Amatsoneista...

Mitään isoa papukaijaahan ei suositella ensimmäiseksi linnuksi. Jokainen lintu puree jossain välissä ja kovaa! Ihmisiltä on mennyt silmiä ja tullut hermovaurioita kun amatsonikoiras on pesimäaikana hormonihöyryissään käynyt sumeilematta kiinni. Ja jokainen lintu, iso tai pieni, pitää meteliä! Siitä ei pääse mihinkään.

Kun jossain lintupäivillä tapaat lintuihmisiä lintuineen, ei se vastaa todellisuutta lainkaan. Linnuista näkee vain hyvät puolet. Se juuri hämää ihmiset, että elämä on ison papukaijan kanssa kuin ruusuilla tanssimista, se kerjää rapsutusta ja puhuu minkä kerkiää, ei huuda ja kakkaa pyydettäessä nätisti paperille. Näin ei todellakaan kaikissa tapauksissa ole. Ne purevat ja huutavat ja sotkevat koko asunnon p*skalla, siementen kuorilla ja hedelmän paloilla, ja saattavat siinä samassa repiä mummon perintösohvan ja tiputtaa hyllyltä serkunkaimankummin mittaamattoman arvokkaan ming-vaasin...

Mutta jos otat asioista tarkoin selvää ja valitset juuri sen itsellesi sopivan lajin, niin mikäs siinä sitten.
T: Kultatöyhtökakadun onnellinen omistaja.