Vihollinen ja ystävä.
Veeti oli nukkunut huonosti sen reilun kaksi kuukautta mikä oli kulunut siitä kun… Rakas oli jättänyt hänet tekstiviestillä. Veeti oli hakenut tukea tupakavereista ja vanhasta tutusta Jonatanista, jonka ansiosta Veetin elämä oli taas raiteillaan. Veetiä ei kiinnostaneet enää jätkät, ei ainakaan vittumaiset valehtelevat inttijätkät. Veeti oli nähnyt Miikan lähes päivittäin vihaisine torjuvine kasvoineen. Miika oli myös tupakavereineen alkanut vittuilemaan jonkun verran Veetille. Veeti tajusi viestin. Älä tule lähelle, älä sano mitään. En halua sinua lähelle. Olit vain kertapano. Ei kiinnosta. Sanat vyöryivät Veetin mieleen. Veeti oli ujo. Oli häntä kiusattu ala-asteellakin. Ei siis sinänsä mitään uutta. Veeti vakuuttui taas siitä että on parempi vain vittuilla muille. Se helpottaa oloa. Ei kannata avautua, se on vain vahingoksi. Niinhän Jonatankin oli sanonut ja Jonatan oli ainut joka ei pettäisi Veetiä. Ainut tuttu ystävä joka oli yhtä aikaa intissä, ainut joka oli ajan tasalla ja ymmärsi kuviot. Ainut joka lohdutti ja tiesi. Veeti silti muisti yhteiset hetket Miikan kanssa, oli niin vaikeaa uskoa, että se olikin vain illuusiota.
Olipa Miika tullut juttelemaankin joskus syyskuussa Veetille. Lomille lähdettäessä kun pojat olivat voineet jutella syrjässä ja rauhassa kahden. Tai no ei se nyt kovin pitkä juttutuokio ollut. Miika oli haukkunut Veetin kaikkien nussimaksi avoimeksi perseeksi. Johon Veeti oli vastannut ettei nyt Miikakaan kovin kaukana siitä ollut. Miika myös sanoi että Veeti oli vienyt hänen luottamuksensa jätkiin iäksi ja särkenyt hänen sydämensä ja ettei hän enää koskaan haluaisi puhua Veetin kanssa.
Veeti oli lähentynyt Jonatanin kanssa, mutta tuntui siltä ettei hänen kanssaan oikein voinut puhua homoudesta. Silloin Jonatan aina käänsi puheenaiheen muihin aiheisiin. Jonatan oli kuitenkin kertonut miten kaihoisia puheluita Miika oli soitellut tuvasta tyttöystävälleen ja kuinka poika ei ollut maininnut Veetistä sanallakaan parin viime kuukauden aikana.
Eräänä syiskuisena lauantaina Veeti oli Jonatanin kanssa baarissa ja puhe kääntyi taas homouteen. Molemmat olivat mukavassa nousuhumalassa otettuaan muutamat kaljat.
- Hei kuuless Jonatan, vielä siitä Miikasta, eiks olekin outoa et jotkut ihmiset on bi-seksuaaleja, ja shitten ei voi sitoutua samaan sukupuoleen koska halutaan vaimo ja perhe ja lapsia ja volvo ja omakotitalo. Ja minä tyhmä yksinäinen homo, joka haluan vain luottamusta ja läheisyyttä ja sitä kaikkea mitä parisuhteeseen kuuluu. Ssaan sitten vain tyhjiä lupauksia ikusseshta rakkaudesshta ja suhteen päätyttyä en ole edes shen arvoinen että asiashta voisi puhua, vaan minut voi jättää pelkällä tekstivieshtillä. Sitten minä mietin vaan Miikaa joka ikinen viikonloppu ja ryyppään kuin sieni kun en voi saada sitä mielestä. Vaikka poika ei ollutkaan mitään muuta kuin tyhjiä löpinöitä. Lluuletshä Jonatan et se poika halus vaan nussii mua koska en oo ollu aiemmin kenenkään kansh. Et koska se on niinku bisshe et se niinku elää suhtees naisen kans ja sit välil haluu nussii oikein kunnolla tämmöst naiivia tyhmää jätkää.
Tämän sanottuaan kyynel tuli Veetin silmään. Hän sai nyt ensimmäistä kertaa sanottua jollekin mikä häntä painoi ja vitutti niin, aikaisemmat juttutuokiot Miikasta olivat jääneet lyhyeen. Ja nytkin Veeti sai tämän sanotuksi vain oluen voimalla ja tietysti sillä että oli jo melkein kaksi kuukautta pyöritellyt asioita mielessään.
- Emmä tiedä. Veeti. Mut etkai säkään oo oikeesti homo. Mä, tai mun mutsi luki yhestä kirjasta et se on semmonen häiriö…tai vaihe… eiks se oo parempi että sä et oo nyt sen Miikan kanssa, saatat löytää vaikka jonkun kivan tytön.
- Vittu mä vihaan sua. Ootko sä ajatellu kokoajan tollai? Et mä oon jotenki vinksahtanu? Luulitsä etten mä rakasta…rakastanut Miikaa? Hä? Luuletsä et mä oon ollu näin sekasin… Vittu. Mä oon homo… mä oon homo saatana vieköön! Mä luulin et se on sulle OK! Kun vielä sanoit sillon ku autoit mua!
- No niin lähetäänpäs sitten ulos… kävelettekö ite vai talutanko?
Järjestysmies oli tarkkaillut Veetin paasausta, joka oli välillä ollut melko kovaäänistäkin. Järjestysmies passitti pojat ulos. Ulkona Jonatan avasi sanaisen arkkunsa.
- Anteeks, Veeti, anteeks. Okei sä oot homo! Se on mulle OK! Etitään sulle sit joku kiva uus jätkä… Kun se Miika oli sellanen kusipää.
Jonatan alkoi pikkuhiljaa tajuta, että Veetin homoudessa oli kysymys siitä että hän haluaisi löytää jonku ihanan miehen jonka kanssa sitten elää elämänsä loppuun saakka. Jonatan ei kuitenkaan pystynyt kertomaan että hän oli suunnitellut Miikan ja Veetin eron. Ja että se oli onnistunut niin kamalan hyvin. Miten hän nyt voisi kertoa ettei Miikalla oikeasti ole mitään tyttöystävää, vaan että Jonatan oli lähettänyt tekstiviestin Miikan kännykästä. Sitten hän oli valehdellut Miikan silmät ja korvat täyteen kertomuksia Veetin seksiseikkailusta muun muassa alikersantti Niityn kanssa. Ja miten hän vielä kaiken lisäksi oli vakuutellut Miikalle ettei Veetiä kiinnosta tämän kanssa puhuminen ja Veetille, että Miika on jo niin onnensa kukkuloilla ettei tämä todellakaan halua vatvoa asioita enää Veetin kanssa. Ja Jonatan tunsi Veetin vielä niin hyvin, tiesi että pojalle olisi tärkeä säilyttää ylpeytensä, ettei hän lähtisi anelemaan. Vaikka Veetin luonne olikin sinänsä muuttunut että Miikan edessä hän olisi ollut vaikka valmis anelemaan.
Jos hän paljastaisi tämän kaiken Veetille, heidän ystävyytensä saattaisi päättyä. Jonatan makasi lauantai-iltana sängyssään ja kysyi itseltään hiljaa :”Kestänkö mä elää itseni kanssa jos tiedän että Veeti on ihan hajalla?”
[tekijän kommentti: Tässä oli teille rakkaat lukijat Sodassa ja rakkaudessa maraton. Mutta miten teidän mielestänne on, kestääkö Jonatan itsensä kanssa jos Veeti on lopun elämäänsä onneton? Miltä vaikutti novellin/novellien kerronnallinen sisältö? onko tarinan fiilis pysynyt samana vai onko se mielestänne muuttunut jotenki? Mitä toiveta teillä on mahdollisen jatkon suhteen?]
Veeti oli nukkunut huonosti sen reilun kaksi kuukautta mikä oli kulunut siitä kun… Rakas oli jättänyt hänet tekstiviestillä. Veeti oli hakenut tukea tupakavereista ja vanhasta tutusta Jonatanista, jonka ansiosta Veetin elämä oli taas raiteillaan. Veetiä ei kiinnostaneet enää jätkät, ei ainakaan vittumaiset valehtelevat inttijätkät. Veeti oli nähnyt Miikan lähes päivittäin vihaisine torjuvine kasvoineen. Miika oli myös tupakavereineen alkanut vittuilemaan jonkun verran Veetille. Veeti tajusi viestin. Älä tule lähelle, älä sano mitään. En halua sinua lähelle. Olit vain kertapano. Ei kiinnosta. Sanat vyöryivät Veetin mieleen. Veeti oli ujo. Oli häntä kiusattu ala-asteellakin. Ei siis sinänsä mitään uutta. Veeti vakuuttui taas siitä että on parempi vain vittuilla muille. Se helpottaa oloa. Ei kannata avautua, se on vain vahingoksi. Niinhän Jonatankin oli sanonut ja Jonatan oli ainut joka ei pettäisi Veetiä. Ainut tuttu ystävä joka oli yhtä aikaa intissä, ainut joka oli ajan tasalla ja ymmärsi kuviot. Ainut joka lohdutti ja tiesi. Veeti silti muisti yhteiset hetket Miikan kanssa, oli niin vaikeaa uskoa, että se olikin vain illuusiota.
Olipa Miika tullut juttelemaankin joskus syyskuussa Veetille. Lomille lähdettäessä kun pojat olivat voineet jutella syrjässä ja rauhassa kahden. Tai no ei se nyt kovin pitkä juttutuokio ollut. Miika oli haukkunut Veetin kaikkien nussimaksi avoimeksi perseeksi. Johon Veeti oli vastannut ettei nyt Miikakaan kovin kaukana siitä ollut. Miika myös sanoi että Veeti oli vienyt hänen luottamuksensa jätkiin iäksi ja särkenyt hänen sydämensä ja ettei hän enää koskaan haluaisi puhua Veetin kanssa.
Veeti oli lähentynyt Jonatanin kanssa, mutta tuntui siltä ettei hänen kanssaan oikein voinut puhua homoudesta. Silloin Jonatan aina käänsi puheenaiheen muihin aiheisiin. Jonatan oli kuitenkin kertonut miten kaihoisia puheluita Miika oli soitellut tuvasta tyttöystävälleen ja kuinka poika ei ollut maininnut Veetistä sanallakaan parin viime kuukauden aikana.
Eräänä syiskuisena lauantaina Veeti oli Jonatanin kanssa baarissa ja puhe kääntyi taas homouteen. Molemmat olivat mukavassa nousuhumalassa otettuaan muutamat kaljat.
- Hei kuuless Jonatan, vielä siitä Miikasta, eiks olekin outoa et jotkut ihmiset on bi-seksuaaleja, ja shitten ei voi sitoutua samaan sukupuoleen koska halutaan vaimo ja perhe ja lapsia ja volvo ja omakotitalo. Ja minä tyhmä yksinäinen homo, joka haluan vain luottamusta ja läheisyyttä ja sitä kaikkea mitä parisuhteeseen kuuluu. Ssaan sitten vain tyhjiä lupauksia ikusseshta rakkaudesshta ja suhteen päätyttyä en ole edes shen arvoinen että asiashta voisi puhua, vaan minut voi jättää pelkällä tekstivieshtillä. Sitten minä mietin vaan Miikaa joka ikinen viikonloppu ja ryyppään kuin sieni kun en voi saada sitä mielestä. Vaikka poika ei ollutkaan mitään muuta kuin tyhjiä löpinöitä. Lluuletshä Jonatan et se poika halus vaan nussii mua koska en oo ollu aiemmin kenenkään kansh. Et koska se on niinku bisshe et se niinku elää suhtees naisen kans ja sit välil haluu nussii oikein kunnolla tämmöst naiivia tyhmää jätkää.
Tämän sanottuaan kyynel tuli Veetin silmään. Hän sai nyt ensimmäistä kertaa sanottua jollekin mikä häntä painoi ja vitutti niin, aikaisemmat juttutuokiot Miikasta olivat jääneet lyhyeen. Ja nytkin Veeti sai tämän sanotuksi vain oluen voimalla ja tietysti sillä että oli jo melkein kaksi kuukautta pyöritellyt asioita mielessään.
- Emmä tiedä. Veeti. Mut etkai säkään oo oikeesti homo. Mä, tai mun mutsi luki yhestä kirjasta et se on semmonen häiriö…tai vaihe… eiks se oo parempi että sä et oo nyt sen Miikan kanssa, saatat löytää vaikka jonkun kivan tytön.
- Vittu mä vihaan sua. Ootko sä ajatellu kokoajan tollai? Et mä oon jotenki vinksahtanu? Luulitsä etten mä rakasta…rakastanut Miikaa? Hä? Luuletsä et mä oon ollu näin sekasin… Vittu. Mä oon homo… mä oon homo saatana vieköön! Mä luulin et se on sulle OK! Kun vielä sanoit sillon ku autoit mua!
- No niin lähetäänpäs sitten ulos… kävelettekö ite vai talutanko?
Järjestysmies oli tarkkaillut Veetin paasausta, joka oli välillä ollut melko kovaäänistäkin. Järjestysmies passitti pojat ulos. Ulkona Jonatan avasi sanaisen arkkunsa.
- Anteeks, Veeti, anteeks. Okei sä oot homo! Se on mulle OK! Etitään sulle sit joku kiva uus jätkä… Kun se Miika oli sellanen kusipää.
Jonatan alkoi pikkuhiljaa tajuta, että Veetin homoudessa oli kysymys siitä että hän haluaisi löytää jonku ihanan miehen jonka kanssa sitten elää elämänsä loppuun saakka. Jonatan ei kuitenkaan pystynyt kertomaan että hän oli suunnitellut Miikan ja Veetin eron. Ja että se oli onnistunut niin kamalan hyvin. Miten hän nyt voisi kertoa ettei Miikalla oikeasti ole mitään tyttöystävää, vaan että Jonatan oli lähettänyt tekstiviestin Miikan kännykästä. Sitten hän oli valehdellut Miikan silmät ja korvat täyteen kertomuksia Veetin seksiseikkailusta muun muassa alikersantti Niityn kanssa. Ja miten hän vielä kaiken lisäksi oli vakuutellut Miikalle ettei Veetiä kiinnosta tämän kanssa puhuminen ja Veetille, että Miika on jo niin onnensa kukkuloilla ettei tämä todellakaan halua vatvoa asioita enää Veetin kanssa. Ja Jonatan tunsi Veetin vielä niin hyvin, tiesi että pojalle olisi tärkeä säilyttää ylpeytensä, ettei hän lähtisi anelemaan. Vaikka Veetin luonne olikin sinänsä muuttunut että Miikan edessä hän olisi ollut vaikka valmis anelemaan.
Jos hän paljastaisi tämän kaiken Veetille, heidän ystävyytensä saattaisi päättyä. Jonatan makasi lauantai-iltana sängyssään ja kysyi itseltään hiljaa :”Kestänkö mä elää itseni kanssa jos tiedän että Veeti on ihan hajalla?”
[tekijän kommentti: Tässä oli teille rakkaat lukijat Sodassa ja rakkaudessa maraton. Mutta miten teidän mielestänne on, kestääkö Jonatan itsensä kanssa jos Veeti on lopun elämäänsä onneton? Miltä vaikutti novellin/novellien kerronnallinen sisältö? onko tarinan fiilis pysynyt samana vai onko se mielestänne muuttunut jotenki? Mitä toiveta teillä on mahdollisen jatkon suhteen?]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun juttuja on tosi mukava lukea.
Rakentavana palautteena voisi ehkä sanoa, että
kannattaa esim. tekstin jälkeen miettiä onko joka kohta mahdollisimman realistinen/todennäköinen. Se parantaa tekstiä selvästi.
Sulla on pysyny kyllä ihan hyvissä kantimissa.
Ja onnellinen loppuhan se rakentaa maailmasta onnellisempaa paikkaa:)
Aivan ihana tarina..!! Toivottavasti tähän on tulossa lisä osia?? Jäi kutkuttavasti kesken ja siinä vois käydä miten vaan, jos se Jonatan kertoo Veetille/Miikalle siitä mitä on tehnyt.
Hei kirjotat tosi hyvin ja jäin koukkuun tähän stooriin!!
Please kirjoita lisää ja olis kiva et pojat tapais vaikka siviilissä ja selvittäis välinsä.
Jätän kumminkin tän ideoinnin sulle:D
Oikeaan suuntaan lähdit kuljettamaan novellia. Minä pidän tälläisista "karikoita rakkaudessa" -juonenkäänteistä, kuten varmaan minun novelleistani voi huomata.
Miika ja Veeti on ihan ylisöpöjä!!
Milloinkohan kirjoitat lisää?
Kuinka pitkään tartina vielä jatkuu?
Toivon et tulevaisuudessakin susta kuulee!
Kyllä tähän tarinaan on jatkoa tulossa taas lähiaikoina!
Kiitos palautteista.