Moi,
Kaipailisin keskustelua seuraavasta aiheesta. Kun luen buddhalaisuudesta, jälleensyntymisen käsite nousee uudestaan ja uudestaan esille. Minusta tuntuu usein siltä, että kaikki muu opissa osuu kohdalleen ja tuntuu järkevältä, hyödylliseltä ja kuvaa maailmaa sellaisena kuin se "ihan oikeasti" olisi. Mutta jälleensyntymiskäsitteen kohdalla monet kirjoittajat heittävät kaiken rationaalisuuden romukoppaan ja saavat aikaan seuraavanlaisia "selityksiä" :
- Matti oli ennen kissa ja seuraavassa elämässä ukkosenjumala ja-niin-poispäin.
- Buddha on sanonut muistavansa kaikki entiset ja tulevat elämänsä.
- Jos teet taitamattomia tekoja, sinusta tulee sittiäinen. Jos taas taitavia, pääset takaisin ihmiseksi.
- On olemassa 32 erilaista olemassaolon tasoa, esimerkiksi 8 kuumaa helvettiä ja 8 kylmää helvettiä jne. jne.
- Helvetit eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan niistä pääsee pois kunhan on kärsinyt tarpeeksi (vertaa kiirastuli)
Ajatuksia keskustelun aluksi :
- Se, että Matti syntyisi kissaksi tuntuu kummalliselta, varsinkin jos on no-self (anatta), niin mikä on se "Matti" joka siirtyisi? Miten Matin tajunta mahtuisi kissan aivoihin? Pystyisikö kissa esimerkiksi lukemaan sanomalehteä, jos sillä olisi muistoja Matin elämästä? Entäpä, olisiko Matilla kummia mieltymyksiä latkia kermaa lautaselta?
- Näkemys, jonka pystyn ymmärtämään on se, että Buddha kertoi elämän kestävän yhden henkäyksen ajan , ts. että elämä on jatkuvaa syntymistä- kuolemaa- jälleensyntymistä, eli tavallaan eräänlainen prosessi ilman mitään varsinaista (keskeistä) toimijaa, Itseä.
- En ymmärrä, mitä se seikka että olemassaolon tasoja on 32 kappaletta (ja 8 8 helvettiä) auttaa kärsimyksen syiden ymmärtämisessä tai niiden syiden poistamisessa. Viimeinen, kiirastulen tyyppinen idea tuntuu käsittämättömän vieraalta.
- Olen itselleni selittänyt asiaa niin, että osa jälleensyntymiseen liittyvästä opista kuuluu nimenomaan tiettyyn paikalliseen kulttuuriin sopeutettuun opetukseen. Ja siihen ja sen yksityiskohtiin takertuminen ei sinällään ole hyödyllistä tai taitavaa.
- Eri olemassaolon tasot pystyn kyllä näkemään. Mutta silloinkin vain tässä maailmassa. On olemassa ihmisiä, jotka ovat kuin nälkäisiä aaveita (preta), kuten alkoholistit tai narkomaanit. Ja tiedän, että hyvin taitamattomat teot (elävien olentojen tappaminen) ajavat ihmisen helvettiin maan päällä (esim. vankila, katumus, syyllisyys). Tai että taitavista teoista syntyy hyviä seurauksia.
- Tavallaan en tunne tarvitsevani mitään paranormaalia selitystä näille opeille (rebirth, dependent arising) ja kaiken paranormaalin tunkeminen siihen selitykseen tuntuu vaan epäoleelliselta tauhkalta :) Buddha kai sanoi jotain sellaista että lukekaan tästä ja kokeilkaa. Mikä johtaa kärsimyksen vähenemiseen, pitäkää se ja heittäkää lopuilla vesilintua.
Miten sinä ajattelet näistä opeista? Ja muista että trollaus on taitamatonta toimintaa, joten joudut istumaan nurkkaan viideksi minuutiksi, jos sitä teet.
Kaipailisin keskustelua seuraavasta aiheesta. Kun luen buddhalaisuudesta, jälleensyntymisen käsite nousee uudestaan ja uudestaan esille. Minusta tuntuu usein siltä, että kaikki muu opissa osuu kohdalleen ja tuntuu järkevältä, hyödylliseltä ja kuvaa maailmaa sellaisena kuin se "ihan oikeasti" olisi. Mutta jälleensyntymiskäsitteen kohdalla monet kirjoittajat heittävät kaiken rationaalisuuden romukoppaan ja saavat aikaan seuraavanlaisia "selityksiä" :
- Matti oli ennen kissa ja seuraavassa elämässä ukkosenjumala ja-niin-poispäin.
- Buddha on sanonut muistavansa kaikki entiset ja tulevat elämänsä.
- Jos teet taitamattomia tekoja, sinusta tulee sittiäinen. Jos taas taitavia, pääset takaisin ihmiseksi.
- On olemassa 32 erilaista olemassaolon tasoa, esimerkiksi 8 kuumaa helvettiä ja 8 kylmää helvettiä jne. jne.
- Helvetit eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan niistä pääsee pois kunhan on kärsinyt tarpeeksi (vertaa kiirastuli)
Ajatuksia keskustelun aluksi :
- Se, että Matti syntyisi kissaksi tuntuu kummalliselta, varsinkin jos on no-self (anatta), niin mikä on se "Matti" joka siirtyisi? Miten Matin tajunta mahtuisi kissan aivoihin? Pystyisikö kissa esimerkiksi lukemaan sanomalehteä, jos sillä olisi muistoja Matin elämästä? Entäpä, olisiko Matilla kummia mieltymyksiä latkia kermaa lautaselta?
- Näkemys, jonka pystyn ymmärtämään on se, että Buddha kertoi elämän kestävän yhden henkäyksen ajan , ts. että elämä on jatkuvaa syntymistä- kuolemaa- jälleensyntymistä, eli tavallaan eräänlainen prosessi ilman mitään varsinaista (keskeistä) toimijaa, Itseä.
- En ymmärrä, mitä se seikka että olemassaolon tasoja on 32 kappaletta (ja 8 8 helvettiä) auttaa kärsimyksen syiden ymmärtämisessä tai niiden syiden poistamisessa. Viimeinen, kiirastulen tyyppinen idea tuntuu käsittämättömän vieraalta.
- Olen itselleni selittänyt asiaa niin, että osa jälleensyntymiseen liittyvästä opista kuuluu nimenomaan tiettyyn paikalliseen kulttuuriin sopeutettuun opetukseen. Ja siihen ja sen yksityiskohtiin takertuminen ei sinällään ole hyödyllistä tai taitavaa.
- Eri olemassaolon tasot pystyn kyllä näkemään. Mutta silloinkin vain tässä maailmassa. On olemassa ihmisiä, jotka ovat kuin nälkäisiä aaveita (preta), kuten alkoholistit tai narkomaanit. Ja tiedän, että hyvin taitamattomat teot (elävien olentojen tappaminen) ajavat ihmisen helvettiin maan päällä (esim. vankila, katumus, syyllisyys). Tai että taitavista teoista syntyy hyviä seurauksia.
- Tavallaan en tunne tarvitsevani mitään paranormaalia selitystä näille opeille (rebirth, dependent arising) ja kaiken paranormaalin tunkeminen siihen selitykseen tuntuu vaan epäoleelliselta tauhkalta :) Buddha kai sanoi jotain sellaista että lukekaan tästä ja kokeilkaa. Mikä johtaa kärsimyksen vähenemiseen, pitäkää se ja heittäkää lopuilla vesilintua.
Miten sinä ajattelet näistä opeista? Ja muista että trollaus on taitamatonta toimintaa, joten joudut istumaan nurkkaan viideksi minuutiksi, jos sitä teet.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"- Se, että Matti syntyisi kissaksi tuntuu kummalliselta, varsinkin jos on no-self (anatta), niin mikä on se "Matti" joka siirtyisi?"
Jos kykenisist muistamaan, muistaisit aiemmat elämäsi. Kuitenkin jälleensyntyminen on vain näennäistä. Pohjimmiltaan tämä prosessi on harhaa. Se mikä, jatkaa kulkua on harha itsestä.
"Miten Matin tajunta mahtuisi kissan aivoihin?"
Onko tajunnalla kokoa tai muotoa tai väriä tai makua tai painoa? Ei, et voi löytää mitään rajoittavia ominaisuuksia mielestä.
"Pystyisikö kissa esimerkiksi lukemaan sanomalehteä, jos sillä olisi muistoja Matin elämästä?"
Ei, koska kissan aivot eivät salli sitä. Eläimet ovat tyhmiä.
"Entäpä, olisiko Matilla kummia mieltymyksiä latkia kermaa lautaselta?"
Tuo voisi olla periaatteessa mahdollista. Mutta ihmisellä on niin paljon muitakin mahdollisuuksia, että kerman latkimenen jatkunee vasta sitten, jos jälleensyntyy uudelleen kissaksi.
"- Näkemys, jonka pystyn ymmärtämään on se, että Buddha kertoi elämän kestävän yhden henkäyksen ajan , ts. että elämä on jatkuvaa syntymistä- kuolemaa- jälleensyntymistä, eli tavallaan eräänlainen prosessi ilman mitään varsinaista (keskeistä) toimijaa, Itseä."
Tämä on kaiken juju. Et ole sama henkilö kuin minuutti sitten, ja silti koet, että on ollut tietty jatkumo.
"- En ymmärrä, mitä se seikka että olemassaolon tasoja on 32 kappaletta (ja 8 8 helvettiä) auttaa kärsimyksen syiden ymmärtämisessä tai niiden syiden poistamisessa. Viimeinen, kiirastulen tyyppinen idea tuntuu käsittämättömän vieraalta."
Eri olemassaolon "sfäärit" ovat tunteista tiivistyneitä näennäisesti olemassaolevia "paikkoja", kuten myös meitä ympäröivä todellisuus. Nämä ovat kuitenkin kaikki unenkaltaisia harha-aistimuksia. Tämä elämä on kuin unta.
"- Olen itselleni selittänyt asiaa niin, että osa jälleensyntymiseen liittyvästä opista kuuluu nimenomaan tiettyyn paikalliseen kulttuuriin sopeutettuun opetukseen. Ja siihen ja sen yksityiskohtiin takertuminen ei sinällään ole hyödyllistä tai taitavaa. "
Asiaa voi sulatella rauhassa. Jos haluat kulkea buddhaista polkua, riittää, että turvaudut buddhaan eli mielesi todelliseen luontoon, dharmaan, jonka avulla tavoitat sen, ja sanghaan.
Mutta kun alat vähitellen ymmärtää, että materia on harhaprojektio, eikä mieli synny materiasta, vaan materia mielestä, joka sinänsä on vailla mitään rajoittavia ominaisuuksia, silloin alat ymmärtää, mistä buddhalaisuudessa todella on kysymys. Tässä ei ole mitään kummallista: pidäthän uniasikin todellisina... Unennäkeminen, nähty uni ja unen näkijä ovat kaikki mieltä. Joskus näet hyviä unia, joskus huonoja unia, riippuen karmastasi eli mieleesi kerääntyneistä vaikutelmista.
Kiitoksia molemmista vastauksista, niissä oli hyviä ideoita.
Olimme pitkälti samoilla linjoilla. Hyvä uusi ajatus (vaikka siis tunsin kirjaimet, en ajatusta) oli tuo
"Eri olemassaolon sfäärit ovat tunteista tiivistyneitä näennäisesti olemassaolevia "paikkoja", kuten myös meitä ympäröivä todellisuus."
Siis emme pelkästään luo itseämme mielestämme vaan myös maailmamme?
Onko tuohon "Mutta kun alat vähitellen ymmärtää, että materia on harhaprojektio, eikä mieli synny materiasta, vaan materia mielestä ... " lisäselvitystä, analogiaa, mieteskelyn kohdetta, jolla sitä voisi lähestyä? Asia nyt aina jäi tajuntaan hautumaan ja tulee esille meditaatiossa mutta ajattelin, että kun nyt kysellään niin kysellään kunnolla.
Jos materia on harhaprojektio, niin miten sitten vasaralla lyötynä tulee mustelmia? Haa ... hokasinkin jo itse! Ne mustelmat, kipu, tuntemuksetkin on samaa harhaprojektiota jonka mieli tuottaa? Mutta eikö tällöin päädytä solipsismiin? Onko tämä ongelma?
"Siis emme pelkästään luo itseämme mielestämme vaan myös maailmamme?"
Kyllä, niin hämmästyttävältä kuin tuo kuulostaakin.
Koska mielellä ei ole mitään rajoittavia ominaisuuksia, se on erottamaton avaruudesta. Entä tuohon avaruuteen ilmaantuvat materiaaliset ilmiöt? Jos ne olisivat eri substanssia kuin mieli, mieli ei kykenisi näkemään ja kokemaan niitä, sillä ne olisivat mielen ulkopuolella. Joten materia "tuolla ulkona" onkin erottamaton mielestä. Jos analysoit ilmiöitä ja jaat ne aina pienempiin ja pienempiin osiin, tajuat lopulta, että ne ovat täysin erottamattomia mielen avaruudesta. Koska ne kuitenkin ilmaantuvat, on hyödyllistä ajatella, että ne ovat mielen projektioita samoin kuin unetkin.
Nämä asiat selvitetään opetuksissa, jotka koskettavat buddhalaisuuden neljää filosofista koulukuntaa, relatiivista ja absoluuttista totuutta, kahdeksaa tietoisuuden lajia sekä mielen perimmäistä luontoa. Mutta noita opetuksia ei välttämättä ole helppo ymmärtää, ellei pohjalla ole vuosien meditaatioharjoitusta. Toisaalta jos näkemyksesi on väärä, meditaatiosi ei tuota toivottuja lopputuloksia.
"Jos materia on harhaprojektio, niin miten sitten vasaralla lyötynä tulee mustelmia? Haa ... hokasinkin jo itse! Ne mustelmat, kipu, tuntemuksetkin on samaa harhaprojektiota jonka mieli tuottaa?"
Kyllä. Myös "unikehosi" saa mustelmia, jos näet unta, että sinua lyödään. Miksi? Se johtuu mieleen varastoituneista ajattelutendensseistä!
"Mutta eikö tällöin päädytä solipsismiin? Onko tämä ongelma?"
Ei, sillä henkilökohtainen, rajallinen mieli on pohjimmiltaan harhaa. Sinun mielesi todellinen luonto on täsmälleen samaa kaikenläpäisevää kirkasta avaruutta kuin minunkin mieleni todellinen luonto, joka on vailla rajoja ja substanssia -- kaikkien käsitteiden tuolla puolen.
" Onko tuohon "Mutta kun alat vähitellen ymmärtää, että materia on harhaprojektio, eikä mieli synny materiasta, vaan materia mielestä ... " lisäselvitystä, analogiaa, mieteskelyn kohdetta, jolla sitä voisi lähestyä? Asia nyt aina jäi tajuntaan hautumaan ja tulee esille meditaatiossa mutta ajattelin, että kun nyt kysellään niin kysellään kunnolla. "
Kun olen käynyt hammaslääkärillä ja hampaitani on porattu, niin olen kieltäytynyt puudutusaineesta haluten kokeilla, että mitä tapahtuu, kun erottaa minänsä hampaista ja hammashermoista. Kipu tosiaankin näyttää olevan kokemukseni mukaan harhaa, koska sen voi lopettaa erottamalla itsensä hampaasta. Kivun kyllä tavallaan aistii, mutta siihen ei reagoi kärsimällä. Heti kun olen samaistanut jälleen itseni hampaaseen, niin en ole kestänyt porausta. Kipu on ollut silloin sietämätöntä.
Tämänkaltaisella koejärjestelyllä voi havainnollistaa, että ihmisen todellinen minä on eri asia kuin esim. fyysinen keho. Fyysinen keho on siis "harhaa". Tämä harha on kuitenkin käyttökelpoista ja arvossapidettävää harhaa, sillä ilman sitä emme voisi elää tässä raskaamman materian maailmassa.
Yleensäkin kun tarkkailee jotain osaa itsestänsä, niin voi havaita, onko se harhaa vai ei. Jos minuuden kykenee siitä erottamaan tarkkailuprosessin avulla (eli havaitsee olevansa muuta kuin esim. keho, tunne tai ajatus), niin jätetty ainesosa on harhaa.
Tarkkailumenetelmiä on paljon, esim. hengityksen seuraaminen. Jos niitä käyttää, niin pitäisi olla henkilökohtainen ohjaaja ainakin alussa, muuten saattaa ylirasittaa itseänsä liiallisella tarkkailulla. Vaarana on rentouden sekä luonnollisuuden puute, jos liikaa itseänsä tarkkailee.
Itse en ole opiskellut buddhalaista oppijärjestelmää, joten tämä on vain omaa kokemustani.
On väärin sanoa, että materia olisi "harhaprojektio" - materia on todellista - mutta on harhaa ajatella, että me olisimme materiaa tai että materia olisi kaikki mitä on.
Tuo erottautuminen todella toimii. On sanottu, että minulla on astronominen kivunsietokyky, mutta kyse on nimenomaan siitä, että ymmärtää että _minä_en_ole_ruumiini_ ja erottaa itsensä kipuhermoista.. Kristittyjen puolella joku aika hyvin vertasi ruumista ja ruumiillisia toimintoja sekä egoa "kuin vaatteisiin, jotka riisutaan pois kuolemassa", ja mielestäni se kuvasi aika hyvin kokemustani.
Kun itseltäni poistettiin kasvoista ihokarvoja neulaepilaatiolla, projisoin ajatukseni irti itsestäni ja muualle. Näin kipu, joka normaalisti on rinnastettavissa kidutukseen, häviää. Se siiis en ole minä vaan ainoastaan ruumiini.
Ollessani erossa ruumiistani koin olevani "hypertodellisessa" olotilassa - se tuntui luonnolliselta olotilaltani ja tuonpuoleinen myös oikealta kodiltani. Siihen verrattuna tämä materiaalinen elämä on epätodellista, unenomaista.
>>Entä tuohon avaruuteen ilmaantuvat materiaaliset ilmiöt? Jos ne olisivat eri substanssia kuin mieli, mieli ei kykenisi näkemään ja kokemaan niitä, sillä ne olisivat mielen ulkopuolella.
"Kun kaikki harhat on käyty läpi ja yhdistymme nirvanaan (?)/jumaluuteen (?) niin mistä tiedämme että tämä on kaikki jos yksi substanssi ei kykyne erottamaan toista substanssia olevaa ?"
On vain kaksi loogista vaihtoehtoa: pysyvä tai pysymätön. Jos jokin on pysymätön, muuttuvainen, ts. riippuvainen olosuhteista, se on vailla substanssia. Substanssi sitä vastoin on ei-substanssin vastakohta: ts. se on pysyvä, eivätkä mitkään syyt ja olosuhteet voi sitä muuttaa.
Jos mielellä olisi substanssi, mitkään ulkoiset objektit eivät kykenisi aiheuttamaan ja muuttamaan sen kokemia kokemuksia. Näin ei selvästikään ole.
"Jospa kaiken takana tai rinnalla on toinen tai muita substansseja , jumaluuksia , olevaisuuksia joita emme huomaa koska ovat eri laatua ? "
"Kaiken"? Tuo "kaikki" on vailla substanssia, kuten edellä on ollut jo puhetta. Näin ollen sen "takana", "rinnalla" tai "tuolla puolen" ei voi olla mitään "toista" substanssia. Jos olisi "yksi", voisi olla "toinen", mutta ilman todellista "yhtä" ei voi olla myöskään todellista "toista".
Suhteellisella, näennäisellä tasolla on kyllä rinnakkaisia universumeita: eri olennot kokevat "samat" asiat eri tavoin. Mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että nuo kaikki rinnakkaiset universumit ovat vailla substanssia. Mutta myös "ei-olemassaolo" on vailla substanssia. Tässä ei missään tapauksessa ole kysymys nihilimistä.
"Mistä ylipäätään tulee varmuus ja tieto ettemme /ettei jumaluus kykyne habaitsemaan toista substanssia ? "
Asian voi osoittaa päättelyllä, kuten edellä on tehty. Kiinnostavaa sinänsä on myös se, että todellisuuden luonnon oivaltaneet joogit sanovat, että kaikkitietävyyden (joka myös on vailla substanssia ja tyhjä kaikkitietävyydestä) takana ei ole mitään. Tuohon voi luottaa, jos pitää sitä itselleen hyödyllisenä. Buddhalaisuudessa ei ole pakkoa uskoa mitään eikä ketään.
"Sitten viittaa ...:n oivallukseen siitä että olemme kaikki yhtä ja että kaikki minkä teemme toisille teemme loppupeleissä itsellemme."
Tämä on erittäin hyödyllinen ajattelutapa, tietyin varauksin. Ks. alas.
"Vaikka lapsena en ajatellut että kidutettu sammakko tai ahdingossa oleva muurahainen on osa minua ja että minkä hyvän työn sille nyt teen niin saan siitä itselleni jotain niin silti toimin koska ilmeisesti ihmisessä lienee sisällä jokin yleinen pyyteetön rakkaus joka toimii vaikka hän ei kokisi siitä tulevan hyötyä juuri itselleen."
Kommentti tulee alempana.
"En kiellä tietenkään tuota mahdollisuutta etteikö juuri noin ole kuin opetatte. Sanoihan Jeesuskin että minkä teette yhdelle näistä pienemmistä sen te teette minulle ja että me olemme yhtä ruumista ja ehkä hän tarkoitti myös eläimiä ja kasveja. Mutta kun vanhoissa perinteisissä saduissa oli ikäänkuin sisäänrakennettuna että jos autat muurahaista niin myöhemmin tämä muurahainen auttaa sinua kuninkaan asettamissa mahdottomissa tehtävissä niin että saat prinsessan ja puoli valtakuntaa (jota saduissa aina haluttiin :0 :) ) niin se ei kyllä opettanut pyyteettömyyttä."
Jos autamme toisia ajatellen "minä autan sinua", saamme kyllä hyvää karmaa. Mutta jos toiveenamme on saada itsellemme hyvää karmaa, tuo itsekäs toive sitoo vain samsaraan eikä toiminta ole vapauttavaa. Joka tapauksessa hyvästä karmasta on käytännön hyötyä, joten on parempi tehdä hyviä tekoja kuin huonoja tekoja, vaikka motivaatio olisikin itsekäs. Mutta niiden avulla ei yksistään voi tavoittaa päämäärää: katoamatonta onnellisuutta.
Mahayana-buddhalaisuudessa toisia hyödyttävä toiminta pyritään yhdistämään viisauteen subjektin, objektin ja toiminnan erottamattomuudesta. Tätä aihetta koskettavat opetukset kuudesta paramitasta. Vajrayanassa taas ajatellaan, että spontaani myötätuntoinen toiminta on eräs aspekti mielen luontaisesta tilasta: tämä ilmenee siten, että toisinaan käyttäydymme altruistisesti ilman mitään selkeää syytä tai ajatusta siitä, että voisimme hyötyä käytöksestämme. Tämä on välähdys mielen todellista luonnosta.
Pyyteetöntä rakkautta, myötätuntoa on vaikea opetella, mutta voimme löytää ne sisältämme.
Näitä asioita voi olla aluksi vaikea tajuta, sillä meillä on vahva tendenssi ajatella dualistisesti. Paljon väärinkäsityksiä on syntynyt, kun ihmiset ovat kuvitelleet, että Buddhan opetukset kuvaavat jotain todellista. Nykyinen tilanteemme, dharma (=Buddhan opetukset vapautumisesta ja valaistumisesta) ja päämäärä ovat kaikki vailla substanssia. Siksi kaikki on mahdollista.
Vastauksesi on hyvä ja selkeä, eikä sitä ole vaikea käsittää- mikäli olen käsittänyt oikein :)
Mutta jäin miettimään tuota aiempaa vastausta(si?) ap:lle:
>>Entä tuohon avaruuteen ilmaantuvat materiaaliset ilmiöt? Jos ne olisivat eri substanssia kuin mieli, mieli ei kykenisi näkemään ja kokemaan niitä.
Olette yhtä sanahelinää. Osaatteko vastata edes tähän peruskysymykseen: Mistä syntyy ajatus?
Haluan tyhjentävän vastauksen mahdollisimman pian.
Vastasin omasta puolestani että vastaus oli selkeä. En tietenkään vastannut sinun tai kenenkään muun puolesta???
Olen täällä kyselemässä myös enkä minä ainakaan vastaa muutenkaan ihmisille jotka ovat juuri todenneet kokevansa kirjoitukseni sanahelinäksi ???:))))
Jokin syyhän vastaamiseen pitää olla eikä vain se että saisi helistellä sanoja.
Toivottavasti saat tyhjentävän kysymykseesi vastauksen mahdollisimman pian:)
"Mikä muuten sanoo että mielellä ei ole rajoittavia tekijöitä?"
Jos emme analysoi asioita älyllisesti emmekä meditoi, meistä vaikuttaa, että mieli on rajallinen ja erillinen muusta todellisuudesta. Tämä on perusharha, joka on kaikkien ongelmien syy. Siitä syntyvät häiritsevät tunteet, tyhmät teot ja niiden seurauksena karma, joka pitää meitä vankina samsarassa. Juuri tuosta harhasta buddhalaisuudessa pyritään vapautumaan.
"Mutta jokin EROTTI minut siitä harmaasta.Rajasi minut siitä pois?"
Tuo raja on juuri em. harhaa, perustietämättömyyttä mielen luonnosta. Omituisia kokemuksia sattuu. Niistä on hyötyä, jos niiden ansiosta oppii arvostamaan, että elämme kuin unessa, eikä kaikki lopu kuolemaan. Mutta kokemuksiin ei kannata takertua.
"Mutta sitä ensimmäinen kysymykseni oli että pystyykö se avaruutemme/jumaluutemme se josta ME olemme osa, näkemään ja havainnoimaan muuta substanssia kuin se itse on ?"
Kysymyksessäsi on virheellinen lähtöolettamus mielen todellisuudesta. Toistettakoon vielä kerran. Jos mieli olisi substanssi, se ei voisi kokea mitään, koska mikään substanssi ei voi kokea mitään: se on pysyvä, eikä mikään voi siihen vaikuttaa. Koska mieli EI OLE substanssi, se voi kokea asioita.
"No teoreettinenhan se kysymys on eikä siihen tietenkään voi kukaan vastata mutta se minun mieleeni vain tuli, että jos ei pysty niin mistä sitä tietää vaikka olisi muitakin jumaluuksia/avaruuksia kuin omamme (enkä nyt tarkoita muita galakseja yms. koska senhän jopa me havaitsemme) jos meidän jumaluutemme / kaikkeudeksi sanomamme yms. ei voi tajuta kuin omaa avaruuttansa."
On kaikenlaisia kokemusmaailmoja, jotka ovat nykyisen oman kokemusmaailmamme tuolla puolen. Ajattele pelkästään eri eläinlajeja. Buddhalaisuudessa nuo maailmat jaetaan kuuteen päätyyppiin: jumalolennot, puolijumalat, ihmiset, eläimet, nälkäiset haamut ja helvetinolennot. Jumalalle vesi on nektaria, nälkäiselle haamulle mätää jne. Kaikkien näiden kokemukset ovat harhaa, vaikka ne vaikuttavat tosilta.
"Rajaako jokin ettei kaikkeudessa voi olla enemmänkin substansseja?"
Buddhalaisuuden mukaan emme voi löytää edes sitä ensimmäistäkään substanssia. Tämä on kuin kysymys: Onko lapsettoman äidin pojalla sisarta?
Jotta asioita voisi ymmärtää, olisi hyödyllistä etsiä itselleen sopiva meditaatioryhmä, eikä pohtia turhan paljon älyllisiä kysymyksiä. Älyllinen ymmärrys on vain apuväline, jolla ei ole mitään arvoa, kun kuolet. Meditaation avulla voit kokea asioita suoraan ja höllentää mielesi jäykkiä ajattelutendenssejä tavalla, josta on hyötyä kuolemanhetkellä ja tulevissa elämissäsi.
Niin , että minkä tai kenen opetusten mukaan minä joskus kuolen?
Pelkäsinkin että sieltä tulee toistoa:)
Vastaus...kirjoitit:
>>Meditaation avulla voit kokea asioita suoraan ja höllentää mielesi jäykkiä ajattelutendenssejä
Kuolema viittaa tässä konventionaaliseen, naiiviin näkemykseen kuolemasta, joka ihmisillä on. Samoin kuin jälleensyntyminen. Jokainen joka on syntynyt, vanhenee ja kuolee. Tämä ei ole oppi, vaan yksinkertainen havainto.
Pohjimmiltaan kuitenkaan mitään/kukaan ei kuole eikä jälleensynny, kuten on jo selitetty edellä. Tämäkään ei ole oppi, vaan havainto, joskin hyvin syvällinen.
Sorry, kun puhuin "ajattelutendensseistäsi", tarkoitin yleisellä tasolla ihmisten ajattelutendenssejä, enkä puhunut niinkään juuri sinusta henkilökohtaisesti.
"Jos olet esimerkki meditoijasta niin olet myös esimerkki ihmisestä joka ei kykene ymmärtämään kysymystä koska roikkuu kynsin hampain jäykässä ajattelutendenssissään:)"
Kyllä, jäykkiä ajattelutendenssejä minulla on tosiaan rutkasti! Jos olisin vapaa niistä, pystyisin kävelemään seinien läpi, sillä seinien kiinteys on vain ylpeyteni synnyttämä ajattelutendenssi.
Jos haluat todella ratkaista nuo ongelmat, voit alkaa tutkia madhyamaka-filosofiaa ja keskittyä aluksi pohtimaan, mikä on substanssin (pysyvän, muuttumattoman) ja ei-substanssin (pysymättömän, muuttuvaisen) ero. Voit tutkia, kumpaan kategoriaan havaitsemasi ilmiöt (ihmiset, tunteet, ajatukset, havainnot jne.) kuuluvat.
Jos sattuisi käymään niin, että et löydä mitään pysyvää, niin voit joko vain päättää sokeasti uskoa johonkin (transsendenttiin), mitä ei ole olemassa ja mitä ei voi varmentaa, tai voit tutustua siihen, kuinka buddhalaiset ovat ratkaisseet tämän ongelman.
Sitkeästi vastaat kysymykseen jota ei ole kysytty eikä ole ongelmani :O :)))))))))
Halunnet kovasti opettaa mutta sinulla sekin halu taitaa nousta ylpeydestä. Sillä pohjalta opettaminen tai edes kysymyksen ymmärtäminen ja siihen vastaaminen ei oikein toimi...
Jos tarkoitat kysymystä "Mutta sitä ensimmäinen kysymykseni oli että pystyykö se avaruutemme/jumaluutemme se josta ME olemme osa, näkemään ja havainnoimaan muuta substanssia kuin se itse on ?", niin tuohon vastaus on: jyrkkä EI.
Se ei pysty havainnoimaan muuta substanssia. Se ei pysty havainnoimaan myöskään itseään, sillä jos tuolla avaruudella olisi substanssi, se ei kykenisi havaitsemaan yhtään mitään.
Teoreettinen kysymys, teoreettinen vastaus.
>>...muuta substanssia kuin se itse on...
Kun emme ole milloinkaan syntyneetkään,kuinka voimme lakata olemasta? Tämän totuuden aukaisee meille Sydänsuutra. Kun meillä on käsin kosketeltava kokemus ei-syntymästä ja ei-kuolemasta, tunnemme itsemme kaksinaisuuden tuolla puolen. "Ei erillisen itsen" mietiskeleminen on yksi tapa kulkea syntymän ja kuoleman portin läpi.
Todellakin, näin näyttää olevan. Ensimmäinen menetelmä, mikä tulee mieleen, on poissulkeva mietiskely. Erotetaan itsensä harhasta.
Toinen mietiskely on tosiaankin, että sisällyttää itseensä yhä laajenevan määrän ympäristöään, lopulta ollen "kaikki mikä on". Tulee silloin yhdeksi kaiken kanssa. Ei puhuta silloin harhasta, vaan kaikki on jumalallista.
Minulle tuo ykseyden kokemus oli yksi kaikkein järisyttävimpiä havaintoja: se, että me kaikki olemme yhtä ja samaa substanssia.
Siksi kultainen sääntö on niin tärkeää: kaiken, mitä teemme toisillemme, teemme loppupeleissä itselemme, silllä vaikka meillä jokaisella onkin yksilöllinen identiteetti, emme ole toisistamme erillisiä, vaan kaikki yhtä ja samaa kokonaisuutta.
En mä usko että tää homma selviäis sulle vaikka kuinka jauhettais. Ymmärrys aukeaa tiedostamisen/meditaation kautta. Buddha opetti miten vapautua kärsimyksestä, lähtökohtana täytyy olla tämä elämä.
Jos olet tarkkaavainen, opit näkemään että synnyt ja kuolet jatkuvasti myös "tämän elämän aikana", taitamattomat teot johtavat kärsimykseen, taitavat teot vapauteen ja ymmärrykseen. Näillä eväillä on jo ihan hyvä tallata kohti Nirvanaa, ei tarvii miettiä että oonko ollu hiiri vai synnynkö sammakoks ens kerralla.
Joo, kiitoksia vaan hyvistä vastauksistanne.
Tämä on ymmärretty. Todellisuuden luonnetta voi ymmärtää opiskelemalla, keskustelemalla vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen jokaisen täytyy saavuttaa oma näkemyksensä suoran tiedostamisen ja meditaation kautta.
Tarkennuksena kysymykseeni olisi ollut jotain sellaista että "Monet buddhalaisuutta selittävät tekstit keskittyvät (kohtuuttoman paljon) nimenomaan selittämään kaikkea epäoleellista tauhkaa...". En siis kelaile, olenko ollut hiiri vaan lyhyesti sitä, miksi jotkut kelailee sellaisia. Niinku siitä sitten olisi jotain hyötyä (ei siis ole).
mitään mikä syntyisi uudestaan. Mikään olevainen ei ole pysyväistä. Muoto on tyhjyys ja tyhjyys on muoto. Ainoa mikä jää on tarkoitus ja merkitys.