hei!
kahdeksan vuotias lapseni kertoi juuri että on koulussa kiusattu koska hän on pyöreä!
ja kyllä on pyöreä ja oikeastaan aina ollutkin.
kiusausta on tapahtunut lapsen vasta tokalla ollessa.ja nyt kertoi kun kiusaajat uhannut jos kertoo!
tuntuu pahalta(kahdeksan vuotias on aika pieni vielä.kiusaajat ovat jo kuulemma noin viidesluokkalaisia!
no miten sitten puhua ja tehdä asialla satuttamatta lapsen2itsetuntoa enemmän"
ja eihän se laihtuminenkaan hetkessä tapahdu.
kahdeksan vuotias lapseni kertoi juuri että on koulussa kiusattu koska hän on pyöreä!
ja kyllä on pyöreä ja oikeastaan aina ollutkin.
kiusausta on tapahtunut lapsen vasta tokalla ollessa.ja nyt kertoi kun kiusaajat uhannut jos kertoo!
tuntuu pahalta(kahdeksan vuotias on aika pieni vielä.kiusaajat ovat jo kuulemma noin viidesluokkalaisia!
no miten sitten puhua ja tehdä asialla satuttamatta lapsen2itsetuntoa enemmän"
ja eihän se laihtuminenkaan hetkessä tapahdu.
Vastaukset 34
Vanhimmat
no ensinnäkin ainoa vaihtoehto, mitä sinun vanhempana pitää tehdä, on ottaa välittömästi yhteys rehtoriin ja opettajiin! sinun pitää vaatia asian välitöntä selvittämistä, lapsesi kertoo nimet tai kiusaajien tuntomerkit. kiusaajien kotiin otetaan yhteys ja kerrotaan mitä on tapahtunut.
sinä, vanhempana, olet se, joka vie asiaa eteenpäin ja valvot että kiusaaminen loppuu!
jos et puutu asiaan, takaan, että lapsesi aikuisena miettii, miksi äiti (tai isä) ei auttanut, kun kerroin kiusaamisesta.
huom! selvittämättömät kiusaamiset tulevat ilmenemään psyykkisesti myöhemmin!
joten tartu asiaan HETI! lapsesi vuoksi.
Tuossa yllä saitkin jo hyviä ohjeita tilanteeseen puuttumiseksi, eli välittömästi yhteys kouluun. Ja jos siellä vain hymistellään, niin sitten vedät hihasta asuinpaikkasi koulutoimen/opetusviraston. He valvovat kuntasi kouluja. Mutta tärkeintä on, että toimit heti ja tilanteeseen puututaan välittömästi.
Koulukiusaus on todella ikävää, mutta kun tätä palstaa lukee, eipä yhtään ihmetytä mistä nämä herrantertut imevät asenteensa ja oikeutuksensa "kouluttaa" muita.
Puhuit vielä lapsesi laihtumisesta. Tiedäthän, ettei kasvavaa lasta saa laittaa millekään kitukuurille. Ota yhteyttä lapsesi kouluterveydenhoitajaan, sieltä teidät ohjataan ravintoterapeutille, joka antaa ohjeet terveellisestä ruokavaliosta kasvavalle lapselle. Kun ruokavalio on kunnossa, lapsen pituuskasvu kyllä korjaa tuon painoasian. Mutta lapsen ruokaremontti yleensäkin tarkoittaa koko perheen ruokaremonttia, mikä ei varmastikaan ole huono asia.
Kysyit vielä miten käsitellä tätä painoasiaa lapsen kanssa hienotunteisesti. Kun aloitatte ruokaremontin, korosta sen syyksi terveellisyyttä eikä laihdutusta. Ja kaikessa korosta, että lapsi on arvokas ja rakas kaikesta huolimatta. Pyöreyteen ei puututa sen tähden, että se tekisi lapsesta huonomman, vaan sen tähden, että lapsi voisi paremmin.
Onnea matkaan perheellenne ja lapsesi koulutaipaleelle!
Alle kahdeksan vuotias ei vielä niin kovin hyvin pysty syömisiään yksin päättämään, joten sinun vanhempana otettava asiasta myös vastuuta. Herkut vähemmälle ja pistä poika harrastamaan liikunnallisia lajeja. Harrastusten myötä löytyy myös yleensä helposti kavereita, missään nimessä lapsesi ei saisi erakoitua ikätovereistaan.
Olet saanut jo paljon hyviä neuvoja. Yhden asian haluan vielä lisätä listaan. Nimittäin, jos koulu vähättelee asiaa, on olemassa yhdistys nimeltä Kiusattujen tuki ry. Etsi vaikka googlaamalla, saat hyviä neuvoja ja tarpeen vaatiessa konkreettista apua asian hoitamiseen.
Tiesithän myös sen, että voit tehdä poliisille ilmoituksen, jos mikään muu ei auta. Sinä tai te vanhemmat, olette ainoat, jotka voivat auttaa lasta tässä tilanteessa. Älkää antako sen jatkua, vaan tarttukaa asiaan välittömästi! Kahdeksan vuotias on vielä liian pieni pitääkseen puoliaan tällaisissa asioissa. Hän oppii vain syyllistämään itseään ja pahimmassa tapauksessa voi olla seurauksena myöhemmin syömishäiriö.
jonkinasteinen syömishäiriö. Terve lapsi ei ole lihava!
Kiusata ei saa, mutta poliisille ilmoittamisen ym. muiden yhtä fiksujen neuvojen sijaan, kehottaisin laihduttamaan lapsen normaaliksi.
Kahdeksanvuotias syö sitä mitä tarjotaan eikä vielä heilu itsekseen hampurilaisbaareissa.
Kyllä poliisin juttusille kannattaa ehdottomasti mennä, jos mikään muu instanssi ei nosta sormeakaan tilanteen korjaamiseksi. Te kiusaamisen vähättelijät ette näytä saavan taottua kalloonne, että kyseessä on RIKOS, jossa loukataan yksilön fyysistä ja henkistä loukkaamattomuutta, johon jokainen on oikeutettu. Miksi koululainen olisi tämän oikeuden ulkopuolella? Saati sitten ylipainoinen koululainen? Ehkäpä poliisi saa nämä kultasilmät vakuutettua, että toiminta kiellettyä, jos kiusaajan vanhemmat ovat niin lapatossuja, etteivät siihen itse kykene. Itse asiassa kannatan sitä, että vanhemmat joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen alaikäisten nuppusten tekemisistään. Ehkäpä se kasvatusvastuu alkaa sitten löytymään.
Ja edelleen en missään nimessä kehoita laihduttamaan lasta (ellei painoa ole aivan tolkuttumasti, näitä tapauksia vielä lienee harvassa). Kuten täällä onkin jo muutamassa viestissä todettu, lapsen lihavuus hoidetaan pysäyttämällä painonnousu. Kun pituutta tulee lisää, painokin normalisoituu.
Suurimman rikoksen tällaisessa tilanteessa on kyllä tehnyt äiti tai vanhemmat altistamalla lapsensa kiusaamiselle. Yksikään aikuinen ei tässä maassa ole tietämätön siitä, että lapsia/ihmisiä kiusataan ylipainon vuoksi ja jos siitä tiedostaan huolimatta antaa lapsensa lihota, niin silloin on kyllä vanhempienrakkaus kyseenalainen.
Minulle vanhemmilla ei koskaan ollut todellista aikaa, he eivät koskaan osoittaneet välittämistään muulla kuin lahjoilla, naposteltavalla ja hampurilaisaterioilla. Kouluun mennessäni olin lihava ja minua kiusattiin vuosikaupalla. Ala-asteen lopussa onnistuin laihduttamaan vähän ja kiusaaminen loppui pikkuhiljaa -edelleen pidän vanhempiani selkärangattomina ja julmina altistaessaan minut tieten tahtoen kiusaamiselle, joka on jättänyt todella syvät arvet koko loppuelämäkseni.
se poliisi kiusaamisen lopettaa?
Sakot tokaluokkalaiselle,,vai mitä?
Kyllä järkevintä on nyt laihduttaa poika normaalimittoihin.
Jos vanhemmat tekevät rikosilmoituksen lapsen kiusaamisesta, useasti ensisijainen "epäilty" on koulu, joka on laiminlyönyt velvollisuutensa taata lapsen turvallisuus. Tällöin esim. rehtori/opettajat ovat korvausvelvollisia virkavellisuutensa laiminlyönnistä. Luulisi siis kiinnostusta löytyvän kiusaamisen kitkemiseksi, kun oma ura ja rahat ovat kyseessä. Lisäksi poliisin puuttuminen asiaan on monelle tokaluokkalaiselle tarpeeksi suuri pelote.
Koulukiusaamisessa ei ole ongelma se lapsen ylipaino, vaan käsitys, että joitakin ihmisiä vain on luvallista potkia päähän. Näin ollen vaikka jokaikinen paksu mukula saataisiin standardiin, ei koulukiusaus lopu. Sitten aina löytyy se hörökorva tai vähemmän muodikkaasti pukeutunut. Onko heidänkin kiusaaminen vanhempien syytä? Hörökorvat kun ovat synnynnäiset ja palkkaa ei enempää tipu hiphop-housujen ostoon.
Eli kyllä se kiusaaminen on aina kiusaajan vastuulla ja syytä. Tosin minustakin osoittaa vanhempien vastuuttomuutta, että lapsen terveydestä ei huolehdita. Sama pätee myös siihen, että kiusaajan toimiin ei puututa, vaikka olisikin tiedossa että se meidän nicopetteri oli vähän muiluttanut sitä virtasen läskiä pentua.
Ilman kiusaajia ei ole kiusaustakaan.. kyllä se syy on niiden kiusaajien, ei kiusatun vanhempien.
Itseäni kiusattiin kun olin ujo, hiljainen ja sen vuoksi helppo kohde. Miten vanhempani olisivat voineet ehkäistä kiusaamiseni?
Kyllä se naapurin nicopetteri voi hiukka säikähtää kun tajuaa kiusaamisensa vakavuuden..ja mitenkäs se kiusaajien kotitausta?Taitaa läppä siellä lentää ja tunnevammat kukoistaa.Varsin vastuullisia vanhempia kun jo lapsesta asti opetetaan että elämässä pärjätään potkimalla toisia päähän.Olisikohan jo aiheellista kysyä ja vaatia kiusaajalta vastaus,että MILTÄ SINUSTA TUNTUISI JOS..siitähän voisi vaikka jälki-istunnossa kirjottaa aineen.
kehua häntä siitä että on tullut luoksesi tälläisessä asiassa! monet kiusaamis tapaukset jäävät kertomatta juuri häpeän tai pelon takia, etenkin jos taustalla on uhkauksia.
kannusta häntä tulevaisuudessakin kertomaan samanlaiset tilanteet sinulle! ja toimi välittömästi, että lapsesi ymmärtää kiusaajien tekevän väärin, ja ettei hänen tarvitse kärsiä moisesta.
ja ole myös ylpeä itsestäsi että lapsesi on tuntenut turvalliselta kertoa sinulle kaikki!
terveisin nainen, joka ei koskaan uskaltanut kertoa koulukiusaamisesta kenellekkään.
Ostapa uusin Painonvartijat-lehti. (Ihan ihan uusi ilmestyy kai 15.8., en siis tarkoita tätä vaan sitä edellistä, sitä joka vielä kaupoissa siis on!) Siinä on painavaa asiaa lapsen ylipainosta. Tutkimuksissa ei ole todettu MITÄÄN viitteitä siitä, että lapsen ylipainoon puuttuminen asiallisella & painonhallinnan terveysvaikutuksia korostavalla tavalla edesauttaisi syömishäiriön puhkeamista. Voisitkin siis hyvin hakea apua vaikkapa kouluterkkarilta tai terveyskeskuksen väeltä. Lastahan ei yleensä "laihduteta", vaan pyritään siihen, ettei paino nouse. Pituuskasvu sitten tasoittaa painon sopivasti.
Mutta olennaisempi ongelma on tuohon kiusaamiseen puuttuminen. Oli syy mikä hyvänsä, niin sellaista ei pidä suvaita. Olisi varmasti parasta ottaa ensin yhteys lapsen luokanopettajaan ja kertoa tästä tilanteesta. Ainahan nimittäin kiusaajille joku syy löytyy kiusata toisia, jos se ei ole paino niin sitten vaikka silmälasit tai puhevika tai kiusaajien mielestä "outo" harrastus, nimi, pituus, laihuus, jne. jne. Eli siellä koulussa on paha tilanne menossa ja opettajakunta ja muu henkilökunta on saatettava asiasta tietoiseksi! Jos asia ei tunnu etenevän, niin onhan Kiusattujen tuki, sieltä varmasti saa lisäneuvoa.
tilanne.ainut ratkaisu on tietysti laihduttaminen.mutta se ei tapahdu tosiaan hetkessä.jos kiusaajat ovat noin paljon vanhempia pitänee ottaa yhteyttä kouluun.mutta täytyy muistaa että kantelua opettajille pidetään lasten keskuudessa heikkouden merkkinä.jos lapsi tuntee ettei pärjää ilman aikuisten apua voi sekin olla itsetunnolle tuhoisaa.itse olin koko kouluikäni kiusattu ja voin kertoa että se kiusaus ei lopu ikinä ellei lapsesi saa painoa pudotettua.ottakaa asia vakavasti ja hakekaa vaikka ravitsemusterapeutin apua.
Asia on nyt niin, että kasvuikäistä EI saa laittaa minkäänlaiselle laihdutuskuurille. Kasvu korjaa aikanaan ylimääräiset kilot, kunhan ruoka on ravitsevaa ja hyvää ja liikuuntaa mukana.
En ole "todella vaikeaa" kanssa samaa mieltä suraavasta: ".mutta täytyy muistaa että kantelua opettajille pidetään lasten keskuudessa heikkouden merkkinä.jos lapsi tuntee ettei pärjää ilman aikuisten apua voi sekin olla itsetunnolle tuhoisaa." Kumpikohan on tuhoisampaa, se, että joutuu kiusatuksi vai se, että asiaan puututaan.
Tiedän myös omasta kokemuksesta, mitä koulukiusaaminen on, ja voin sanoa, että ne muistot eivät "kultaannu" koskaan. Niistä jää elinikäiset arvet! Olen myös (nyt jo aikuisen) koulukiusatunlapsen äiti, enkä voi kuvitellakaan, miten pieni ala-asteelainen voisi pärjätä isompiaan vastaan, edes verbaalisesti. Vanhemmat väistävät vastuunsa, jolleivät puutu asiaan, vaan jättävät sen lapsen hoidettavaksi.
Vielä sen verran oman lapseni kiusaamisesta, että asian hoitaminen ei todellakaan ollut helppoa! Siinä voi saada jopa opettajat vastaansa, että "eihän meidän koulussa sellaista tapahdu". Tarvittiin koulupsykologikin mukaan, jonka ratkaisu oli, että poikamme vaihtaisi koulua. Siihen sanoimme jyrkästi EI.
Ellei vanhemmat ole lapsensa tukena ja apuna, niin kuka sitten?
Kirjoitat, että ainoa ratkaisu kiusauksen loppumiseksi on lapsen laihduttaminen. Eli siis rikoksen (henkinen ja fyysinen väkivalta) uhrin on muututtava piinaajansa mielen mukaiseksi? Ei helvetti sanon minä. Missä raja sitten menee? Pitääkö kononokan mennä nenäleikkaukseen saadakseen nauttia ihmisoikeuksistaan? Entäpä hörökorvan? Kierosilmän? Pitääkö pienirintaisen tytön hankkia DD-kupin silikonit, jotta ei jatkuvasti kuule olevansa reiällä pilattu kakkosnelonen? Kuule kyllä se on niin, että uhri ei ole velvollinen muuttumaan millään lailla (ainakaan ulkoisesti) saadakseen olla rauhassa. Kyllä se tilanteen korjaus lähtee kiusaajasta, jolle laitetaan selvät rajat, vaikka sitten poliisin toimesta.
Entäpä mistä tulee tämä käsitys, että lapsen edes pitäisi pystyä selviytymään väkivallasta ilman aikuisen apua? Eiväthän edes monet aikuiset selviydy, vaikka heillä olisi toinen aikuinen tukena. Jos joku opettaa lapselleen, että avun hakeminen on heikkoutta, niin onnea vaan valitsemallanne tiellä. Edestä löytyy.
P.S. kenenkään ei sitten tarvitse nillittää, miten ylistän ylipainoisuutta. Mielestäni vain kukaan ei ole velvollinen laihduttamaan sen takia, ettei saa turpaansa. Laihdutuksen motiivina pitäisi mielestäni olla oma hyvinvointi, ei ulkoiset paineet.
nyt elämme kumminkin tässä meidän oikeassa maailmassa.kaikkihan tietävät että ylipainoisesta lapsesta kasvaa yleensä ylipainoinen aikuinen.ei ylipainosta kiusaaminen lopu aikuisenakaan.ei siinä ole mitään pahaa jos lapselle opetetaan miten tässä maailmassa pärjää.ja todellakaan ei tarvitse leikellä itseään.ihminen on sosiaalinen eläin.meidän on oltava vuorovaikutuksessa muiden kanssa.me tarvitsemme toisten arvostusta.jos tämän tosiasian kieltää niin silloin ollaan pahoilla teillä.muistetaan kasvattaa lapset siten että he pärjäävät ympäröivässä maailmassa.uskokaa vanhemmat te ette saa ummistaa silmiänne.jokainen vanhempi rakastaa lastaan oli tämä lihava tai laiha.mutta täytyy ymmärtää että kodin ulkopuolella on erilaista.siellä on luonnon lait jotka ovat julmat.vain vahvat pärjäävät.voi opettaa lapsensa olemaan vahva tai opettaa hänet luottamaan toisten apuun.
Oletko siis sitä mieltä, että lihavat on saatava laihdutetuiksi, että sopivat "paremmin" ympäröivään yhteiskuntaan? Eikö normaalipainoisia voisi myös opettaa hyväksymään, että maailmassa on aina ollut/tulee aina olemaan lihavia ja muita, jotka eivät ihan siihen vallitsevaan muottiin sovi? Eli vastuu on niillä, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, niinkö? Ja ns. normikansalaiset ovat oikeutettuja huomauttelemaan asiasta, olitpa sitten lihava tai jotain muuta "poikkeavaa".
"me tarvitsemme toisten arvostusta." Lainaus tekstistäsi. Siis lihavat lapset eivät ole oikeutettuja toisten arvostukseen, vai ymmärsinkö väärin? Älä sotke "luonnon lakeja" asiaan, jolla ei ole mitään tekemistä oideiden luonnonlakien kanssa.
"voi opettaa lapsensa olemaan vahva tai opettaa hänet luottamaan toisten apuun." Lainaus. Lapset voi opettaa sekä olemaan vahvoja, että luottamaan toisten apuun. Kumpikaan ed. mainituista ei sulje toista pois. Vahvuus on sitä, että hyväksyy oman heikkoutensa ja pystyy myöntämään, että tarvitsee myös toisia. Se on parasta, mitä voit lapsillesi opettaa.
sitä opetettu lapsia olemaan kiusaamatta jo iät ja ajat.se oppi ei ole tähänkään asti mennyt perille eikä se tule menemäänkään.miksi et voi uskoa että lasten maailma on raadollinen?ihmisten voittaja taistelu alkaa jo lapsena.ja niinhän sitä sanotaan että totuus tulee lasten suuusta.jos he kokevat että joku on heitä "huonompi" saa se "huonompi" siitä varmasti tietää.ettekö muista lapsuudesta mitään?
Lapsi selviää tässä maailmassa, jos hän tuntee oman arvonsa ja osaa arvostaa myös muita. Suomeksi sanottuna ei ala kenenkään kynnysmatoksi, muttei myöskään ota ketään kynnysmatokseen. Tähän kuuluu myös se, että tuntee omat vahvuutensa ja hyväksyy ne puutteet itsessään, joille ei voi mitään. Tästä koostuu terve itsetunto, jonka turvin selviää melkoisetkin karikot elämässä. Ihminen on todellakin sosiaalinen eläin ja kaipaa muiden seuraa ja kanssakäymistä, mutta aitoa arvostusta ja rakkautta saat vasta sitten, kun osaat terveellä tapaa osoittaa näitä itseäsi kohtaan. Jos muuten aikuiset eivät osaa pitää suutaan kiinni, vaan edelleen kiusaavat lihavuudesta, niin miksi tilanne olisi toisin ruman nenän kanssa? Eli eikö sille nokalle kannattaisi sittenkin tehdä jotain? Äläkä sano että siksi, kun lihavuus on itse aiheutettua mutta se nokka ei. Kyllä se vastuu on edelleen 110% sillä kiusaajalla.
En voi välttyä käsitykseltä, että tunnut kannattavan mukautumista selviytymiskeinona. Eli opetat lapsellesi, että kaikenlainen poikkevuus on pahasta ja tee kaikkesi, että sovit kulloinkin vallitsevaan muottiin niin et joudu pulaan. Minusta tämä on loputon suo, joka estää terveen itsetunnon kehityksen. Tänään on oltava tuollainen ja huomenna tällainen. Minusta tämä on pakoilua ja naamioitumista. Samalla muuten viestität, että koska poikkeavuus on pahasta, niin itseasiassa on ihan okei antaa runtua sille, joka ei täytä raameja. Ja sitten taas valistetaan miten karu paikka maailma on. No, katso peiliin.
Lisäksi tässä kiusausasiassa vierität kohtuuttoman suuren taakan lapsen harteille. Olet siis edelleen sitä mieltä, että lapsen ei tule kertoa aikuiselle kiusaamisestaan, vaan hänen tulee purra vain hammasta ettei ole juorukello ja parhaansa mukaan mäiskiä takaisin? Pahimmillaan ottaa turpaansa 9 vuotta joka koulupäivä isolta sakilta? Tämäkö opettaa lapselle hyvää itsetuntoa ja ongelmanratkaisukykyä? Entä mitä se opettaa kiusaajille? Miksi lapsi ei saisi pyytää apua, jos joku tirpaisisi sinua kadulla, veikkaan että jetsonit olisi hälytetty oitis paikalle. Lapsi tarvitsee aikuisen suojelua juuri tällaisissa tilanteissa, jotta hänen psyykkeensä kehittyisi normaalisti. Kun perusturvallisuuden (lasta suojellaan pahalta) tunne on reilassa lapsena, lapselle kehittyy terve itsetunto, ja hän ei oleta että on ansainnut huonoa kohtelua aikuisenakaan. Tämä lapsen suojelu pahalta ei sitten tarkoita lapsen suojelua kaikelta mielipahalta, kuten siltä, että ei saakaan karkkia joka päivä.
Mielestäni hyvään itsetuntoon ja vahvuuteen kuuluu myös se, että osaa tunnustaa tosiasiat, ettei selviä aina omin voimin. Eikä tämä ole sama asia, kuin että olettaisi aina jonkun tekevän kaiken puolestasi.
En tiedä missä sinä olet viettänyt lapsuutesi, mutta minä en ole sitä viettänyt kuvaamallasi sotatantereella, missä jatkuva pudotuspeli on käynnissä. Toki joitakin lapsia kiusattiin, jotkut osoittivat jo lapsena, että heistä tulee vielä jotain ja joistain näki että hyvä jos elävät täysi-ikäisiksi. Mutta ei ole olemassa mitään salattua raadollista lasten maailmaa, joka on täysin irti tästä meidän aikuisten maailmasta (joka muuten välillä tuntuu olevan pahimman laatuinen hiekkalaatikko). Itse asiassa tämä lasten maailma heijastelee armottomasti tätä aikuisten maailmaa. Lapselle ei lihavuus ole mitään, mutta jos äiti nipistelee jatkuvasti olemattomia jenkkakahvojaan ja isä huomautteleen äidin suklaan syönnistä, niin mistähän ne asenteet tulevat? Kyllä se kaikki paska lasten maailmassa on lähtöisin meistä aikuisista. Silloin myös aikuiset ovat velvollisia puuttumaan näihin lasten maailman epäkohtiin.
Lasten suusta tulee totuuden lisäksi sensuroimattomana aikuisen asenteet ja mielipiteet.
että lapsen tulisi ottaa 9 vuotta selkäänsä.tarkoitan vain yksinkertaisesti sitä että vanhempien täytyisi ymmärtää lapsensa todellinenongelma.surettaa jos lapsen lihomista ei katkaista ja lapsi saa kärsiä kiusaamisesta kenties vuosia.lapsen ylipainon hoito on helppoa,aikuisen ei.terveisin entinen lihava lapsi joka sai kärsiä kiusaamisesta koko koulu ikänsä,vaikka äiti soittelikin kouluun ja kiusaajat saivat rangaistuksia.mukautumisessa ei ole mitään vikaa.se että olisi samanlainen kuin muut on ollut elinikäinen unelmani.erilaisuus voi olla ongelma.mahtaisitkohan olla yhtä idealisti ja ihmisen hyvyyteen uskova jos olisit joskus tuntenut yhteisön syrjinnän.
On se kummallista miten edellinen keskustelija tuntuu oikeuttavan kiusaamisen luonnonlakien tai voittajamentaliteetin perustella. Totta kai sitä tapahtuu tosielämässä, mutta ei kiusaamista silti tarvitse hyväksyä ja alkaa muuttaa itseään kiusaajan mieltymysten mukaan. Kiusaajien tulisi muuttaa omaa käytöstään pahansisuisuudesta empaattisempaan toimintaan.
Minua kiusattiin murrosikäisenä laihuuden takia muutaman kuukauden ajan. Eräs poika huuteli koulussa perääni ja kärsin tästä erittäin paljon. En kertonut vanhemmilleni tai kellekään aikuiselle, vaikka oloni oli kamala. Sitten, yhtenä koulupäivänä poika solvasi jälleen minua niin että monen luokan oppilaat sen kuulivat. Tunsin sisälläni ensi kertaa silkkaa raivoa. Aiemmin nämä peräänhuutelut olivat nostattaneet minussa häpeän ja huonommuuden tunteen. Ilman mitään ennakkosuunnitelmaa kävelin paikaltani
suoraan pojan eteen ja sanoin hänelle melko ilkeästi hänen lyhyyteensä takia. Poika sulki suunsa. Tämän jälkeen hän katsoi aina äkkiä muualle missä vain osui samaan paikkaan kanssani.
Raamatun oppien mukaan en osannut valitettavasti puoliani pitää. En kääntänyt toista poskeani, enkä osannut mennä keskustelemaan hänen kanssaan kahden kesken, jolloin olisi voinut asiallisesti selvittää miltä kiusaaminen oli minusta tuntunut ja pyytää häntä lopettamaan. Sen sijaan vastasin pahaan pahalla, mutta kiusaamisen sain ainakin loppumaan. Ja ehkäpä se poika sai oman oppiläksynsä: ei ole varaa huudella toisten ulkonäöstä, jos ei ole sinut itsensäkään kanssa.
Olen samaa mieltä tuossa, että vanhempien tulee puuttua lapsen ylipainoon. Mutta korostaen terveyssyitä eikä joukkoon sulautumista. Minusta niputat nyt kaksi ongelmaa samaan. Uhrin lihavuus on yksi ja koulukiusaaminen toinen. Vaikka lihavuus saataisiin kuriin, koulukiusaamista ei, koska kohde vain muuttuisi (koska poikkeavat ovat luvallisia uhreja). Kiusaamisen karsinta on siis aina aloitettava kiusaajista. Heille on taottava päähän, että ketään, ei ketään kiusata. Lapsen laihdutus on sitten aivan toinen projektinsa.
Olen pahoillani, että sinun kiusaustasi ei saatu kuriin, mutta edelleen kurjiin koulumuistoihisi ovat syyllisiä tumpelot aikuiset ja kiusaajat. Jos on tahtoa, on varmasti myös keinot kukistaa kiusaaminen. Ongelman yleisyys kertoo tahdon puutteesta. Ja kiusaajien vanhempien kelvottomuudesta.
Mielestäni olen kyyninen ihminen, mutta puolustuksekseni sanottakoon, että omaan vahvan oikeustajun. Ja pyrin toimimaan sen mukaisesti. Tältä pohjalta en voi ymmärtää, että kaikki toimenpiteet koskevat aina uhria. Uhri laihduttaa, uhri muuttaa koulua, uhri lähtee kotoaan pakoon... Ja kyllä minäkin olen saanut kokea syrjintää. Silloin olen vaihtanut seuraa, en ole yrittänyt miellyttää syrjijiä olemalla heidän odotustensa mukainen. Tai sitten olen ollut yksin.
Kaikista eniten surettaa vielä näin aikuisena, että mm. koulukiusaamisen johdosta, olen tarvinnuta yli kaksi vuotta terapiaa, tullakseni omaksi itsekseni. Ymmärtääkseni ja uskoneeksi, että minä(kin) olen yhtä arvokas ihminen kuin muutkin.
Kiusaamiseen ei ole KOSKAAN olemassa hyväksyttyjä syitä ja kiusaamista on kaikki se, minkä joku kiusaamiseksi kokee. Turha yrittää syyllistää kiusattua ja aina ymmärtää kiusaajia. Miksi näitä koulukiusaajia ei yritetä saada vaihtamaan koulua, miksi vain kiusattua?
saikin jo kiusaajat kimppuunsa heti!oli haukuttu.potkittu.lapsi itkien koulusta kotiin.asia on nyt laitettu eteenpäin ja teen kaikkeni turvatakseni lapseni koulun ja koulumatkat.
viime yönä itkin kyllä että lapsuus tulisi olla onnellistakin aikaa.nyt on niin että pieni ihminen 8v.on surumielinen.ei suastu uimhalliin ei muualle koska on niin läski!on tämän viikon ajan äidin sydän vuotanut kyyneleitä.
Kyllä tämä maailma on mätä, ei voi muuta sanoa! Tiedän kyllä, että lapset osaavat olla todella ilkeitä, mutta miten sitten on ollut kasvatuksen laita, jos ei ole edes opetettu, että ketään ei saa kiusata. Tällainen kiusaaminen on asia, jossa näiden kiusaajien vanhemmat pitäisi saada vastuuseen lapsiensa toiminnasta.
Älä anna periksi! Jos koulu ei riittävästi ota asiaa hoitaakseen, tee ilmoitus poliisille. Kyllä varmaan näiden kultanuppusten vanhemmat ainakin heräävät siinä vaiheessa, kun poliisille on tehty ilmoitus ja sosiaaliviranomaiset koputtavat ovelle.
Tiedän tuon tunteen, kun on itse niin avuton, että vaikka kuinka haluaisi auttaa, ei voi olla lapsen vierellä koko aikaa. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja kyyneleet on valuneet silmistä ja suorastaan sydän vuotanut verta, kun niin kipeää tekee lapsen puolesta. Eihän tuosta seuraa kuin masennus koko perheelle.
Kirjoittele ja kerro kuinka asiat etenee ja muista myös se Kiusattujen tuki ry, jos mikään muu ei auta!
on tgukena kirjoiteltu ja oltu hengessä mukana tässä palstalla on todella hieno kokemus.joskus miettiikin onko se äidin vai lapsen kipu isompöaa.mutta tiedän tai tunnen surullisen tapauksen,nuoren miehen joka oli kuoleman sairas(sairaalassa jo toipumattomaksi hänet luokiteltiin)mutta toipui kuin toipuikin.meni kouluun olisiko ollut 12-13v.oli reilusti yliainoinen,oli ollut sairaalassa vuoden elämästään(täysin liikuntakyvytön)hänestä ulikin heti koulukiusattu lihavuuden takia!opettajat eivät hätää nähneet!hän sortui sitten amfetamiini johdannaisiin jotta laihtuisi.seuraavaksi oli sairaalassa taas pitkän tovin:syynä anoreksia!alipaino!elimistö sekaisin!masennus!alle 15 vuotiaana!näin kovaa on elämän koulu joskus:rattijuoppo teloo!taistelet elämään takasin!olet koulukiusattu lihavuudesta!sitten teet kuolemaa an oreksiasta!nyt onneksi tämä on nuori aikuinen ja jopa onnellinenkin!sinut ruuan ja syämisen suhteen ei ole yhäkään!opiskellut ei ole.koska lukiossa tuli koulupelko!mutta entiset kiusaajat voivat suhteellisen hyvin!tuskin tiedostavat kuinka jonku elämää satuttivat aikuisuuteen asti!siksikin koulukiusaus voi olla todella vakavaa!jättää todella traumoja!luulen ettei näistä puhuta tarpeeksi koulussa kuitenkaan!jokainen kerta kun asioista puhuttaisiin tai ex-kiusattu.alan ihminen kävisi puhumassa tms:niin heräisikö joku kiusaaja ja ainakin hetken miettisi?minä taistelen ja itken koska lapseni on minulle rakas!eikä hänen elämää salli näiden kiusaajien pilata noin vain!mutta kun kuulin että kiusaajilla jo enemmänkin kontolla kiusauksia niin jäin miettimään että eikö todella asioille tehdä mitään?hekö vain saavat kiusata?monenko muun he pitävät pelon vallassa?toki kiusaajiakin tulisi auttaa!jotainhan he etsivät!jotain on vialla!ehkä heitä jonku tulisi halata ja rakastaa?tiedä sitten!
Olet varmaan oikeassa siinä, että jotain näillä kiusaajillakin on elämässään pielessä. Lapsiahan hekin ovat. Sitä suuremmalla syyllä, kun asiaan puututaan, voidaan ehkä auttaa myös näitä, jotka kiusaavat. Se ei kuitenkaan ole sinun huolesi, vaan heidän vanhempiensa, joten minusta olisi hyvä saada kiusaajien vanhemmille tieto lapsiensa toiminnasta. Ole sinä vain lapsesi tukena ja turvana.
Silloin kun meillä elettiin vastaavia aikoja, minä lopulta ilmoitin opettajalle, että meidän koulukiusattu lapsi ei tule kouluun ennen kuin asia on selvitetty. En sen tarkemmin halua kertoa asiasta, mutta joskus voi opettajakin olla yksi kiusaaja. Jos näin on, se vaikeuttaa huomattavasti asian selvittämistä, mutta ei ole mahdotonta, kunhan vain vanhemmat ovat sinnikkäitä.
Ole yhteydessä Kiusattujen Tuki Ry:hyn tai poliisiin, jos asiat eivät ala muuttua. Vaikka asia onkin raskas ja vaikea sinullekin, yritä kestää lapsesi vuoksi. Uskon, että asia saadaan hoidettua, jos vain sinulla (vanhemmilla) riittää voimia. Minä olin jopa viikon sairaslomalla, kun asia oli niin raskas. Mutta saatiin se loppujen lopuksi ratkaistua. Rankkaa se on, niin lapselle kuin vanhemmille.
kuka laulaisi koskettavammin ja aidommin!
äiti mä en mee enään kouluun!kelle sen kertoisin..äiti miks toiset vain tuossa on?
kiusaajat saapuvat näytös voi alkaa!äiti mä en mee enään kouluun!
(itselläni ei kouluikäisiä lapsia ollut kun tämän kuulin.mutta sai kyyneleet silmiin)
muistikuvista alkoi tulla omia muistoja koulukiusattuna olemisesta.kamalaa miten olen sulkenut sisälle jopa puoliraiskauksen johon jouduin 13v.tarkkispoikien uhrina!
kellekään en ole tästä kertonut vielä nelikymppisenäkään!
kuunnelkaa jos laulun löydätte!siinä on asiaa!
Poikasi oli rohkea, kun uskalsi kertoa kiusaajista! Kannattaa ottaa kouluun heti yhteyttä. Jos koulun henkilökunta on ammattitaitoista, niin asiaan puututaan varmasti! Samoin kiusaajien vanhemmille on ihan luvallista mennä sanomaan, mitä kakarat oikein puuhaavat...
Kiusaajat luulevat hallitsevansa tilanteen uhkailemalla, mutta saavat kyllä aika pahasti näpeilleen, kun asiaan sittenkin puututaan! Pojallesi on kaikkein tärkeintä, että puolustat häntä ja otat asian vakavasti.
Poika on aika pieni vielä, joten asiat voivat muuttua ajan mittaan vanhenemisen ja uusien harrastusten myötä. Kannattaa korjata koko perheen ruokailutottumuksia, lisätä liikuntaa ja pitää vain yksi karkkipäivä viikossa, kuitenkin niin, ettei puhuta varsinaisesti laihduttamisesta. Ehkä joku uusi liikuntaharrastus auttaisi, vaikka pyörälenkit koko perheen voimin?
olipa tullut paljon kannustavia kirjoituksia!
ei syyttäviä!kiitos siitä!
niin lapsi on tosiaan pitänyt sisällänsä tämän.ja nyt vannotti ette saa puhua kellekään!
sen tiedän enkä laita mihinkään nälkäkuurille lastani.
lapsi on kyllä kavereita omaava ja mukava vesseli.mutta niellyt murheet aina jopa stressiin asti!
liikunta on hankalaa koska hän on nyt niin jumissa tässä8läski-jätkä)eli uihalliin ei lähde kirveelläkään=koska on liian läski!puhumattakaan muusta!
vanhempana tai perheessä on toki taustalla sitäkin että ei olla aikaisemmin raahattu harrastuksiin kun ei ole ollut kiinnostusta hänellä!
ja vähän pienempänä joutui tämä lapsi perheen sairauksien väliin(kun veli syntyi pienenä keskosena)ja sitten oli vähän kaikkiin menoihin kielletty menemästä vauvan infektiherkkyyden takia.tämä oli ehkä sitä aikaa kun olisi näitä liikuntaharrasteita pitänyt harjoitella.nythän ei suastu mihinkään tämän pyöreyden takia.
sen huomasin viime talvena että liikuntatunnit oli pelottavaa lapselle!
näitä vatsa kuralla pelkäsi jo edellispäivänä.
tuli kotiinkin kerran koulu matkalta oli iskenyt paniikki liikunnasta ja tuli kotiin!
vielä:kouluun ajattelin olla yhteydessä!lapsella vaihtui opettaja tiuhaan viimevuoden sairaslomien takia.ja sama jatkuu kyllä eli opettaja on vaihtuvainen!ja ei oikein saa kontakteja näihin(vieraisiin opettajiin)kun eivät tunne lastakaan!
kinkkinen tilanne.
mutta kyllä itse tuon rakkauden esille ja tosiaan jokaista ylikiloakin rakastan!en siis tuomitse lastani!
ja jopa vähän aikaa sitten oli ihana halia hänen pulleita käsiä,johtuu keskoslapsen laihuudesta taas tämä!(joka ei kyllä tosiaan nyt isompanakaan söisi.ja on luuta/nahkaa lapsi!
niin nämä mukulat on erilaisia.
toivottavasti vanhemmatkin aina säännöllisesti muistaisi puhua kotona lapsilleen:onko kiusattu?oletko itse kiusannut?kuullut?ja keskustella näistä!