveään kahden hampaan hymyyn.
Näitä mummoilun huippuhetkiä.
Nyt tuli ihan tippa silmänurkkaan - niin ihanasti kirjoitit...
Unelma: On kaunis syyskuinen aamu. Herään ennen muita, 8 tunnin levollisen yöunen jälkeen. Laitan kahvit tippumaan (ei lattialle) ja kävelen ulos merenrantaan (joka on tietysti heti takapihalla, täähän on unelma). Pulahdan sinne ja katson kun muuttolinnut pakenee. Ihoa kihelmöi mukavasti kun nousen vedestä. Seuraan aamukahvin tuoksua takaisin sisälle.
Vähän realistisempi: Herään pienten jalkojen tassutteluun, joku pujahtaa peiton alle ja pieni lämmin käsi hiipii mun kädelle. Kissa nukkuu jalkojeni päällä, ja koiran häntä taputtaa toiveikkaana lattiaa. Jokohan se mamma heräis? Toiset pienet jalat tassuttelee, niillä on ääntäkin "äiti, keitin sulle kahvit". Nousen ylös ja katselen ulos ikkunasta. Yön aikana on satanut metrin verran lunta.
No höh, meni kuitenkin haaveiluksi siinä lopussa...
on lähellä omaani, tosin minulle riittäisi jo se kahdeksan tunnin yhtäjaksoinen yöuni...nyt jää kahteen/kolmeen.
Realistinen osuus kuulostaa vähintäänkin yhtä ihanalta:)
Ei ole mitään herkkua kärsiä unettomuudesta :(( Ressiähän siitä tulee, tiedän kokemuksesta.. se näkyy ja vaikuttaa koko päivän. Onko jo pitkään jatkunut?
Syyt tosin ovat vaihdelleet ("vuodet") ja ne on saatu pois hoidetuksi, mutta herkkäunisuus "jäi".
Unilääkkeitä en käytä - tarvitsisin vain totaalisen yörauhan - yksin, ilman kuorsaavaa rakastani ja metelikissojani - reagoin niiden touhuihin vähän samaan tapaan kuin aikoinaan vauvaani - aina valppaana.
Enhän minä heistä voi luopua!
Mieheni lähdettyä työnsä pariin ja kissojen uuvuttua aamu-unilleen...
...aina kesäaamuna klo 7.00 alkavat myllätä viereistä katua putkiremontin vuoksi/saneerata viereisen talon julkisivua tms. joka kesä jotakin.
Sanomattakin on selvää, että päiväunet ovat ainoa helpotukseni.
Mulla oli yksi sukulainen joka oli täysin riippuvainen kaikenmaailman uni- ja heräämislääkkeistä. En ymmärrä miten joku lääkäri voi edes määrätä kenellekään sellaista elämää :( Joten varmaan fiksu päätös ettet niihin koske, vaikka nykyajan lääkkeet ei taida enää rauhoittavia sisältää. Tarkoitan noita nukahtamislääkkeitä.. Tosin, ei nekään kaikille sovi.
Nyt on niin kuumakin, tietää vaan hikiset päikkärit :)
kokeilin omalääkärin suosituksesta nukahtamislääkettä parina päivänä. Heräsin aina n. kahden tunnin päästä, kun lääkkeen vaikutus heikkeni.
Kyllä minä nukahdan ihan itse, kun vain saisi nukutuksi...
Kiitos myötätunnosta:)
- olen elossa
- herään virkeänä ja tarpeeksi ajoissa
- asunto on pystyssä
- lapset on tallella
- kaikki tärkeät ihmiset on kunnossa
- kahvia on purkissa ja vettä tulee hanasta
- kahvinkeitin toimii
- jääkaapissa on leipää tms. kahvin kanssa
- nuoriso herää ilman että tarvii karjua
- aamu alkaa tylsän tavallisesti, mutta ihanasti
-
maasta ja haaveilis:
Ihanneherätys. Ilmassa leijailee aamukahvin tuoksu. Vierelläni oleva tyyny on lämmin..Olo on virkeä. Kipsahdan ylös sängystä ja vastaan kävelee miehekäs, ihana ja eilen kihlattu sulhaseni. Hän koppaa minut kainaalonsa, katsoo syvälle silmiini (ei välitä silmäpusseista) ja sanoo: Rakas, menkäämme aamukahville :) Ja sitten jotain muutakin... Sydämeni pomppii onnesta ja rakkaudesta. Olen varma, että tämä onnemme kestää...