onko jotakin eroa sillä että lapsenlapsenne on tyttärenne tai pojan ja miksi on?
Olen huomannut sellaisen seikan että siinä olisi eroa. Tosin olen miettynyt että se johtuisi miniä-anoppisuhteesta.
Esimerkiksi tyttären lapsi on hyvin kasvatettu mielestänne ja tyttärenne toimii kasvatusasioissa toisinaan kuten olette itse toiminut tytärtänne kohtaan.
Poikanne lapsesta löydätte huonoja asioita enemmän koska miniänne kasvattaa lastaan eri tavalla mutta kuitenkin poikanne kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.
Puututte enemmän poikanne perheen asioihin kuin tyttärenne.
Annatte neuvoja miniällenne enemmän kuin tyttärellenne. Koette miniänne avuttomammaksi kuin tyttärenne.
Onko siinä jostain kilpailusta kyse vanhemmuuden osaamisesta miniän ja tyttären välillä vai oikeista huolista sekä ongelmista?
Joskus tuntuu siltä että tytär kun "mokaa" lapsena kanssa niin miniästä löydetään heti jotain "kamalampaa" jotta tyttärenne moka pehmentyy sen myötä.
Olen huomannut sellaisen seikan että siinä olisi eroa. Tosin olen miettynyt että se johtuisi miniä-anoppisuhteesta.
Esimerkiksi tyttären lapsi on hyvin kasvatettu mielestänne ja tyttärenne toimii kasvatusasioissa toisinaan kuten olette itse toiminut tytärtänne kohtaan.
Poikanne lapsesta löydätte huonoja asioita enemmän koska miniänne kasvattaa lastaan eri tavalla mutta kuitenkin poikanne kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.
Puututte enemmän poikanne perheen asioihin kuin tyttärenne.
Annatte neuvoja miniällenne enemmän kuin tyttärellenne. Koette miniänne avuttomammaksi kuin tyttärenne.
Onko siinä jostain kilpailusta kyse vanhemmuuden osaamisesta miniän ja tyttären välillä vai oikeista huolista sekä ongelmista?
Joskus tuntuu siltä että tytär kun "mokaa" lapsena kanssa niin miniästä löydetään heti jotain "kamalampaa" jotta tyttärenne moka pehmentyy sen myötä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan vain omasta kokemastasi. Minä an ainakaan ole huomannut mitään tuollaista.
Lapsenlapset ovat yhtä ihania ja rakkaita olipa ne sitten pojan tai tyttären jälkeläisiä.
Voihan olla, että kokemuksesi ja siitä tekemäsi päätelmä on ihan oikea, mutta meillä tilanne on päinvastoin. Appivanhempani suhtautuvat poikansa lapsenkasvatukseen paremmin kuin tyttärensä. Oma puolisoni (itse olen siis miniä) on aina ollut luotettava ja hoitanut asiansa kunnolla. Sen sijaan puolisoni sisko on ns. huihapeli, joka pyrkii hyötymään toisista ihmisistä. Luottamus lienee siis meidän systeemimme avainsana. Pojan kasvatustaitoihin, ja ennen kaikkea valitsemaan puolisoon, luotetaan enemmän kuin omaan tyttäreen.
Minulla on sellainen kokemus oman anoppini suhteen, että kahden tyttären tekemät lapset ovat parempia,heitä hoidetaan ja muistellaan lahjoilla. Miniän tekemiä lapsia ei juuri noteerata.
Minusta tunnuttaa, että asia on näin:
Äiti pyytää apua omalta äidiltään, ei anopiltaan. Anoppi ei siksi tiedä perheen asioista paljoa ja tahtoo puuttua joskus asioihin.
Näin on.
En nyt ymmärrä, kasvattaako NAISET pelkästään lapsia ja miehet eivät?
Sen käsityksen sain jutustasi.
Mulla on poika ja tytär, molemmilla lapsia.
Ei ole tullut mieleeni ikinä, että vain mun tytär ja miniä ovat kasvatusvastuussa.
Heidän perheissään kyllä molemmat osallistuvat kasvatus ja hoitohommiin samalla lailla.
Ja eikö olisi nurinkurista jos mun lapsista vain tytär olisi ottanut musta mallia, mutta poika ei?
Hehän ovat MOLEMMAT kasvaneet mun vaikutuspiirissäni. (Olin YH melkein koko heidän lapsuutensa.)
Kyllä minä ainakin huomaan molemmissa perheissä sekä multa, että appivanhemmilta otettuja malleja. Eniten huoman kuitenkin heidän ihan omia mallejaan.
Mielestäni on vaan luonnollista, että miniä kysyy neuvoja omalta äidiltään ja tytär omaltaan, mutta se koskee myös isiä.
Kyllä he kyselevät ristiin rastiin, kuka meistä isovanhemmista nyt sattuu paikalla olemaan.
Mutta aika vähän ovat mitään isompia neuvoja kyselleet aivan alkuvaihetta lukuunottamatta. Järki kun on kaikilla neljällä ihan omasta takaa.
Eli mun mielestä tuo koko asetelmasi on hieman outo, eikö siis miehesi osallistu kasvatukseen ollenkaan kun tuollaisia mietit.
Mistään kilpailustahan ei missään nimessä pitäisi olla kysymys tyyliin miniän lapset vs. tyttären lapset. Aivan kuin miehiä, isiä, ei olisi olemassakaan.
Minä en tunnistanut itseäni tuosta ollenkaan, molempien lasteni lapset ovat samanarvoisia asiassa kuin asiassa.
Meidän porukassa on hyvät välit kaikkien kanssa, miniöiden, vävyjen ja toisten isovanhempien kanssa.
Usko tai ole uskomatta, asenne ratkaisee usein.
Terv. T-50-V
Näinhän sen pitäisi olla,että pojat ja miehet olisivat samalla tasolla lasten kasvatuskysymyksissä, mutta tosi elämässä on kuitenkin useinmiten, niin että lasten kasvatuksesta saa kiitosta ja moitetta miniät ja tyttäret, varsinkin kun jostakin negatiivisesta asiasta kysymys, äitejähän sitä tavall. syytetään. Ja kyllä minä olen paljon kuullut näitä juttuja että tytärten lapset ovat arvokkaampia kuin poikien, eli ne miniän synnyttämät eivät olekaan niin hyviä, olisiko nämä näitä anoppi-miniä juttuja, kun se oma poika kuitenkin on yhä niin rakas ja täydellinen. Näin ainakin oman anoppini kohdalla.
...."Ja kyllä minä olen paljon kuullut näitä juttuja että tytärten lapset ovat arvokkaampia kuin poikien, eli ne miniän synnyttämät eivät olekaan niin hyviä"....
Tsot tsot.
Miten joku ihminen, pieni tai iso, olisi arvokkaampi kuin joku toinen?
Jokainen kasvattaa lapsiaan saamansa esimerkin valossa. Joko todeten, että näin kasvatettuna minusta tuli kunnollinen ja vastuuntuntoinen, tai että näin en IKINÄ lastani kohtele.
Vaikea on kasvattaa lastaan siten kuin aviopuolison kodissa oli tehty, sillä ei siitä ole kokemusta.
Perheessä on kuitenkin useinmiten kaksi vanhempaa. Molemmilla on omakohtaiset kokemukset ja muistot, joita he sitten soveltavat omien lastensa kasvatuksessa. Ei lapsi kasva vain toisen vanhemman ohjeilla, ei varmaan edes siinä tapauksessa, että on erottu, ja toinen vanhemmista tapaa lasta vain viikonloppuisin.
Jos isovanhemmat ovat viisaita, eivät he esitä omia mielipiteitään kasvatuskysymyksissä, jollei neuvoja tulla pyytämään. Kaikkein viimeiseksi arvostelevat miniää lapsen käytöksestä. Negatiivisuudella ei ikinä päästä toivottuun tulokseen. Välit kiristyvät ja lapsi siinä häviää, kun isovanhemmat häviävät kuvioista.